Vierailin perjantaina Helsingissä kirjamessuilla ja kävin seuraamassa ohjelmaa seitsemällä ständillä, kielestä ja kielistä, kääntämisestä, nationalismista ennen ja nyt, maailman muuttumisesta ja - parasta kaikista: keskustelua Ester teurastaja -romaanin ihmeellisestä maailmanvalloituksesta!
Miten Ester teurastaa ja muita kirjallisuusviennin menestysreseptejä.
Messujen ohjelmajohtaja Ville Blåfield haastatteli kirjailija Mariia Niskavaaraa, hänen kirjansa englanniksi kääntänyttä Kate Sotejeff-Wilsonia ja kirjallisuusagentuuri Bonnier Rightsin agentti Toomas Aasmäetä.
Haastattelu oli kaksikielinen. Aasmäe puhui englantia ja muut suomea, kääntäjä laajaa sanavarastoa käyttäen ja kivalla aksentilla, jossa k:t, p:t ja t:t olivat englannin kielelle tyypillisiä.
Ester, teurastaja voitti viime vuonna Helsingin Sanomien parhaan esikoisromaanin palkinnon ja oli Runeberg-ehdokkaana.
Toomas Aasmäe kiinnostui kirjasta ja ryhtyi myymään sitä ulkomaille. Ensimmäinen sopimus tehtiin Viroon. Kate Sotejeff-Wilson, monipuolisesti opiskellut ja monipuolisesti käännöstöitä englannin kieleen tekevä tohtori, luki kirjan ensin vain lukijana ja näki sen potentiaalin. Kirja myytiinkin toisena maana USA:han, mitä ei ole koskaan ennen tapahtunut! Ja siitä vauhti vain kiihtyi. Aasmäe myi kirjan kymmenessä viikossa 25 maahan! Sopimuksia tehtailtiin kaiken aikaa. Niskavaara totesikin, että oli helpottunut, kun pääsi työmatkalle eikä voinut lentokoneessa olla vastaamassa puhelimeen.
Myyntivauhti oli poikkeuksellinen. Tällä hetkellä käännösoikeudet on myyty yli 30 maahan.
Mariia Niskavaara kirjoittaa parhaillaan toista romaaniaan, Marttaa.
Sen oikeudet on myyty - kahden näytesivun perusteella! - Englantiin, USA.han, Hollantiin, Viroon ja Italiaan.
Mistä tämä innostus ja luottamus toisen tasokkaan romaanin syntymiseen?
Kate Sotejeff-Wilson perustelee: sama "amazing voice" kuin Esterissä. Hänen mielestään Niskavaara kirjoittaa aivan uudella tavalla. Hän sanoi myös, että Kosmos on kiinnostava kustantamo. Itse en ole lukiessa kiinnittänyt paljon huomiota kustantamoihin, mutta nyt kävin Kosmoksen sivuilla ja huomasin siellä kiinnostavia käännöskirjoja.
Entä syntyykö tästä luottamuksesta ja odotuksesta paineita kirjailijalle?
Niskavaara vastasi, että kyllä vain, mutta hän poistaa paineen sillä, ettei ajattele kirjoittavansa kirjaa vaan kirjoittaa hahmoa ja hänen maailmaansa iloisella seikkailumielellä, kuten kirjoitti Esterinkin ja hänen miljöönsä.
- - - -
Millainen kirja Ester, teurastaja on?
Olen nyt lukenut sen kahdesti.
Ensimmäisellä kerralla minuun teki vaikutuksen Esterin tomeruus ja lihallisuus.
Ester on varma naiseudestaan. Hän on vahvareisinen ja uhkea, hän kulkee kopisevin kengin ja punatuin huulin. Ester tietää, mitä haluaa.
Toisella kerralla löysin tarinasta surullisempia sävyjä sekä lisää nyansseja ja viittauksia.
Minua viehättää kirjan tyyli, jossa groteski realismi yhdistyy mystiseen ja mytologiaan hyvin yksinkertaisella tavalla. Välistä teksti on myös lyyrisen kaunista.
... ja yö on heille hellä ja hyvä.
Esterin käsitys ihmisen synnystä ja sieluista taivaan suuressa liemikattilassa kuulostavat sadulta, mutta onko meillä parempaa selitystä?
Ester tuntee sielunsa kosteana kohtana sydämen ja keuhkojen välissä, ja teurastaessa hän näkee, miten sian sielu pullahtaa ilmaan ja miten sieluja leyhyy kaupungin yllä keittokinkun hajuisina odottamassa tuulen puuskaa.
Ester syntyy lihakauppiaspariskunnalle kaupunkiin, jossa ihmiset heräävät uuteen aamuun lihaliemen maku suussaan. Kaupungin keskus on lihanjalostamo.
Tehdas oli ensin, vasta sitten kaupunki. Tehtaaseen alkoi saapua ihmisiä. Heitä tuli satamäärin. Ensin tulivat siankasvattajat. Sitten teurastajat, lihanleikkaajat, lihanjalostajat, sylttymestrit, pakkaamotyöntekijät, veitsenteroittajat, nahkurit. Tehdas alkoi tuottaa lihaa. Lihalla ostettiin kaupunkiin sairaala ja koulu ja asvaltoidut tiet. Tietä pitkin tuli lastenlääkäri ja hänen perässään joukko kätilöitä. Perustettiin synnytysosasto, jossa lihan voimalla synnytettiin lapsia kuin kilpaa. Synnytysosaston ikkunat olivat apposen auki ja äitien ja vastasyntyneiden huudot sotkeutuivat teurastamolta kantautuviin sianhuutoihin.
Ester tulee murrosikään muita ennen ja alkaa kokea vastustamatonta halua löytää itselleen mies ja synnyttää lapsi. Etsittyään ja innokkaasti miehiä kokeiltuaan hän löytää Keinosiementäjän, mutta lasta ei kuulu.
Koko kaupunki seuraa tilannetta. Joko takin etumus pönkittää? Ei vielä.
Kaikki muut ihmiset paitsi Ester on nimetty heidän ammattinsa tai jonkun ominaisuutensa perusteella: Kirurgi, Naapuri, Alkionsiirtäjä, Sekopäänainen.
Ester, joka on mestariteurastaja, luokkansa priimus, katselee asioita omasta näkökulmastaan. Hänestä kaikki liha on kaunista ja kirurgit kuin eräänlaista toveriammattikuntaa.
Niin. Lihaa on helppoa leikata. Taitavien käsien alla ruumiit avautuvat kuin kukkaset keväällä, tulppaanit. Hän itse tietää sen parhaiten: hän on itse samanlaista lihaa kuin sikakin, veitsi uppoaa hyvin ja liukuu ihon kerroksissa. Kirurgi laittaa hänet kahtia, tulee kaunista jälkeä, kuin maalaus, Ester ajattelee, varmasti sellaista on mukavaa katsella. Hän ja hänen kaikki kertakäyttöiset elimensä, Kirurgin nähtävillä.
Onko kirja tendenssikirja vegetarismin puolesta? - Ei ole. Minä en ainakaan lue sitä niin.
Esterin lapsuus erilaisena lapsena kuin muut (Ihan järkevä tyttö se on, sanoo äiti) ja heräävä seksuaalisuus on kuvattu voimakkaasti, ja huvittavasti. Murrosikähän on huvittavaa, sivusta seurattuna. Suuri rakkaus, Julistemies, joutaa pois seinältä, kun Ester ryhtyy seurustelemaan Keinosiementäjän kanssa, mutta koskaan rakkaus ei ole niin ihanaa kuin se oli Esterin kuvitelmissa. Ei varsinkaan silloin, kun sille asetetaan tavoite.
Pitää vain yrittää. Ja päivät Ester lappaa lihoja ja iltaisin kauhoo miestä syliinsä. Ne ovat pitkiä vuorokausia. Ester laskee jokaisen. Pitäisi yrittää kovemmin, he sanovat, ja aamiaispöydässä heidän on vaikea katsoa makkaravoileipiensä yli toisiaan silmiin.
Suora esitys on erotettu kursiivilla muusta tekstistä: "Portinpielessä istuu pienessä kopissaan Portinvartija, tervehtii. Hei vaan hei. Vielä on ehdittävä kauppaan."
Ihan hyvin se käy näinkin, uppoaa sinne kerronnan jatkumoon.
Miten Esterin lapsihaaveille käy? Miten hän selviää odotuksista, omastaan ja toisten?
Voi, Ester... hei vaan, hei.
- - -
Entä se kirjamessupäivän muu anti?
Kielitaidosta kielisivistykseen -nimetyssä keskustelussa toimittaja Maxim Fedorov haastatteli Kotuksen, Kotimaisten kielten keskuksen asiantuntijoita.
Mieleeni jäi kielisivistyneen määrittely: Se on sitä, että tietää heikkolaatuisen tarkoittavan tavaraa ei ihmistä.
Kääntäessä sanan sävyä ei aina tunne, saattaa esim. käyttää alatyylistä ilmaisua yleiskielessä tietämättään. Siksi käännös pitää aina tehdä omaan äidinkieleen.
Ester, teurastaja -kirjan nimessä on eri kielissä mietittävä, mitä sanaa käyttää teurastajasta, koska sanan pitää olla sisällöltään oikein, tai sitten koko otsikko on mietittävä uudelleen.
Kääntämisestä oli messupäivässäni paljon kiinnostavaa asiaa.
Toimittaja Saska Saarikoski haastatteli eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan puheenjohtajaa Anna Kontulaa hänen uudesta kirjastaan Miten ajattelemme kun maailma loppuu? Minusta tämä kirja on otsikoitu liian raflaavasti. Kyseessä ei ole maailmanloppuskenaario, vaan muutokset, joita tapahtuu eri elämänalueilla. Esimerkkinä ehdittiin ottaa se, miten Suomessa on aina ajateltu, että kaikki osaavat hiihtää. Mutta hei, tämähän on jo menneen talven lumia - ei Etelä-Suomessa ole hiihdetty koko 2000-luvulla luonnonladuilla ja me olemme sopeutuneet siihen. Niin me varmaan sopeudumme muihinkin muutoksiin, joista osa hyviä, osa huonoja.
No, aion lukea kirjan ja katsoa, miten Kontula ajattelee miedän ajattelumme muuttuvan lähitulevaisuudessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti