lauantai 10. elokuuta 2013

Pehmot



Catarina Kruusvaal, Iida ja pehmot puistossa, 2008
Catarina Kruusvaal on ruotsalainen kirjailija ja kuvittaja. Alkuteoksen nimi Fia och djuren - Alla ska vara med! kertoo kirjan tärkeän sanoman. 

Iida pyöräilee puun ympäri pehmoeläimet vuorollaan kyydissä pyörän korissa, muut paitsi Kille Kirahvi, joka ei mahdu koriin. Kille suree aikansa, mutta ryhtyy sitten muihin leikkeihin. Kun tulee keinumisen vuoro kaikki muut pehmoeläimet sinkoilevat keinusta ulos, koska ovat liian pieniä siihen, mutta kukas onkaan juuri sopiva - Kille Kirahvi! Ja nyt on Killen vuoro nauttia sellaisesta, mihin muut eivät voi osallistua.

Joku taika tässä kirjassa on, niin monta kertaa se on pitänyt lukea uudestaan kolmivuotiaalle. Usein hän muistelee samalla päiväkotinsa pihan tapahtumia, mitä Samu, Sultan tai Fanni teki ja sanoi. Kaipa tämä liippaa aika läheltä hänen kokemuksiaan. Kolmivuotias on monesti vääränkokoinen, huvipuistossakin vain osa laitteista on suunniteltu hänelle sopiviksi. 

Usein lastenkirjoja lukiessani ajattelen, miten hyvin ne sopivat myös murrosikäiselle. Kuinka moni murkku pyöritteleekään mielessään kokoaan ja porukkaan kuulumista. Pari postausta sitten kirjoitin lastenkirjoista, joissa käsitellään kotoa lähtöä, kun on tultu liian isoiksi sopimaan niihin nurkkiin ja kuvioihin. Murkun tuntemuksia!

3 kommenttia:

  1. Todellakin monet lasten ja nuorten kirjat ovat mahtavaa luettavaa hiukan vanhempanakin. Itse luin viime talvena omia rakkaita nuoruuden kirjoja uudestaan ja lukukomeukseni olivat huikeita. Iiris rukan ja Tottisalmen perilliset,Pieni runotyttö,Anna kirjoja muutaman ja Pikku prinssin kahteen kertaan. Kaikki muistot palasivat mieleeni, muistin jopa mitä ruokaa meillä oli, kun Anna koki ekan pettymyksensä rakkaudessa, kesäkeittoa ja sehän maistui todella pahalle. Taisinpa tirauttaa muutaman kyyneleenkin kirjoja lukiessani.

    VastaaPoista
  2. Hieno uusi profiilikuva, pikku-Riittahan se siinä! Minä yritin joskus lukea Angelikoja, joita ahmin teini-iässä. Ei enää kolahtanut. Mutta jospa koleilisin Tirlittania!

    VastaaPoista
  3. Kiitos, Tirlittan on ihana ja mie luin sen Hannan lasten kanssa joku vuosi sitten, uppos!

    VastaaPoista

Kielivarannosta

Ne ovat jo nouseet lumen alta, sinivuokkoset. Kävin aamukävelyllä katsomassa ja jatkan tarkkailuani, kunnes näen ne ihanat siniset kukat. Ta...