torstai 8. elokuuta 2024

Kotkaniemi-foorumi ke 7.8. 2024 - Rajamaa uuden äärellä, keskusteluja turvallisuudesta

Kotkaniemi Luumäellä oli Suomen kolmannen presidentin P. E. Svinhufvudin pitkäaikaisin koti, jossa perhe asui vuodesta 1908. Nykyään  se on kotimuseona ja kokouspaikkana. Talon keittiöstä on tehty kahvila, jonka nykyinen nimi on Ellen presidentin rouvan Ellen Svinhufvudin mukaan. Talo sijaitsee todella kauniilla paikalla Kivijärven rannalla, sama järvi jonka eräässä monista saarista meillä on mökki. Isolla piha-alueella on huolella hoidettu puutarha ja rantasauna sekä metsässä luontopolku, jonka varrella on myös Svinhufvudin perheen uimapaikka. 

Kotkaniemen piha-alueella järjestettiin eilen kolmatta kertaa Kotkaniemi-foorumi, turvallisuuspoliittisia teemoja käsittelevä seminaari, jonka järjestävät Kotkaniemi-säätiö, Etelä-Karjalan liitto ja Luumäen kunta. 
Foorumin nimi Rajamaa uuden äärellä kertoo tilanteesta, jossa Suomi nykyisin vihamieliseksi käyneen Venäjän naapurina ja uutena Naton jäsenmaana joutuu elämään. 
Emme ole päässeet edellisiin seminaareihin päällekkäisten menojen vuoksi, mutta nyt onnisti, ja kylläpä kannatti mennä. 

Presidentti Sauli Niinistö, Kotkaniemi-foorumi 7.8.2024. Kuva: Ume


Sauli Niinistö oli otsikoinut alustuksensa Mikä on ase, mitä on sota? 
Niinistö pohti joko paljon puhuttu eskalaatio on meneillään, kun kaikin mahdollisin nykytekniikan mahdollistamin keinoin pyritään heikentämään ja vahingoittamaan viholliseksi nimettyjä valtioita. Joku keskustelijoista mainitsikin myöhemmin, että Venäjälle sodankäynnissä 80 % on hybiridivaikuttamista ja loput, vain viidesosa, varsinaista sotaa. 
Putin on määritellyt Venäjän ideaksi laajentumisen ja on puhunut länsimaisista ihmisistä degeneroituneina hedonisteina, helppoina nujertaa. No, sehän on nähty Ukrainan kohdalla, että ei se ihan niin helppoa ole. Nyt onkin tärkeää paitsi olla vahva ja yhtenäinen myös näyttää vahvalta ja yhtenäiseltä sodan (sen varsinaisen) välttääkseen. Hybridimaailma on arvaamaton ja Venäjä arvioi meitä muiden länsimaiden ohella kaiken aikaa, joten on myös käytettävä mielikuvitusta ja koitettava ennakoida Venäjän sabotaasit.


Niinistön iso huolen aihe oli se, miten huonoon jamaan moni Europan maa on päästänyt puolustuksensa. Kun Suomen kokoinen maa on paitsi suhteellisesti niin myös absoluuttisesti parhaiten varustautuneita valtioita Euroopassa, niin voi kysyä, mitä ihmettä ne muut tekevät. 
Myöhemmin tilaisuudessa Ruotsin valtiopäivien puolustusvaliokunnan puheenjohtaja, entinen puolustusminiteri Peter Hultqvist mainitsi, että Ruotsi on lisäämässä puolustusmäärärahoja tuntuvasti.
 
Ei tietenkään ole hyvä, että joudutaan aseistautumaan, mutta mielestäni on naiivia ajatella, että olisi parempi heittäytyä laajenemishaluisen naapurin hyväntahtoisuuden varaan. Suomi rajamaana on saanut olla valppaana aina, nyt koko Eurooppa alkaa tajuta, että uhkailu on totta eikä retoriikkaa. 

Kuvassa vasemmalta oikealle, toimittaja Kari Lumikero, ulkoministeri Elina Valtonen, suurlähettiläs Mikko Hautala, Viron kansainvälisen puolustustutkimuskeskuksen varajohtaja Kristi Raik,
Ulkopoliittisen insitituutin vt. johtaja Mikael Mattlin ja toimittaja Marja Manninen. Kuva: Ume

Tilaisuuden juonsivat eläkkeellä olevat toimittajat Kari Lumikero ja Marja Manninen. Molempien selkeästä tyylistä olen nauttinut ennenkin, Lumikeroa olen kuullut Helsingin kirjamessuilla ja Mannista meidän Reuna-kustantamon tilaisuuksissa. 
Paneelin aihe: Kansainvälisen politiikan jännitteet ja vaikutukset rajamaahan.

Mieleeni jäi tästä paneelista joitain asioita, vaikka muistiinpanoni ovatkin erittäin niukkoja ja aukkoisia. En suinkaan nukahtanut, vaan keskityin niin kovasti kuuntelemaan.
USA:ssa Suomen suurlähettiläänä toimiva Mikko Hautala kertoi, miten viralliset tapaamiset myös venäläisten diplomaattien kanssa sujuvat ja yhteydet on säilytetty, vaikkakin keskustelujen sävy on erilainen kuin ennen.
Mikael Mattlin totesi, että yhteys kansalaisjärjestöihin ja yksityishenkilöihin Venäjällä on tällä haavaa mahdotonta, koska rehellinen mielipiteidenvaihto on vaarallista, mutta Venäjä-tuntemusta ja venäjän kielen taitoa on syytä pitää yllä. 
Elina Valtonen selvensi, että Venäjä-tuntemustakin on monenlaista, paljon muutakin kuin se ruohonjuuritaso. 


Pauliine Koskelo, Kotkaniemi-foorumi, 7.8.2024. Kuva:Ume


Kahvin ja Ellen Svinhufvud -leivoksen jälkeen puhui Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomari, entinen Suomen korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelo, ja hyvin puhuikin. 
Alustuksessa vastattiin kysymykseen horjuvatko oikeusvaltion periaatteet Euroopassa. Eivät horju. 
Tämä kysymyshän on nostettu esiin erään tehokkaan hybridiaseen, välineellistetyn maahanmuuton, yhteydessä. 


Koskelo nosti esiin Olaf Scholzin 27. helmikuuta 2022 puheessaan Saksan liittopäivillä - vain muutama päivä Venäjän Ukrainaan suuntaaman suurhyökkäyksen jälkeen - käyttämän sanan Zeitenwende (käännekohta, ajanmuutos), josta tuli  Saksassa vuoden sana ja jota on paljon sen jälkeen siteerattu. 
Lait ja yhteiset sopimukset vanhenevat, mikään ei ole kiveen hakattua. Se mikä toimi pakolaisten palauttamisessa 50-luvulla ei toimi enää tällä hetkellä näissä olosuhteissa. 
Jos vieras vihamielinen valtio kontrolloi toisen valtion maahanmuuttoa, toteutuvatko silloin ihmisoikeudet ja oikeusvaltion periaatteet pakolaisten tulomaassa? Onko meidän pakko ottaa jopa aseistautuneita rajan yli pakolaiseksi tulevia, koska aivan eri oloihin, vainoja pakenevien pelastamiseksi suunniteltu järjestelmä on kaapattu sodankäynnin välineeksi?  
Koskelo nosti esiin myös pakolaisten oman vastuun. Miksi he lähtevät jonkun somehoukuttelun perässä Venäjän kautta länteen? Kaikki on nykyään netissä, kyllähän heidän täytyy tietää myös näistä hybridi-iskuista, onhan niitä järjestetty muillakin rajoilla, mm. Valko-Venäjältä käsin Puolan suuntaan. 
Mietin jälkeenpäin, että eri juttu on jo aiemmin Venäjälle tulleet, joille annetaan vaihtoehto tykinruuaksi sotaan tai rajan yli Suomeen.
Vaikea kysymys, mikä on ollut tarkoituskin. Venäjällä halutaan osoittaa meidän humaanien ihmisten (hedonististen ja heikkojen, hah) rakentamien sääntöjen toimimattomuus ja se miten me rikomme omia sääntöjämme ja olemme huijattavissa.  


Vasemmalta oikealle juontaja Kari Lumikero, Energiateollisuus ry:n toimitusjohtaja Jukka Leskelä, entinen pääministeri, pääministeriyden  jälkeen OECD:n apulaispääsihteeri ja Kaupan liiton toimitusjohtaja Mari Kiviniemi, eduskunnan puolustusvaliokunnan pj. ja Etelä-Karjalan maakuntahallituksen pj, Jukka Kopra, strategisen viestinnän asiantuntija Anneli Ahokas 
ja juontaja Marja Manninen. Kuva: Ume

Toisen paneelin aihe kuulosti erittäin tärkeältä: Miten Suomi vastaa hybridivaikuttamiseen?
Juontajat olivat tarkkoina konkretiasta, siitä, että kerrotaan ihan seikkaperäisiä esimerkkitapauksia siitä, mitä hybridivaikuttamista on ollut ja mitä uuttta mahdollisesti voisi tapahtua. Tulevia kukaan ei pysty tietämään, pitää olla valppaana. Kaikki epämääräinen, hämärä toiminta on rekisteröitävä.
Jo tapahtuneesta on paljon esimerkkejä. 
Me tiedämme isoja ja pieniä vahingontekoja meillä ja muualla. Kykymme tunnistaa niitä on kasvanut. 
Jos johonkin yhtiöön hiippailee tyyppi kyselemään huonolla suomella Penaa, käynnin tarkoitus on todennäköisesti paikan ja sen turvatoimien nuuskiminen tulevia tihutöitä varten. 
Hämärretyissä, ei vielä sodaksi laskettavissa teoissa on usein kohteina vesi, energia, tietoliikenne, ruokahuolto ja terveydenhuolto.  
Venäjä pyrkii heikentämään meidän luottamustamme virallisiin instituutioihin paitsi yrittämällä osoittaa niiden haavoittuvuuden ilkiteoilla myös pommittamalla meitä jatkuvalla informaatiovaikuttamisella. Trolliarmeijat soluttautuvat keskusteluihin luotettavan tuntuisina hahmoina ja moitiskelevat milloin mitäkin tahoa tai toimijaa korruptoituneeksi ja puolueelliseksi kähmijäksi. Meidän suomalaisten luottamus viranomaisiimme on kuitenkin yhä suurta, 82% luottaa siihen, että viranomaiset osaavat tehtävänsä ja suojaavat meitä kriisin tullen. Eurooppalainen keskiarvo on 53%. 
Hybridivaikutuksia on lievistä teoista vakaviin, äärimmäisinä oudoissa olosuhteissa onnettomuuksiksi lavastetut murhat.

Mitä tavallinen kansalainen voi tehdä torjuakseen itseensä kohdistuvan hybridivaikuttamisen? Medialukutaito on tärkeintä. Kriittinen silmä. Ei pidä uskoa kaikkea, sosiaalinen mediahan on itse asiassa vain mielipidealusta. Pitää osata epäillä, syväväärennykset on tehty taitavasti.

Tässä muutamia esille tulleita asioita. En pannut ylös, kuka sanoi mitäkin, mutta tärkeintähän on se yhteinen viesti, mitä myös Peter Hultqvist korosti englanninkielisessä puheessaan, joka oli kuin juhlapuhe, vaikuttava ja ylevä.

Peter Hultqvist, Kotkaniemi-foorumi, 7.8.2024. Kuva: Ume

Hultqvist piti pohjoisen yhteistyötä erittäin tärkeänä. Viestin Ukrainan tukemisesta on oltava yhtenäinen, vahva ja kirkas. Kyseessä on paitsi Ukraina myös koko maailmanjärjestys. 
Myönnytykset imperialistisesti toimivalle Venäjälle johtaisivat vain uusiin sotiin. 
Hultqvist mainitsi Mauno Koiviston kirjan vuodelta 2001 Venäjän idea vanhana tietokirjana, joka on tullut ajankohtaiseksi.
Mitään ei tapahdu nopeasti, arveli Hultqvist, vaan edessämme on vuosien jopa vuosikymmenten uhka. 
Hultqvistin puheesta jäivät kaikumaan sen loppusanat:"Unity, unity, unity." (yhtenäisyys)


Kotkaniemen päärakennus.
Museoon kannattaa tulla muutoinkin kuin tapahtumien aikaan. Siellä on pysyvän kotimuseonäyttelyn lisäksi myös vaihtuvia teemanäyttelyjä. Talon historia on mielenkiintoinen. Ellen -rouva piti yläkerran huoneissa täysihoitolaa 1910-luvulla miehensä ollessa karkotettuna Siperiaan. Talossa on jäljellä entisajan tunnelma. Kuva: Ume

Järjestelyt seminaarissa toimivat hyvin. Kuljetukset hoidettiin muutaman kilometrin päästä parkkialueelta koko päivän sukkuloivilla pikkubusseilla, kahvitarjoilu 400 ihmiselle sujui mutkattomasti, koska kahvipisteitä oli niin paljon. Tilaisuuden alussa olisi ollut myös lounas, mutta jätimme sen väliin. Ensi vuonna varaamme myös lounaan, koska pöydät idyllisessä puutarhassa näyttivät niin houkuttelevilta paikoilta nauttia soppaa ja keskustella. Talon vessojen lisäksi alueelle oli tuotu bajamajoja, niissäkään ei syntynyt ruuhkaa. 

Pidän plussana sitä, että tilaisuudessa keskityttiin asioihin, myös yleisökysymyksille oli varattu aikaa eikä ryhmäselfietouhuilua ollut.
Eikö sitä tapahdu nykyään melkein kaikissa asiatilaisuuksissakin?

Mietimme muutaman ihmisen kesken, oliko miinusta, ettei eri tavalla ajattelevia ollut väittelemässä, esim. tuosta hybriditulijoiden palauttamisesta. 
Mielestäni tähän tilaisuuteen ei ollut hyvä tuoda kiistoja. Unity, unity... sitähän me haluamme viestiä. 
Kyllä tätäkin tapahtumaa on tarkkailtu, ja kaikkea mitä siitä kirjoitetaan voidaan myös väärentää, tehdä pilkkameemejä, korostaa pieniäkin mielipide-eroja jne.
Minun mielestäni me toimimme terveen järjen ja itsesuojelun periaatteen mukaan, kun emme anna Venäjän valita meille tulijoita. Olen myös iloinen siitä, että me luotamme viranomaisiimme ja tajuamme epäillä lukemaamme.

Kotkaniemen Ellen Svinhufvud -leivos, 6.8.2024. Kuva: Ume



15 kommenttia:

  1. Ajatella, että mökkijärven partaalta oli löydettävissä Kotkaniemen-foorumin kaltainen tapahtuma ja että tosiaan osallistuitte siihen. Kuinkahan hyvin sittenkään meistä itse kukin hoksaa hybridivaikuttamista ympäriltään? Mikä lienee kriittistä lukemista/kuuntelemista/katsomista? Milloin vain tempautuu mukaan, vaikka tuohtuisi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, siellä on taitavat tiimit suunnittelemassa feikkejä, joilla meidät saadaan uskomaan todentuntuista, mikä joskus on lähellä totuutta, joskus täyttä valhetta.
      Pitäisi olla immuuni kaikelle raflaavalle "Ootko kuullut, että..." -tohotukselle eikä mennä mukaan mihinkään mitä ei ole hyvin miettinyt ja minkä alkuperää ei ole tarkistanut.

      Tähän foorumiin otettiin ilmoittautumisjärjestyksessä niin paljon kuin mahtui. Ilmoittauduimme ensi minuutilla.
      Tänään tuli kysely toivomuksisita ensi vuodelle,. Ehdotin, että kutsuttaisiin taas joku kansainvälinen vieras, kuten nyt Hultqvist.

      Poista
  2. Hienoa että tällaisia tapahtumia - joissa todella keskitytään asioihin - järjestetään kehäkolmosen tuolla puolen ikään kuin salaa Helsingin herroilta ja päällepäsmäreiltä. Onneksi tämäkin on saanut julkisuutta mediassa, ainakin vähän, mutta raporttisi täydentää mainiosti seminaarin ansaitsemaa julkisuuskuvaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin. Tasokas seminaari, jossa ei ollut mitään turhaa.

      Unohdin kirjoittaa, miten mielissäni olin Kristi Raikin kertoessa, että missään Baltian maissa venäläistaustaiset vähemmistöt eivät ole asettuneet Venäjän puolelle, vaan olleet täysin reagoimatta.
      Eihän Suomenkaan kaksoiskansalaiset ole lähteneet Venäjälle "auttamaan" toista kotimaataan, vaikka heihin kohdistuu todennäköisesti melkoista aivopesua. Heillä on hyvät oltavat täällä ja varsinkaan miehet eivät uskalla ylittää rajaa, koska Venäjän puolella saattaa joutua sotaan.
      Yhteen aikaan oli näitä väitteitä, että venäläislapsia kaapataan Suomessa lastenkoteihin, mutta ilmeisesti meillä hyvin harva uskoi näihin. Mitä kaikkea hybridiä tällä hetkellä mahtaa tapahtua, vaikea tietää.

      Kyösti, tähän seminaariin on ilmoittautuminen alkukesästä ja tietoa löytyy Kotkaniemen kotisivuilta. Alkavat varmaan kohta suunnitella jo ensi kesää.

      Poista
    2. Tuo päällepäsmäri-termi sai minut kehittelemään mielessäni ilkikurisesti Helsingin Punavuoressa (kuulemma trendikkäämpi nykyään kuin Kallio) järjestettävän rinnakkaisseminaarin Turvallinen tila, jossa uskoutuvat kohtaamistaan turvattomuuksista... paljon mediassa olleet, öhöm A, B, C ja D... ja laativat julkilausuman, joka saa paljon palstatilaa suurimmissa medioissa.

      Poista
  3. MM

    Olit hereillä - nykytermein sanottuna.
    Karjalaisen pätoimittaja Pasi Mäntymaa kirjoitteli tänään lehdessään, joka ei enää ole Laakkosten omistuksessa vaan Keskisuomalais-konsernin, näin:
    https://www.karjalainen.fi/kolumnit/qqyrs5qw0n

    VastaaPoista
    Vastaukset

    1. Kiitos linkistä, ja hyvä, että avautuu myös ilman maksuja.
      "Kannattaa havaita, että oikeusvaltiosta ei ole paljonkaan jäljellä niissä maissa, muun muassa Venäjällä, joissa näistä asioista vallitsee suuri hiljainen yksimielisyys."
      Tämän hiljaisuuden olen huomannut venäläisistä tuttavistakin jo aiemmin. Ei heillä tunnu olevan mitään sanomista politiikasta, se tapahtuu jossain muualla heidän puolestaan ja heidän tehtävänsä on elää arkeaan.
      Ei ihme, että demokratian yritykset epäonnistuvat pitkään vallinneissa olosuhteissa, joissa ihmiset ovat tottuneet olemaan puuttumatta ja ottamaan vastaan mitä annetaan, korkeintaan lahjomaan korruptoituneita viranomaisia. He eivät vapautta saatuaan ymmärrä sen rajoja. Venäläisessä katsannossa demokratia onkin kaaosta ja rappiota. Mutta miksi demokratioihin muuttaneet venäläiset sitten viihtyvät uusissa maissaan? Olen kuullut selityksen "koska kaikki toimii, eikä viranomaisia tarvitse lahjoa".

      Poista
  4. Olipa mielenkiintoinen kokemus (ja kirjoitus), jonka olisin kernaasti kokenut itsekin. Eilen kyllä kävin Naantalin museossa pistämässä presidenttien naamatauluja järjestykseen - yllättävän vaikeaa puuhaa ilman nimiä jopa minun kasvomuistillani! Siellä on vielä elokuun ajan näyttely Kultarannasta. Nythän ei siellä voida keskusteluja pitää, mutta ehkä ensi vuonna?

    Paljon tuli mietittyä, millaisista koettelemuksista on kunkin presidentin valtakaudella jouduttu selviytymään. Siinä on niin tuulisen paikan virka, ettei kansan lynkkausmielialalle ole tilaa. Pääsääntöisesti presidentit ovat kyllä olleet pidettyjä, enemmän hallitusta kritisoidaan. Onkohan yksikään hallitus koskaan siltä välttynyt?

    Yksi asia ei kuitenkaan (valitettavasti ja toivottavasti) muutu, se että meillä 1300 kilometriä rajaa Venäjän kanssa. Joskus se oli monen mielestä mahdollisuus, nykyisin uhka. Tästä loistavana teoksena Nuoren Ben Zyskowitzin Suomettumisen vuodet, jonka on kirjottanut Vesa Vares.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole tullut seuratuksi lähetyksiä Kultaranta-keskusteluista. Sinnehän ei tavallisia tallaajia mahdu mukaan.
      Tässä oli kiva olla itsekin mukana. Osallistujamäärä on kasvanut joka vuosi. Ei ehkä tarvitsisi enää kasvaa, muutoin intiimi tunnelma kärsii.

      Vaihtuva näyttely oli tällä kertaa Svinhufvud af Qvalstad suvun aateloinnista, viime kesänä presidentin roolista Mäntsälän kapinan kukistamisessa upean radiopuheensa avulla. Käymme yleensä kerran kesässä Kotkaniemessä. Yläkerran täysihoitolahuoneet saavat aina hämmästelemään silloista presidentin rouvan asemaa. On pitänyt olla neuvokas, kun mies kyyditään vankeuteen, siivota vuokralaisten huoneita ja pitää hyötypuutarhaa.

      Olispa tosiaan noin pitkä maaraja jonkun muun kuin Venäjän kanssa! Mitä upeita mahdollisuuksia se antaisikaan!
      Mutta nyt on näin ja meidän on tehtävä parhaamme.
      Tuo käännytyslakihan on poikkeuslaki, tämän ikävän rajatilanteen vuoksi laadittu ja vain vuodeksi. Toivottavasti sitä ei jouduta käyttämään.
      Vasta kun oma maa joutuu tähän tilanteeseen, sen ymmärtää.

      Oi, tuo Zyskowicz-kirja minun pitää lukea.
      Ja hänen nimestään tulikin mieleeni, miten tätä seminaaria ja Koskelon puheenvuoroa nyt liitetään kokoomuslaisuuteen.
      Itse annan arvon jokaiselle hyvälle ajatukselle ja tapahtumalle ihan riippumatta siitä mitä puoluetta alustajat kannattavat.
      Tiedän kyllä, että monet tarkistavat jopa ohjaajan puoluekannan ennen kuin arvioivat elokuvan loistavaksi tai epäonnistuneeksi. Rasittavaa...

      Poista
  5. Olen aika tavalla Niinistön linjoilla henkilökohtaisesti mutta eräs huomio on mielenkiintoinen. Kun muistan aiemmat suuret viime vuosikymmenten sodat, pääasiassa USA Irakissa, Jugoslavian hajoamissodat jne. oli Euroopan pääkaupungeissa massiivisia rauhanmarsseja, Lontoossa saattoi olla miljoona ihmistä kadulla vastustamassa sotaa ja vaatimassa rauhaa. Ja näitä jatkuvasti, kuukaudesta toiseen.
    Mutta nyt rauhanmarssit ovat kokonaan poissa. Niitä on hyvin vähän jos ollenkaan, ja jos on, ne ovat esimerkiksi Saksassa putinmielisten äärivasemmistoliikkeiden (tai äärioikeiston) masinoimia. Ja nekin hyvin pieniä.
    Nyt ihminen joka puhuu voimakkaasti rauhan puolesta, laitetaan heti putininpussi-nimiseen kieli-ja poissulkemispeliin.
    Kuitenkin tämäkin sota päättyy rauhaan.
    Olen ihmetellyt (ja ilman kyynistelyä) että missä ovat nyt rauhanihmiset, missä on rauhanliike.
    Ovatko he täysin säikäytettyjä pois tällä asenteella että rauhasta puhuminen on tässä tilanteessa väärin. Kuka uskaltautuu toivoa rauhaa? Mitään yhteistä liikehdintää (ääriajattelusta) vapaiden ihmisten toimesta ei nyt ole. Rauha Ukrainaan ei ole se vaatimus, vaan suurin piirtein lisää aseita Ukrainaan. Aikamoinen muutos. Jopa sellainen etten ihan kokonaan ymmärrä mistä on kyse, koska pakostakin vertaan aiempiin sotiin.

    Totta kai kannatan kaiken tuen antamista Ukrainaan, ja ilman muuta myös aseellisen, koska Ukraina on tässä kansaivälisoikeudellisen rikoksen ja hyökkäyksen kohde.
    Mutta silti, rauhanliikkeen käytännössä täydellinen poissaolo silti hämmentää, minua ainakin.

    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Palestiinan puolesta liikehtimistä on.
      Eikös Porthanian edessä ole ollut yliopistoväellä leiri pitkään, onko vieläkin.

      Minusta tuntuisi jotenkin loukkaavalta Ukrainaa kohtaan marssia nyt rauhan puolesta Ukrainan alueeelle, koska se tarkoittaisi sitä, että Venäjä veisi suuren osan maata ja alistaisi myös jäljelle jääneen osan jonkinlaiseksi etupiirikseen.
      Olen kuullut sellaisiakin mielipiteitä, että Venäjän olisi pitänyt antaa rauhassa vallata osia Ukrainasta kuten se valtasi Krimin ja kaikki olisi hyvin muualla eikä tarvitsiis pelätä.
      Paitsi ettei olisi! Putin on kertonut selkeästi, että hänellä on päämääränä palauttaa kaikki joskus menetetyt osat suur-Venäjään ja hallita maailmaa. Kaikki eivät ota tätä todesta - miksi ihmeessä, suoraa, selkeää puhetta? No, eihän Hitlerin Lebensraumiakaan uskottu pitkään aikaan.

      Varmaan kaikki ihmiset toivovat rauhaa. Rauhasta on vain paljon helpompi puhua rauhan aikana ja silloin kun sodat ovat toisilla mantereilla.

      Poista
  6. Hei Marjatta!
    Olet ollut Kotkaniemessä isojen ja tärkeiden asioiden äärellä. Seminaari sai myös kohtuullisen paljon mediahuomiota eikä se ihme olekaan. Pääpuhujat ovat kovaa tasoa.
    Ennen eduskunnan käännytyslain käsittelyä pohdin kyllä kovasti, miten itse äänestäisin. Monet asiantuntijat asettivat kansainväliset sopimukset Suomen oman lainsäädännän edelle ja eivät hyväksyneet lakiesitystä. Pauliine Koskelo oli poikkeuksien joukossa.
    Koska en ole juristi, perustan kantani omaan ajatteluun ja talonpoikaisjärkeen. Oman maan turvallisuus menee tässä aikanaan toisenlaisessa maailmassa tehtyjen säädösten edelle. Ennustan, että jos Suomi joutuisi käännytyslakia soveltamaan, ainakaan isompaa sanktiota ei tulisi.
    Luin muuten vasta viime talvena Koiviston kirjan Venäjän idea. On selkeää ja niin ajankohtaista asiaa.
    Hyvää loppukesää sinulle!
    t. manu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En usko minäkään, että Suomea rankaistaisiin, jos joutuisi tätä poikkeuslakia käyttämään. Siinähän on vielä monenlaista huomioon otettavaa, kaikkia ei suinkaan kategorisesti käännytetä, ja meidän tilanteemme kyllä tiedetään. Olemme joutuneet tähän vaikeaan asemaan ilman omaa syytä.
      Kuka olisi osannut aavistaa, että joku valtio voi olla niin paha, että käyttää ihmisiä tällaisella julmalla tavalla, joka on melkein verrattavissa ihmiskilpien käyttöön.

      Minulla on tuo Koiviston kirja vielä lukematta. Luen lähiaikoina.
      Mukavaa loppukesää sinulle, Manu!

      Poista
  7. Mielenkiintoinen raportti mielenkiintoisesta tilaisuudesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, oli kyllä kiinnostavaa kuunnella näitä henkilöitä.

      Poista

Joulukalenterikirja lapsille ja aikuisillekin omansa

Niin suloinen kirja, Montako yötä vielä, Prinsessa Pikkiriikki , 24 tarinaa  Hannele Lampela ja kuvitus Ninka Reittu .  Tutustuin Prinsess...