Maailma on täynnä sanoja ja myös paljon sellaista, mille ei ole sanaa. Kielet elävät, mikä on hyvin kiehtovaa.
Pidän tästä kuukausitehtävästä, jossa etsitään kuukauden alkukirjaimella alkavia sanoja ja julkaistaan sanan sisältöä ilmaiseva kuva ja tekstiä oman maun mukaan. Haasteen on pannut alulle Kristiina K ja hän myös keräilee linkkejä kirjoituksiin. On kiinnostavaa käydä katsomassa, mitä toiset ovat valinneet kuvattavakseen.
1. ESSUMEKKO
Kuva on vuoden 2000 alusta, jolloin vietimme viimeistä uutta vuotta Kuhmossa. Näyttikö tina, että muutamme kesällä Kymenlaaksoon Anjalankosken kaupunkiin, jota pian ei sitten enää ole olemassakaan vaan olemmekin osa Kouvolaa? No, eihän se mitään näytä, leikki illan ratoksi ja ajatustenvaihdon pohjaksi.
Marimekon Essumekko oli jo tuolloin ollut minulla monta vuotta joulun ajan asuna. Se on edelleen kaapissa, ehkä vanhimpia vaatteitani. Essu on sama, mutta mimmi hieman harmaantunut ja oi nuo kätöset ovat nyt isot ja möykkyiset. Mimmistä on tullut mummi.
Pidän myös varsinaisista essuista ja käytän niitä aina ruokaa laittaessani. Minulla on jouluessu ja pääsiäisessu, molemmat Marimekolta, muumikuvioinen essu ja kesäessu jossa on kedon kukkia.
2. EINEKSET
Kuvassa tämän päivän eines-ostokseni. En käsitä, miksi pitäisi tuntea syyllisyyttä siitä, että käyttää valmisruokia. Ostajia vartenhan niitä tehdään ruuanlaiton helpottamiseksi. Ei ole järkevää olla aina kiinni ruuanlaitossa, kun on niin paljon muutakin kivaa puuhaa, ellei juuri kokkaus ole harrastus.
Sitä paitsi, ravintotieteilijät ovat todenneet monet "meiän äitin teiän äideille tekemät" (se ihana mainos!) ruuat hyvin maukkaiksi ja tasokkaiksi ravintoarvoiltaan.
Maksalaatikko jakaa ihmisiä, jotkut inhoavat sitä ja joillekin, kuten minulle, se on maukas ruoka puolukkahillon kanssa nautittuna. Joskus kun hiukoo, saatan ottaa pari lusikallista kylmää maksalaatikkoa ja suolaisen tarve on tyydytetty.
Riisipuuuroa tykkään syödä iltapalana marjojen, hillojen ja kuivattujen hedelmien kanssa. Kun tekee mieli herkutella lisään puuron päälle kanelisokeria ja kermavaahtoa, jotka tekevät siitä myös kivan jouluisen.
Pidän jääkaapissa varalla myös soppia, lohikiusausta, pastaruokia ja kaalikääryleitä.
Emajõgi (Äiti-joki) on 100 kilometrin pituinen joki Virossa. Tartossa se virtaa kaupungin läpi ja sen yli kulkee idyllisiä siltoja. Joesta käytetään myös nimeä Suur Emajõgi erotukseksi pienemmästä joesta, joka on nimeltään Väike Emajõgi (Pieni Emajõgi).
Emajõgi on navigointikelpoinen koko pituudeltaan ja sitä on käytetty kaupankäynnin väylänä satojen vuosien ajan.
Ei ihme, että kaupunkeja on syntynyt paljon juuri vesiväylien varrelle. Ennen teitä, rautateitä ja moottoriajoneuvoja vesiliikennöinti on ollut tärkein ihmisten ja tavaran kuljettamisen muoto.
Vesi tekee kaupungista viehättävän. Mitä olisi Istanbul ilman Bosporinsalmea ja Marmaranmerta tai Barcelona ilman merenrantaa! Nyt iski matkakuume. Barcelonassa olen ollut kolmesti parin viikon lomilla, mutta Istanbulissa aivan liian lyhyesti, vain vajaan viikon. Sinne eläytymään ja kokemaan elämyksiä, ehkä.
12.8.
No niin sanoista tekoihin: varasimme mieheni kanssa lokakuun alkuun Istanbulin matkan. Huomenna hakemaan kirjastosta Istanbul-oppaita.
Ihana essu! Minullakin oli joskus saman tapainen. Sen oli tehnyt äitini. Käytän nykyisinkin esiliinaa silloin harvoin kun ruokaa laitan, mieheni nimittäin on ottanut kokkailun omaksi asiakseen, hän kun siitä tykkää.
VastaaPoistaEineksistä meilläkin silloin tällöin syödään maksalaatikkoa ja ehdottomasti rusinoilla!
Ja mitä olisi kotoinen vanha pääkaupunkimme Turku ilman Aurajokea!
Aurajoen ranta Turussa on aivan ihana laivaravintoloineen.
PoistaOlemme kulkeneet siellä monesti ja ylittäneet joen siltoja pitkin ja myös förillä.
Meillä Kouvolan seudulla Kymijoki kulkee harmillisesti kaupungin keskustan ulkopuolella. Kuusankoskella se on keskustassa, samoin meillä Myllykoskella ja viidentoista kilometrin matka Kouvolasta meille kulkee pitkälti rannan viertä. En ikinä kyllästy katselemaan jokea, se on kaunis joka säällä.
Joo, se tekee joka tykkää. Meillä mies tekee kalaruuat ja grillaa mökillä. Minä pidän leipomisesta ja jälkiruokien värkkäämisestä. Pääruokia teen isompia määriä pakastimeen, niin ei tarvitse kuin lämmittää ja tehdä salaatin.
Elokuu pian puolimatkassa, essumekko teillä tietymättömillä, en omista. Ruokaa laitan päivittäin, pidän siitä, taitoa olen hankkinut koulutuksella. Maksalaatikkopäivä on aina joskus, riisipuuroa ostan jos en viitsi itse keittäää. On tilanteita kun einesruoka pelastaa, kyllä niitä tarvitaan.
VastaaPoistaMinäkin olisin tarvinnut koulutusta enemmän kuin keskikoulun kotitaloustunnit.
PoistaLounaspaikoissakin on kiva käydä välillä, "ihmisten ilmoilla", nyt kun on muutoin aina kotona ja työaikana sai vain kouluruokaa, joka oli kyllä ihan ookoo eikä ainakaan liian suolattua tai lihottavaa.
Olen huomannut, että nuoret äidit kokevat enemmän paineita kaikesta kuin itse silloin aikanaan. Jo raskausaikana pitäisi syödä oikeaoppisesti ja lapselle syöttää aina terveellisiä sapuskoita. Ei ihme, että lapsia syntyy niin vähän.
Kivasti valitsit elokuun e-kuvat. Essumekkosi on sievä, Minullakin on yksi essu, punainen Marimekon kuosia ja joskus koulun kässätunneilla piti ommella valkoinen esiliina, jossa oli etulappu ja olkaimet, jotka sidottiin selän taakse vyötärönauhan kanssa.
VastaaPoistaEinekset ovat ehdottoman mainio juttu. Silloin tällöin meillä valitaan niistä jotain. Minulle ei maksalaatikko maistu, valitsen mieluummin pinaattikeiton.
Täällä Pohjois-Pohjanmaalla maisemaa halkoo Iijoki. Pitkä joki , 370 km halkoo Taivalkoskea keskustaa. Piskuinen Pärjänjoki on minulle tärkeä. Soudan ja kalastan siellä ja kuvaan sitä paljon.
Minulla on koulussa ompelemani esiliina yhä tallella, keltavalkoruutuinen ja ristipisto-ornamenttia taskujen reunoissa. Voi miten pieni, olinko silloin alle 10v - ja miten minä osasinkin sillloin tuommoista koruompelua...
PoistaLapset ovat taitavia ja oppivat kaikkea, kun vain opetetaan.
Iijoki on varmaan komea joki. Ja sinun vesiaiheiset luontokuvasi ovat tuolta Pärjänjoelta.
Minullakin on punainen jouluinen Marimekon essu, jo toinen, sillä tytär ”lainasi” ensimmäisen… Einekset käytössä meilläkin, tosin puurot keitän itse ja maksalaatikko jää väliin, mutta muuten laidasta laitaan, ihan hyvällä omallatunnolla.
VastaaPoistaJoet ovat tärkeitä, vietin nuoruuteni Vuoksen varrella, nyt ulkoilen vaatimattoman Keravanjoen varsilla. Parempi sekin kuin ei mitään.
Blogisi on yksi parhaista, kiitos siitä, sopivasti persoonaa ja asiaa!
Hyvää elokuun jatkoa! T. AA
Just niin, hyvällä omallatunnolla.
PoistaVuoksi on upea, vuolas joki, isoimpien joukossa.
Joet ja järvet on meillä Suomessa suuri rikkaus. Ei sitä oikein osaa edes ajatella, että on maita, joissa ei ole paljon muuta vettä kuin meri, jonne monella on pitkä matka.
Voi kiitos AA! Ilahduin kiitoksestasi ja sehän innostaa minua pysymään tällä monipuolisella linjallani.
Hyvää loppukesää sinullekin!
Tyttären nuorin tytär sai taannoin minulta Marimekon sinivalkoraitaisen ihanan essun, jossa rimpsut olkapään aukoissa ja helmassa. Essu oli pitkään olennainen osa joulunviettoja, joita emännöin.
VastaaPoistaEssut loistoasu, kun sellaista tarvitaan.
Minä aloin epäillä, onko tuo minun essumekkoni edes Marimekon - nimittäin se mikä minulla on vaatehuoneessa onkin raitakuosia kuten sinun, vain puna-valkoinen. Oliko ne kaikki raidallisia, tässä on pilkkuja... ?
PoistaMinunkin Marimekkoni saavat varmaan seuraavat sukupolvet, pojantyttäret joskus, jos arvostavat vanhaa. Nämä saattavat jopa olla arvokkaita joskus, vintagea.
Eka- ja tokaluokan kuvassa melkein kaikilla tytöillä on rimpsuessu mekon päällä. Minulla äiti ompeli kaiken ja silitti kaiken niin työläs kuin sekin homma oli. Hellan päällä kuumennettiin silitysraudan pohjia, jotka painoivat paljon. Kaikki kotityö oli raskaampaa ja hankalampaa kuin nykyään. Essu päällä puuhasteltiin.
Olipa taas mielenkiintoisia sanoja, kiitos kun jaat näitä muistoja! Ja ihailtavan ripeää matkakuumeen hoitoa 😀 Istanbul on minulla vielä näkemättä, odotan siis mielenkiinnolla raporttiasi!
VastaaPoistaOma e-alkuinen sanani voisi olla Englanti, jossa olin juuri kuuden päivän matkalla. Jostain syystä siellä ollessa päässäni pyöri monena päivänä Kate Bushin laulu "Oh England, my lionheart". En käsitä mistä se tuli, en ole kuullut kyseistä laulua moneen vuoteen. Mutta etsin sitten sanat internetin syövereistä ja tajusin, että tämähän sopii täydellisesti matkani soundtrackiksi joten hyräilin sitä sitten ihan antaumuksella.
Oi, mikä taustamusiikki matkallasi... et ole tainnut kirjoittaa blogissa reissustasi, mutta sinä pitäydytkin enemmän kirjallisuusaiheissa blogin puolella. Minä kirjoitan laidasta laitaan, vaikka ehkä eniten kulttuuriaiheista.
PoistaMinunkin olisi pitänyt valita Englanti - ja varsinkin englanti, englannin kieli. Kuva rajoittaa. Tekisi mieli tehdä tämä myös vain sanoihin perustuen, silloin olisi isompi valikoima ja voisi valita abstraktisia asioita.
Me ollaan mieheni kanssa palloteltu erilaisilla syysmatkaideoilla ja harmiteltu, että syyskuussa on niin paljon kaikenlaista, että pitää ajoittaa matka epävarmemman sään lokakuulle. En kyllä ole enää niin innokas biitsi-ihminen, joten ei se mitään, ja hotellissamme on uima-allas katolla, erikoista kaupunkihotellille. Hotelli on Taksim-aukion vieressä, aivan ytimessä, joten siirtymämatkoihin ei kulu aikaa kun riennämme museoihin ja näyttelyihin.
Viime kerrasta muistan, miten erilaisia kaupunginosat olivat keskenään, melkein kuin eri vuosisadalta. Nyt tekee mieli taas kierrellä niissä.
Oijoi, Istanbul on upea! Tukholman lisäksi toinen suosikkipääkaupunki.
VastaaPoistaMinäkin käytän nykyisin paljon eineksiä, vaikka tykkäisin muussa elämäntilanteessa kokata. Ei siitä totisesti tarvitse syyllisyyttä tuntea. Joskus ruokakaupassa aina tiesi, milloin iäkkäämpi miesasiakas on jäänyt leskeksi, kun alkaa ostaa eineksiä. Maksalaatikkoa ahmin lapsena niin paljon (ei juuri muuta ollutkaan), etten pysty enää. Sama koskee raejuustoa.
Enpä muistanut Tarton joen nimeä, joten kiitos tästäkin!
Minäkin olen katsellut myötätunnolla noita vanhoja miehiä, jotka seisovat pitkään eineshyllyn ääressä ja ottavat vastahakoisesti jotain mukaansa. Tiedän erään nuoremmankin leskeksi jääneen, jonka vanha isä, itsellä ruoka-annokset kaupungin vanhuspalveluna, alkoi hätäillä, että pitäähän poijan nyt äkkiä löytää uusi vaimo, miten se muuten ruokansa saa.
PoistaKyllä kaikkien pitää oppia laittamaan ruokaa, ja nykyään opetellaankin, mutta silti hyvä, että kaupoissa on valmista ja lounaspaikkoja yhä enemmän.
Olen niin innoissani tuosta Istanbuliin menosta. Ei me nytkään siellä pitkään olla, mutta tiedän jo, mitä haluan nähdä ja kokea.
Ihanat eet ja mietteet einesten ostajista elämysten odotukseen... matkakuumeen saa niin pienestä aikaan... Minun Turkin matkaan (ellei lentokenttää sitä ennen lasketa) on vielä yli vuosi... mutta joskus tuntuukin, että matkoista iso ja kutkuttavin osa on niiden odotus... Innolla odotan kyllä postaustasi Istanbulista.
VastaaPoistaTäältäkin löytyy yksi essu, vai löytyyköhän... tiedän sen olevan, mutta en tiedä missä... harvoin siis päällä. Empä muistanut minäkään Tarton joen nimeä - enemmän kuin vuosikymmen, kun pojan futisturnauksen merkeissä joen yli ja muutoinkin siellä asteltiin.
Joo, matkan suunnittelu on lähes yhtä kivaa kuin itse matka.
PoistaOlen jo miettinyt, mitä vaatteita ja mitä lukemista otan matkaan.
Ja kirjastosta olen hakenut niin matkaoppaita kuin turkkilaisten kirjailijoiden kirjoittamia romaanejakin.