perjantai 16. syyskuuta 2016

Onko mitään tärkeämpää kuin lapset, eaa. ja jaa.!





Keskustelu, jonka osapuolina ovat Unto-Vaari ja pojanpoika K. Kaverukset kävelevät Ruissalossa käsi kädessä ja puhetta riittää. 

Vaari: Täällä minä olin rockfestareilla vuonna 71. En ollut tavannut Maiju-mummiakaan vielä silloin. 
Pojanpoika K: Vaari, oliko se kauan sitten?
Vaari: Olihan se.
Pojanpoika K: Vaari, oliko se ennen vai jälkeen ajanlaskumme alun?




Kuvat ovat Mary Hoffmanin ja Ros Asquithin lastenkirjasta Meidän ja muiden kehot. Mainio kirja, jossa on selitetty ihmisen keho, erilaisuus ja elämänvaiheet vauvasta ruumiiksi asti. Välillä ihmisen kehittymistä verrataan hauskasti kissan kehittymiseen. 




Vaari on jo vaarihommissa yhdessä perheessä Turussa, minä olen lähdössä puoliväliin Tuusulaan tapaamaan toista perhettä. Palailemme sieltä yhdessä sunnuntaina. 
Pian meillä on vauva täällä Kouvolassa, lähilapsenlapsi. Odotan malttamattomana. 

Kaunista syksyistä viikonloppua kaikille! Palaan ensi viikolla Coetzeen kanssa.

P.S.  Meidän ja muiden kehot -kirjasta enemmän blogissa Sininen keskitie.

11 kommenttia:

  1. Niinpä; ylisukupolven ymmärrystä! Sarjasta eaa: lapsenlapsi kysyi toiveikkaana meiltä, että olikos silloin vielä paljon dinosauruksia, kun te olitte pieniä?? Hauskaa temmellysviikonloppua:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Dinot on olleet täälläkin tärkeitä. Dino-kirjat ja Olipa kerran elämä -videot ovat antaneet tietoa, joka ei ole aina heti jäsentynyt oikein. Pienin selitti yhteen aikaan ihmisen hampaiden muutoksia niin, että maito-, rauta- ja tekohampaiden välissä on raateluhampaat.
      Minä en nyt menekään temmeltäjien vaan teinien luo. Mies saa kokea molemmat peräkkäin.
      Terveisiä junasta!

      Poista
  2. Lapset on ihania! Siis ei välttämättä uhmaiässä eikä murrosikäisinä. Mutta yleensä! Meillä on taas uusi sukupolvi alkuvaiheessa. Jokainen liike ja kasvojen ilme on aarre, joka tekisi mieli säilöä ja katsella sitten myöhemmin loputtomasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vauvoissa on jotain ihmeellistä.
      Kyllä murrosikäisetkin on kivoja. Välillä kaipaan sitä vitsikkyyden ilmapiiriä, mikä yläkoululuokissa joskus syntyi.
      Leikki-ikäisten jutut on hauskoja. Puhelias lapsi on aarre, koska hänen kauttaan pääsee mukaan lapsen ajatusmaailmaan.

      Poista
  3. Eikö olekin hyvä kirja! Lyhyesti sanottu niin paljon ja hyvin :)! Suurkiitos linkistä <3! Nauratti heti eka kuva, se on niin hyvin Kuvattu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin ja Coetzee täälläkin. Luin Nuoruuden juuri ja voi veljet ja siskot, tykkäsin taas. Lisää Coetzeeta. Tästä taitaa tulla vuoteni Coetzeen kanssa!

      Poista
    2. Minä aion hankkia tämän sekä itselle että pikku kyselijälle. Tästä on kiva selittää aikanaan elämän ihmeitä myös hänelle, joka syntyy pian.
      Kiitos sinulle, kun esittelet niin hyviä lastenkirjoja!

      Meillä on Coetzeessä yhteinen kirjallinen rakkaus.
      Minä pidän elämäkerrallisista eniten Poikavuosista.
      Aion kirjoittaa seuraavaksi Jeesus-kirjoista. Tiedän (mukamas) mitä hän niillä tarkoittaa. Eri lukijoille syttyy varmaan erilaisia merkityksiä. Minulle kiteytti jotain, mistä kerron, kun taas "pääsen sorvin ääreen".

      Poista
    3. Hieno rakkaus onkin. Poikavuodet oli ensimmäinen Coetzeeni ja löytyy kirjahyllystäni. Kävin tänään lainaamassa taas kaksi lisää. Costelloa ja Venäjää... Onhan tämä kirjailija hyvin monipuolinen kun kokonaisuus alkaa hahmottua!

      Poista
    4. Niin on. Etelä-Afrikan vuosina kirjoitettu on ihan erilaista aiheiltaan ja tyyliltäänkin kuin Australiassa kirjoitettu.

      Costello on outo, kyyninen hahmo. Saa nähdä, vieläkö häntä näkyy tulevissa teoksissa.

      Poista
  4. MM
    mie kippuilen ja kamppailen yhä tuon taisteluparin eaa.+jaa. / eKr.+jKr. kanssa.

    Paljon kätevämpi on nyk.käytäntö mutta silti: Se tottumuksen voima ja - viattomuus! Sama se on nuihen mustilaisten ja neek... kanssa. Kun en niillä mittää pahaa tarkota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elä sie Hikkaj turhia kippuile! Kyllä se huomataan,jos puhuu hyväntahtoisesti käyttää mitä muotoa hyvään.

      Miä opin nämä uudet, kun ryhdyin et:n opettajaksi ja kävin kursseja. Onhan nämä tarkemmat, kun ei siitä Kristuksen syntymän ajankohdasta ilmeisesti ole ihan varmuutta. Ja sopivat paremmin monikulttuuriseen maailmaan.

      Meidän talon romanirouvat Hilja ja Seija käyttävät sanaa mustalainen.

      N-sanalle olen sensitiivinen, koska sillä on paha tausta, jonka tummaihoiset kuulevat. "Neekerijazz" yms vakiintuneet termit on eri juttu.
      Sitä on hauskoja juttuja, kun urheilukatsomosta kannustetaan "meidän neekeriä". Tämä on katoavaa, enkä usko kenenkään pahastuvan, jos toinen viattomuuttaan ja innostuksissaan käyttää perinteistä ennen monikulttuurisuutta käytettyä puheenpartta.

      Poista

Kielivarannosta

Ne ovat jo nouseet lumen alta, sinivuokkoset. Kävin aamukävelyllä katsomassa ja jatkan tarkkailuani, kunnes näen ne ihanat siniset kukat. Ta...