 |
| Kirjahyllyni reunalta - popular books |
Tämä Leenalta saamani haaste on pyörinyt mielessäni pitkään eikä ole tullut sen valmiimmaksi. Otsikko viittaa siihen, että kirjoittajalla olisi jotain erikoisia omia mieltymyksiä tai antipatioita. Epäsuosittuja (yleisestä poikkeavia, harvinaisia !) kirjallisia mielipiteitä, onko minulla sellaisia? En usko, että on, mutta käyn rehellisesti haasteen kimppuun.
Säännöt:
1. Linkkaaa haasteen antaja blogipostaukseesi. Lisää haasteen säännöt postaukseen.
2. Vastaa haasteen kysymyksiin.
3. Lähetä haaste vähintään kolmelle henkilölle ja linkkaa heidän bloginsa postaukseesi.
4. Ilmoita haasteen saajille haasteesta ja linkkaa heille postauksesi, jotta he tietävät, mikä on homman nimi.
1. Kirja tai kirjasarja, josta kaikki muut pitävät, mutta sinä et.
Ei tule mieleen mitään sellaista. On kyllä monia uutuuskirjoja, joihin olen pettynyt ja ihmetellyt niiden saamaa valtavaa mainoskampanjaa ja kehuja, mutta aina on löytynyt muitakin pettyneitä.
2. Kirja tai kirjasarja, josta kukaan muu ei pidä, mutta sinä pidät.
Eei, voiko tällaista olla! Jos minulla olisi pöytälaatikossa romaanin käsikirjoitus, jota rakastan niin paljon, että en halua lähettää sitä kritiikin raadeltavaksi, niin silloin olisi kanttia sanoa, että minä yksin pidän omasta pikku kirjastani.
3. Kolmiodraama, jossa päähenkilö päätyy yhteen sen kanssa, jonka et olisi halunnut.
Tämä on paljon käytetty juonikuvio. Oi, miksi Tuulen viemää -romaanin ihana tuittupää Scarlett O'Hara menee yhteen pliisun Ashley Wilkisin kanssa ja jättää oikean rakkautensa Rhett Butlerin rannalle! Miksi Bridget Jones tapailee pomoaan Danielia, kun lähellä on Mark Darcy? Ja miksi ihmeessä The Affair -sarjan Noah jättää hauskimman, reiluimman kivoimman naisen mitä on, vaimonsa Helenin, ja ottaa omakseen kieroilevan lapsukaisen Allisonin! Siinä voi vielä käydä miten vaan, mutta vielä enemmän kiukustun, jos Helen ottaa takaisin sen rentun Noahin.
4. Suosittu kirjagenre, josta et pidä tai josta haluaisit pitää, mutta et pysty.
No, sotakirjat, siis teknisesti sodasta kertovat eivät vedä puoleensa. Sama koskee eräkirjallisuutta. Kaikista muista lajeista saattaisi löytyä minulle luettavaa. Ai niin mutta suosittu - onko nuo genret nyt niin suosittuja - eivät ole.
Nämä ovat kyllä kinkkisimpiä kysymyksiä, mitä olen koskaan nähnyt.
Puolivillaiset, banaalisti kuvatut seksikohtaukset ärsyttävät minua. Ne ovat sellaista, mistä en pidä enkä haluakaan pitää. Pidän kauniista ja vihjaavasta tyylistä erotiikassa, kuten Heidi Köngäksellä tai suorasta tyylistä, kuten Henry Millerillä ja Charles Bukowskilla. Sama koskee elokuvia ja tv-sarjoja. The Affair -sarjassakin häiritsee tarkkaan lasketuin väliajoin toistuvat aina samanlaiset tylsät sänkykohtaukset.
5. Pidetty, suosittu tai rakastettu hahmo, josta et pidä.
No, Mielensäpahoittaja oli aluksi tuore ja hyvä, mutta pitkitettynä kyllästyttävä. Jos Veikko Huovinen olisi jatkanut Havukka-ahon ajattelijaa aina vain uusilla kirjoilla ja tuotteilla, niin pilallehan sekin olisi mennyt. Pitää osata lopettaa.
6. Kirjailija,josta monet pitävät, mutta sinä et.
Ranskalainen Michel Houellebecq. Pidän hänen ulkonäöstään ja ilmeestään kuvissa, koska hän on niin ylenpalttisen murheellinen, että alkaa aina välittömästi naurattaa. Hänen kirjojensa sisältö taas on liian musta, ei sellaista jaksa.
7. Suosittu sarja, jonka lukemiseen sinulla ei ole mielenkiintoa.
Kalle Päätalon Iijoki-sarja ei houkuta yhtään.
8. Kirja, joka on mielestäsi huonompi kuin siitä tehty elokuva.
En muista yhtään. Yleensä menee toisin päin. Lukukokemus on niin voimakas, että elokuva vaikuttaa sen jälkeen huonolta. Elokuvaan ei myöskään saada kirjan esseemäisyyttä, vaan yleensä vain juonikuvio, mikä tekee siitä elokuvaa pinnallisemman.
En haasta ketään. Toivon silti, että tähän tarttuisi joku, joka ei ole vielä osallistunut ja jolla on jotain erikoisia kirjamieltymyksiä. Olisi kiva kuulla!
 |
| Juuri lukaisemiani |
Tämä oli minustakin hyvin kinkkinen haaste. Mutta hei, eikös Bridget Jones lopulta saanut Mr. Darcynsa! Luin Huovista teini-iässä ja tykkäsin kovasti. Mieleeni on jäänyt myös Kylän koirat... Ihmettelin kirjahyllyäsi, mutta sitten muistin ammattisi :)
VastaaPoistaJa huomaan, että olet voittanut antipatiasi tietokonehommeleita kohtaan. Niin komeat tagiluettelot tuossa sivussa! Hienoa, siirrynkin niitä tutkailemaan.
Mukavaa loppuiltaa Marjatta!
Ai niin, saihan se lopulta (en muistanut enää otsikkoa), mutta siinä välillä saa hätäillä, että eikö ne nyt ymmärrä, ketkä kuuluvat yhteen. Samaa on Jane Austenin kuvaamassa maailmassa, ja eikös Bridget olekin moderni Ylpeys ja ennakkoluulo.
PoistaKuvasin tästä vierestä työhuoneeni hyllyä. Siinä on enemmän englanninkielisiä kirjoja, ja ajattelin, että nämä ovat olleet suosittuja, popular books, joten sopivat käänteisesti tähän missä etsitään erikoisempia. :)
Joo, nyt on pötköt! Suurkiitos Riitta sinulle, kun potkit liikkelle. Joskus vielä erottelen matkat omakseen ja siirrän jotain postausten alle.
Mukavaa loppuiltaa sinne myös tai voisiko sanoa jo hyvää yötä!
Hyviä vsstauksia. Itse olen karttanut kauhu- ja vampyyrigenreä.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä Scarlettin haihattelusta Ashley'tä kohtaan. En itse lämmennyt Havukka-aholle ja sitä Mielensä pahoittajaa suorastaan inhoaan, niitä on netin keskustelupalstoilla aivan liikaa.
Itse pidän ehkä enemmän Kummisedästä elokuvana ja Mennestä maailmasta tv-sarjana.
Ai niin, Kummisetä-elokuvat, jotka varmasti jäävät klassikoiksi elokuvan historiaan, niistä minäkin pidän ja uskon kyllä, että ylittävät Mario Puzon romaanin. En ole lukenut sitä.
PoistaSama koskee mainitsemaasi Mennyt maailma-sarjaa. Katsottuna hyvin vahva.
Alex Haleyn Juuret-kirja on antanut pohjan hienolle elokuvalle ja tv-sarjalle. En ole lukenut kirjaa, mutta muistan, että siitä nousi valhe-epäilyjä ja plagiointisyytteitä. Vai ymmärrettiinkö silloin elämäkerta niin tiukasti? Nykyään elämäkerrat ja muistelmat saavat sisältää fiktiivistä ainesta.
Tämä haaste on vaikea, jos ottaa ihan tosissaan nuo "kukaan muu ei pidä" -jutut yms. Houellebecq lienee niitä, joista sekä suuresti pidetään että suuresti inhotaan. Itse kuulun kumpaankin edellisistä kategorioista samanaikaisesti. Noin suurin piirtein ainakin.
VastaaPoistaJoo, olen seuraillut toisetn blogeista, että niin me vaan suollamme tekstiä, vaikka osa näistä annetuista tehtävistä on aika mahdottomia. :)
PoistaVoihan se niinkin olla, viha-rakkaus -suhde.
Marjatta, erittelet ja perustelet tarkkaan mielipiteitäsi kirjoista. Ja huomaan, että kirjamakusi on samansuuntainen kuin itselläni.
VastaaPoistaMutta jäi vähän epäselväksi, miten paljon panet painoa jonkin kirjan henkilön mielipiteille. Jos joku kirjan henkilöistä ajattelee tai puhuu mielestäsi rumasti tai muuten et pidä hänen puheistaan, vaikuttaako se sinuun niin voimakkaasti, että et pidä koko kirjasta, vaan heität sen nurkkaan, ts. lakkaat lukemasta)?
Ei, kyllä se on lähinnä kirjailijan tyyli, joka houkuttelee tai työntää pois.
PoistaMonesti erikoisia mielipiteitä omaavat henkilöt kirjoissa ovat todella kiinnostavia ja rakastettavia.
Mietin oikein, että olisiko niin kamalaksi kuvattua tyyppiä, että hänen takiaan lopettaisin lukemisen. Ei kai. Pahathan yleensä sitä paitsi saavat palkkansa, jollain tavalla, kuten kuuluukin.
Eipä ole tullut itselläkään luettua eräkirjoja, mutta muutaman sellaisen olen ostanut lahjaksi. Mies ei muuta katselekaan kuin sotakirjoja kirjakaupassa tietokirjojen ohella. Hänellä on sellaisia kirjahyllyssään, joita en lukisi millään. Joskus häntä naurattaa kovasti hyvä dialogi ja saan kuulla pätkiä kirjoista. Hän tykkää myös kuunnella sotakirjoja ja katsella sotaelokuvia, mutta en osallistu niihin. Siis oikeita sotakirjoja, joissa soditaan alusta loppuun asti.
VastaaPoistaOlen huomannut joskus blogistasi, että sinun miehesi harrastaa juuri noiden lajien kirjoja. Eikö hän kerran kirjoittanutkin sinun blogiisi vai oliko se niin, että sinä haastattelit häntä?
PoistaMinun mieheni lukee sotahistoriaa, mutta muutoin aika paljon samoja kirjoja kuin minä. Nyt hän lukee kirjaa Tsernobylistä nousee rukous, joka on minulla ollut jo kauan odottelemassa.
Olet kyllä mainio! Hyvät vastauksesi saivat minut hymyilemään.
VastaaPoistaMutta Daniel. Hän on kyllä ällö Bridget Jonesissa, mutta onneksi loppu meni juuri oikein.
Hyvä huomio myös Havukka-ahon ajattelijasta. Onneksi Huovinen osasi siirtyä muihin aiheisiin. Pitäisikin lukea Huovista pitkästä aikaa.
Mukavaa viikonloppua!
Kiitos Katja!
PoistaHuovisella on niin monipuolinen ura. Kainuussa hän oli hyvin pidetty. Siniset ajatukset näkyivät paikannimissä. Minua liikutti kovasti hänen viimeinen kirjansa Pojan kuolema, jossa suru ja väistämättömään sopeutuminen ovat päällimmäisenä.
Samoin sinne!
Kirja tai kirjailija josta muut pitävät mutta minä en.
VastaaPoista-Sofi Oksanen ja hovineidot
-Juha Itkonen, Jari Tervo
Pidetty suosittu hahmo josta pidetään mutta minä en.
-Mullakin juuri tuo Mielensäpahottaja
-Wallander
Genre, joka ei mulla toimi.
-Lähes kaikki dekkarikirjallisuus
-Fantasia (paitsi maaginen realismi)
-Aihevetoiset kirjat, joissa keskiössä jokin
"yhteiskunnallisesti merkittävä ongelma"
-Historian kuvituskirjat (vrt. Oksanen ja hovineidot)
jope
On mielenkiintoista seurata, miten Sofin uran käy. Ainoa hänen kirjoistaan, mistä pidän on Puhdistus. Pidän siitä kovasti. Varsinkin esitettynä, näytelmäsovituksina (olen nähnyt muutaman) ja elokuvana se toimii.
PoistaSovituksen jälkeen julkaistuissa tuntuu tehtailun maku. Ensimmäiset ennen Puhdistusta julkaistut taas ovat mielestäni rakenteellisesti epäonistuneita.
Tuntuu, että Sofi on tätänykyä niin keskittynyt markkinoimaan itseään, että milloin hän oikein aikoo kirjoittaa? Viimeisimpään tuntuu kerätyn kaikki myyvät elementit fantasiaa myöten. Laskelmointi näkyy ja pilaa kirjan.
Juha Itkosen kirjoista en pidä, mutta Jari Tervon kirjoista pidän, osasta hyvin paljon.
Wallander on minulle tuntematon.
Minä olen lukenut aika vähän dekkareita. Lukemani ovat suurimmaksi osaksi psykologisia romaaneja, joissa tarkastellaan rikollisen mieltä, kuten esim. Karin Fossumin Harriet Krohnin murha. Ruotsalaiselta parivaljakolta Roslund-Hellströmiltä olen lukenut kaksi perinteistä hyvää dekkaria Peto ja Lokero 21, joissa käsitellään yhteiskunnallisia ongelmia.
Jope, etkö pidä Matti Yrjänä Joensuun kirjoista? Ne, varsinkin varhemmat, konstailemttomat, ovat minusta hyviä.
Jos kirjassa on aiheena yhteiskunnallinen ongelma se pitää upottaa siihen, mitä henkilöille tapahtuu. Kirjailija ei siis saa "huutaa" asiaa, vaan näyttää sen. Pidän Coetzeen apartheid-aiheisista kirjoista ja Toni Morrisonin USA:n mustien elämää kuvaavista. Kumpikaan ei julista eikä ole mustavalkoinen, vaan kertoo ihmisten elämästä tietyssä tilanteessa ja ajassa.
Yhteen aikaan julkaistiin Huutomerkki-sarjaa, yhteiskunnallisia pamfletti-kirjoja, siis tietokirjoja tuoreista asioista. Meilläkin on vielä joitain näitä. Mutta ilmeisesti tarkoitit, ettet pidä tendenssiromaaneista.
Joissain nuorten kirjoissa kerrotaan ongelmista ärsyttävän osoittelevasti.
Hmm, historian kuvituskirjat. Mika Waltarin Sinuhe! Historialliset romaanit voivat parhaimmillaan olla kiehtovia ja tietoa antavia. Joukossa on varmaan huonojakin. Tämän genren kirjoittajien on myös tehtävä paljolti taustatyötä, ettei kirjoihin jää pahoja virheitä.
Entä esseet, Jope? Luulen, että pidät esseekirjallisuudesta. Luulenko oikein?
Tässä haasteessa on kyllä fiksuinta nimi, vähän yksioikoisia nuo varsinaiset haastekohdat. Mutta hyvin herättää keskustelua, mikä tietysti on aika olennaista. Yritin tähän kommenttiosioon sotkeutua jo pari keltaa mökiltä puhelimella, mutta molemmilla kerroilla onnistuin möhlimään sen viestini. Läppäriltä helpompaa :)
VastaaPoistaPiti oikeastaan vain kompata Jokkea tuossa Kummisetä-kommentissa. En kyllä ole lukenut Mario Puzon romaania, enkä aio. Sen verran lumoutunut olen ollut Coppolan elokuvista. Väkivaltaisia ne ovat mutta aihe on mikä on. Muuten niiden kuvaus ja ohjaus on niin hienoa. Melkein jokaisen kuvan voisi pysäyttää ja se olisi mahtava fresko.
Minä en viitsi käyttää puhelinta ollenkaan pitempien tekstien kirjoittamiseen. Ennakoiva tekstinsyöttö on aiheuttanut niin paljon hupia tekstiviesteissä, että säästän blogiväen siltä. Kerran olin tarkistanut kaiken viimeisen päälle, ja juuri kun viesti luikahtaa matkaan, huomaan, että lopussa nimeni paikalla lukee 'Marjatuberkuloosi'! MIstä sekin tuli- who knows!
PoistaKummisetä-elokuvat ovat kyllä mahtavia!
Samoin monet sarjat: myös USA:n mafiasta kertova The Sopranos, Mad Men, The Affair - mutta nämä eivät tietääkseni perustu kirjaan.
Joo, ei se haittaa, vaikka ei osaa aina vastata näissä haasteissa. Kommenttikeskustelut pelastavat ja palauttavat mieleen kaikenlaista.
PoistaNyt tuli mieleen, että kevyitä mietelausekirjoja en voi sietää - ei tämäkään kyllä sovi noiden otsikoiden alle. Siis sellaisia itsestäänselvyyksiä, moneen kertaan hoettuja ns. viisauksia sisältäviä lahjakirjoja. Kunnon aforismikirjat on sitten asia erikseen. Niitä ei ehkä paljon nykyään tehdä.
PoistaTotta Marjatta: nämä kyllä olivat kimuranteimpia haastekysymyksiä ikinä. Mielenkiinnolla luin vastauksiasi, monien kohdalla nyökkäilin innolla: teknisistä sotakirjoista en minäkään innostu ja puolivillaisille seksikohtauksille olen suorastaan allerginen.
VastaaPoistaVeikko Huovinen osasi lopettaa ajoissa Havukka-ahon ajattelijansa kanssa (saimmehan me yhden jatko-osan, Konsta Pylkkänen etsii kortteeria, mutta sen ehkä hyväksymme ;) )
Leppoisaa kesäsunnuntain jatkoa sinulle! <3
Juu, hyväksytään se.
PoistaMukavaa sunnuntai-iltaa sinulle myös Kaisa Reetta! <3
Ihan oikeaan osuit Marjatta esseiden suhteen (luen niitä paljon, niistä on koko ajan pulaa). Yhtä voisin sinulle suositellakin, Suomessa täysin pimentoon jääneen tekijän Rax Rinnekankaan, Kadonnut kieli. RR pitää yllä pientä kustantamoa Lurra Editions joka julkaisee mm. Handkea ja Bernhardia, kahta suurta suosikkiani. Kustantomo on todellinen helmi suurten keskellä. Kadonnut kieli käsittelee kirjallisuuden kapenevaa alaa, luulen että pidät jos luet.
VastaaPoistaJoensuun kohdallakin osuit oikeaan, hyviä kirjoja ne varmasti tosiaan on, ne pari mitä olen tavaillut. Wallander on Mankelin luoma poliisihahmo, oikeastaan syyllinen, hah, koko skandinaavisen dekkarikirjallisuuden nousuun. Dekkarit, fiksuimmatkaan eivät vaan sytytä. Rikollisuus ei kiinnosta edes psykologisena ilmiönä. Tiedän että jokainen meistä on kykenevä oikeastaan mihin tahansa hirmutekoon, eli en tarvitse sen syvällistäkään pohdintaa erityisesti.
Aihe- tai historiavetoisilla kirjoilla tarkoitan teoksia, joissa aihe on tekstin tasoja tai kirjan taiteellisia ratkaisuja suurempi tai kirjoja joissa aihe on päällimmäisin liikuttaja teoksessa. Jos kirja on "hyvää ajankuvausta" tms. kirja ei tod.näk. ole mun.
Luen tietenkin menneeseen aikaan sijoittuvia kirjoja, mutta silloin on hyvä jos kirja itsekin on ko. ajalta tai kirjoitettu edes lähempänä käsiteltyä aikaa. Nythän meillä kirjailijat käsittelevät paljon sota-aikaamme jne. Luen ko. aikaan sijouttuvat mieluiten vaikka 1950- tai 1960-luvuilta kirjoitettuna.
Aikalaiskirjallisuus onkin hyvin tärkeää. Tosin liika aikaa peilaava tendenssinomaisuus, tai mainitsemani aihevetoisuus vie parhaan terän teoksilta. Toki ei aina. Eli suomeksi, en pidä uuden kirjailijapolvemme halusta käsitellä historiaamme 70 vuotta jälkikäteen. Sellainen on ikään kuin kaksinkertaisesti fiktiivistä. Kuin kuuntelisi jonkun kertovan unessa näkemästään unesta.
jope
Nyt sai !! olla negatiivinen, kun haasteen kysymykset olivat reippaasti sellaisia jo kysymyksen asetteluiltaan.
Juu, kyllä sai! Tuntuukin välistä oikein hyvältä sanoa, mistä EI pidä. Eikä kaikesta tarvitse pitää.
PoistaTosiasiahan on, että myös kaikenlaisia kansien välissä paperilla olevia pääasiassa kuvia sisältäviä esineitä kutsutaan kirjoiksi. On esimerkiksi hyvinvointikirjoja, joissa kirjan kirjoittaja poseeraa joka sivulla isossa kuvassa eri trikoissa erilaisissa jumppa-asennoissa ja neuvoo nauttimaan joka päivästä leivosten kera. Tällaisetkin kirjat kuuluvat tietokirjoihin.
Eihän siinä mitään, kaikkea saa olla, kunhan olisi kaikkea. Esseitä eim. julkaistaan aika vähän.
Kiitos, että muistutat Rax Rinnekankaasta. Kadonnut kieli kiinnostaa. Kävin juuri kirjaston sivuilla varaamassa sen. Olen nähnyt Rinnekankaalta valokuvia kauan sitten ja lukenut jotain kauan sitten, ainakin Ihmisen Ääni -sarjan teoksen ja esseekirjan Kukko tunkiolla. Sitten hän onkin jäänyt pimentoon, kuten toteat.
Vastasit kakkoseen suunnilleen samoin kuin minä :)
VastaaPoistaMyös Iijoki-sarja oli meille yhteistä.
Eräkirjoihin olen tutustunut hirmu heikosti. Yhtä yritin kuunnella, mutta jätin äkkiä kesken. Muistan lapsena lukeneeni Karhunkierros nimisen, josta tykkäsin. Liekö syynä sitten ollut salaa lukeminen vaatii itse kirja.
Oi, olen unohtanut vastata tähän. Niinpä onkin, samat ajatukset. :)
Poista