 |
| Sidmouthin metsässä, toukokuussa 2026, kuva:Ume |
Jostain syystä olen viime aikoina lukenut paljon, hyviäkin kirjoja, mutta kirjoittanut lukemastani vähän.
Yhä enemmän on alkanut tuntua siltä, että kirjoitan vasta, jos on jotain uutta ja tärkeää sanottavaa. Olenko liian vaativa, vai olenko väsynyt?
Tarvitsenko kenties kesäloman blogista? Se olisi ensimmäinen kolmeentoista vuoteen.
Olen joskus ilmoittanut blogini Blogit.fi -sivustolle kirja- ja kulttuuriblogeihin. Siellä on nyt muutettu jaotteluja omituisesti, kirjat ja kulttuuri ovat erikseen, ja tekoäly on pantu laskemaan prosentteja blogien sisällöistä. Sen mukaan minun blogissani on kirjoja 49 %, kulttuuria 13 %, lifestylea 13 % ja matkailua 8 %.
Missä yhteiskunta, yksi tärkeimmistä aiheistani - kaikki kirjoitukseni pakolaisista, mielenterveyden hoidosta, vanhuudesta?
Eihän kirjallista tuotetta voi pilkkoa tällä tavalla. Minua pännii näin tyhmä tekoälyn käyttö.
Pakinat ja esseet alkavat monesti arkisilla oman elämän kuvauksilla ja laajenevat siitä käsittelemään jotakin isoa teemaa. Eihän tällaiset prosentit silloin kerro mitään oleellista.
Tuulia Koramo tarkastelee tätä Blogit.fi -sivuston muutosta hyvin blogissaan Sanoja elämän sivuilla (klikkaa tästä).
Claes Anderssonilla on kokoelmassaan Maanalainen näkötorni hyvä runo kaunokirjallisuuden kirjoittamisesta ja lukemisesta. Se tuntuu sopivan tähän.
Missä yhteiskunta, yksi tärkeimmistä aiheistani - kaikki kirjoitukseni pakolaisista, mielenterveyden hoidosta, vanhuudesta?
Eihän kirjallista tuotetta voi pilkkoa tällä tavalla. Minua pännii näin tyhmä tekoälyn käyttö.
Pakinat ja esseet alkavat monesti arkisilla oman elämän kuvauksilla ja laajenevat siitä käsittelemään jotakin isoa teemaa. Eihän tällaiset prosentit silloin kerro mitään oleellista.
Tuulia Koramo tarkastelee tätä Blogit.fi -sivuston muutosta hyvin blogissaan Sanoja elämän sivuilla (klikkaa tästä).
Claes Anderssonilla on kokoelmassaan Maanalainen näkötorni hyvä runo kaunokirjallisuuden kirjoittamisesta ja lukemisesta. Se tuntuu sopivan tähän.
Kirjoittaminen on yhä kirjoittamattoman ulkolukua
Lukeminen on myös kirjoittamattoman lukemista
Kirjailijalle on tärkeää jättää kirjoittamatta
Lukijalle on tärkeää lukea sekin
mikä on rivien välissä
On tärkeää että kirjailija jättää pois sen
mikä käy muutenkin ilmi
Niin kuin kirjailijan täytyy ymmärtää mitä lukija tietää
muttei ehkä halua tietää
Lukeminen on myös kirjoittamattoman lukemista
Kirjailijalle on tärkeää jättää kirjoittamatta
Lukijalle on tärkeää lukea sekin
mikä on rivien välissä
On tärkeää että kirjailija jättää pois sen
mikä käy muutenkin ilmi
Niin kuin kirjailijan täytyy ymmärtää mitä lukija tietää
muttei ehkä halua tietää
 |
| Yksi Sidmouthin kirjaston lukemaan innostavia julisteita |
PS. Nykyään pitäisi kuulemma kaikissa somejulkaisuissa olla alkukuvana oma naama houkuttelemassa, kirjaesittelyssä kirja kainalossa, matkajutussa kaunis maisema siellä selfien takana ja kakkubloggaajalla kakkunsa tarjottimella kilpailemassa leipurin hymyn kanssa.
En suostu!
Jaaha, että pitäisi sitä ja pitäisi tätä. Jatkan omaan tyyliini. Blogini on muuttunut 16 vuodessa, sillä minä olen muuttunut. Saa näkyä teksteissä.
VastaaPoistaAkanvirtaa-blogia ei löydy Blogit.fi-sivustolta, koska en ole ilmoittautunut sinne. Silti yhä jotkut löytävät juttuni, tosin FB:sta poistumisen myötä avaukset ovat tuntuvasti vähentyneet.
Ei määrä ratkaise, vaan se, että jotkut ovat jopa kommentoineet lukemaansa. Kiitos!