perjantai 12. syyskuuta 2014

Kirjahyllyni kertomaa ja vähän muuta




Kirjahyllykeskustelussa taannoisessa kirjoituksessani jäi eräs tärkeä puoli lähes kokonaan käsittelemättä. Kirjahylly - olkoonkin sisustuksellisesti ulkopuolisen silmin kuin mikäkin tyylitön tilkkutäkki - on usein omistajalleen lähes yhtä tärkeä muistojen lähde kuin valokuva-albumit. Tuon kirjan ostin sieltä silloin kauan sitten, tuon sain Häneltä, tuon ääressä itkin ja tuon ääressä nauroin valtoimenaan. Ei kirjahylly ole pelkkä sisustuselementti, josta heitetään pois kirja, jos se särkee väri- tai kokoharmonian.
Itse olen pyrkinyt siirtelemään saman kirjailijan teoksia vierekkäin. Silti löydän edelleen samalta kirjailijalta teoksia eri paikoista hyllyä ja eri huoneiden hyllyistä. Aakkosjärjestyskään ei minulle sovi, koska monesti jokin muu asia määrää enemmän, varsinkin muistot.
Hyllyjeni sisältö saattaa olla jonkun mielestä omituinen, mutta itselleni se on looginen.
 
Mitä nuo Koraanit tuolla hyllyssä tekevät? No, kun sain tietää, että saan opettaa elämänkatsomustietoa, ostin Turkin matkalla huoltoasemalta sekä arabiankielisen että englanninkielisen Koraanin. Sain valtavan innon tutkia uskontoja. Nämä kertovat siitä ajasta. Aina kun ne osuvat silmiini, muistan mielihyvän siitä, että sain ryhtyä innostuksen vallassa opettamaan tätä ainetta.

Yhdellä hyllyllä on pitkä rivi rauhan aihetta. Olin mukana Rauhanpuolustajien toiminnassa, järjestämässä tapahtumia ja rauhanjunan taiteilijaa kouluumme. Nämä pienet vihkoset ja pamfletit kertovat siitä rikkaasta ajasta.

Entä nuo kaikki pienet taskukirjat? Ne kertovat opiskeluajasta ja siitä, kun pääsin oikeasti kiinni kirjoihin.
 Miksi vanhoja ruotsinkielisiä kirjoja? Jack London, Kärlek till lifvet, 1913? Luetko muka niitä? En lue, mutta ne ovat muistona romukauppiaasta, joka kuljetti pyöränsä päällä kirpparia lapsuuteni ympäristössä ja lahjoitti minulle, lukuhaluiselle tytölle, kuolinpesistä huutamiaan aarteita. Sitäpaitsi, nämä kirjat jos mitkä, ovat myös siustuselementteinä kauniita.


Kettiökirjahyllyni on hassu. Se on pienen keittiömme oven päällä ja sinne on keräytynyt kirjoja, joita en paljonkaan käytä. Minulla on työtasolla rasia, johon kerään lehdistä uusia reseptejä kokeiltavaksi, paitsi etten paljon kokeile niitäkään, vaan teen vanhoja tuttuja ja hyväksi koettuja ruokia. Reseptipino rasiassa on käymässä korkeaksi, ehkä hujautan sen kohta roskikseen. Kaikki kauniit ruokakirjat, taidekirjat, säilytän työhuoneessa ja katselen joskus kuvia ihaillen valokuvaajan työtä. 

 Vanhin ”teos” keittiön hyllyssä on keskikoulun kotitaloustunneilla tekemäni kansio. Silloin ostettiin kaikki vihot ja kirjat itse. Muistan, miten pidin tätä kansiota ihanana. Halusin olla tuo pitkäkaulainen Brigitte Bardot -tyttö. Sellaisena kauniina kaupunkilaistyttönä olisin nimeltäni Jatta. Niinpä sitten kirjoitin kansion päälle Jatta, vaikka kukaan ei minua sillä nimellä koskaan kutsunut. 

Keittiöhyllyn hassunhauska kirja on USA:ssa poikakaverilta saamani The I Never Cooked Before Cookbook. Tämä ilkeä, sarkastinen tyyppi pilkkasi minun keittiötaitojani. Mistä minä tiesin,ettei scrambled eggs tarkoita pannulla myllerrettyjä kananmunia – scrambled kuulostaa sotkulta. Jos näin tapahtuisi nykyajassa, minä vain nauraisin ja ehdottaisin, että mikset sinä itse kokkaa, jos olet niin hyvä. Mutta silloin 70-luvun alussa oltiin vielä syvällä rooliajattelussa, ja minä loukkaannuin ja häpesin. Kun sitten löysin Sen Oikean, jonka kanssa on ensi keväänä rubiinihäät (40 vuotta aviossa) ja tein Jatta-kansioni opeilla täytettyä haukea, niin voi sitä kehujen määrää! Mistä sinä Kulta tällaistakin olet oppinut? 
Omituisen värinen hauenvonkale. 
En ollut varmaan haukea ennen kotitaloustuntia nähnytkään,
 silakka-alueella!

Kirjahyllyjeni kerrostumat ovat rakkaita. Katselen tässä kirjoittaessani mieheni työhuoneen hyllyä. Se kertoo hänestä. Kirjahylly kuvaa paljon enemmän ihmisen persoonaa kuin vaatehylly, ellei nyt sitten ole säilyttänyt elämänsä tärkeiden etappien asuja. Se olisi myös kiinnostavaa, mutta tilaa viepää.

Olen lukenut viime aikoina paljon hyviä kirjoja, joista on jäänyt kirjoittamatta: Juha Seppälää, Niccolò Ammanitia ja Horace Engdahlia. Kirjoitan näistä ehkä myöhemmin. Nyt on sellainen kausi, että luetuttaa enemmän kuin kirjoituttaa.

Toivon, että joku kirjoittaisi uusista lukemismaailmoista, esim aikuisten lautapeleistä, joissa liikutaan kirjallisuuden ja historian aiheissa.
Entä vieläkö harrastetaan live-roolipelejä eli larppausta, jossa pelaajat käsikirjoittavat monta päivää kestäviä näytelmiä?
Luulen, että näissä piilee paljon luovuutta, josta minulla perinteisellä lukijalla on vain aavistus.

Lukemisiin ja hyvää viikonloppua toivotellen,
Jatta
 
Vaaransin henkeni ja kapusin keittiötikkaille ottamaan kuvan
tästä katonrajassa olevasta hyllystä!

24 kommenttia:

  1. Voi millaisia muistoja kirjat voivatkaan herättää. Ihana postaus, kiitos!
    Kovasti kiinnostaa kuulla, mitä olet Ammanitilta lukenut ja millaisia ajatuksia kirja on herättänyt. Sitä jään siis odottelemaan. Ja sinun laillasi toivoisin pääseväni lukemaan noista aikuisten lautapeleistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Meikäläinen taitaa olla vahvasti muisteluiässä. ;)

      Olen lukenut Ammanitilta "Minä en pelkää", blogipostausten innoittamana - hyvä kirja! Sitten minulla on myös lainassa "Steal You Away". En tiedä, onko sitä suomennettu, vaikuttaa hyvältä. Molemmissa näissä on lapsi päähenkilönä.

      Poista
  2. Ihana katsaus hyllyjen aarteisiin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Satu!
      Kirjoissa on niin paljon kaikkea. Minusta englanninkielen sana precious kuvaa parhaiten rakkaita kirjoja: kallisarvoinen, rakastettu, arvokas!

      Poista
  3. Sinun tekstiäsi on aina ilo lukea, kiitos tästä muisteluhetkestä! Kirjat ovat yllättävän suuressa roolissa, kun muistelen omaa menneisyyttänikin. Ne kantavat mukanaan kahta tarinaa, sitä omaansa ja sitten omaa, yksityistäni...

    Lukemisiin! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Kaisa Reetta!

      Tuo kommenttisi loppu on harvinaisen hieno. Ne kantavat kahta tarinaa... Jos tästä aiheesta tekisi esseen, niin tuo sinun lauseesi olisi sen ydin.
      Minä, joka en ole paljon piitannut yhteistyöstä, alan huomata, että blogikirjoituksenkin voisi kirjoittaa uudestaan kommenttien jälkeen, ja silloin siitä tulisi vasta hyvä!

      Poista
  4. Hieno kirjoitus, joka ihanasti kertoo juuri sen, että hyllyihin kertyneissä kirjoissa on kysymys niin paljon muustakin kuin vain kirjoista - ne ovat elämää täynnä! Niissä on siis juurikin ne kaksi tarinaa, aivan kuten Kaisa Reetta niin hienosti kiteyttää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Katja!
      Kirjoja ja kirjahyllyjä on alkanut pitää niin itsestäänselvyytenä, että nyt kun luki jutun, miten ne ovat sisustuksen turhia rumistuksia, nousi oikein rakkaus omiin kirjoihin. Aloin katsella niitä arvostaen ja miettien, mikä ne tekee niin rakkaiksi.

      Poista
  5. Ihanan henkilökohtainen ja nostalginen kirjoitus! Kateeksi käy, koska en pystyisi samaan. Kirjahyllyjäni en todellakaan rupea esittelemään, koska ne ovat täynnä asiaankuulumatonta törkyä, kuten koruprojektejani, matkamuistoja, paperipinoja, postikorttikasoja, cd:tä ja dvd:tä, intialaista päänhierontalaitetta, käsilihastrimmeriä ja muuta sekavaa roinaa... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih hih, hauskaa roinaa! Ei mutta annapas ajan kulua muutama kymmenen vuotta, Tuija, niin kyllä sieltä alkaa löytyä nostalgisia opuksia. Niin, minä kuvittelen, että sinä olet vähän nuorempi bloggaaja.

      Poista
  6. Sympaattinen postaus johon uppoudun ja eläydyn. Minullekin omat kirjahyllyt ovat fantastisten muistojen lähde, sen ohella että siellä on monenlaista tietoa ja materiaalia, jota voin sopivasti hyödyntää töistäni riippuen, ja tietenkin suosikkikirjoja joihin voi palata aina uudelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rita, kiitos!
      Minä olen nyt päättänyt, että hankin kaunokirjoista omakseni vain sellaisia, jotka olen ensin lukenut kirjastosta ja joista en ole saanut tarpeekseni.
      Minulla oli kova miettiminen työmateriaalien kanssa eläkkeelle jäätyä. Hävitin kuitenkin suurimman osan, vaikka en olisi millään raaskinut. Suuri osa oli kansioissa, vasta pienempi osa netissä tallennettuna. No, sitten mies lähti sijaiseksi - hänkin kielten ope - ja olisi tarvinnut lisämateriaaleja, koska oli hävittänyt empimättä omat materiaalinsa. Ei kannata hävittää työmateriaalejakaan. Olen tyytyväinen, että päivänavaukset ovat muistitikulla tallessa.

      Poista
  7. Kiitos Marjatta taas kerran ihanasta postauksestasi❤️ Minun kirjahyllyillä on myös täynnä muistoja,omasta lapsuudenkodistani, isovanhemmilta ja ennen kaikkea isältäni,jolle kirjat olivat hyvin tärkeitä. Saimme periä runsaasti hänen kirjojaan ja ne ovat olleet meille tärkeitä. Minulle oma keittiökirjahylly on tärkeä ja muistoja täynnä. Tärkein on omalta mummoltani peritty mustakantinen vihko,johon hän on kirjoittanut tärkeitä ohjeita ja reseptejä 1890-luvulta asti. Siellä on ohjeet kananmunien säilytykseen ja pula-ajan pannukakkujen tekoon yhdessä patjaolkien kuivatuksen kanssa. Ihania muistoja kaikki ja ne liittyvät kirjahyllyyn tiiviisti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ♥ Nyt se sydän löytyi! Riitta, sinulla on lapsuuden kodista todella arvokasta perintöä. Tuo mummosi vihkokin ... ♥
      Minun kotonani oli vain isovanhempien uskonnollisia kirjoja ja maatalouteen liittyviä lehtiä, kuten Maaseudun Tulevaisuus ja Pellervo. On tullut todistetuksi, että lukemisen into voi syttyä, vaikka kotona ei luettaisi. Minä koin lukemisen niin omakseni, että luin ihan uhmaten.

      Poista
  8. ♥ Ihana postaus ♥
    Kirjahylly on todella kurkistus sieluun...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Milla! ♥
      Tätä eivät varmaan sisustussuunnittelijat ole ajatelleet, kun käsittelevät kirjahyllyä pelkkänä sisustuselementtinä. Sisustuslehtien kodeissa ei yleensä näy kunnon massiivisia hyllyjä, vain jotain matalia tasoja ja olohuoneen pöydällä pari katselukirjaa viehättävästi aseteltuna. Oikeasti pöydillä on usein pino aikakauslehtiä ja kirjoja, jotka kertovat asujien - juuri niin sielusta!

      Poista
  9. Kaunis postaus! Kirjahyllyilla on ihan oma sielunsa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marju V! ♥ Mukava kuulla, että tämä kirjoitus on kaunis. Minä ajattelin, että se on aika koominen ja lapsellinen. Mutta nyt kun luen sitä, niin huomaan itsekin, että onhan se aika kaunis!

      Poista
  10. Kaunis postaus myös minun mielestä, kiitos :) Kirjahyllyt ovat kauniita juuri tuon persoonallisuuden vuoksi! Erilaisista kirjoista huolimatta se voi olla myös kaunis sisustuselementti, mutta toki se luo omat sisustukselliset haasteensa. Mutta se luo oman kodikkuuden kotiin. Minä olen myös haaveillut katon rajassa olevasta keittokirja-hyllystä, mutta vielä ne nököttävät työtasolla ;) Toki meillä käytetäänkin niitä aika ahkerasti... Toki siellä on myös äitini kokoama reseptikansio, missä on äidin puolen suvun salaiset reseptit. Sain sen aikoinani tupaantulias-lahjaksi ensimmäiseen omaan kotiini. Käytän sitä edelleen!

    Kirjoittaisipa joku larppauksesta kirjan! Lukisin mielelläni kirjan, jossa olisi valmiiksi kirjoitettua larppi-käsikirjoituksia! Niitä olisi mielenkiintoista lukea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ilona!
      Kylläpä olet saanut ihanan, persoonallisen ja ja käytännöllisen tupaantuliaislahjan äidiltäsi!

      Tuo larppikulttuuri on kyllä kiinnostavaa. Tunnen henkilöitä, jotka ovat harrastaneet larppausta. Kyselen, löytyisikö jotain.

      Poista
  11. Ihana postaus. Minulla on kaunot kolmessa huoneessa aakkosissa. Kuulostaa hienolle vai? No ei ole, sillä tarina jatkuu. Sen sijaan kasvikirjat ovat neljässä huoneessa sekaisin, tarvitsen niitä lähes joka päivä. Eli siis minun harrastukseni voisi olla etsiminen. Pinna usein säpäleinä. Pääosin tarvitsemani on enkuksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etsiminen onkin hyvä harrastus, saa fyysistä sekä aivoliikuntaa. ;)

      Minulla on ollut vähän mielessä tuo aakkosjärjestys. Jospa seuraavan kerran, kun saan päähäni siivota hyllyjä. Siihen kyllä menee varmaan aikaa, koska ensin pitää olla aikomus ja siitä toteutukseen on vielä pitkä aika.

      Poista
  12. Laitan erikseen, Marjatta. Jatkoin saamaani haastetta sinulle. Opuscolon ihana haaste.
    http://ullankirjat.blogspot.fi/2014/09/opuscolon-kepponen-ja-vuosi-kuvina.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, osallistun. Kiva haaste, aivojumppaa. ♥
      Eiköhän tässä jotain keksitä!

      Poista

Kielivarannosta

Ne ovat jo nouseet lumen alta, sinivuokkoset. Kävin aamukävelyllä katsomassa ja jatkan tarkkailuani, kunnes näen ne ihanat siniset kukat. Ta...