Kieli muuttuu, Roosa nauha kannustaa rohkeuteen ja bloggari lomailee

I love Mylsä. Yes, I do! Mutta - olispa kiva, jos tässä lukisi MIÄ💓MYLSÄ.
Ja jos tällaisia kylttejä on eri paikkakunnilla, niin minä-sana aina alueen murteen mukaan mie, miä, mä, mää, mnää, meä.

Luin jostain tuoreesta romaanista, miten luokkalaiset kiusasivat. Luokkalaiset? Miksi ei koulukaverit, oman luokan oppilaat? Luokkalainen on tuttu yhdyssanoista ekaluokkalainen jne, mutta näin yksinään käytettynä en ole kuullut ennen.
No, mietin tätä sanan uutta käyttöä ääneen ja lapsenlapsi, alakoululainen, sanoi minulle, että ei kukaan sano koulukaveri, koska eihän kaikki luokkalaiset ole kavereita eli ystäviä.
Hm... puhutaankohan enää työkavereistakaan? 
Koulutyttö ja koulupoika ovat kai myös historiaan jääviä/jo jääneitä termejä. Niitäkin lapsenlapsi nimittäin piti outoina. Onko tässä samaa sukupuolen määrittelemisen välttämistä kuin ilmoituksissa "ihminen hukkui" ja "terveyssiteitä käyttävät henkilöt"?

Äskettäin blogini kommentoija Meri kirjoitti näin:"Viime aikoina olen tuohtunut ylen kulttuuri-ihmisten keskinkertaisesta ja laiskasta keskustelusta ja siitä, että ylen ja hesarin jutuissa on niin paljon kielen logiikkaa murentavia virheitä."
Olen huomannut saman.
Kummastelin tässä menneellä viikolla otsikkoa "Suomen naiset eivät loista kuolleisuustrendeissä" (HS, 24.9. sivu B7) - Mekö olemme siis terveitä ja elämme pitkään? - Ei, päinvastoin. Artikkelissa kerrotaan, että keuhkosyöpä on lisääntynyt naisilla, samoin diabetes. Kuolleisuuden lasku on hidastunut, joskaan ei niin paljon kuin USA:n leideillä, joilla se on hidastunut kaikkein eniten. Tämäkin kiertoilmaisu "lasku on hidastunut" on vaikeaselkoinen, siis edelleen eletään pitempään, mutta elinikä ei kasva yhtä nopeasti kuin joskus parempina aikoina. Ei kai se voi äärettömiin kasvaa.

Olen jättämässä rakkaan Mylsän vähäksi aikaa. Seuraavaksi kirjoittelen matkalta, jos siltä tuntuu, tai sitten vasta kotiin tultua puolivälissä lokakuuta.  

Voikaa hyvin ja nauttikaa elämästä! 

Tämän vuoden Roosa nauha (näin se kirjoitetaan, luulin että Roosa-nauha) "Päin elämää" on toimittaja Katja Ståhlin suunnittelema. Nauhassa on kivasti liehuvaa liikettä, ja Ståhl kertoo, mikä ajatus inspiroi häntä:
Välillä elämä on tommosta ja välillä tämmöstä. On turha pelätä, koska aina eteen tulee jotain odottamatonta. Jokaiselle meistä. Siksi kannattaa mennä rohkeasti eteenpäin lippu liehuen.