lauantai 6. syyskuuta 2025

Baltian matkan jälkimietteitä 3: pahuus


Riian Holokaustimuseon kokoelmista, erään keskitysleirivangin
hahmottelema piirros. Vangit ottivat ison riskin tallentaessaan 
elämäänsä tekstein ja kuvin, joita kätkettiin leirin alueelle.
Siksi että me saisimme tietää. 


Tekoälyn määritelmä pahuudesta:
"Pahuus tarkoittaa yleisesti kaikkea sellaista, minkä ihminen mieltää moraalisesti vääräksi tai hyvän vastaiseksi. Se on laaja moraalinen käsite, joka liittyy pahantekoon, ilkeyteen ja turmiollisuuteen. Pahuus eroaa tyhmyydestä, sillä se on tietoista hyvän vastaista toimintaa." 

Tietoista hyvän vastaista toimintaa. Jostain vahingossa tehdystä voidaan sanoa, että teki pahaa tyhmyyttään, mutta poliittisesti valittu linja, jossa jaotellaan osa ihmistä toisten elämää haittaavaksi rupusakiksi ei ole tyhmyyttä eikä myöskään harmitonta valinnanvapauden toteuttamista - se on valittua pahuutta, joka johtaa helposti puheista tekoihin, sortaviin määräyksiin ja lakeihin, väkivaltaan ja lopulta kansanmurhaan. Pahuus alkaa pienin askelin, joita ei saisi hyväksyä.
Kun oma ryhmä nähdään ainoana oikeana ja muut eliminoitavana haittana, niin ollaan pahuuden ytimessä. 

"Jakamaton ihmisarvo" on termi, jota käytetään nykyään paljon ajattelematta, mitä se tarkoittaa. 
Se tarkoittaa sitä, että ihmisten yhdenvertaisuudessa ei jousteta eikä tehdä kompromisseja.
Se joka tajuaa tämän termin, ei ehdota, että toisen näköisille muualta tulleille riittää pienempi sosiaaliturva kuin oman näköisille täällä kauan asuneille ihmisille. Hän ei oleta, että muualta tulleelle lapselle kelpaa vähäisempi koulutus kuin omille ja pyri erottamaan lapsia toisistaan. 
Jakamattoman ihmisarvon pitäisi olla poliittinen ja henkilökohtainen lähtökohta, ei tavoite.


Olen miettinyt paljon sitä, mikä saa ihmisen harkitusti valitsemaan poliittisen puolueen jonka pääsanoma on se, että suuri osa maailman ihmisistä on vihattavia ja huonoja ihmisiä, joita ei saa päästää meidän lähellemme.
Miten tällainen ihminen pärjää yhä monikulttuurisemmassa maailmassa? Miten hän perustelee arvojaan lapsilleen? Nauttiiko hän matkustellessa muista kulttuureista ja ottaa oppia siitä, miten muualla tehdään, vai hymähteleekö hän ylimielisesti ja löytää kaikkialta todistetta omille asenteilleen?
Millaisen aivopesun hän on tehnyt itselleen?

Vielä muutama vuosi sitten kaikki tuntui olevan hyvin ja rauhallista, ainakin lähellä, Euroopassa - kaukana on ollut sotia aina. Ei ollut mitään äärioikeiston tyylistä liikehdintää eikä suurta epäsopua siitä, millä arvoilla Suomea johdetaan. 
Tätäkin mietin Baltian reissullamme, varsinkin sen jälkeen kun olimme käyneet Holokaustimuseossa ja Miehitysmuseossa. Eikö ihminen koskaan opi!



7 kommenttia:

  1. Tämä on vaikea aihe, jos maahanmuutosta puhutaan. Koska silloin ei voida kokonaan jättää huomioimatta oman maamme taloudellista tilaa. Olisi hienoa, jos kaikkia voitaisiin auttaa, mutta valitettavasti se on utopistista.
    On pakko asettaa rajat, miten paljon voimme auttaa ja keitä autamme.
    -Taika

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, pakolaiset on osa maahanmuuttoa (aika pieni osa), ja heidän kohdallaan pitäisi sen ratkaista, kuka kipeimmin tarvitsee turvaa. Siinä on julkeaa ryhtyä valitsemaan uskonnon mukaan ja sen mukaan, mistä suunnasta pakolainen tulee. Tätäkin on tapahtunut, aivan kirjattuna.

      Poista
  2. Sanotaan että ihminen joka ei tunne historiaa, on tuomittu tekemään samat virheet uudelleen ja tämä näyttää hyvinkin paikkansa pitävältä näinä aikoina. En tiedä missä menee se raja, jossa ihmiset jotka valitsevat poliittisesti linjauksen jossa erilaisuus on pahasta, kasvaa niin suureksi että myös ne alunperin samaan kansakuntaa olevat ihmiset jotka kuitenkin politiikasta huolimatta tuomitsevat rasismin ja sortamisen, joutuvat näiden vihan ja pahuuden kohteena olevien listalle tai samaan kastiin, miten se nyt halutaankin sanoa. Silloin moni valitsee alistumisen sen sijaan että puolustaisivat erilaisuuden puolesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, alistuminen ja sivussa pysymyinen on myös viisasta, jos oma henki on vaarassa ja ylivoima liian suuri.
      Tärkeää olisi, että havahduttaisiin ennen kuin on liian myöhäistä, vaikka siinä jotain menetettäisiinkin.
      Juuri tuo raja, mistä puhut, on hyvin kiinnostava asia.

      Poista
    2. Niin minustakin, onko kyse valheellisesta ad populum - ilmiöstä eli kun tarpeeksi moni kun uskoo, niin asia aletaan pitämään totuutena? Hieman vaikeaa kuvitella tänä tiedon aikakautena, mutta ei kuitenkaan mahdoton.

      Poista
  3. Sata vuotta sitten Euroopassa vihapuheen kohteena olivat juutalaiset. Hommahan huipentui sitten Hitlerin valtakunnan tunnettuihin hirmutekoihin. Nyt solvausta ja rasistista halventamista saavat kokea maahanmuuttajat. Käytännössä ei ole väliä, ovatko he pakolaisia vai työn perässä muuttaneita. Monessa maassa on syntynyt puolueita, joiden mielestä tuo joukko on syyllinen kaikkiin talousongelmiin, rikollisuuteen ja ties mihin. Sopivasti yllytettynä tässä asetelmassa pääsee paha valloilleen.
    Ei Eurooppa eikä tietenkään pieni Suomi voi ratkaista maailman siirtolaisongelmaa. Maahanmuutosta ja monikulttuurisuudesta voi ja pitää puhua ilman nimittelyä ja kärjistämistä. Työperäistä maahanmuuttoa mielestäni tarvitaan ja säällinen määrä hätää pakeneviakin voidaan auttaa. Ei siinä mistään väestönvaihdosta ole kysymys. On tervettä kehitystä, että yhteiskunta saa uudenlaista väkeä. Näin yleensä menestyneet yhteiskunnat elävät. Miksi eristäytyisimme? Onko Pohjois-Korean mallissa jotain ihailtavaa?
    Minusta on aivan myönteistä, että meille on tullut viime vuosikymmeninä erilaista väkeä. Se on rikkautta. Mutta on myös oikein, että reagoimme, kun on tietoa, että maahanmuutto tuo kielteisiä ilmiöitä.
    Asun aika pienellä paikkakunnalla. Täällä on kurdien pizzeria ja vanhaa sukulaistani hoivakodissa hoitavat erittäin ystävälliset maahanmuuttajat.
    Mukavaa syksyä Marjatalle!
    t. manu

    VastaaPoista
  4. Vaikka maailmassa on ollut sotaa ja vainoja niin kauan kuin ihminen on maapallolla tallustanut, on holokaust kaikessa suunnitelmallisuudessaan ja tehokkuudessaan jotain, jota ei ihmismieli käsitä.
    Keväällä luin Jozsed Debrezenin kirjoittaman omaelämäkerrallisen teoksen Kylmä krematorio. Oli pakko pitää välillä taukoja lukemisen lomassa, kokemukset selviytymisestä järkyttävän epäinhimillisissä oloissa oli kuvattu niin elävästi. Ja ikiaikainen kysymys: miksi maailmassa on niin paljon pahuutta? - Selja

    VastaaPoista

Baltian matkan jälkimietteitä 3: pahuus

Riian Holokaustimuseon kokoelmista, erään keskitysleirivangin hahmottelema piirros. Vangit ottivat ison riskin tallentaessaan  elämäänsä tek...