torstai 16. maaliskuuta 2017

Blogitunnustus bloggaajaystävältä, miksi bloggaan ja osaisinko antaa neuvoja



Thanks for impacting the blogosphere! - Kiitos, että vaikutat blogimaailmassa!  Sain tällaisen kivan palkinnon Marilta blogista Mrs Karlsson. Tunnustukseen liittyy kirjoitustehtävä, jossa kerrotaan, miten alkoi blogata ja annetaan neuvoja bloggaamista harkitsevalle.

Miten aloitin bloggaamisen? 
Olen lukenut aina paljon ja käynyt kirjallisuutapahtumissa. Pidin myös joitain vuosia henkilökohtaista lukupäiväkirjaa, joka alkoi kirjailijan ja kirjan nimen listaamisesta ja laajeni pohdiskeluiksi kirjan herättämistä ajatuksista. Jonkin aikaa osallistuin erään naistenlehden lukupiiriin, joka oli etupäässä lukusuositusten kirjoittamista nettisivulle, joitain kirjoituksia julkaistiin välillä myös paperilehdessä. Pari pakinaani kirjoista on julkaistu WSOY:n kirjassa Elämäni lukumuisto vuodelta 2005. Olin ihan unohtanut tämän, mutta osuin kirjaan hyllyä siivotessa. Muistelmien kirjoittamista olen miettinyt vuosikaudet, ja nyt on joitain lukuja valmiina, lisäksi joitain fragmentteja. Siinä mahtavat kirjalliset saavutukseni blogipostausten lisäksi.



Kerran oli Helsingin Sanomissa jokin kiva kirjoitus bloggaajista ja ajattelin, että tuohan voisi olla hauskaa. Mieheni loi puitteet ja minä rupesin kirjoittamaan ilman mitään esipuheita. Ajattelin, että katsotaan, alkaako vetää. Alkoi.

En ollut päättänyt mitään linjaa. Ensin kirjoitin vain kirjoista, mutta hyvin pian päätin, että blogi olkoon leikkikenttäni. Kirjoitan siitä, mistä kulloinkin haluan ja milloin haluan, käännyn sivupoluille, rönsyilen ja nautiskelen, katson mitä tapahtuu.
Kun katson taaksepäin huomaan kirjoituksissani joitain toistuvia teemoja: mielenterveys, ihmisen hauraus, empatia, maahanmuutto. Olen aloittanut sarjakirjoituksia otsikoilla Hämmästelyä ja Aamunavauksia, mutta parin kirjoituksen jälkeen ne ovat jääneet. Terveysaihe tuli pyytämättä, kun sairastuin rintasyöpään. 
Kirjoista bloggaan usein sellaisista, jotka herättävät kysymyksiä tai jotka hurmaavat minut ja ovat erityisen mieleenpainuvia. Monesta hyvästä kirjasta on jäänyt kirjoittamatta, koska en ole kone enkä robotti. Oikean käteni nivelleikkaus ei sujunut kuten olisi pitänyt, ja aika ajoin käden oireet ja kuntoutus ovat hidastaneet kirjoittamista.
Blogini on siis etsivä haahuileva blogi. Tämä saattaa olla kannustavaa sille, joka miettii, pitäisikö jo alussa nähdä vuoden päähän. Asioita tapahtuu sekä kirjamaailmassa, maailmassa että omassa elämässä. Ne sytyttävät kirjoittamaan, samoin keskustelut toisten blogeissa. Ja onhan tällaisella rajaamattomalla kaikki mahdollisuudet jäljellä.

Kirjoista kirjoittaminen on minulla jäänyt taas viime aikoina vähemmälle muiden aiheiden kustannuksella. Olen lukenut mm. seuraavat: Johanna Korhosen Mikä niitä riivaa (napakka), Anja Snellmanin Lähestyminen (kaunis ja nostalginen), Linda Boström Knausgårdin Tervetuloa Amerikkaan (pettymys minulle, jäi polkemaan synkkään alkutunnelmaan), Ruth Rendellin Dark Corners (halusin lukea bestsellerin, ei huono) ja valtavasti lehtiä. 
Nyt kun blogeissa on kirjoitettu paljon Chimamanda Ngozi Adichien kirjasta We Should All Be Feminists, Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä, luin sen jo toiseen kertaan ja kirjoitan siitä jotain viikonlopulla. Perusteos tasa-arvosta.

Olin eilen illalla katsomassa Martti Suosalon mainion esityksen Palvelija. Siitä tarttui mieleeni lause "Mielikuvitus on ilmainen netti". Niinhän se on, tottavie! Kirjat ruokkivat mielikuvitusta ja niistä kirjoittaminen ja keskustelu antavat lisää ravintoa mielikuvitukselle. 
      
Kirjakassin teksti


Mitä minä antaisin neuvoksi aloittelevalle blogistille? 
Minä, haahuilija!

En usko, että tarvitset neuvoja. Jos olet jo aloittamassa, niin sinulla on kaikki mitä tarvitaan, innostus.
Ei kai kukaan kirjoita kirjablogia CV:tä varten tai ansaitakseen. Blogikirjoittelua tehdään sen vuoksi, että se on hauskaa. Siispä siitä vain jakamaan ajatuksiasi.

Ajatusten jakaminen on kivaa. Lähde vierailemaan toisten blogeihin. Blogikeskustelu kuuluu bloggaamiseen. Olen välillä uponnut pitkiin keskusteluketjuihin. Addiktoitunut, koukuttunut - tällaisilla nimillähän näitä somekeskusteluja haukutaan, mutta eikö voisi käyttää myös sanoja innoittunut, ja viisastunut? 

Älä kirjoita opettavaisesti, kuten minä välillä. Mistä tulee mieleeni, että blogi lisää itsetuntemusta ja ihmistuntemusta.

Kirjoita rennosti ja pakottomasti. Kirjoita persoonallisesti (no, tämä on klisee, miten sitä muutenkaan kirjoittaisi).

Bloggaajat suhtautuvat yksityisyyteen eri tavoin. 
Voit kirjoittaa etäisemmin, vain asioista, mutta voit myös kertoa itsestäsi kirjateemojen ohessa, onhan blogi nettipäiväkirja. Päiväkirjassa on sallittua olla henkilökohtainen. Ei tarvitse nolostella "avautumisia", suruja ja sairauksia. Minusta juuri itsestään kertominen on anteliaisuutta. Pelkkä oman elämän upeudesta kertominen ei niin paljon rikastuta toisia, pieni itseironia ja vakavampi pohdinta enemmän. Harkitse henkilökohtaisten kirjoitustesi sävy. 


Tämä kirjakassin teksti ei kyllä aina pidä paikkaansa. Todellisuus on joskus niin vaikeaa, kuten vihapuheet ja -teot näinä aikoina, että se häiritsee jopa lukemista.   

Tunnustukseni saavat :

Karvakasan alta löytyi kirja
Tätä blogia kirjoittavat yhdessä ja erikseen Tiia ja Tommi. Minusta tällainen yhteisblogi on hieno ajatus. Ja katsokaa nyt heidän kuvaansa!

Mummo matkalla
Tätä blogia pitää yllä sanataituri taiteilijanimeltään Takkutukka. 

Kirja hyllyssä
Olen tykännyt lukea Kaisa V.n kirjoituksia.

Lukuneuvoja 
Lukuneuvojalla on postaustensa lopussa aina kiva osio, jossa hän kirjoittaa, millaiselle lukijalle kirjaa suosittaa.

Jokken kirjanurkka
Jokke on blogikonkari. Meillä on Joken kanssa yhteisiä periaatteita, ainakin se että olemme kriittisiä arvioissamme ja emme ota vastaan ilmaiskirjoja. 

Yöpöydällä
Tätä blogia kirjoittaa kaima Marjatta. Pidän hänen rehellisyydestään ja omaperäisyydestään. 

Kirjasähkökäyrä
Meillä on Main kanssa kiinnostusta samoihin aiheisiin.

Reader, why did I marry him?
Omppu Martin kirjoittaa hersyvällä tyylillä ja rohkeasti.

Inahdus
Luin juuri Ina Westmanin koskettavan kirjan Syliin, joka kertoo vaikeista äitiyden kokemuksista. Inan blogissa on innostunut henki. 

Lukijatar
Kirjallisuudenopiskelija, jonka blogissa on tasokkaita kirjoituksia. 


No niin, paljon arvostamiani blogeja jäi palkinnon ulkopuolelle. Koitin muistella, etten anna nyt tunnustusta samoille, joita olen muistanut (lue:kiusannut) aiemmin. Keskityin kirjablogeihin, vaikka käyn muissakin blogeissa. Ja Jokke saa täyttää mieskiintiön. 
En tarkastanut, oletteko rakkaat palkitut juuri äskettäin vastailleet samoihin kysymyksiin. Jos näin kävi, niin voitte vain ottaa palkinnon vastaan. Itsekin olen vastannut tähän viime kesänä, mutta silti oli kiva miettiä taas näitä bloggaajan peruskysymyksiä. 


Blogger Recognition Award -tunnustuksen saajan ohjeet:
1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen.
2. Kerro lyhyesti kuinka aloitit bloggaamisen.
3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille.
4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi.
5. Nimeä 10 bloggajaa palkinnon saajaksi.

22 kommenttia:

  1. Kiitos tunnustuksesta, vastaan tähän, mutta tässä muutamia ajatuksia.
    Blogini täyttää huhtikuun toinen kuusi vuotta. Vuonna 2011 oli minusta maailma toivoa täynnä. Viimeiset kuusi vuotta ovat olleet ongelmallisia eri puolella palloamme ja suhteellisen lähelläkin on ollut ongelmia.
    Minusta oikeusvaltioperiaatteesta ja sananvapaudesta täytyy pitää kiinni. Kumpikaan eivät ole mitenkään itsestään selvyyksiä. En näe maailman ja EU, enkä edes Suomen tilannetta kovinkaan hyvänä, nyt täytyy säilyttää maltti ja lisätä vuoropuhelua, etsiä kompromisseja ... tämän päiväinen eduskunnan kyselytunti ihmetytti, jos ammattikoulutuksesta leikataan 200 miljoonaa, niin miten laatu tai opiskelijan saama opetus voi parantua, minusta leikkaukset ja ns. reformi ovat eri asioita.

    Bloggaamalla voi molempia puolustaa tärkeitä periaatteita. Sananvapauteen minusta kuuluu faktojen oikeellisuus, ihmisyyden kunnioitus,ja mielipiteen ja tosiasioiden erottaminen, ja omista sanoista vastaaminen ja omien virheiden oikaiseminen.

    Arvostan blogiasi ja olen seuraillut sitä aika alusta lähtien. Arvostan yleensäkin blogeja, jotka ovat omaperäisiä, ja sellaisia kirjablogeista on suurin osa. Kun on omaa sanottavaa, ei tarvitse väkisin keksiä kirjoitettavaa. ... lisää haastevastauksessa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin tehnytkin Omput eli jo vastannut

      ja olin silloin kirjoittanut:

      http://joklaaja.blogspot.fi/2016/06/tietohaaste-ja-haaste.html

      Kerro lyhyesti kuinka aloitit bloggaamisen:
      -Päätin vain, että aloitan ja aloitin, tietämättä mihin hienoon tämä johtaa.

      Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille
      -Rohkeutta, sinnikkyyttä, kun blogille tulee lukijoita tarvitaan ripaus itsekritiikkiä, paljon rohkeutta ja sinnikkyyttä (ja sinisilmäisyyttä). Itsekritiikkiä ja "lakitietoutta" tarvitaan siksi, että aloittelijankin blogi näkyy kaikkialla. Kun blogiharrastus on pidemmällä, kannattaa pohtia, säilyttääkö kaikki tekstit.

      Poista
    2. Kiitos Jokke!
      No voi, Riitta K haastoi sinut kesällä samalla kertaa kuin Ompun ja minut. :D

      Kun nämä haasteet kiertävät pitkään, niin siinä käy näin. Sinä olet kyllä kirjoittanut näistä asioista monesti muutoinkin.

      Se on juuri noin: aloittaessa ei tiedä, mihin bloggaaminen johtaa.
      Minä olen ajtellut säästää kaikki tekstit, olkoot siellä.

      Sama pettymys on minullakin maailman ja Suomen tilanteeseen.
      Sisaren pojan käydessä ammattikoulua muutama vuosi sitten ihmettelin vapaapäiviä ja puolikaspäiviä. Silloinkin jo käytännön töihin tähtäävillä teetettiin jotain kirjallisia etätöitä. Mitä esim. kampaaja oppii kirjoittamalla esseen. Käytännön töitä opitaan tekemällä, ja pitäishän ammattikoulussakin jatkaa yleissivistäviä aineita kunnon tuntimäärällä.
      Lukiolaiset väsyvät, kun joskus pitäisi tapittaa koko päivä digivälineitä.

      Poista
  2. Kiitos Marjatta <3

    Olen vastannut tähän viime kesänä (http://readerwhydidimarryhim.blogspot.fi/2016/06/haaste-blogger-recognition-award.html). Noin suurinpiirtein olen edelleen samaa mieltä kuin tuossa bloggauksessa olen kirjoittanut, joten mun ei nyt ehkä kannata tähän vastata. Tunnustuksesi joka tapauksessa ilahduttaa suuresti. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu, hyvä kirjoitus sulla Omppu ja hyvä keskustelu. Minkähän takia se minulta meni ohi!

      "Suhtaudu omiin mokiisi huumorilla" Tämä on minusta hyvä, ja olen joutunut sitä opettelemaan.

      Poista
  3. Lämmin kiitos Marjatta ensinnäkin kiintoisasta ajatustesi jakamisesta ja toisekseen tunnustuksesta sekä kauniista sanoistasi, jotka lämmittivät mieltäni ja valaisivat tämän tuhruisen aamun!! Tuossa listassa totesin olevani hyvässä seurassa.

    Luin läpi vastaukseni aiheeseen joulukuulta 2016, enkä siihen lisättävää keksinyt : https://mummomatkalla.blogspot.fi/2016/12/blogger-recognition-award.html

    Hyväksi lopuksi siteeraan Malala Yousafzaita: "Let us remember: "One book, one pen, one child and one teacher can change the world." Näissä mietteissä: toiveikasta viikonloppua:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi sittenkin pitänyt vilkaista haastamieni blogien aihetageja. Sinulla on tuolla hyvä kirjoitus - ja siellähän on haastettu myös Tommmi ja Tiia! :)
      Onkohan tämä kaikille jo kakkoskierros!

      Olit kirjoittanut, että nakuttelet silkasta kirjoittamisen ilosta. Se näkyy!

      Hyvä miete! Kivaa viikonloppua!

      Poista
  4. Blogisi kuuluu Marjatta ihan valioluokkaan & osaat vielä lisäksi kertoa siitä näin hurmaavasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sanna!
      Kun näitä haastejuttuja tuli, niin muistan, että esittelin ihan ensimmäiseksi sinun blogisi ja sen ohella Donna Mobilen kirjat ja Tahaton lueskelija -blogin. Siinä haasteessa piti mainita kolme tasokasta blogia. Edelleen samaa mieltä!

      Poista
    2. Näinhän siinä taisi käydä :). Tykkään myös siitä, että sekoitat sopivasti kirjoja ja muuta elämää. Muistan "blogiurani" alkuaikoina ahdistuneeni lievästi esim. kirjabloggaajista, jotka yrittivät tunnollisesti kirjoittaa kaikista lukemistaan kirjoista ja sitten vain kirjoista... Minua kiinnostaa itseäni tavattomasti se, mitä ihmiset löytävät sekä kirjoista että kaikenlaisesta muusta eletystä elämästä, miten jutut yhdistyvät ja mitä uutta kokemuksista sitten syntyy.

      Poista
  5. https://kirjasahkokayra.blogspot.fi/2016/06/blogger-recognition-avard.html
    Kiitos Marjatta upeasta palkinnosta. Ylläolevasta liitteestä pääsee lukemaan vastaukseni viime kesäkuulta. Mitään uutta maailmalta ei ole liittynyt vastauksiini, joten jätän sen nyt vastauksekseni.
    Tuhannet kiitokset ja todellakin meillä on aika paljon yhteisiä pohdintoja maailman menosta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mai!
      Minulla on ollut kesällä näemmä jotain muuta tärkeää, kun olen käynyt niin laiskasti blogeissa. Yleensä luen aina juuri näitä henkilökohtaisia.
      Bloginimesi historia on kiinnostava. Omani oli alkuun vain Marjatan kirjaelämyksiä, mutta kun huomasin, että halusin yhä enemmän kirjoittaa myös ajatuksiani jostain ajankohtaisesta, niin lisäsin loppuosan.

      Poista
  6. marjatta

    löysin blogisi vasta noin puoli vuotta sitten. eniten pidän siitä, että vaikka se onkin kirjablogi, se on sitä ikään kuin aidan toiselta puolelta, rivien välistä, koska skaalasi on laaja.

    nämä kaksi kohtaa kuvaavat sitä asennetta, jota sinussa symppaan. "monesta hyvästä kirjasta on jäänyt kirjoittamatta, koska en ole kone enkä robotti." tämä herättää luottamusta. on hyvä lukea voimiensa ja halujensa mukaan, sillä lehmästä ei saa villoja.

    "en ota vastaan ilmaiskirjoja." vapaana kirjallisuusarvostelijana pysyy vapaana. ilmaiskirjojen kritiikissä paistaa joskus ostettu myötäsukaisuus, joka ei ole kritiikkiä vaan kirjallisuuden saattohoitoa.

    pakko laittaa tähän vielä kiitos siitä, että löysin janet framen kauttasi, koska osasit kirjoittaa sen, mitä luetun tarinan keskellä lukijan kannattaisi kokea.

    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos meri!

      Kustantajat lähettävät sähköpostia ilmaiskirjoista varmaan kaikille kirjabloggaajille. Minä olen vastannut lyhyesti kiittäen ja kertoen periaatteeni. Paitsi että ilmaiset arvostelukappaleet saisivat minut tuntemaan itseni sidotuksi, niin en myöskään halua, että kirjoja kasautuisi kuin roskaksi. Haluan, että kirja pysyisi minulle arvokkaana.

      Janet Frame on minulla suurin löytö pitkään aikaan.

      Poista
  7. Onnittelut! Oikeaan osoitteeseen meni blogikiitos. Blogisi on sopivasti kantaaottava, keskustelua herättävä ja rehellinen lukevan naisen asiablogi.

    VastaaPoista
  8. Suuret kiitokset haasteesta. Koitame toteuttaa mahdollisimman pian, olemme itseasiassa jo saaneet haasteen aiemmin kaksi kertaa, mutta josko nyt vihdoin saisi vastattuakin! :D Hyviä ajatuksia bloggaamisesta ♥, kiva että jaoit ne. /Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onhan teidän sitten jo aika vastata. Tykkään teidän blogistanne kovasti. Se on erilainen, ja tuo profiilikuva aivan kutsuu sinne.

      Poista
  9. Kiitokset tunnustuksesta, tämä tuli yllätyksenä! (Ja sattumalta juuri silloin, kun olin pidemmän aikaa pois koneen ääreltä, joten nämä kiitoksetkin ovat myöhässä.) Näitä kysymyksiähän saa oikein pohtia.

    Pidän blogissasi sen laaja-alaisuudesta, joten rönsyilyn salliminen on ollut oikein hyvä linja. Sen verran mitä kirjablogikenttää olen seurannut, sinun "kirjallisessa salongissasi" syntyy aivan huippukeskusteluja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä nitä vähän joutuu miettimään, mutta minusta on jotenkin kiva aina välillä päivittää itsellenikin, missä mennään. Tätä ei tarvitse toteuttaa niin kirjaimellisesti. Edellisellä kerralla sovelsin ja haastoin mukaan vain neljä bloggaria.

      Välillä syntyy välillä ei. Silloin kun syntyy, opin aina jotain uutta.

      Poista
  10. Oi kiitos Marjatta! Ihana yllätys ♥ Tartun haasteeseen heti kun ajatukseni vapautuvat hieman asuntoasioista - voi että miten uuden kodin hankinta voikaan viedä voimia! :)

    Kiitos sinulle maailmaa parantavista, kantaa ottavista teksteistä ja havainnoista. On aina yhtä lohdullista nähdä, kuinka paljon ihmiset välittävät!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaisa! Kiva, että osallistut.

      No, se vasta voimia viekin. Viimeksi kun muutimme, viisikymppisinä ja vaihdoimme yhtä aikaa asuinpaikkakunnnan, asunnon, asuntotyypin ja työpaikan, ja näiden mukana tuli vielä paljon uusia ihmisssuhteita, niin oli kyllä stressipisteet pitkän aikaa ennen ja jälkeen muuton korkealla.

      Tsemppiä kodin hankintaan! ♥

      Poista

Kulttuuriviikonlopun viettoa nuorten kanssa

Käsiohjelman kansi Meillä oli kaksi teini-ikäistä lastenlasta viikonloppuvieraina. Lauantain ohjelmassa oli teatteria ja sunnuntaina k...