perjantai 8. maaliskuuta 2013

Siegfried Lenz, Hetken hiljaisuus



On syksyinen aamu. Saksalaisessa koulussa vietetään hiljaista hetkeä onnettomuudessa kuolleen nuoren opettajan, Stellan, muistoksi. Oppilaat seisovat hiljaa, ja rehtori puhuu. Oppilasjoukossa seisova kahdeksantoistavuotias  Christian katsoo surunauhoitettua valokuvaa eri tavalla kuin muut. Hänellä on ollut kesän kestävä salainen rakkaussuhde opettajaansa. Muistohetken aikana hän käy läpi hetkiään Stellan kanssa. Hän aloittaa aina uuden muistelun hän-muodossa, mutta liukuu pian vaivattomasti sinä-muotoon, jolloin hän puhuu suoraan menettämälleen rakastetulle. 
 
Lenz oli yli kahdeksankymmentä viimeistellessään pienoisromaaninsa Hetken hiljaisuus. Kirjoitustyö oli keskeytynyt vuosiksi, kun kirjailijan vaimo kuoli. Korkea ikä ja suru tuntuvat antaneen kirjalle erityisen kauniin sävyn. Menetyksen jättämä kaipaus on hillittyä ja tyylikästä. Nuoren miehen intohimo siiivilöityy vanhan miehen kokemuksen läpi, jolloin siinä korostuu viattomuus ja herkkyys. Stellaa muistelemassa onkin kaksi miestä, toinen kahdeksantoista, toinen kahdeksankymmentä.

1 kommentti:

  1. Lenz on hieno kirjailija. Käteeni sattui joskus 80-luvulla hänen teoksensa Kotiseutumuseo, josta pidin. Sen jälkeen olen harvakseltaan lukenut hänen muitakin teoksiaan, viimeksi koskettavan tarinan Kiusattu. Hetken hiljaisuus on vielä lukematta, mutta ei kauan.

    VastaaPoista

Tänään tällaista; kesänviettoa lasten kanssa, luettuja kirjoja, koettuja tunteita

Meillä on mieluisia kesävieraita, S, 10 vuotta, ja pikkuveli K, 7 vuotta.   Autoajelut ovat hyviä hetkiä keskusteluihin. Alla olevan j...