Anne Tyler on tuottelias seitsemänkymppinen amerikkalaiskirjailija.
Hänen viimeisin romaaninsa Jää hyvästi on vähäeleisesti kirjoitettu kuvaus
leskimieheksi jääneen Aaron Woolcottin surutyöstä Dorothy-vaimon kuoltua yllättäen kotiverannalla
suuren puun kaaduttua talon päälle.

Aaron on oppinut lievän vammaisuutensa vuoksi välttelemään
sääliviä ihmisiä. Hänellä on sama strategia vaimon kuoleman jälkeen. Hän
pakoilee naapureita, jotka kantavat amerikkalaiseen tapaan hänen portailleen ruokavuokia
myötätunnon osoituksena. Aaron valitsee remonttimiehensäkin sillä perusteella,
että tämä suhtautuu tapahtuneeseen onnettomuuteen asiallisesti ilman turhaa
imelyyttä. Kun Aaronin kaltainen järkevä
tyyppi alkaa nähdä kuolleen vaimonsa arkitilanteissa, työmatkalla ja
vihanneshyllyjen välissä ruokakaupassa, voi vain kysyä, mikä mahtaa olla
vierailujen tarkoitus. Aaronin yksinpärjäävyys
ei ollut ehkä hyvä piirre avioliitossa eikä ihmissuhteissa yleensäkään.
Dorothy koki, että Aaron piti hänet etäällä. Tästä hän käy muistuttamassa. Lukija voi päättää, ovatko näyt oikeasti näkyjä vai Aaronin omaa pohdiskelua,
se ei ole tärkeää. Tärkeää on, että Aaron oppii näkemään oman torjuvuutensa.
Tylerin tyyli on rauhallista, helposti luettavaa ja
miellyttävää. Kirjan luettuani ajattelin heti, että tämä pitää lukea myös
englanniksi. Käännös on hyvä, kiitos ansioituneen kääntäjän Jaana Kapari-Jatan!
Vain tuo nimi jää kaivertamaan. On todella vaikea saada alkuperäinen sävy
suomenkielelle. Aloittelijan surutyö kuulostaisi aivan asiakirjalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti