 |
| No, 2017 Ei Nej |
Kävin katsomassa Iiu Susirajan laajan näyttelyn Ei mikään helppo nakki/ Inte så klart som korvspad/ No Piece of Cake Wäinö Aaltosen museossa Turussa.
Susiraja on valokuva- ja videotaiteilija, mutta on tehnyt myös veistoksia, installaatioita ja piirroksia, joita kaikkia on esillä tässä näyttelyssä (enää kaksi päivää, 12.5. asti). Tyyli on surrealistinen.
Susiraja on usein itse teoksissaan jonkin tutun esineen kanssa, jota hänen esittämänsä hahmo käyttää absurdilla tavalla. Kuvauspaikkana on kodikas kotimiljöö, joissain kuvissa myös hotellihuone tai studio.
Kuvien naishahmo on täysin ilmeetön, ellei sitten hieman kyllästyneen tai välinpitämättömän näköinen. Kuvat eivät ole edustavia muotokuvia tai söpöileviä selfieitä. Kyse on jostain aivan muusta.
Näyttelyn todella hauska ja ilkikurinen nimi haastaa pohtimaan kuvien merkitystä.
 |
| Sinä hautaat sydämeni maahan minun miettiessäni minkä arvoisia olemme, 2012 Du begraver hjärtan i marken medan jag funderar på hur värdefulla vi är You Bury Hearts in the Ground While I Wonder What We Are Worth |
Teosten nimet ovat Susirajan töissä tärkeitä. Ne tuovat usein kuvaan jotain aivan uutta, huumoria, uuden sävyn tai kokonaan uuden näkökulman.
Varhaisemmissa kuvissa teksti on ensin suomeksi, sitten ruotsiksi ja lopuksi englanniksi, uudemmissa englanninkieli on ensin, mikä onkin järkevää, koska Susiraja on menestynyt maailmalla isosti. Viimeksi hänen töitään nähtiin ennen Turun näyttelyä MoMassa New Yorkissa.
 |
| Goodbye Playboy Cover, 2018 Hyvästi Playboyn kansi Farväl Playboys omslag |
 |
| Happy Bride, 2017 Iloinen morsian Glada bruden |
Susiraja tarkastelee naisen roolia mustalla huumorilla ja ironisesti, usein ikonisia naiskuvia karnevalisoiden.
 |
| Hot Mona, 2023 Kuuma Mona Heta Mona |
Kuvat nostavat tarkasteltaviksi kauneusihanteita, seksuaalisuutta ja kotitöitä. Monissa töissä esineitä on työnnetty jalkoväliin jotenkin lapsenomaisen viattomasti. Miesten paitapaketit riippuvat rintojen alta ja tennissukat riippuvat ihosta jeesusteipillä kiinnitettyinä.
Näyttelyssä on videoalue jossa on isoja videonäyttöjä limittäin niin, että samassa tilassa voi katsella useampia lyhyitä videoita peräkkäin tai limittäin miten haluaa. Eräässä videossa naishahmo saapuu alusvaatteissaan sängylle, jossa on lasten autoleikkien pikkuauto, joku upea merkki. Nainen tarttuu autoon ja hyväilee sillä itseään kaikkialta ylävartalosta kuin rakastaja, vie lopuksi auton beessien pikkuhousujensa sisään ja poistuu.
 |
| Zoo, 2021 Eläintarha Zoo |
 |
| Saint of Housework, 2024 Kotitöiden pyhimys/ Hemarbetets helgon (veistosrivin ensimmäinen teos) |
Kehollisuus Susirajan teoksissa on vahvasti läsnä, varsinkin myöhemmissä, joissa hänen painonsa on lisääntynyt niin paljon, että ne tuovat mieleeni toisenlaisen kehokertomuksen, omaa anorektista kehoaan kuvanneen norjalaisen Lene Marie Fossenin valokuvat. Fossen (1986– 2019) sairasti anoreksiaa kymmenvuotiaasta saakka.
Molempien naisten kuvat kertovat ihmisen painosta, joka ei ole valinta, kuten monesti virheellisesti ajatellaan, vaan ominaisuus, johon puuttuminen ei ole mikään helppo nakki.
 |
| Voimanainen, 2011 Styrkekvinnan Strongwoman |
 |
| Meat Model, 2020 Lihamalli Köttmodel |
Eräässä toisessa kuvassa nainen löhöää nojatuolissa nakit kohotettuina molemmissa käsissään. Siinä kuva ei ole niin rankka, mutta nimi sisältää itseironiaa ja moitetta. Vai sisältääkö - Himojen matriarkka? Sama tilanne on myös yhdellä videolla. Siinä nainen kieputtaa nakkeja vinhasti ilmassa porakoneitten kuin pyssyjen päissä ja nimi tuo nyt hauskuuden - videon nimi on John Wayne.
 |
| Unicorn - Chocolate, 2017 Yksisarvinen - suklaa Enhöring - choklad |
 |
| Matriarch of Desires, 2022 Himojen matriarkka Begärens matriark |
 |
| Osa videosarjaa |
Hyvä näyttely, koska pisti miettimään.
 |
| Killjoy, 2023 Ilonpilaaja/Glädjedödare |
 |
| Rakennettua tunnetta, 2014 Uppbygd känsla Constructed Feeling |
Minä näin näin.
Kävin näyttelyssä, mutta en tiedä mitä ajattelen, tai mitä Susiraja teokdillaan haluaa sanoa. Minua eivät haittaa erilaiset ihmiskehon. Monia näyttely on hätkäyttänyt.
VastaaPoistaKävin juuri lukemassa lehtijuttuja Susirajasta. Hän sanoo, ettei itsekään ajattele merkityksiä, vaan yrittää tyhjentää päänsä kuvia suunnitellessaan ja että lähinnä kyse on tunteista. Jostain vanhasta haastattelusta löysin sellaisen selityksen, että kuvan nainen voisi olla kotiäiti, jonka mies on paljon työmatkoilla ja lapset ovat unohtaneet äitinsä ja niinpä hän sekoaa ja alkaa leikkiä kodin tavaroilla.
PoistaJoo, kyllä me Suomessa nähdään erilaisia ihmisiä, ei tarvitse kuin mennä uimahallin saunaan. The New Yorkerin jutussa kirjoitetaan, että Susirajan kuvat ovat enemmän kuin uskaliaita.
Amerikassa on paljon "ylilihavia" ja heistä yli 270 kiloisista on tositv:tä.
PoistaJoo, niin on. Olen joskus katsonutkin niitä.
PoistaLihavuus yhdistettynä alastomuuteen on heille varmaan se rohkea juttu, kuten alastomuus yleensäkin.
Pidin paljon, se on hauska, kauhistuttava, herättävä, provokatiivinen. Susiraja on täysiverinen taiteilija, hänellä on paljon sanottavaa ja hän sanoo sen tyylillä. Katsojat hämmentyvät, riemastuvat, vihastuvat - kukaan ei ole välinpitämätön.
VastaaPoistaKoin samoin. Kuvia kumartamatonta, anarkistista ja ravistelevaa.
PoistaKaikissa valokuvissa ei tekniikka ole ehkä ihan huippua, mutta se onkin sivuseikka. Kun kuvaa itselaukaisijaa käyttäen ja jäätelötötterö sulaa naamalla, niin siinä on paljon haastetta.
Joku näkee kuvissa enemmän hauskuutta, joku vakavuutta ja joku erilaisia merkityksiä, ja on niitäkin, jotka vihastuvat.
En tiedä olenko sitten ahdasmielinen, mutta minusta nämä ovat kuvottavia katsoa.
VastaaPoistaNiin, kauneus on katsojan silmissä. Ehkä kun näkisit näyttelyn kokonaisuudessaan, niin mielipiteesi saattaisi hieman muuttua - tai sitten ei.
PoistaTaidelehti Artforumin kriitikko taas oli nähnyt Iiu Susirajan taiteen ”lumoavana, terrorisoivana, räikeänä, hirvittävänä – ja uskomattoman kauniina”. (Olen lueskellut kirjoitukseni jälkilämmittelynä kaikenlaista netistä ja kiinnostunut yhä lisää Susirajan töistä.)
Susirajalla on ollut ehkä ihan muuta mielessä kuin kauneus, koska hän on valinnut itselleen kuviensa hahmona aika tympeän ilmeen eikä mitään muotikuvien asuja ja asentoja.
Minusta olisi kyllä virkistävää, että hän ilmestyisi näyttelyittensä avajaisiin näyttävässä designasussa ja se iloinen hymy kasvoillaan, mikä kai on hänelle tyypillinen, mutta hän tykkää vaikuttaa vain töillään, mikä on nykytrendin vastaista. Moni pyrkii julkisuuteen jo ennen kuin on tehnyt paljon mitään.
Tai toisaalta virkistäväähän on juuri se, että vähät välittää esillä olemisesta ja keskittyy taiteen tekemiseen.
PoistaTämä näyttely olisi kiva nähdä, vaan eipä taida osua matkani varrelle oikein missään, joten kiitos tästä katsauksesta. Olen Susirajan juttuja seurannut Instassa eli “tuttu” taiteilija on kyseessä.
VastaaPoistaHesarin kuukausiliitteessa oli jokunen aika sitten juttu Susirajasta kohaisevalla otsikolla “Iiu Susiraja on pian hoikka – syy paljastuu HS:n haastattelussa”. Koska juttu on maksumuurin takana, en ole sitä lukenut. Instasta kuitenkin selvisi, että on käynyt lihavuusleikkauksessa (todennäköisesti terveydellisistä syistä).
Joo, Susiraja kertoo lehtijutussa leikkisästi, että on kyllästynyt liialliseen ylipainoonsa ja saanut siitä ihan tarpeekseen. Leikkaus onkin auttanut monia, tv-toimittaja Petteri Löppönen esim. hoikistui ihan erinäköiseksi. Vaikka ei niin isoa muutosta tapahtuisikaan, niin kyllä varmasti on helpompi olla, kun paino kevenee.
PoistaSaa nähdä, mitä kaikkea Susiraja vielä tekeekään. Hänellähän on tekstiilialan koulutus ennen taidekoulutusta ja kyllä se noissa kuvissakin näkyy taustojen valinnassa.
Tapasi katsoa Iiun teoksia silmästä silmään ja tutkia myös niiden nimiä kirkasti minulle sellaisia seikkoja, joita en yksin museossa oivaltanut tai edes nähnyt. Kiitos.
VastaaPoistaMinä kiinnostun aina teosten nimistä ja tihrustan niitä läheltä. Susirajalla tuntuu olevan myös kielellistä lahjakkuutta, niin mainioita nuo nimet ovat.
PoistaMuistatko sen tiimalasivartaloa muistuttavan maljakkoteoksen, nimenä Slim, Hoikka. Nuo kodin pikkuesineistä tehdyt teokset on hauskoja. Löysin Susirajan kotisivuilta lauseen: "Everyday life is my muse."
Eipä jäänyt mieleen. Mutta tihrustan vastedes entistä tarkemmin sekä katsottavaksi asteltuja teoksia että niiden nimiä.
PoistaKiitos tästä virtuaalisesta näyttelykierroksesta! Olin jo aikeissa tulla täältä Tukholmasta päiväristeilylle Turkuun, paljolti juurikin tämän näyttelyn takia, mutta matka peruuntui. Mielenkiinnolla seuraan "uskaltaako" joku ruotsalainen taho ottaa tämän näyttelyn ohjelmaansa... Kirjoitat mielenkiintoisia ajatuksia Susirajan estetiikasta! Olen miettinyt onko kuvien takana ajatus provosoida tai kenties jopa itseinho, mutta ehkä tässä onkin tosiaan kyse "vain" taiteilijan keinosta tutkia kehonsa suhdetta ympäröivään maailmaan...?
VastaaPoistaMinäkin mietin, että kyllä esim tuon 'Hyvästi Playboyn kansi' hotellikuvan taustalla täytyy olla päätös protestoida tiettyä naiskehon ihannointia tai kertoa, ettei itse sovi siihen malliin. Pupunkorvat poikki saksilla, jotka vielä auki kädessä kuten Purralla saksikuvassaan.
PoistaSusiraja on kuitenkin sanonut hastattelussa, ettei halua liittää taiteeseensa mitään sellaisia määrittelyjä kuten feminismi ja kehopositiivisuus.
Eikö muuten ole ihanat värit tuossa hotellihuoneessa, oisko usalainen hotelli Susirajan New Yorkin residenssiajalta.
kävin katsomassa iiu susirajan näyttelyn yhtenä helmikuisena arkipäivänä. wäinö aaltosen museossa ei sillä hetkellä ollut kuin pari ihmistä. nautin tavattomasti siitä, että sain olla teosten kanssa yksin. ei tarvinnut väistellä ketään ja sai katsoa kuvia rauhassa. joidenkin susirajojen äärellä tunsin empatiaa, toisten äärellä ahdistusta. taidekokemuksesta jäi ristiriitainen olo, mutta ehkä niin piti jäädäkin.
VastaaPoistaps. susirajan jälkeen katsoin yle areenasta tallentamani dokumentin lene marie fossesta. siinä fosse antaa kasvot anoreksian tuhovoimalle.
Self Portrait, olen katsonut sen. Lene Marie hyvinvoivan äitinsä ja muiden normaalipainoisten seurassa kuvattuna on aika järkyttävää katsottavaa; alkaa ihmetellä, että hän pystyy olemaan vielä elossa. Kreikkalaisessa ränsistyneessä leprasairaalssa otetut kuvat riutuneesta naisesta ovat oudolla tavalla kauniita. Ympäristö, valot ja varjot, vaatteet kaikki on niin viimeisteltyä.
PoistaPalasimme juuri mielenosoituksesta Kouvolan yöpäivystyksen puolesta. Lakkauttamissuunnitelma on tehty erittäin puutteellisin tiedoin ja haluamme estää sen toteutumisen. No, jollakin oli siellä ihana kyltti "Kouvolalain on ihmiin", minkä yhdistin heti Susirajan töihin. Olen miettinyt, että ehkä yksi asia mitä hän kuvillaan haluaa ilmaista on se, että lihavakin on ihminen. Hänen avoimuutensa ja itseironiansa tekee painoon kohdistuvan naureskelun mahdottomaksi.
Jostain syystä tuo jätskikuva vaikuttaa minuun vahvasti. Koen että siihen sisältyy paljon ahdistusta ja vihaa ja tulen siitä surulliseksi.
Ihanaa, kiitos tästä! Minulle tämä oli myös huima näyttely, kuten aiempikin näkemäni joskus. Otin liudan kuvia, mutten ole saanut vieläkään mitään kirjoittettua. Kysymyksesi on hyvä, mille kaikelle Iiu sanoo ei ja näyttää keskaria. Tietty välinpitämättömyys huokuu kaikesta. Se, ettei ole väliä on nykyisin radikaali teko.
VastaaPoistaNiinpä onkin, kun tapana on vauhkoontua suuresti milloin mistäkin ja ottaa rajusti kantaa.
PoistaIhan kuin olisin nähnyt sinulta Instassa hyviä kuvia tästä, mutta minulla tahtovat nuo Instajutut vilahtaa ohi ennen kuin ehdin kommentoida.
Minä en ole nähnyt aiemmin Susirajalta kokonaista näyttelyä. Hyviä nimiä hänen näyttelyillään, muillakin kuin tällä, Kuivakas ilo, muistan, ja mikäs se MoMa:n näyttelyn nimi olikaan, A Style Called Dead Fish, siinä kaloja ja tässä nakkeja.
Minä olen nähnyt Susirajan teoksia Kiasmassa muutamia vuosia sitten. Aika harva Kiasman taitelija on jäänyt samalla lailla mieleen kuin hän. Teokset hämmästyttivät, naurattivat ja osa jopa hieman ällötti minua. Vieläkään en osaa sanoa, että mitä mieltä niistä olin. Tai ehkä olin niin montaa mieltä, että päällimmäiseksi mieleeni jäi hämmennys.
VastaaPoistaHarmittaa, että minulla on jäänyt tuo Kiasman näyttely käymättä, samoin muut Susirajan aiemmat näyttelyt. Ihan kuin olisin nähnyt jonkun hänen teoksensa yhteisnäyttelyissä, mutta en ole pysähtynyt katsomaan tarkemmin.
PoistaToivottavasti Susirajan kuvat - vaikka hän niin ei olisi tarkoittanutkaan - toimivat myös niin, että kaikennäköisten ihmisten hyväksyminen lisääntyy.
Äskettäin lukemassani Maija Laura Kauhasen kirjassa nainen päätyy etsimään tummaihoisten miesten seuraa, koska valkoihoiset ohittavat hänet ja suloisen näköinen Annika Saarikko julkaisi hiljattain saamiaan viestejä, joissa häntä haukuttiin erittäin rumasti painostaan. Käytöstavat hoi!
Kun kirjoitin, että jotkut kuvat jopa hieman ällöttivät minua, niin ällötyksen aiheena ei ollut pääasiassa Iiun vartalo vaan kuva kokonaisuutena. Mieleeni on jäänyt kuva jossa Iiun päällä on raakaa pekonia ja kuva jossa hänen reisiensä välissä on joku iso kala. Jotenkin nuo yhdistelmät tuntuvat minusta hieman puistattavilta.
PoistaTotta - enkä sinun reaktiotasi tuossa tarkoittanutkaan, kunhan mietin noita painojuttuja edelleen. Olen nähnyt jossain sen kauhistuttavan pekonikuvan, siinähän on lötköä pekonia joka paikassa. Se ällöttäisi yhtä paljon olkoon pekoniripustimena minkä kokoinen henkilö tahansa. Kuivan ruuan, kuten pullapitkojen ja esineitten käyttö ei herätä sitä tunnetta mitä raaka liha ja kala herättävät. Olikohan ensimmäisiä kuvia sellainen, jossa oli kirjava pölyhuisku sivukuvassa reisien välissä kuin riikinkukon pyrstö, ihan eri tunnelma kuin jos huiskun tilalla on kala.
PoistaEi mitenkään silmiä hivelevää, mutta kriitikot ja yleisö löytävät hyviäkin yhteiskunnallisia tai yksilöllisiä merkityksiä. Opin aikanaan kun tutustuin nykytaiteeseen (Kiasma) että teoksilla voi olla kiinnostava sanoma.
VastaaPoistaKyllä vain, usein on.
PoistaJoskus mykistyn taideteoksen kauneudesta ja haluan palata sen luo ihan vain lumoutumaan, mutta sitä taidetta on vähän. Useammin kiinnostun siitä sanomasta tai tarinasta, mitä taiteesta löydän.
Iiu Susirajan töissä minua kiehtoo esineiden uuskäyttö lasten leikkien tapaan, mutta myös ihmisen keho ja se, että sen kanssa on niin ongelmallista elää, varsinkin nykyään jolloin kuvan valta on niin suuri.