 |
| Kansikuvan Patti Smithista Polaroid-kameransa kanssa on ottanut Steven Sebring ja suojapäällisen suunnitellut Anna Kochman. |
Täksi päiväksi 15. tammikuuta Smith on valinnut kuvan Martin Luther Kingistä ja hänen ajatelmansa. Tämä siksi, että 15.1. on Kingin syntymäpäivä. Hän syntyi 15.1.1929 ja kuoli 4. huhtikuuta 1968.
Hänet murhattiin, mitä oli pelätty siitä asti, kun hän alkoi ajaa mustien oikeuksia.
Kingin ajatus:
Moraalisen maailman kaari on pitkä, mutta se taipuu aina oikeudenmukaisuutta kohti.
Yksi kauneimpia kuvia Päivien kirjassa on kuva kyyhkystä, rauhan ja uskollisuuden symbolista. Kuvan kyyhky on kuulunut Smithin isän posliinilintukokoelmaan.
Samalla aukeamalla seuraavana päivänä 11.09. on kullanväriseksi käsitelty kuva World Trade Centerin palavasta eteläisestä tornista ja lause "Me kumarrumme muistamaan vainajia ja nousemme syleilemään eläviä."
Tänä aamuna mietin, miten sodat ovat mahdollisia, koska kysyy keneltä tahansa vallassa olevalta tai ilman valtaa tallaavalta, niin kukaan ei halua sotaa. Ei kukaan, paitsi vanhojen satujen hallitsijat. Tiedän, että kysymykseni on naiivinkuuloinen, mutta oikeastaan se on kaikkea muuta.
Ai miten ihastuttava kirja. Hienon päivän olet valinnut. Martin Luther King on yhä edelleen minulle hyvin merkittävä henkilö, Nelson Mandelan ohella. Olin vaihto-oppilaana USA:ssa vuonna 1968, kun King murhattiin.
VastaaPoistaTämä on kyllä viehättävä kirja. Aluksi kuvat vaikuttavat sattumanvaraisilta, mutta tarkemmin tutkiessa huomaa, että ne on tarkkaan valittu. Osa on vanhalla polaroid-kameralla otettuja mustavalkokuvia, osa uusia kännykkäkuvia.
PoistaMinä olin USA:ssa noin vuoden ajan pari vuotta myöhemmin opiskelujeni välissä. Silloin oli paitsi King-muistotilaisuuksia, niin myös Vietnamin sodan vastaisia mielenosoituksia ja Kentin yliopiston mielenosoituksessa ammuttujen opiskelijoiden muistoksi järjestettyjä konsertteja.
Elokuva Holdovers, parhaillaan teattereissa, tuntuu ajankuvaltaan tutulta. Jos et ole nähnyt, niin suosittelen.
marjatta
VastaaPoistafanitan kovasti sekä patti smithiä että antti nyléniä, enkä tahtoisi sanoa kummastakaan poikkipuolista sanaa. luin smithin kirjan kirjastossa ja olin lievästi pettynyt. päiväkohtaisissa mietelauseissa oli paljon sitä samaa, jota on elämäntaitoa liippaavien oppien yleisinhimillisissä mietelauseissa. ehkä en vain tajua tällaisen lyhytsanaisen aforistiikan yksinkertaisuudessa piileviä olennaisuuksia.
Meri, minäkin pidin näitä ensilukemalla laimeina, mutta toisella syvällisempinä, kun huomasin aukeaman vasemman ja oikean puolen niin monessa kohtaa liittyvän toisiinsa ja johdattavan minut ajattelemaan omia ajatuksiani. Monet näistä lyhyistä teksteistä ovat muistokirjoituksia ja kuvat hautakivien ja muistopatsaiden kuvia. No, onhan siellä joukossa myös niitä kahvikuppeja ja muuta vähemmän kiinnostavaa.
PoistaToinen syy siihen, että kiinnostuin tästä on se, että Smith sanoo Hei kaikki -alkusanoissaan kirjan olevan kiitos hänen yli miljoonalle Instagram-seuraajalleen ja itse olin juuri lähtenyt kurkkimaan instaan.
Smithin tyyli on ylevää tässä kirjassa kuten aiemmissakin. "Samalla kädellä, jolla kirjoitetaan viesti, silitetään myös lapsen päätä, jännitetään jousi ja päästetään nuoli lentoon. Tässä ovat minun nuoleni, asioiden ytimiin tähdätyt. Jokaiseen on kiinnitetty muutama sana, muutama irrallinen oraakkelilause."
Olen lukenut Smithin aiempia kirjoja englanniksi ja suomeksi. Nylén tavoittaa mielestäni hyvin Smithin tyylin.
Ei kai sotimiselle sen "kummempaa" selitystä nykypäivänä ole kuin että ajoittain valtioiden johtoon pääsee vaikeasti häiriintyneitä miehiä. Sanon suoraan miehiä, koska en ole ainakaan lähivuosikymmeniltä kuullut psykopaattisen naisjohtajan julistaneen sotaa minnekään... Jostain syystä vahvaa johtajaa ihannoivissa ideologioissa sen vahvan johtajan halutaan aina olevan mies. Osaisiko joku kuvitella vaikka Venäjälle militantin naispresidentin? Minä en.
VastaaPoistaHäiriintyneet naiset ehkä enemmän sitten sortavat sitä omaa lähipiiriään ja työpaikkojaan...
Anki tämä oli joutunut roskapostiin, ollut siellä pari päivää, äsken siirsin sieltä tänne.
PoistaJoo, siltä se näyttää, haluavat sotia ja keksivät kaikenlaisia tekosyitä niiden aloittamiseen ja oman kansan vakuuttamiseen, että pakko on.
Minä muistan lapsuuden saduista oikeamieliset hallitsijat jotka pitivät huolta alamaisistaan. Tai sellaisena ajatus on jäänyt (naiiviin) päähäni 🌿 Tuo esittelemäsi kirja tuo lohtua ja valaa uskoa lukijaansa. Se pitää yllä toivoa paremmasta maailmasta. Kaipaamme "sanaa" mutta sen ei tarvitse olla uskonnollista. Itselläni on pari pientä buddha-kirjaa joista kumpainenkin tarjoaa viisautta jokaiselle vuoden päivälle. Taidanpa ottaa tänään esiin. 💚
VastaaPoistaEnemmän varmaan saduissa on juuri näin, oikeamielisyys vallitsee ja pahan karkottaminenkin tapahtuu helposti.
PoistaSmith korostaa sitä, miten jokainen päivä on arvokas ja miten hienoa, että me olemme kaikki elossa yhdessä. Syntymäpäivänsä kohdalla hän kertoo, miten äiti soitti hänelle aina 6.01 aamulla:"Herää Patricia, olet syntynyt."
Koitan ottaa tämän asenteen nyt tänä pyryaamuna ja viettää päivän toiveikkaalla talvimielellä, kuten Veikko Huovisen Hamsteri. Lähdenkin valmistamaan kaalilaatikkoa kuunnellen samalla radiota.