maanantai 11. lokakuuta 2021

Kuvat kertovat: Riika Ruottinen



Riika Ruottisen omakohtaisiin kokemuksiin pohjautuva sarjakuvakirja Porno sijainen, Sarjakuvia työelämästä kertoo peruskoulun yläluokkien sijaisopettajan silmin kouluelämän nurjista puolista, homekouluista, vaikeista oppilaista, pätkätyöläisyydestä, huonosti suunnitellusta koulutuksesta, itsekkäistä kollegoista, tylystä johtamisesta ja päähenkilön herkkyydestä.


Odotin kansikuvan perusteella humoristisempaa otetta, mutta kirja on hyvä näinkin.
Opettajan työ murrosikäisten kasvattajana on psyykkisesti raskasta. Ruottisen kirjan päiväkirjaotteet kertovat uupumisesta ja turhautumisesta, mutta myös harvinaisista onnistumisen kokemuksista. 
Päähenkilön työ koulussa jää lyhyeksi. Hän ei jaksa sitä. 

Kirja sai muistelemaan omaa työtäni opettajana.
Kaipaan siltä ajalta naurua ja iloa, tilannekomiikkaa, jota oppilaiden seurassa syntyi päivittäin. Menin helposti mukaan näihin hauskuuksiin ja epäilin, että joku totisempaa vaihetta elävä murkku saattoi jopa paheksua minua. Mielestäni murrosikäiset ovat ihmisistä koomisimpia ja hellyttävimpiä niin muutoksessa olevalta ulkonäöltään kuin kömpelöltä käyttäytymiseltään.
He saattavat olla julmia, mutta myös empaattisia ja hauskoja. He ovat suoria rakkauden ja vihan osoituksissaan, ja heidän tunteensa muuttuvat nopeasti. He ovat mitä suurimmassa määrin laumaihmisiä, vaikka saattavat itse nähdä itsensä traagisina poikkeuksina.
Opettajalla on oltava kykyä unohtaa menneet ja aloittaa jokainen päivä uutena luottaen siihen, että nuori ihminen muuttuu. Tärkeää on, että opettaja ei ota kasvavan nuoren purkauksia liian paljon itseensä.



Muistan oppilaiden juhlat, joissa he palkitsivat toisiaan ja opettajia mitä erilaisimmin diplomein. Oppilaiden joukosta löytyi "Vuoden pari" ja opettajista "Symppis". Kouluradiolähetyksissä luettiin oppilaiden jättämiä terveisiä. Eräskin nuori miesopettaja sai seuraavan kehun: "Janne, hyvä perse!" Minä sitä hämmästelin, mutta opettaja taisi olla vain hyvillään. 
Kun katson noita Ruottisen Ysigaalan diplomeja, niin ajattelen, että ehkä oppilaskunnan ohjaajan olisi ollut hyvä tarkistaa nämä diplomit ja jättää pois "Vuoden laimein". Se on liian satuttava.

Ruottisella on kirjassaan myös tarina kiusatusta sijaisesta, joka lopetti työnsä lyhyeen ja ajoi lähtiessään taksilla pari kunniakierrosta koulun ympäri keskaria ikkunasta näyttäen. 
Olen ollut silminnäkijänä samantapaisessa tilanteessa. Olin oppilasryhmäni kanssa seuraamassa oppilaskunnan järjestämää kevään lopettajaisjuhlaa joskus 90-luvulla. Lavalla esitettiin sketsejä opettajista. Yhtäkkiä eräs vuoden pestin tehnyt opettaja karjaisi salin takaosasta kovalla äänellä: "Haistakaa paska, pennut!"
Tällä isolla koululla oli niin paljon oppilaita, että kaikki juhlat oli järjestettävä kolmesti peräkkäin ja oppilaat osallistuivat juhliin luokka-asteittain. Vihastunut opettaja oli nähnyt saman sketsin jo aiemmassa esityksessä ja tiesi odottaa sitä kohtaa, jossa hänestä tehtiin pilkkaa. 
Samoihin aikoihin tämän välikohtauksen kanssa lehdissä oli juttuja siitä, miten suomalainen koulu on tylsä ja hiljainen tunteiden autiomaa. Minua nauratti tämän määrittelyn lanseeranneen tutkijan täydellinen asiantuntemattomuus. Koulu ei ole ollut ikinä tunteiden autiomaa, eikä tule olemaan. Koulu on tunteiden vuoristorataa.
Vuonna 1921 syntynyt isäni kertoi, miten hänen koulukaverinsa, opettajalle suuttunut poikaoppilas, karautti hevosella ja rattailla kansakoulun pihaan, heitti kirjansa koulun portaille ja huusi:"Pirä sä nua."

Ai, minun piti kirjoittaa tässä samassa Kuvat kertovat -jutussa myös Ville Rannan pilapiirrostaiteesta, mutta innostuin muistelemaan. Rannasta teen siis oman kirjoituksensa.
Pari muutakin kirjaa odottaa blogiin pääsemistä, ja luvun alla on Knausgårdin Aamutähti, josta nyt kaksi kolmasosaa luettuna. Koukuttavaa. Kiinnostavia henkilöitä erilaisissa elämäntilanteissaan, ja he kaikki näkevät saman ihmeellisen tähden. 


6 kommenttia:

  1. MM

    tuntuupa tosi mielenkiintoiselta. Pitäs onkia käsiin.
    Olin aikoinani pätkän erityisopettajana yläasteella: jäi pysyviä muistoja, joita ei näy edes dementoituminen pyyhkivän pois. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä voisi vielä terästää niitä muistoja. Myös Riika Ruottisen kuvaama opettaja opettaa erityisluokkaa ja maahanmuuttajien kotouttamisryhmää. Tavallisten aineopettajien asenne hänen oppilaisiinsa ei aina ole paras mahdollinen.
      Opetin itsekin jonkin aikaa englantia "tarkkisluokalle". Istuimme pyöreän pöydän ympärillä, mutta sittenkin pelotti, koska osa pojista oli hyvin aggressiivisia. Koskaan ei tiennyt, saako oppilaita yhtä aikaa sellaiseen mielentilaan, että työskentely onnistuu, vaikka heitä oli vain muutama.
      Nyt on sitten inkluusio-idea, jonka mukaan kaikkien pitää saada olla samassa ryhmässä. Huoh!

      Poista
    2. non niin: tulupan taas tein kommentteihin. Mystinen juttu! ;)

      Poista
    3. Heh, näin kävi... mutta älä tunne turhaa syyllisyyttä. Jospa et tehnyt tulppaa, vaan olit ainoa kiinnostunut. :)
      Ehkä ne työssä opettajina toimivat ovat niin raskautettuja, etteivät ehdi bloggailla ja eläkeläiset taas eivät halua muistella vanhoja hyviä tai pahoja aikoja.

      Kun Aino Kontula julkaisi vuonna 2006 peruskoulun elämästä kertovan kirjansa 'Rexi on homo ja opettajat hullui', asiat vielä tuoreesti muistissaan, niin minä siitä neljän vuoden päästä vapauteen rientävänä olin sitä mieltä, että teen itsekin saman, kirjoitan kirjan kaikesta kokemastani rehellisesti pohjamutia myöten, mutta kun se aika koitti halusinkin vain katsoa eteenpäin. Aina kun pauhasin eräälle ystävälleni erikoisista koulutapahtumista, niin hän vannotti minua pistämään tarinani muistiin ja kirjoittamaan joskus jotakin niiden pohjalta.
      Kouluelämästä ennen ja nyt tiedetään aika vähän. Yleensä ihmiset ajattelevat koulua sellaisena kuin ovat sen itse oppilaina, sen ikäisen tajunnalla, kokeneet, mutta se on paljon muutakin. Riika Ruottisen kuvat sekä tekstit kertovat hyvin siitä muusta.

      Poista
    4. Samat oli ajatukset eläkkeelle päästessäni: NYT hanat auki!
      Vaan sinne jäivät, kuten armeijakärsimykset aikoinaan: vain parhaimpia muistelee.
      Tilasin muuten omaksi tuon Porno sijaisen Riikalta itseltään. :)

      Poista

Karl Ove Knausgård, Aamutähti

      Riitti kun katsoi sitä, ajattelin ja tähysin taivaalle mökin takana. Tähti oli täynnä merkitystä, sen huomasi kuka tahansa. Siitä huok...