torstai 14. lokakuuta 2021

Kaunista miniatyyritaidetta omalla paikkakunnalla, bloggari on ihastuksissaan

 


Kuvataiteen opettaja Hannes Alatalo on pystyttänyt Kuusankosken Taideruukille taidenäyttelyn Venus Pudica - simpukoita ja kotiloita
Näyttelyssä on mitä taidokkaimpia kaiverrus- ja maalaustöitä. Alkukuvan viuhka on nimeltään Pääkallopitsi. Aluksi erotin vain taidokkaan pitsiornamentin ja kampasimpukan suloisen värin. Tuli mieleen hauras luuposliini tai naisten pitsialusvaatteet jostain menneiltä aikakausilta. Tarkemmin katsoen huomasin mikä kuvio pitsissä toistui - pääkallo. Tämä suuntaakin ajatukset toisaalle. 
Tämä työ on minulle näyttelyn kaunein työ. 


Joissakin kaiverrustöissä oli valo, kuten tässä, joka toi mieleeni vielä äskeistäkin työtä enemmän luuposliinin. 

Ja tässä huoltoasemaa kuvaavassa maalauksessa, jota en valitettavasti saanut kuvaan niin hyvin kuin olisin halunnut, on myös valot päällä. Pikkuinen huoltoasema on auki.


Joissakin simpukoissa oli kukkia ja lintuja ja olipa myös kengiksi maalattuja simpukoita, joihin oli pujotettu pikkuruiset kengännauhat porattuun reikäriviin. 


Näyttelyn nimi Venus Pudica (Häveliäs Venus) tulee antiikin Kreikan klassisen kuvanveiston tavasta kuvata kauneuden jumalatar Afrodite asennossa, jossa hän peittää siveästi intiimit kehonosansa.  
Alla oleva lyijykynätyö on yksi Venus-kuvista.


Näyttelyesitteessään Alatalo pohtii kauneutta. Hän näkee, että juuri pyrkimys kauneuteen tekee meistä ihmisiä ja synnyttää kulttuurimme. 

"Kauneuden tavoittelu ei kuulu vain taiteisiin. Mitä sir Isaac Newton teki, kun hän järjesti havaintonsa kappaleiden liikkeistä mekaniikan peruslaeiksi? Laeissaan Newton pyrki kauneuteen. Vielä selkeämpi esimerkki on Newtonin väriympyrä. Newton väänsi sateenkaaren väriympyräksi pyrkimyksenään esittää teoriansa väreistä selkeästi järjestettynä, kauniina kuvana."

Alatalo kertoo miten ihminen on kokenut simpukan muodon kauniiksi sen kierteisyyden ja siinä esiintyvän kultaisen leikkauksen vuoksi.
"Voi helposti kuvitella, että simpukalla on ollut iso rooli varhaisessa taiteessa. Simpukka on valmiiksi kaunis esine. Riittää, että siihen tekee reiän, niin saa aikaiseksi näyttävän korun."

Mietin, missä kaikessa ihmisen tekemässä olen nähnyt käytettävän simpukan muotoa.  
Meillä on astiakaapissa simpukan muotoiset pienet alkupalalautaset.
Olen käyttänyt rannoilta keräämiäni kauneimpia simpukoita kukkamullan koristepeitteenä. 
Olen ihaillut Barcelonassa arkkitehti Antonio Gaudin piirtämissä rakennuksissa lukuisia eri tavoin toteutettuja simpukkamuotoja. Sagrada Familia -kirkon portaikko on kuin valkea simpukan sisus. 
Viuhka on lämpimien maiden  tärkeä perinteinen asuste ja simpukat paljon käytettyjä kuvioita rantavaatteiden ja pyyhkeiden kuoseissa.
Eikös rokokoo-tyylisissä huonekaluissa ja esineissä olekin paljon simpukkaa muistuttavaa. Alkukuvan viuhka voisi olla puuteroidun rokokoo-neidon hansikoidussa kädessä.

Ruukkirakennuksen pihassa on entinen tehtaan hakevarasto, jonka kahdelle seinälle valmistui syyskuussa isot muraalit. Ne kertovat paikkakunnan tehdashistorian lisäksi kuudesta kunnasta, jotka yhdistyivät kuntaliitoksessa yhdeksi Kouvolan kaupungiksi. Työkalunkantajapojalla on kädessään kuusikulmainen avain ja maalauksissa on kuntien symboleja, kuten kävyt ja joki. Maalauksista kiitos kuvataiteilijoille Anetta Lukjanova ja Taneli Stenberg 




8 kommenttia:

  1. Onpas teillä siellä kaunista taidetta, minikokoisesta suuren suureen! Noista simpukkateoksista tulee mieleen riisinjyvään maalatut teokset! Joillakuilla on tarkka käsi! ✍️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistaakseni Hannes Alatalolla on ollut myös valtavan suuria maalauksia, taidetta laidasta laitaan.
      Tutkailin vanhoja Espanja-aiheisia kirjoituksiani, olisinko kirjoittanut Mijasin miniatyyrimuseosta - näemmä en ole. Siellä on noita hyvin pieniä suurennuslasilla katseltavia miniatyyrejä, muotokuvia riisinjyvissä, maisema nuppineulan päässä ja kuuluisia rakennuksia hammastikun varressa.
      Tarkkuutta vaativaa hommaa.

      Poista
  2. Kiitos tuosta bloggauksesta. Itsekin käyn toisinaan taidenäyttelyissä, ja joskus tulee ostettuakin jotain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun tulee ostetuksi harvoin taidetta, liian harvoin, mutta näyttelyissä käyn tiuhaan, kuten myös elokuvissa ja teatterissakin muutaman kerran vuodessa.
      Taide ja sen arvostus on parhaillaan esillä valtakunnan tasolla. Saa nähdä, miten paljon kuihtumista tapahtuu koronan jälkeisessä köyhtyneemmässä maailmassa.
      Pitää myös muistaa, ettei mikään pysy pystyssä pelkästään tuilla. Erikoislehdet ovat paljolti joutuneet lopettamaan, koska niitä ei tilata, vaan kaikki halutaan lukea netistä.

      Poista
    2. Kurja kuunnella keskustelua, itse yritän ostaa kirjoja, lainata (lainauskirvaus kirjailijalle), käydä keikoilla ja ostaa joululahjoiksi jotain. Tuo kinaaminen veikkausvoittomiljoonista on kauheaa kuunneltavaa.

      Poista
    3. Niin on.
      Toivottavasti joululahjaksi ostetaan paljon painettuja kirjoja, koska ne voi sentään paketoida ja lahjan saaja voi pitää lahjaansa käsissään toisin kuin kirjaäänitettä, josta kirjailija ei saa paljon mitään itselleen.
      Minä raahaan aina liikaa kirjoja kotiin kirjastosta, mutta tosiaan saahan kirjailija kirjastokorvauksen lainatuista kirjoista on niitä sitten luettu, selattu tai palautettu lukematta.

      Poista
  3. Wau miten upeita ja tarkkoja nämä simpukkaminiatyyrit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne on. Alatalo oli muistaakseni tehnyt kaikki parin vuoden sisällä. Taideruukin Galleria Pato on iso tila ja töitä oli siellä paljon. Näyttely on kuun loppuun ja käyn varmaan joku päivä niitä uudelleen katselemassa.

      Viereisessä tilassa on vieläkin Pave Maijasen valokuvia, joista kirjoitin aiemmin. Olen ihastunut hänen lapsikuviinsa.

      Poista

Karl Ove Knausgård, Aamutähti

      Riitti kun katsoi sitä, ajattelin ja tähysin taivaalle mökin takana. Tähti oli täynnä merkitystä, sen huomasi kuka tahansa. Siitä huok...