perjantai 5. maaliskuuta 2021

Päivän paras IX

 

Päivän paras löytyi kun tarkastelin ja karsin työtasoni alla olevan arkun lehtileikepaljoutta. Oi joi, miten paljon löytyi kaikkea kiinnostavaa!

Kirjailija Pirjo Hassista oli haastateltu Me Naisten (vanha lehti, olisiko viime vuodelta) artikkelisarjaan, jossa haastateltavalta kysytään mielipiteitä aiheista raha, vanhemmuus, terveys, vanheneminen ja rakkaus. Olen ottanut tämän sivun talteen sen vuoksi, mitä Pirjo Hassinen sanoo rakkaudesta. Vastaus kaikkinensa on timanttia, mutta erään tietyn kohdan olen ympyröinyt ilahtuneena, koska olen ollut itse ärsyyntynyt samasta asiasta. 

Minua ärsyttää, kun sanotaan, että toista ei saa pitää itsestäänselvyytenä. Sehän on onni, jos voi pitää. Silloin ei mene energiaa sen miettimiseen, että rakastaakohan toinen vielä. Rakkaudessa parasta on, ettei tarvitse pelätä ja voi luottaa toiseen kaikessa.

Olen lukenut naistenpäivän edellä vertailumielessä useampia tuoreita naistenlehtien numeroita ja löytänyt paljon juuri tämän itsestäänselvyyden vastaista tekstiä, tyhjänpäiväisistä pikkuasioista murehtimista, huolestunutta ulkonäköön keskittymistä tai päinvastaisesti uhmakasta ei-välittämistä, stressiä laatuajan järjestämisestä parisuhteessa ja jopa pohdintaa, pitäisikö harrastaa seksiä vain miestä miellyttääkseen, ettei tämä alkaisi mököttää. 
Jos minusta otettaisiin kuva, kun luen juttua vulvapositiivisuudesta (!) odotettuani katsausta naisten asemaan eri puolilla maailmaa, niin näyttäisin samalta kuin Karjakko satiirisarjassa Iltalypsy 90-luvulla tai toimittaja Sakari Sirkkanen kuunnellessaan A-Studiossa Krista Kiurun katkeamatonta selostusta siitä miten poikkeusajan rajoituksia toteutetaan. Sille ilmeelle ei ole emojia, yhdistelmä epäuskoisuutta ja kysymystä, häive epätoivoa ja huvittuneisuutta mukana.

Kirjoitan lisää näistäkin ja muustakin naistenpäivän tienoilla. Onhan tässä myös tekeillä juttu blogin vanhenemista. Olkaapas kuulolla, lukijat rakkaat.  

13 kommenttia:

  1. Itsestäänselvyyden voi ymmärtää monella tavalla. Itsekin preferoin sitä, että voi olla millainen on (muuta en suhteessa jaksaisikaan), mutta joskus toisen itsestäänselvänä pitäminen tarkoittaa, että toista kohdellaan kuin saastaa koska tiedetään, ettei “se mihinkään kuitenkaan lähde”.

    Naitenlehtiä en juuri koskaan lue, joten en tiedä mitä niissä nykyään kirjoitetaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ei kuunnella eikä arvosteta toista, se varmaan itsestäänselvyydestä ensimmäisenä kyllä tuleekin mieleen. Rissanen käyttää termiä "kalliomainen rakkaus", jolla tarkoittaa sitä, että luottamus ja usko yhteiseen elämään on itsestäänselvää päätöksen jälkeen ja siksi toisen kanssa on yhtä rento olla kuin yksinään, vain mukavampi.
      En mitenkään jaksaisi elää jännittäen sitä, onko toinen nyt minuun tyytyväinen vai ei ja pitäisikö minun olla jotenkin toisenlainen kuin luonnostaan olen.
      Ymmärrän kyllä, että ei se aina mene noin. Toinen ei sitoudu yhtä vahvasti tai ei muuten sovita yhteen.

      Poista
    2. Jaahas, olin vaihtanut Hassisen Rissaseksi. Ei ihme, minulla oli lapsuudessa ystävä Pirjo Rissanen ja nimi Pirjo vie ajatukseni aina häneen ja hänen kohtaloonsa (päätyi taloudellisten vaikeuksien vuoksi epätoivoiseen tekoon).

      Poista
  2. Minua on aina ihmetyttänyt suhteen hoitaminen, kuulostaa vaivalloiselta ja jotenkin teennäiseltä (ilmankos avioliittoni ei kestänyt).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, Heidi! Minulle tulee sinun kommentistasi niin mieleen toisen tamparelaiskirjailijan Sinikka Nopolan (edesmenneen) pakinatyyli. Sana "teennäinen" on just sitä, mitä minäkin ajan takaa. Kyllä rakkauden pitää olla sitä, että viihdytään yhdessä arjessa ja saa löhjystää tukka pystyssä ja olla silti varma, että toinen pitää kauniina.
      Eräs seurapiirirouva on kertonut, että yritti kerran lähteä juhliin miehensä kanssa ballerinoissa, mutta mies pani hänet vaihtamaan korkokengät. Suomessa, liikenainen!

      Poista
  3. Hauskaa kun mainostat tulevia juttuja. Kuulostaa houkuttelevalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on sitten pakko väkertää jotain, kun menin pöljä lupaamaan.

      Poista
  4. Aarrearkun pohjalta lehtileikkeitä, ihanaa. ✂️ Harrastin monta vuotta sitä että leikkasin muistamisen ja miettimisen arvoisia juttuja talteen. Niitä oli mukava aina tarkastella uudestaan. Kunnes sitten tuli sellainen vaihe että nyt kaikki lippuset ja lappuset takkaan ja kämppä siistiksi. 😀 Ehkä aloitan jossain vaiheessa uudestaan.

    Itsestäänselvyys. Sillä on ainakin kaksi erilaista merkitystä. Tuo sinun tarjoamasi on hyvä. 💕

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ostanut tämän kauniisti kukkakuvioidun puuarkun - näyttää todella aarrearkulta - Pietarista (silloin Leningrad) 1980-luvun alussa, kun olin valvojana koulun luokkaretkellä. Meillä oli oma bussi matkassa, oli helppo kuljettaa. Arkku on toiminut aiemmin lelujen ja käsitöiden säilytyspaikkana ja nyt sitten täyttyy noista lehtijutuista. Karsin 80%, jo taas mahtuu... Tykkään kerätä ajatuksia, tykkään myös listoista ja päiväkirjoista. Muistan kun opiskelijana kämppäkaveri kysyi, mitä minä aina välillä käyn kirjoittamassa ylös ja minä vastasin "kaikkea vaan mitä mieleen tulee". Huomasin vasta silloin, etteivät kaikki tee niin. Hitsi, minähän käyttäydyin kuin kirjailija olematta kirjailija. En tee enää sentään niin.

      Aloin miettiä itsestäänselvyyden merkityksiä ihmisestä puhuttaessa, toinen on ohikatsottu (taken for granted) ja toinen kyseenalaistamaton, aina johonkin kuuluva (unquestionable), mitä Hassinenkin tarkoittaa, kun puhuu pitkästä avioliitostaan. Aivan päinvastaiset merkitykset! Sanojen merkitykset ja nyanssit on kyllä loputtomasti kiinnostava asia.

      Poista
  5. marjatta

    vulvapositiivisuus? kuulostaa ihan tsemppivideolta, jossa yritetään kaapata ruumiinosa kaupallisiin tarkoituksiin.

    ymmärrän kyllä sen, että ko. positiivisuus on osa oman itsen hyväksymistä, mutta jotenkin ahdistaa tällainen genitaalien avulla voimaantuminen. pelkään että minua kohdellaan henkipattona sen takia, etten halua bondata vulvapostiivisten naisten kanssa.

    jos jotakin hyvää pitää tästä löytää, niin ehkä se, että maailmaa ei tiirailla peniksen vartta pitkin, niin kuin yleensä.

    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meri, nyt käytetään sellaisia termejä kuten "ottaa oma seksuaalisuus haltuun". Minusta tuntuu, että tämä on lainaa muista kulttuureista enkä olisi uskonut, että meidän vahvojen suomalaisten naisten tarvitsisi tehdä tässä mitään erityistä vallankaappausta.
      Vai onko sitten niin, että nuoremmat naiset ovat niin paljon kaikenlaisten trendien ja vaikuttajien hämäännyttämiä ja hätäännyttämiä (viihdeteollisuuden ja pornon kuvasto, elokuvien huonot seksikuvaukset) että he eivät osaa kuunnella kehoaan ja sen viestejä.
      Pitää vain toivoa, että "voimaantuminen" jatkuu ja onnistuu, niin että päästäisiin jatkamaan tästä jalkoväliin tuijottamisesta isompiin asioihin.

      Poista
  6. Hyvä tuo lainaus todella. Minun ei ole onneksi koskaan tarvinnut pitää itseäni väärällä tavalla itsestäänselvyytenä eikä toistakaan, tietenkään. En ymmärrä tällaista ajattelua, sillä kysehän on arvostuksesta. Se ei toki aina näy tekoina, joita suhde yleensä vaatii toimiakseen.

    Arvostuksen puute, joko todellinen tai koettu, koskettaa silti monia parisuhteellisia. Vaikka vastustan lokerointia, minusta ihmiset, jotka eivät arvosta jotakuta lähimmäistään, eivät usein arvosta muitakaan kanssaeläjiä.

    Sinulla on kyllä hienosti noita vanhoja lehtiä. Mietin jo yhdessä kohtaa, olenko hamsteri kun säilön kaikkea kiinnostavaa (lehdistäkin). Mutta minäkin voin sitten eläkkeellä hyödyntää juttuja älyllisiin tarkoituksiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos ei arvosta muita, niin usein ei arvosta itseäänkään. Itsensä arvostamisen puute saattaa kyllä näyttäytyä jopa aivan päinvastaisena, itseensä keskittymisenä ja puheen kääntämisenä aina itseensä eli siitä puhe mistä puute.

      Minussa on kyllä jonkin verran hamsterin vikaa, muutoin ei tarvitsisi aika ajoin selvitellä kertyneitä tavaroita, kuvia koneelta jne. Nytkin on monen vuoden sähköpostit selvittämättä, niistäkään en ikinä poista kaikkia.

      Poista

Päivän paras XI - Taiteilijuudesta ja taiteen kokemisesta

Taideteos on aina sitä, miltä se näyttää, eikä koskaan sitä, miksi se selitetään. Se, miten monta työtuntia, kuukautta tai vuotta teoksen ta...