keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Helmikana hehkuttaa (taide-)elämän runsautta



Katja Tukiaisen piirtämiä tyttöjä

Kuka se keksikään halventavan termin helmikana merkitsemään helmet kaulassa kulttuuritapahtumasta toiseen kipittävää vanhempaa naista? Yritin etsiä sanan alkuperää, mutta en löytänyt. Löysin vain Tuomas Enbusken Twitteriin laittaman ajatuksen, että kaikki jotka vielä käyttävät termiä kukkahattutäti pitäisi aikuisabortoida. Hyvä Enbuske! 

Helmikanat ja kukkahattutädit pitävät kulttuurilaitoksia yllä. 
Kun nuoret katsovat elokuvia omissa kotistudioissaan, niin tädit menevät elokuvateattereihin, jopa elokuvakerhoihin. Meillä Anjalankosken Opistokinossa näyttäisi muuten olevan enemmistö setiä. 
Vanhemmilla naisilla on lopultakin aikaa lukea sydämensä kyllyydestä ja käydä kirjastossa vaikka päivittäin. He tapaavat usein ystäviään kulttuuritapahtumissa.

Mitä pahaa siis on siinä, että teatterin katsomossa enemmistö on vanhempia naisia? Liput ovat myynnissä kaikille, eivät tädit niitä ryövää. Ajatellaanko, että ohjelmisto huononee, kun näytelmät joudutaan valitsemaan 'ennakkoluuloiselle, jo vähän dementoituneelle, rouvasväelle'? Vakuutan, että tuo on nuorten vanhuuteen liittämää virheellistä ajattelua. Vanhassa ihmisessä on kaikki hänen siihen astisen elämänsä kerrokset. Tämän hetken seitsenkymppisillä niihin kuuluu 60 ja 70 -lukujen kokeellisuus ja uudet aatteet. Heidän nuoruudenmusiikkinsa on jazz ja rock eikä tangot. Itse fanitin Jimi Hendrixiä. Vanhoja ihmisiä viehättää kaikki uusi. Heistä on kiinnostavaa liittää se aiemmin näkemäänsä ja kokemaansa.

Nyt on tällä helmikanalla runsautta ja päällekkäisyyttä kulttuuritarjonnassa. 

Olin viikonlopun mukavalla vierailulla tapaamassa pojan perhettä Turussa. Sillä välin täällä meni Kouvolan Dekkaripäivät. Parisen viikkoa sitten, kun olin Helsingissä Helsinki Lit -tapahtumassa meillä oli hyvin mielenkiintoiset Kouvolan Kirkkopäivät, joihin kuului mm. ooppera Viimeiset Kiusaukset, erilaisia paneelikeskusteluja ja kevyimpänä ohjelmana hyväntekeväisyystempaus Tanssii pappien kanssa. Yllätyin, miten paljon minua, uskonnotonta ihmistä, olisi kiinnostanut osallistua näihin tapahtumiin. 
Nyt olisi menossa nelipäiväiset Iitin Musiikkijuhlat, joissa ohjelma vain paranee vuosi vuodelta. Katsotaan, ehdinkö. On nimittäin myös mökin kalustamista, kameraseuran luontoretki ja kirppiksen huoltoa. Vannon, että tämä on vihoviimeinen kirpparini. En tee enää virheostoksia, vaan ryhdyn harkitsevaksi ja niukaksi ihmiseksi.


Kauppiaana Kylähullussa, kukkamekolle löytyi ostaja.

Kesäisin on lähiympäristössä ja kauempana monta tapahtumaa, jotka ovat aina suunnitelmissa ja jäävät usein haaveeksi. 
Salmelan Taidekesän näyttelyissä Mäntyharjulla käymme joka kesä. 
Pori Jazz jää tänä kesänä Unkarin lomamatkan alle, samoin Kuhmon Kamarimusiikki. Molemmat ovat upeita festareita.
Kuopio Tanssii ja Soi on ikihaaveeni. Sekin on menossa parastaikaa. 
Kajaanin Runoviikolle osallistuin säännöllisesti Kuhmossa asuessa. Sinnekin olisi hauska mennä, mutta ei ainakaan tänä kesänä, koska meillä on silloin rakkaita kesävieraita, joiden kanssa käymme erinäisillä uimapaikoilla, Tykkimäen huvipuistossa, Liikennepuistossa ja onkimassa mökillä. Jospa sää lämpenee siihen mennessä niin, että minäkin tarkenen pulikoida. 
En ole oppinut vielä kunnon mökkiläiseksi. Olen arkajalka ja minusta kaupungissa on aina kivampaa.

Kouvolassa on parhaillaan kävelykadulla muutaman päivä ajan Herkkujen Markkinat, jossa voi tutustua ranskalaisten ja italialaisten tuottajien Bon Appetito-herkkutoriin patonkeineen, juustoineen, oliiveineen ja suklaineen.
Olimme siellä eilen nuuhkimassa ulkomaiden tuoksuja. Mies osti ison määrän oliiveja ja minä leivoksia sekä mimosantuoksuisen saippuan. 

Lähden kohta hoitamaan bisneksiäni Kirpputori Kylähulluun ja pistäydyn siinä ohessa syömässä crepejä ja churroja herkkutorin kahvilassa. Aurinko paistaa.

Ajatella paras kesä on vielä edessäpäin!


Herkkujen markkinat. Bloggari lähestyy oliivipöytiä äärimmäisenä oikealla
tarmokkaasti askeltaen.

Mikä on parasta kesässäsi, Lukija? Käytkö tapahtumissa vai vetäydytkö mieluummin mökille lueskelemaan?

Lisäys 13.6.
Löysin postaukseni kahden vuoden takaa loppukesältä. Siinä kerron, miten sen kesän menosuunnitelmille kävi, kas tässä. Tänä kesänä voi käydä samalla tavalla.

33 kommenttia:

  1. No jopas sitä taas oppi uutta: en nimittäin ollut aiemmin kuullutkaan helmikanasta saati, mistä nimitys tulee. Kävin nuorempana teattereissa, mutta se jäi. Inhoan ihmismassoja eikä se johdu pelkästään pitkästymisestä (muun muassa jonottaessa joka asiaa) ja ahtaudesta, vaan kestän aika huonosti sitä yleistä hälinää. Minulle tulee fyysisestikin ihan huono, jos on paljon melua ja tungosta. Lisäksi alkaa agrettaa eli parempi pysytellä poissa. Muuten kyllä menisin, koska kiinnostaa mutta ei ole varaa vaatia yksityisesityksiä :D

    Voi ei, missasit dekkaripäivät! Toisaalta sinulla oli hyvä syy skipata ne. Itse olisin voinut niille mennäkin. Tykkään, kun ei tarvitse paikallaan pönöttää. Ainoastaan mökillä voin köllötellä pitkiäkin aikoja kirjan kanssa ja nauttia auringosta edellyttäen, että se paistaa. Missään tapauksessa en halua mökillä tehdä mielellään mitään pakollista. Vapaaehtoisesti voi jotain tehdä, ehkä :D

    Kesässä on parasta, että voi oleilla ulkona eikä palellu kuoliaaksi (ellei ole Suomessa - anteeksi, oli pakko. Viime juhannuksessa mökillä olin kuolla hypotermiaan ja rakeet ne vain tanssivat terassipuulla). Pienimuotoisissa tapahtumissa voin käydä, mutta eniten tykkään ulkoilla muuten vain. Olisi tässä piakkoin tarkoitus lähteä road tripille täällä Brittilässä valloittamaan parit vuoret. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ärsyttää, kun en saa päähäni, kuka lanseerasi tuon vähättelevän termin. Löysin etsinnöissäni kuitenkin miesten vastaavan termin, joka on kulttuurikorppikotka. Hauskojahan nämä ovat molemmat ja varmaan alun alkaen leikkimielisesti esitettyjä.

      Joo, ei nämä massatapahtumat kyllä sovi kaikille. Mieheni esim. pitkästyy keskustelutapahtumissa, silloin harvoin kun lähtee mukaan. Hän liikehtii levottomasti, ja näen, että hän haluaisi kovasti tuoda oman mielipiteeensä julki, kun minä taas koen kuuntelun mietiskelynä, säilön asioita mieleeni enkä tunne mitään tarvetta pyytää puheenvuoroa. En minäkään hälinästä kyllä pidä. Teatteriesityksetkin saisivat olla ilman väliaikaa.

      Dekkaripäivillä oli ollut hyvä meininki. Siellä oli mm. käsitelty huumoria dekkareissa ja julkistettu nuorten kouvolalaisten kirjoittajien novellikokoelma Kummaa ääntä pimeydestä. Arvioijana ollut Harri István Mäki oli kehunut nuorten tasoa. Pitää hankkia tuo kirja käsiini.

      Sama mökkifilosofia minullakin. Meillä on juuri valmistunut pieni aittamökki - vanhan korjaus on miehen ikiprojekti - ja minä olen hankkimassa sinne hyvää lukutuolia ja lukulamppua. Ulkona on aurinkopeti köllöttelyyn. Viimeksi kun olimme rakentamassa portaita uudismökkiin isolla porukalla, minä katosin hetkeksi, vetäydyin siihen petiin kirjan kanssa huopa päällä (Suomen kesä!) ja nukahdin ihan oikeasti - shame, shame! Noo, ei minusta kyllä rakentajaksi ole muutoinkaan. Koko muu seurue myös saunoi ja ui ja ylisti auvoista oloaan sen jälkeen. Hui - siis lämpötila jotain 15 astetta ja mikä lie veden lämpö. Kapinoin miehelle paluumatkalla, että minun pitää matkustaa useammin etelään, kun toiset saavat koko kesän kiksejä minun kummastellessani.

      Oi, road trip vuorille kuulostaa hienolta! Brittilässä on kyllä niin monipuolinen luonto ja mahdollisuuksia erilaisiin retkiin. Vieläköhän siellä voi vuokrata veneen kanavamatkalle?

      Poista
  2. Oispahan Helmikanalla vientiä! Toisaalta ihan mukavaahan se on se onkiminen mökilläkin. Etenkin hyvässä seurassa:) Ja kuten totesit onpahan tuota kesää vielä jäljellä... Mitä kaikkea tuolla menolla ehditkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin oisi! Monesti vain käy niin, että valitsee sittenkin hiljaiselon kirjan kanssa.
      Lastenlasten seura on myös niin antoisaa, että se voittaa aina muut menot. Meillä ei kumpikaan lapsperhe asu aivan lähellä, joten tapaamiset ovat herkkua.
      Olisi hauska mennä taidenäyttelyyn viisivuotiaan kanssa ja kuunella tarkkaan hänen mielipiteensä. Niistä voisi aueta ihan uusi maailma. :)

      Poista
  3. Wow mikä tapahtumien paljous ! Dekkaripäivät kuulostaa ihanalta ja kirppareista pidän myös. Voi että niinkin kauniita sanoja kuin kukkahattutäti ja helmikana käytetään halventavina nimityksinä. Onpa törppöä, mutta niitä ihmisiä riittää joilla on tarve muita väheksyä. Jotkut varmaan vain pyrkivät olemaan vitsikkäitä eivätkä niinkään tee pilkkaa.

    Mikä on parasta kesässäni? Kiva kysymys, mutta sitä ei voi etukäteen tietää. Todennäköisesti ja toivottavasti kesässä on monia ihania huipentumia. Perjantaina ollaan menossa Korkeasaareen. Tuo mainitsemasi lukemaan vetäytyminen vetää myös kovasti puoleensa :)

    Kesäterveisin Kukkahattu-Rita

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta, nuohan ovat kauniita sanoja! Vitsit voivat joskus laajeta huonoon käyttöön.

      Se onkin juuri parasta, että ei voi tietää, mitä kesä tuo tullessaan. Minuakin houkuttaisi tehdä retki Korkeasaareen. Edellisestä käynnistä on aikaa varmaan parikymmentä vuotta.

      Poista
  4. Hehkutit niin paljon kesätekemistä ja -menemistä, että haukoin henkeäni. Liikkeessä tuo ohjelma sinut kyllä pitää ja vaihtelevuutta siinä piisaa.
    Tuota sanaa helmikana en ole kuullut, enkä olis tajunnutkaan ilman kirjoitustasi.
    Oma kesäni on rento. Eräilyä, kalastamista, lapsenlapsen kanssa patikointia. Meinaan osallistua myös Iijokisoutuun heinäkuun alussa. Siinä minun kesäni Siis ulkoilua etupäässä, mutta jos kohdalle osuu, niin kesäteatterissa käyn.
    Nt jätän väliin korkokenkäkukkamekkosuohiihdon ämmänkisat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, nuo ovat vain mahdollisuuksia. Jos on ollurt liian paljon menoa ja sosiaalisuutta, valitsenkin usein hiljaisen kotipuuhastelun ja lukemisen.

      Minäkin tunnen vetoa ulkoiluun, vähintään pari tuntia päivässä pitää olla kesällä ulkona. Tänä aamuna pyöräilin ja saadakseni ulkoilustani pitemmän pysähdyin matkan varrella istuskelemaan veden ääreen ja kuuntelemaan lintuja.

      Iijokisoutu, olet sinä vahva nainen! Tuo viimeinen mainitsemasi laji kuulostaa myös kovaa kuntoa vaativalta. Varmaan hauska tapahtuma! :)

      Poista
  5. Marjatta, niin se on, keski-ikäiset ja sitä pidempään eläneet naisihmiset tämän maan 'korkeakulttuuritarjontaa' pitävät yllä!

    Hienoja tapahtumia Kouvolan seudulla! Teillä on siellä vireyttä muillekin jakaa.

    Oma kesäni on vielä tässä vaiheessa aika avoin. Tykkään tehdä kesällä asioita aika ex tempore - joten saas nähdä.

    Ihania kesähetkiä sinulle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On täällä aika paljon kaikkea, kuten monessa muussakin paikassa.

      Parasta lomaa on ex tempore. Sen huomaa monesti ulkomailla, kun ei ole normaalirutiineja ja aamulla aukeaa aivan koskematon päivä.
      Minä hermostuin tänään sanomalehtien kesäliitteisiin, joita on sekä isoilla että pienillä lehdillä. Meillekin niitä on kertynyt HS:n, Kouvolan Sanomien, Keskilaakson eli eteläisen Kouvolan ja Luumäen Lehden liitteet. Heitin kaikki roskiin. Ne ovat ihan turhia, koska kuitenkin tapahtumista ilmoitetaan sitten, kun ne ovat ajankohtaisia. Ne saavat vain kesän tuntumaan lyhyemmältä kuin se onkaan.

      Poista
  6. Helmikana on ihana otus, ja sana. Kuten kana ylimalkaan, koska kuuluu lintuihin. Olisin mielelläni helmikana.

    Minäkään en tykkää massatapahtumista. Alan seurata niissä liikaa ihmisiä ja niistä vielä erikseen jotain rasittavia juoppoja, koska kammoan heitä. Salmelaan ollaan suunniteltu menevämme miehen kanssa moottoripyörällä. Sillä on kiva liikkua kesällä, tuntee tien varren kukkien tuoksut ja näkeekin paremmin kuin autosta.

    Meillä on liikaa mökkejä, 2. Mies on elementissään siellä, ja tuntuu ihan apaattiselta kaupungissa. Vasta mökillä hän saa toisen vaihteen päälle. Minulla melkein päin vastoin. Niinpä luuhaankin yksikseni pitkin kaupungin katuja, kesät talvet, Helsingissä tai Turussa. Kirja on aina mukana, kesällä luen joen tai meren rannalla, puistoissa ja kaikissa kulkuvälineissä. Ja välillä piipahdan gallerioissa.

    Minä kuuntelin nuorena soulia, Otis Reddingiä ja Wilson Picketia, ja aika paljon Creedence Clearwater Revivalia. Myöhemmin olen fanittanut Michael Jacksonia, jota kävin kuuntelemassakin Olympia Stadionillakin ja Nirvanaa. Tyttäreni ex-poikaystävällä ja minulla oli sama musiikkimaku, Nirvana siis.

    Tulipa höpötettyä, mutta itse annoit aiheet :) Niin ja sitten luen tietty tätä blogia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla oli Helmi-nimi varattuna tyttövauvalle, mutta sain poikia. Olisi ehkä pitänyt antaa yhdelle nimi Helmo.

      Kyllä sinunkin touhuista huomaa, että et ole mikään keinutuoliin liimautunut seniori! Moottoripyöräilyä ja Michael Jacksonia. :)

      Ajatella, teillä on juuri samanlaiset harrastukset ja elämäntyylin ero miehesi kanssa kuin meillä. Se on kyllä hyvä, että ei olla aina yhdessä puolison kanssa tekemässä samoja asioita, varsinkin eläkkeellä. Me olimme pitkään miehen kanssa samalla työpaikalla. Jotkut ihmettelivät silti, kun kävimme erikseen lomilla. Pitihän sitä joskus saada etäisyyttä.

      Minulla on myös aina kirja laukussa, lääkärissä käydessä ja Kouvolan reissuillakin alle varttitunnin junamatkaa varten. Eipä ole tylsää jos tulee viivytyksiä.

      Kevyt höpöttely on tarpeellista ja mukavaa. Eläköön höpöttely ja kukkahattuiset helmikanat!

      Poista
    2. Kun ajelette Salmelaan, niin kannattaa käydä myös Tuomas Hoikkalan uudessa taidekeskuksessa, hänen Vuohijärven kirkkoon perustamassaan taide- ja luontotalossa Repoveden kansallispuiston lähellä. Siellä on tänä kesänä mm. Hannu Hautalan luontovalokuvia.

      Poista
  7. Pitää ihan kertoa, että Kuopio tanssii ja soi -tapahtumaan olen tutustunut lähinnä ilmaisten toriesitysten kautta. En tosin enää moneen vuoteen. Kerran kävin 1980-luvulla katselemassa balettia musiikkikeskuksella. Ensimmäisillä Kuopio tanssii ja soi -festivaaleilla 1970-luvun alussa kävin katselemassa joitakin ilmaisia tapahtumia Niiralan koululla ja Vänärillä.

    Tänä kesänä on kulttuuritapahtumana ohjelmassa ainakin matonpesua. Ei ole vielä lyöty lukkoon tarkkaa ajankohtaa tai sitä pestäänkö matot joenrannassa vai järven rannassa.

    Road trip -osastolla kaavailimme aluksi sitä Tuupovaaran suuntaa, mutta nyt sitten onkin alkanut kiehtoa keskinen ja läntinen Suomi. Voisi käydä vaikka Petäjävedellä, Peräseinäjoella ja ehkä jopa Vaasassa asti.

    Helmikanoista en ole tuossa merkityksessä kuullut, mutta kerran tv:ssä esiteltiin aitoa englantilaista eksentrikkoa, jolla oli puutarhassaan helmikanoja. Elättävätkö kukkahattutädit sitten kulttuurilaitoksia? Kyllä teatterissa aika paljon vanhempata naisimmeistä näkee. Tosin olen ymmärtänyt heidän olevan usein jonkun teatterikerhon jäseniä. Sellaisessa kerhossa varmaan porukalla suunnitellaan missä käydään. Saattaa olla, että paikallinen teatteri pitää yhteyttä teatterikerhoon ja kuuntelee myös heidän toiveitaan, vaikka tehneekin itsenäisesti päätökset ohjelmavalinnoistaan. Minä yhdistän puhumisen kukkahattutädeistä olettamukseen siitä, että kyseiset tädit edustaisivat konservatiivista näkemystä yhteiskunnasta ja elämästä muutenkin, että heidän toiveensa olisi äidillinen pyrkimys sopusointuun ja sellaisten aiheitten suosiminen myös taidetarjonnassa sen sijaan, että taiteessa käsiteltäisiin vaikeita teemoja repivällä ja pahaa mieltä tuottavalla tavalla. Usein ihmiset kuitenkin menevät teatteriin viihtymään eikä hakemaan siemeniä perinteistä poikkeavaan ajatteluun tai henkiseen uudistumiseen.

    Minä itse kuuntelen ihan mielelläni Tapio Rautavaaraa tai Olavi Virtaa ja muuta vanhempaa tanssimusiikkia, vaikken itse tanssikaan. Vanhoissa iskelmissä on selkeä, usein dramaattinen sanoma tyylikkäässä muodossa nostalgisten sävelmien siivittämänä. Siit mie pien.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen seuraillut Kuopion tanssitapahtumaa vain mediasta. Kerran joensuulainen ystäväni tuli meille Kuhmoon suoraan Kuopiosta, jossa oli osallistunut afrikkalaisen tanssin kurssille ja nähnyt upeita esityksiä. Minulle tuli himo käydä tuossa tapahtumassa jonain vuonna oikein kunnolla monipäiväisesti.

      Käykääpäs läntisessä Suomessa, niin voit tarkistaa kliseen tuppisuulänsisuomalaisista. Minäkin kun olen Pomarkusta ja suu käy lähes tauotta. Sen takia miehenikin varmaan pakenee mökille. :) Vaihdan tämän seudun miä-sanan tilalle mä vaistomaisesti aina Satakunnassa käydessä. Kerran huutelin kaupassa vahingossa sisarelleni 'Miä löysin sen' ja kyllä ihmiset katsoivat veikeästi kuin satuolentoa.

      Juu, just tuo konservatiivisuus! Sinä ilmaiset sen niin lempeästi, mutta olen mieltänyt, että kukkahattuja luullaan myös kapea-alaisiksi moralisteiksi. Suomessa ei oikein ole yläluokkaa ja maalla kasvaneet naiset ovat niin tottuneita ronskiinkin puheeseen ja rankkaan elämään, etten usko heidän - siis meidän - vähästä hätkähtävän.
      Teattereilla on kyllä kova työ keksiä ohjelmistoja, joissa olisi kassamagneetteja ja myös vakavuutta ja vaikeutta sitä haluavalle.

      Samat herrat ovat minunkin suosikkejani - nykyään. Rautavaaran ääni on niin kertakaikkisen miehekäs, että ihokarvat nousevat pystyyn. Pidän myös Jari Sillanpäästä. Olen käynyt hänen konsertissaankin, valtava lavakarisma tällä miehellä.
      Nuorena pidin vain sen ajan uudesta musiikista. Yhdistin iskelmät vanhempieni aikaan. Mutta totta puhut, niissä on draamaa ja nostalgiaa.
      Reggae ja jopa rap ovat myös mieleeni. Ja toisaalta kamarimusiikki.

      Poista
    2. En usko itäsuomalaisten olevan puheliaampia kuin lännessä tai etelässä tai ylipäänsä asutuilla seuduilla elävien suomalaisten. Joskus tosin olen kuullut väitettävän, että Helsingin metroissa ja raitiotievaunuissa kuulisi eniten ruotsin kieltä ja savon murretta. En tiedä, on aika vähäinen kokemus asiasta. Japanilaisia ja venäläisiä vaikuttaa olevan mukavasti liikkeellä pääkaupunkiseudun turistipaikoissa.

      Jari Sillanpää vaikuttaa tv-esiintymisten perusteella olevan mukaansa tempaava esiintyjä. Ehkä hänen pitäisi vetää yhteislauluohjelmia Suomessa niinkuin Måns Zelmerlöw on vetänyt Skansenilla?

      Poista
  8. Helmikana-termin olen kyllä kuullut mutta en kyllä itsekään keksi mistä moinen nimi on tullut käyttöön...
    Noin muuten minulla ei ole heistä kovin vahvoja mielipiteitä suuntaan tai toiseen, käyn festivaaleilla, kulttuurijuhlissa yms harvakseltaan enkä heitä juuri näe.

    Noin muuten toki on puhuttu että suurimmalla osalla ihmisiä musiikkimaku pysähtyy suunnilleen sinne parikymppisyyden molemmille puolille, sen jälkeen ei yleensä juuri tutustuta uusiin musiikkityyleihin tai ainakaan nosteta niitä edes samalle tasolle kuin oman nuoruuden suosikkeja...ja kun aikaa on sopivasti mennyt niin keskusteluun on ilmestynyt sellaisia termejä kuin "rockist" ja "dadrock" jotka eivät ole kehuja (määritelmiltään ovat vähän epämääräisiä mutta noin yleisesti ottaen "rockist" pitää 60-70-luvun vaihteen valkoisen rock-musiikin ihanteita kaiken musiikin mittapuuna ja "dadrock" on rockia jonka kuulijakunta on pääosin päälle nelikymppistä...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoisia termejä. En tiedä musiikista oikein mitään, menen vain tyylillä 'tämä kuulostaa hyvältä - ja tämäkin'.

      Minun nuoruudessani nousivat Beatles ja Rolling Stones nuorten musiikiksi ja Suomessa Johnny Liebkind ja Danny Lipsanen. Pidin rollareista ja, kuten tuossa aiemmin kerroin, Jimi Hendrixistä. Löysin Hendrixin, kun minulle tarjoiltiin USA:ssa (1970 -71) Peter Paul and Mary -musiikkia, joka minusta oli tosi tylsää ja laahaavaa, ja ostin vastapainoksi Jimi Hendrix Experience -kasetin.
      Yksi nykysuosikeistani on islantilainen Björk. Minusta hänen laulunsa ovat ihmeellisiä tarinoita, joihin pitää upota sohvalla maaten tekemättä mitään muuta.
      Voisi sanoa, että musiikkimakuni on aivan sekava. Melkein joka genressä saattaa löytyä minulle mieleistä.
      Ainoa mistä en pidä ollenkaan on virsimusiikki (lapsena sain kuunnella isoäitini veisuuta tarpeekseen), kuorolaulu usein ja maakuntalaulut, joiden paatos tuntuu koomiselta ja nolottavalta ja tekee minut alakuloiseksi.
      Lähdin sieltä lapsuuden virrenveisuun keskeltä Kirjurinluotoon Pori Jazzin ilmaiskonserttteihin (muistaakseni silloin ilmaisia) ja tykästyin jazziin. Joskus myöhemmin koin Pori Jazzissa mahtavan soul-konsertin kirkossa. Iso naisesiintyjä jytisti pitkin kirkon käytävää ja lauloi, niin että koko rakennus tuntui tärisevän. Siinä oli hurmoksen makua.

      Hdcanis, alkoi kiinnostaa mistä musiikin lajeista sinä pidät?

      Poista
    2. Kuuntelen aika laidasta laitaan, no, klassista vähemmän (mutta olen sitäkin tarpeeksi kuullut että olen löytänyt sieltä suuntia mistä pidän ja mistä en). Joskus tulee painotuksia johonkin suuntaan, jolloin tulee kuunneltua tavallista enemmän vaikka punkkia tai arabimusiikkia tai discoa...
      Isompi/tärkeämpi/pysyvämpi lienee Velvet Undergroundista post-punkkiin menevä linja ja tuosta eteenpäin menevät artistit mutta aika monesta suunnasta on hyvää musiikkia kuullut.
      Mukaanlukien tuo yllämainittu iskelmä ja vanhempi tanssimusiikki, jota tosin tuli alettua paremmin kuunneltua mutkan kautta, eli ensin tuli ihastuttua muunmaalaisiin vastaaviin artisteihin ja sitten puhtaammin korvin kuultua että kyllä Suomessakin tämä on ollut aika hyvin hallussa :)

      Poista
    3. Arabimusiikkia, mielenkiintoista! Olen kuulut sitä hyvin vähän, jotain tulee mieleen Tunisian matkalta.

      On hyvä, että iskelmät ja tanssimusikki ovat saaneet uutta arvostusta. Ne joutuivat syrjään, kun rockin tieltä aikanaan. Meillä on Carolan koko tuotanto. Hän on varsinikin mieheni suosikki.

      Poista
    4. Ja berberien ja tuaregien ja mitäheittiäon musiikkia :) Rai on kivaa. Ja Carola myös.
      Iskelmä on taas selvemmin populaarimusiikissa mukana, vähän erilaisena tietty...kun taas vähän tuntuu että perinteisellä rockilla menee nykyään vähän kuin jazzilla 70-luvulla, on siirtymässä marginaaliin ja populaarimusiikin kiinnostavat jutut tehdään muualla.

      Poista
  9. Mielenkiintoisia kulttuuritapahtumia nostit esille ja joihinkin olen joskus päässyt mukaankin mm. Kirsi Kunnasta kuulemaan. Tällä viikolla nostaisin mukaan Sodankylän festarit, sinnepä joskus haikailisin... Ehkäpä nautin edes Teeman annista tänä vkoloppuna :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kuule, minähän olen haikaillut sinne jo pitkään. Sodankylässä on hyviä ystäviäkin, ja meidän elokuvakerhon väkeä käy festareilla joka kesä. MInä luulen, että he ajavat koko pitkän matkan autoilla.
      Me olemme miehen kanssa käyneet Sodankylässä junalla ja lentäen, mutta ei festarien aikana - toistaiseksi. Vanhimmalla pojalla oli häät Sodankylässä, siksikin rakas paikka.

      Kaikki tapahtumat ovat niin lähekkäin, päällekkäin ja limittäin ja Suomen kesä lyhyt. Mutta jospa kerran viel!

      Teema on tasokas kanava. Sieltä tulee katsotuksi aika paljon elokuvia.
      Hyvää viikonloppua Bleue!

      Poista
    2. Toivottavasti katsoit liven. Oli tosi hienoa, omalla kotisohvalla, jo lähempänä Sodankylää. Mekin vietimme siellä yön kuutisen vuotta sitten festarien jälkeen, hiljaisessa kylätienoossa, sitä kaikkea hengittäen mitä se lienee kun... Odotin tuolloin esikoistani. Mutta vielä joskus sinne. Minulla on myös kavereita, jotka käyvät lähes vuosittain, autolla ajaen... Ja meitä, jotka vasta haikailevat, osoittaen taas oikeaa aikaa.
      Katsoin tänään kaikki kolme Sodankylä ikuisesti -dokkaria ja suosittelen (areenalta löytyy)!

      Poista
  10. Kuulut selvästi kulttuurin suurkuluttajiin, Marjatta. Se on hyvä asia.
    Kysyt, miten blogisi lukija viettää kesänsä. Mietin. Tai oikeastaan ei tarvitse miettiä. Sitä samaa. Sitä samaa. Yleensä, missä tahansa liikumme, talvisin tai kesäisin, mielessä on aina vain näyttelynavajaiset tai konsertti jossain puolella Suomea. Ja lukeminen ja kirjat. Ja ystävien tapaaminen. Juuri äsken tultiin avajaisista, jossa oli niin paljon väkeä, että töiden katselu jäi vähäiseksi. Ja se tuli todistetuksi, että vähän väliä juuttui jonkun tavallista puheliaamman tutun saaliiksi. Se ei ollut enää small talkia. Piti kuunnella kaikki hänen saavutuksensa ja urotekonsa tässä matoisessa maailmassa. Yksi asia jäi eniten vaivaamaan. Puheille tuli ihminen, joka käyttäytyi kuin vanha tuttu, vaikken muistanut hänen nimeään ja sotkin hänet ajatuksissa toiseen, joka oli samannäköinen. Vähän ontuvaa keskustelu oli, kun piti olla varovainen puheissaan. En millään kehdannut kysyä, kuka hän oli, se olisi saattanut häntä loukata, kun hän oli niin kovin tietoinen kuka minä olen. Ja puheittensa perusteella hän oli hyvin tärkeä ihminen. Ja hyvin tärkeiden seurassa joutuu aina olemaan hyvin varovainen.
    Ja (samperi) vasta kotona yhtäkkiä muistin, missä olin hänet aikaisemmin tavannut. Toivottavasti en puhunut "vääriä" asioita. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisu, laitoin äsken lisäyksen tuonne kirjoitukseni perään. Katsopas siinä oleva linkki, niin huomaat, että joskus minun kulttuuriharrastukseni ovat hieman erilaisia kuin suunnittelin. :)

      Minullekin jää näyttelyjen avajaisista sellainen tuntu, että ei pysty näkemään mitään kaikelta tohinalta. Monesti menemme myöhemmin kaikessa rauhassa uudestaan.

      Kuvaat hyvin tyypin, joka odottaa kaikissa kohtaamisissa egon pönkitystä. Tuollaiset henkilöt ovat todella rasittavia. Olen kohdennut heitä. He eivät koskaan tiedustele toisen kuulumisia, ja jos saat sen pölpötyksen väliin kerrotuksi jostain omasta onnistumisesta, he hätääntyvät ja alkavat pistää paremmaksi. Jos lapsesi on päässyt kouluun, niin heidän on päässyt kolmeen yhtä aikaa jne. Tuollaisella ihmisellä ei ole mitään rauhaa, ja hänen leuhkimisensa tekee kuulijalle tympeän olon.

      Minä olin tänään kameraseuran luontoretkellä. Siellä oli kivaa vaatimatonta porukkaa. Minä olin ainoa, jonka harrastus on pokkarikameratasoa, mutta kuvasin innolla metsätähtiä, kuusenkerkkiä ja komeita juurakoita. Toisilla oli vaikka minkälaisia laitteita ja asiantuntevuutta, mutta kukaan ei ylpeillyt ylivertaisuudellaan.

      Poista
  11. Kävin lukemassa linkkisi. Aika tuttua. Suunnitelmat ei aina pidä.

    Tuon alussa mainitsemasi Katja Tukiaisen näyttelyn katsoimme kerran Kaapelitehtaalla. Vaikutelmana jäi lähinnä mieleen kevyt, iloinen, vaaleanpunainen. Hän on kehittänyt oman leikkisän tyylinsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä näin joskus vuosi tai pari sitten sellaisen näyttelyn, jossa ennen niin suloiset pikkutytöt olivat alkaneet muuttua violetinsävyisiksi ja ilkeiksi. He punoivat juoniaan pieninä ryppäinä jylhässä maisemassa. Olivatko tytöt tulleet ehkä murrosikään?

      Poista
  12. Sosiologian professori JP Roosia on ymmärtääkseni syyttäminen helmikana-käsitteestä.

    Onkohan keski-ikäisten naisten kulttuuriharrastus jotenkin erityisen huonossa maineessa? Jokuhan jo paheksui, kun veronmaksajien rahoilla ostetaan rakkausromaaneja kirjastoihin keski-ikäisten naisten luettaviksi. Kai aikuisten naisten elämä on sitten vain niin pelottavaa ja epäilyttävää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tiedosta, Kirjavuorenpeikko! Roos onkin kärkäs osallistuja. Pitänee lukea jotain häneltä. Olen lukenut vain joitain haastatteluja.

      Juu, just tuo on se stereotypia, että keski-ikäiset ja vanhemmat naiset lukisivat vain - ja liikaa - kevyitä rakkausromaaneja, vaikka he lukevat kaikkea.
      Ja kuten sanot, niin mitäs epäilyttävää niissä Danielle Steelin ja kumpp. kirjoissa sitten on. Naisten pitäisi varmaan olla koko ajan järkevässä ja tuottavssa puuhassa, kutoa sukkaa ja siivota eikä haihatella. Menneisyyden tuulet puhaltavat tuollaisissa kannanotoissa.
      Jos romantiikan nälkäiset saavat haluamiaan teoksia, niin niin saavat myös erähenkiset, sotatarinoista ja urheilusta kiinnostuneet ja fantasiamaailmoihin eläytyvät. Kuka katsoo minkäkin turhaksi.

      Poista
    2. Niin sanottu vakavampi kulttuuriharrastuskaan, siis vaikkapa ooppera tai taidenäyttelyt, ei kelpaa, koska se on sitä "elitismiä". Kulttuuria harrastavan naisen on vaikea miellyttää yleisöä. ;)

      Poista
  13. Tiedätkös, että keski-ikäiset naiset pilaavat myös ruokaravintolan? Aamulehdessä oli taannoin ravintola-arvostelu, jossa yksi kyseisen ravintolan positiivinen piirre oli, että siellä eivät olleet huivikaulaiset keski-ikäiset naiset pääasiakaskuntana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just! Keski-ikäiset ja sitä vanhemmat naisethan ovat niin rumia, että karkottavat oikeat asiakkat eli kaikenikäiset miehet nuorine naisineen pois ravintolasta. :D

      Poista

Tänään tällaista; kesänviettoa lasten kanssa, luettuja kirjoja, koettuja tunteita

Meillä on mieluisia kesävieraita, S, 10 vuotta, ja pikkuveli K, 7 vuotta.   Autoajelut ovat hyviä hetkiä keskusteluihin. Alla olevan j...