sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Leikin esilukijaa - Riina Katajavuori: Wenla Männistö ja Maaria Päivinen: On nälkä, on jano

Joskus tulee kirjaa lukiessa tai sen luettua olo, että kirja olisi hyvä, jos sitä olisi työstetty lisää, siitä olisi poistettu tai siihen lisätty jotain, otettu jokin uusi näkökulma. Minä kuvittelen nyt, että tuoreet romaanit Riina Katajavuoren Wenla Männistö ja Maaria Päivisen On nälkä, on jano ovat vielä julkaisematta ja minä olen päässyt esilukijaksi. Yritän vaikuttaa mielipiteilläni ja perustella ne niin hyvin, että kirjailija jopa pohtisi niitä hetken.




Riina Katajavuori, Wenla Männistö (2014)

Olet saanut päivitetyksi Aleksis Kiven kirjan hienosti nykyaikaan, mutta siitä puuttuu vielä huiput. Kaikki muistavat Seitsemän veljeksen huippukohdat: lukkarin koulun kurimuksen, paon kivelle härkien ajamana, dramaattisen saunan palon, paluun järjestyneeseen yhteiskuntaan. Lukija odottaa jotakin yhtä suurta, jos sivuat samoja kertomuksia.

Sinänsä kirjan ei tarvitsisi noudattaa näinkään paljon Aleksis Kiven teosta. Tuomas Kyrö kirjoitti kantaaottavan, hienon teoksen Kerjäläinen ja jänis, jossa kunnioitti Arto Paasilinnan romaania Jäniksen vuosi, mutta siinä oli vain idea tästä teoksesta.

Kieli on hienoa ja tyypit uskottavia. Nimi on myös hyvä. Entä jos et hajottaisi kerrontaa niin isolle joukolle henkilöitä, vaan antaisit pätevän, käytännöllisen Wenlan kertoa kaiken?

Minä katson niitä täysin eri näkökulmasta, nehän on orporaukkoja nykyään, ihan kakaroita vaikka täysikäisiä. Eppukin hintsusti kahdeksantoista. Ei mitenkään, että olisin varsinaisesti vanhempi, olen vielä seitsemäntoista pienen hetken. Mutta naiset kypsyy enste. 

AAPO. Meillä olisi hikisesti rahaa ehkä yhteen lentolippuun. Se olisi realismia. Ei seitsemään.
JUSA. (ryhdistäytyy, ottaa bissen). Kaikki lähtee tai kukaan ei lähde.
TOMMI. Pysytään yhdessä.
AAPO. Ketään ei jätetä.
SIMPPA. Sitä minäkin.
JUSA (halaa ympärilläolijoita, paiskii kämmeniä veljien selkään). Me ollaan broideja. Hyvässä ja pahassa. Aina.
TOMMI. Älä homostele.
TIMI. Male bondingia.
EPPU. Veli on vettä sakeampaa.
LATE. Mä aion nähdä maailmaa. Surffata, sukeltaa, vaeltaa.





Maaria Päivinen, On nälkä on jano (2014)

Emilie Silvia Grass sekoaa ja ryhtyy käyttämään miehiä hyväkseen, kun hänen avomiehensä herra Blumen jättää hänet. Kyseessä on raivokas, hermostunut, tyydyttämätön, narsistinen nainen, joka päätyy kostamaan yhdelle miehelle nöyryyttämällä leegiota miehiä sutenöörinä ympäri maailmaa. Tulisiko tähän joku laajempi näkökulma? Tästä tarinasta se ei vielä välity.

Kirjoitat pitkän sarjan pornokohtauksia, joista yksi on kaunis ja ironinen ja loput groteskeja, välillä (tahattoman) koomisia. Näyttää siltä, että uhrilistasta puuttuu enää kuolleen miehen ruumis ja urospuolinen eläin. Lukija uskoisi vähemmälläkin läiskeellä. Vai ajatteletko, että lukija pitää väsyttää ja kyllästyttää pornolla, niin että hän kokee saman turtumisen kuin kirjan päähenkilö? Se kuiskaus "Mitä me olemme menneet tekemään" saisi tulla vähän aiemmin.

Suljin miehen huoneeseen. Päästin sinne lapsettomat naiset, miehettömät ja surkeamiehiset. Kaikki naiset yhdessä ja erikseen tanssivat sen vartalon päällä niin että lutka oli tukehtua. Aina kun muna lörpähti työnsin rahaa alushousuihin. Johan nousi. Myin aasialaisen miehen runsasta penistä kaikille janoisille naisille, koska sitä varten miehet on tehty. Että niihin yhdytään.
 ...

Kyyneleet vierähtivät. Odottamatta roiskahtivat vesiroikaleeet silmistä poskille. Emilie pyyhki kasvonsa keittiöpyyhkeeseen. Tottumuksesta hän kattoi pöydän kahdelle, kaatoi viiniäkin kahteen lasiin kunnes muisti olevansa yksin. Kuinka ala-arvoiseksi hän itsensä tunsikaan. 

Kieli on osittain kaunista, minun makuuni välillä turhan runsasta. Karsisin muutamat omituiset lauseet. Olen sinulle enkä. Olen paha koska sinä. Ne kuulostavat muutoin sujuvan tekstin sisällä oudoilta.

Kirjaasi saisi helposti teemaksi hyväksikäytön vastustamisen. Olet kuvannut jopa lapsen hyväksikäyttöä, mikä on roisia ja vaatisi perustelua. Tässä tarinassa tällaisena kuin se nyt on, se - sekin - palvelee vain Emilien tajuamisen hetkeä edeltävänä ja sitä edistävänä tapahtumana. Entä se pieni poika, mitä hänelle tapahtuu?

Matematiikan opettaja ei noin vain ryhdy sutenööriksi. Tarinasi voidaan ymmärtää tyydyttämättömän ja lasta turhaan toivovan naisen fantasiana. Silti perinteisen mies alistaa naista -kuvion kääntäminen toisin päin ei oikein vakuuta tuoreudellaan eikä ole feministisesti kantava. Henry Miller kirjoitti aikanaan yhtä ronskisti miesnäkökulmasta. Emilie on kuin hänen mieshahmonsa. Mutta Emiliehän on nainen! Ja aika on toinen.

En sinuna laittaisi/antaisi laittaa kansiliepeeseen suunniteltuun tekstiin mainintaa, että kirjailija on rakastanut monia miehiä. Mitä tekemistä sillä on minkään kanssa? Käännetäänpäs niin päin, että jonkun mieskirjailijan teoksen kansiliepeessä kerrottaisiin sama mielenkiintoinen tieto! 


P.S. No niin, palaan esilukijasta omaksi itsekseni. On vaikeaa kirjoittaa kriittisesti, mutta jospa se näin esilukijalta - ehdottelijalta - hyväksytään. Näiden kahden kirjan kannet ovat samantyyliset. Katajavuoren kirjaan on kannen taiteillut Markko Taina ja Päivisen kirjaan Elina Salonen. Molemmat kannet ovat mielestäni hyvin onnistuneet.

8 kommenttia:

  1. Nokkela tapa esitellä ajatuksesi näistä kirjoista! Wenla Männistössä on tosiaan kovin monta ääntä, mikä teki siitä haastavan luettavan; mutta toisaalta, vain yksi ääni voisi olla melko monotonista ja kapeaa katsantoa? En blogannut kirjasta vaikka luin, kun en tunne hyvin nuorten kirjoja ja on vaikea ottaa kantaa kirjan "hyvyyteen" tai siihen, miten se toimii kohderyhmässä, vaikka itselle ei ihan nappaisi. Nuoret ovat ehkä tottuneet "moniäänisempään" ympäristöön ja joka puolelta tulviviin viesteihin paremmin kuin perinteisempi lukija? Hyvä idea se kuitenkin on, ja kirja jäi ehdottomasti myönteisen kokemuksen puolelle fiksuine päivityksineen. Hyvänä pidin myös sitä, että nuorta lukijaa ei aliarvioida, vaan haastetaan kunnolla. Tosin se haastavuus saattaa myös karkottaa lukijoita ja olen samaa mieltä kanssasi siitä, että jokin "nousukohta" tai tapahtuma olisi voinut olla näyttävämpi ja mieleenpainuvampi. Maarian kirja odottaa yöpöydällä, jännityksellä odotan sen lukemista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai, minä en edes tajunnut, että Wenla Männistö on nuorten kirja. No, se voikin selittää tuon porukkakuvauksen.
      Luin jostakin, että tästä ollaan tekemässä kuunnelmaa. Kirjahan onkin kuin valmis näytelmäkäsikirjoitus.

      Odotan, mitä pidät Maaria Päivisen kirjasta. Kaikissa lukemissani kirjoituksissa on siteerattu vain joitain kauniita kohtia, joten olin hämmästyksissäni rivouden määrästä. Pidän rohkeistakin seksin kuvauksista, esim. Laura Gustafssonin Huorasadussa, mutta tässä kirjassa nämä tuntuivat liiallisilta ja turhilta.

      Poista
  2. Kumpaakaan en ole lukenut, mutta respektit rehellisestä esiluennasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jokke!
      Lueskelin vanhoja lukupäiväkirjojani, siis ihan paperivihkoja, joita olin kirjoittanut ennen blogiaikaa ja ajattelin, että olenko tullut ihan hampaattomaksi. :D
      Olen myös ajatellut, että jos olisin kirjailija, niin olisi kiva saada joskus vähän vastusta ei vain silitystä.
      Näistä syistä rehellisyydenpuuskani.
      Molemmissa kirjoissa on hyvääkin, joten teki mieli kirjoittaa.

      Poista
  3. Marjatta, minulle lause 'Olen paha koska sinä', on selvää pässinlihaa. Ja huomattava parannus Maarina Pintannaarumuja kirjan Hermannin höpinöihin 'hänen hänenään häntä 'etc. Minusta tämä oli Maarialta paljo ehemäpi teos kuin Pintannarmuja eli ne monologiosuudet nostivat tasoa ja tiivistys. Tosin olisin rääkännyt vähemmän ja olen hänelle jo suoraan valittanut siitä kissajutusta. Lapset tietty sama. Mutta sitähän tuli kolmen kirjan verran ruotsalaiselta dekkaristiparilta. Lasten hyväksikäyttö on hyivn laajaa ja totta. Kuten myös eläinrääkkäys, mutta eihän niitä kestä määräänsä enempää lukea. Maarian kohdalla on aina hyvä muistaa, että hänessä puskee esiin runoiija. Yksi kauniempia runoja ikinä minun runotaiaallani on eräs Maarian runo.

    No, se saattoi jopa olla kustantajan vahva suositus, tuo, että 'on rakastanut monia miehiä'. Onneksi siinä ei lukenut, että on rakstellut monia miehiä tms.

    Maaria kuitenkin kehittyy kaiken aikaa ja lujaa. Hän on hurjan nuori...

    Minäkään en kavahda rohkeita erotiikkakuvauksia. Joksus niitä suorastaan kaipaa!

    Tänne oli taas niin piristävää tulla, koska olet niin omaääninen kirjoittaja. Minähän olen tylsä, sillä kirjoitan vain kirjoista, joista pidän. Mitähän sekin kertoo minusta...Ehkä vain sen, että elämä on lyhyt ja sitten se on ohi: Minulla ei ole aikaa kirjoille, joista en pidä.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritin lukea Pintanaarmuja, mutta keskeytin vaikeaselkoisuuden vuoksi. Pidän selkeästä kielestä.

      Maaria on yli kolmikymppinen ja varmaan kehittyy. Kieli olisi hallussa, mutta toivon, että hän löytäisi kunnon aiheen, jossa käyttää sitä kieltä. Jotain muuta kuin pelkkää rumaa ja raadollista.

      On tässä kirjassa erotiikkaakin. Mutta aika moni kohtaus on pelkkää pornoa, ja sitä on liikaa. Olin laittamassa tuohon tekstiin ruman sitaatin "virtsarakko räjähtää pian", "lihavampi läpsyttää munaansa kosteikossani" jne., mutta leikkasin sen pois. Ja kun katselin lehtijuttuja ja blogikirjoituksia, niin eipä näy tätä osastoa missään. Aika paha, jos kaunokirjallisessa kirjassa on paljon pornogenren tekstiä, jota ei voi toistaa.

      Kyllä nämä lievetekstit tehdään yhteistyössä ja kirjailija saa itse vaikuttaa.

      Kiitos vaan Leena! Omaääninen, tiedä häntä. ;)
      Kyllä minä osin pidinkin näistä molemmista kirjoista.
      Maarian kirjan kohdalla tuli sellainen tunne, että tästä saisi hyvän, kun terävöittäisi kirjan teemaa - se voisi olla enemmän kuin pelkkä kosto ja siinä uupuminen - ja karsisi toistuvia pornotyyliin kuvattuja hyväksikäyttökohtauksia.

      Poista
  4. Marjatta,

    olipa hauska postaus. Hyvä, että tulee tekstejä, joissa näkökulmaa on hiukan vaihdettu. Se haastaa muitakin kirjoittajia - ja kenties juuri lukevia kirjoittajia eli kirjabloggaajia miettimään tuoreesti sanomisiaan!

    Maarialle tai siis hänen kertojaäänellään menee tosiaan noissa kirjoissa välillä aika lujaa. Onnistuipa hän myös rikkomaan yhden stereotypian miehistä, nimittäin aasialaisista miehistä (tai heidän varustuksestaan) kirjoittamalla näin: "Myin aasialaisen miehen runsasta penistä kaikille janoisille naisille, koska sitä varten miehet on tehty." Vallankumouksia yksityiskohdissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh heh, juu just näin. Eikö Maaria olekaan nähnyt aasialaisia miehiä ja tehnyt vertailuja? (En ole kyllä minäkään, livenä.) Jospa tämä herra oli runsaudessaan poikkeusyksilö.

      Vesa, kiitos kommentistasi! Tällainen postaus oli valtavan kiva tehdä. Voisin joskus käyttää samaa ideaa. Toivon vain, että kirjailijat eivät ole liian hienohipiäisiä tai sitten he tykkäävät minun "ohjeistani" ja pyytävät minut seuraavan kirjansa esilukijaksi.

      Päivisen kirja on tietysti parodiaa, alkoi vain puuduttaa se jumputus pitkittyessään.

      Poista

Kielivarannosta

Ne ovat jo nouseet lumen alta, sinivuokkoset. Kävin aamukävelyllä katsomassa ja jatkan tarkkailuani, kunnes näen ne ihanat siniset kukat. Ta...