Matkakirjeitä Benalmádenasta 1: terveyttä, sairautta ja kommelluksia

Heti ensimmäisenä päivänä täällä kauppareisulla huomasimme apteekin seinässä ilmoituksen flunssarokotuksista. Olin jo ehtinyt pelätä Suomessa jokasyksyistä keuhkotautia. Ei, kun hakemaan rokotusta! Se maksoi vähän päälle 12 euroa, Suomessa saan ilmaiseksi, mutta ajattelin, että onpas kätevää ottaa se nyt tässä muun asioimisen ohessa. Apteekista ohjattiin pieneen sivuhuoneeseen, jossa söpö lääkäri antoi pistoksen käsivarteen tosi pienellä neulalla. Hän kertoi, että espanjalaisia lääketieteen opiskelijoita on paljon Erasmus-vaihdossa Suomessa, ja minä kehuskelin meidän Mylsän nuoria espanjalaishammaslääkäreitämme Leireä, Tereseä ja Brunoa, joilla kaikilla olen käynyt.

Ei ole tullut flunssaa ja astmayskä on tipotiessään. 
Olemme kävelleet paljon, ja kun asuntomme on rantakadulta katsoen ylämäessä, niin kapuaminen on vielä lisännyt tehoa. 
Korkea ilmankosteus ja lämmin ilma sopivat minulle. Ulkonahan me olemme lähes koko ajan, asunnossakin, jossa on kokonainen seinä auki isolle parvekkeelle liukulasiovella. 

Lasi - niin. Mieheni Unto ampaisi kahdesti vauhdilla päin lasiovea luullen sen olevan auki. Ensimmäisellä kerralla hän pamahti lasiin niin kovaa, että siihen jäi otsan kuva ja mies haukkoi henkeään jonkin aikaa lattialla. Sovimme, että jos jompi kumpi laittaa oviaukkoa pienemmälle, niin pistää tuolin merkiksi lasin eteen. No, seuraavana päivänä minä huutelin suihkussa olevalle miehelleni, että nyt minä vilukissa sitten vähän vedän taas laseja kiinni ja tuoli on merkkinä, koska enhän minä halua sinua tappaa. Eikös hän ampaise kohta uimahousut kädessä parvekkeen suuntaan ja pam! Mies kopsahti kuin tikka tauluun (hänen oma vertauksensa!). Tuoli ei kuulemma ollut oikeassa kohdassa eikä hän ollut edes kuullut minun huuteluani. Minun syyni taas.
Tässä kohtaa todettakoon, että alkoholilla ei ollut tässä kuten ei muissakaan kohelluksissamme osuutta asiaan. Suomalaisten kommelluksissa tämä on aina tapana mainita. 
Meidän lasiovidraamamme voisi rekonstruoida ja kuvata, kuten Auerin tapauksen ikkunaepisodin, mutta antaa nyt olla... 
Parin päivän päästä näistä mäjäyksistä Unto heräsi huimaukseen, Illallakin oli jo kuulemma vähän vaaputtanut. Emme ensin osanneet yhdistää huimausta lasiin törmäämisiin, koska hänellä on ollut asentohuimausta ennenkin. Olen pitänyt koko ajan hätänumeroa ja klinikoiden numeroita mukanani. Helpotuksen huokaus, matkaseuralaiseni taitaa olla kunnossa.  

Sitten minun mokiani - tai minunhan tuo edellinenkin oli. 
Aluksi meillä oli vesipullot käytössä, mutta nykyään juomme kraanavettä, joka on ihan hyvää. Heräsin eräänä yönä janoon ja hapuilin pimeässä keittiönurkassa vesipulloa. Kaadoin "vettä" lasiin ja join aika siemauksen - auringonkukkaöljyä. Nyt on sitten tullut nautituksi hyviä rasvoja. 
On myös kaadeltu karpalomehua kahviin. No, miksi karpalomehupakkaus on valkoinen, samanvärinen kuin leche, maito? Kyllä siinä pitäisi olla karpalonpunaista.

Voiko maitopurkki söpösempi olla! Ulkomailla on hauska tutkia tuotteita. Ihan arkipäivän tavarat voivat olla niin erilaisia kuin kotona. 

Tänä aamuna minulta lohkesi yllättäen hammas, puolet pois. Pakko lähteä hammaslääkäriin. Päätin mennä skandinaaviklinikalle, niin että osaan selittää asiani. Suomalainen lääkäri Päivi aloitti juurihoidon, käyn vielä kahdesti hänellä ja Suomessa muotoillaan sitten vasta pysyvä paikka. 
Käyn siis kotona Mylsällä espanjalaislääkäreillä ja Espanjan Aurinkorannikolla suomalaislääkärillä. Maailmamme on kansainvälinen, ja EU helpottaa asioimista. Voi kun se pysyisi!

Kun tulimme hammaslääkäriltä ja kävelin poski pallona suomalaisen Kukko-ravintolan ohi nuori lahtelainen toimittajaharjoittelija pysäytti meidät ja kysyi, saako haastatella kuvan kera Fuengirola.fi -lehden Gallup-kyselyyn. Tottakai! Hän ei kysynyt, miten olemme viihtyneet ja mokailleet, vaan miten aiomme viettää pikkujouluja. 
Tulimme niin nostalgisiksi, että kävimme ostamassa Kukosta korvapuustit.

Yritämme pärjätä. 
Kirjoitan seuraavissa matkakertomuksissa lisää arjestamme täällä, lukemisista, kulttuuritapahtumista, retkistä ja mistä sitä vielä tietä mistä. Aina sattuu ja tapahtuu.