torstai 14. marraskuuta 2024

Kaatumisen taito ja muita ilon aiheita

Rakas Kiitollisuuspäiväkirja, 
tässä on nyt raportoitavana eräs onnenkantamoinen ja paljon aihetta tyytyväisyyteen:

1. 😍
Kaaduin toissapäivänä uimahallin kiveyksellä, mutta selvisin vähin vammoin. 
Olin juuri käynyt pahoittelemassa ohjaajalle erinäisistä syistä johtuneita poissaolojani ja todennut, että nyt on taas niin kiva olla täällä, käännyin ja ryhdyin ohittamaan kahta leveästi rinnakkain kulkevaa ihmistä, kun - pläts, löysin itseni kyljellään maasta kasvot alaspäin. Pääsin ylös nopeasti ja huomasin, että polvesta ja huulen päältä vuotaa verta eikä veteen ole menemistä. Ohjaaja alkoi lohdutella, ja mieheni joka oli jo ehtinyt altaaseen tuli siihen laidalle kauhean huolestunut ilme naamallaaan, mikä nosti minulle palan kurkkuun - semmoinen itkupilli olen. Sanoin hänelle, että jatkaa vaan, ei hätää ja että odotan aulassa, heilautin kättäni "ei tässä mitään" -tyylisesti ryhmämme jäsenille ja poistuin kiireesti, etteivät näkisi minun nyyhkyttelyäni. Päätin lohduttautua löylyssä pitkään, mutta sitten saunaan tuli seurakseni uimari, joka ilmoitti, että miehenikin on lähtenyt pois altaalta. Siellähän tämä istui aulassa ja alkoi tutkia vammojani lääkintämiehen asiantuntemuksella. 
Siis minähän olisin voinut loukata pääni ja olla nyt teholla tai kalmona ruumishuoneella.
Mikä onni minulla olikaan mukanani! Ja miten taitavasti osasinkaan kaatua. Hyvä minä!

2. 😍
Leikkautin tänään kivan polkkatukan.
Minähän olen kauan pitänyt pitkiä hiuksia, koska tukka on ihmisen kukka ja olen vastustanut sitä ajatusta, että vanhoilla naisilla pitäisi olla lyhyt tukka. No, eihän siinä mitään niin kauan kun hiukset laskeutuivat paksuna mattona, mutta ne alkoivat hapsottaa ja olla vaikeat pitää. Tukka-kukka rähjääntyi. Jos voisikin joka aamu laittaa taidokkaan nutturan - minullahan on solkia ja muita hiuskoristeita vaikka putiikin avaisin - mutta kun meidän ilmastossa on läntättävä myssy päähän ulos mennessä suurimman osan vuodesta, rasittavaa olla aina kampaamassa ja solkia laittamassa. Ihan pelkäsin muutosta, mutta leikkauksen jälkeen näinkin peilissä pirteän ja jotenkin nuorentuneen itseni. 
Sitten menin vaateputiikkiin, jossa on muutaman päivän ajan eläkeläisale. Löysin kivat housut ja puseron. Kassalla yllätyin, kun myyjä kysyi, olenko oikeutettu alennukseen ja onko minulla eläkekorttia. Enhän minä sellaista ole pitänyt mukanani vuosiin. Sain alennuksen, kun kerroin, että täytän kohta 75 ja että tässä olisi henkkari.
No, minullahan itsetunto nousi kohisten tällä kaupunkireissulla. En silti aio mennä kasvojenkohotukseen. Olishan se noloa, jos kuolisin siihen operaatioon ja omaiset joutuisivat suremaan minun turhamaisuuteni vuoksi. 

3. 😍
Menen viikonlopulla katsomaan uuden kotimaisen elokuvan Perhoset. 
Odotan siltä paljon, koska olen ennenkin pitänyt käsikirjoittaja Anna Brotkinin ja ohjaaja Jenni Toivoniemen töistä. Lisäksi näyttelijöinä on mielinäyttelijöitäni, mm. Jani Volanen ilmeikkäine kasvoineeen. 

4. 😍 
Nautin niin näistä lauhoista säistä. Ei tarvitse jäädä pakkasen jähmettämänä sohvalle talviunille, vaan voi patikoida niilläkin poluilla, joiden paikalle tehdään lumen tultua latu. 

5. 😍
Saan elää. 
Jokainen päivä on syytä juoda onnenkahvit. Luin Kari Hotakaisen sydämellisen, elämän isoja asioita käsittelevän kirjan Helmi, josta lisää myöhemmin. Helmi-rouvan tapana on keittää onnenkahvit aina kun tulee vieraita. Minä ajattelen, että muutenkin, ihan vain siksi että on tänäkin päivänä elossa ja hyvissä sielun ja ruumiin voimissa. 
      


Onnentyttö,
vain vähän nirhaumaa huulen päällä


4 kommenttia:

  1. Onni odotti onnettomuudessa, sanoisin, kun kaatua muksahdit.
    Kiva tukka, onneks olkoon siitäkin, toivottaa Lissu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Lissu! Astuin vahingossa sinne altaan puolelle, jossa pinta alkoi viettää ja oli liukas. Ensi kerralla kävelen tiukasti seinän viertä. Huh, Tapio Rautavaarahan kuoli liukastuttuaan uimahallissa.

      Poista
  2. Voi tiedän niin tuon tunteen! Onneksi ei käynyt pahemmin 👍. En tiedä oletko kuullut, että minäkin kaaduin Kuusamossa. Mustaa ja turvonnutta naamaani olen parannellut 2 kuukautta. Nenämurtuma näyttää asettuneen korjauksen jälkeen hyvin. Olin myös onnekas, lonkka tai polvi olisi voinut myös mennä. Puhumattakaan aivoista. No tässä ollaan ja juodaan onnen kahvit, miltei joka päivä 🤗. Ps. Kiva tukka! Terkuin Jaana

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kuulin, mutta en tiennyt, että sinulle kävi noin pahasti. Loukkasit kasvosi ja tilanne on ollut vakava.

      Minä kaaduin sen lonkan päälle, jossa on keinonivel. Kirurgi sanoi aikanaan, että se pysyy, koska jouduttiin vahvistamaan kahdella ruuvilla luuhun kiinni ja että jos kaadun, niin murtuma tulee sitten reisiluuhun, ei lonkkaan. No, ilmeisesti ahkera kalkin ja D-vitamiinin syöminen on pitänyt luut vahvoina ja kellahdin siihen maahan pehmeästi.
      Etuhampaita olisi voinut mennä, onneksi oli suu kiinni.

      Joo, kiitos Jaana, ja kun seuraavan kerran nähdään, niin juodaan skumpatkin selviytymisen kunniaksi!

      Poista

Kaatumisen taito ja muita ilon aiheita

Rakas Kiitollisuuspäiväkirja,  tässä on nyt raportoitavana eräs onnenkantamoinen ja paljon aihetta tyytyväisyyteen: 1. 😍 Kaaduin toissapäiv...