perjantai 7. kesäkuuta 2024

"Tuhat vajalikku asja" ja muuta Tartossa koettua



Valitsin juttuni nimeksi tarttolaisen sekalaista tavaraa myyvän kaupan nimen, tuhat tarpeellista tavaraa. 

Kauppa sijaitsi aivan Dorpat-hotellimme vieressä osana maalaistoria, josta jotkut suomalaismatkailijat näyttivät ostavan tuliaisiksi Suomeen mm. erikoisempia pensaita ja kukkia. Kaupassa oli hyviä ortopedisia pohjallisia, ihan yhtä hyviä kuin suutarin juuri minun jalkaani muotoilemat ja kymmenen kertaa kalliimmat pohjalliset. Ostin myös suloisia palasaippuoita, Suomesta kun saa nykyään lähinnä vain nestemäisiä.

Tartto on yksi tämän vuoden Euroopan kulttuuripääkaupungeista. Tapahtumia on runsaasti. Meidän reissumme aikana oli Suudlev Tartu, Suuteleva Tartto. 




Raatihuoneentorilla esitettiin parin päivän ajan ennen pääkonserttia parhaita euroviisukappaleita koko Euroviisujen historian ajalta. En ollut muistanutkaan, miten kauniita lauluja oli mennävuosina. Ne toimivat kivana lounasmusiikkina, kun Tartossa, kuten meilläkin, kesä tuli yllättäen jo toukokuun puolivälissä ja saattoi syödä ulkopöydissä. 
Hevoskastanja, omenapuu, tuomi, kirsikkapuu ja syreeni, kaikki olivat juuri puhjenneet kukkaan. 
Odottelimme jonkin aikaa ilmaisen ulkoilmakonsertin pääesiintyjää Conchita Wurstia (Euroviisu-voitto 2014, Rise Like a Phoenix), mutta emme jaksaneet seistä, vaan lähdimme kävelemään joen rantaan ja katselemaan ihmisiä.




Suutelevat ylioppilaat -patsas, Suudlevad tudengid, on Raatihuoneentorin keskipiste. Nyt se oli  esiintymislavan sisällä aika ajoin kauniisti valaistuna ja jopa sadetta tehosteenaan. Patsaan taustana on tarina rakastuneista opiskelijoista, jotka suutelivat sateessa ukkosilmalla toivoen, että juuri se ihana hetki jatkuisi ikuisesti, ja niinpä salama iski heihin ja he jäivät siihen hetkeensä kivipatsaiksi. 




Lauantaina oli ilmainen pääsy kaikkiin museoihin, ja lelumuseolla, Tartu Mänguasjamuuseum, oli juhlavuosi, 30 vuotta. Kaupungin läpi kulki iso kulkue, joka julisti lastenkulttuurin tärkeyttä. Kulkueessa oli tuttuja satuhahmoja, kärjessä Intiaanipäällikkö. Suomessa tätä hahmoa ei tietenkään voisi olla, koska tietyt nipottavat tahot syyttäisivät juhlijoita kulttuurisesta omimisesta. 




Kävimme järjestetyllä sightseeing-ajelulla inspiroivan Reet-oppaan johdolla. Reetillä oli kiva stand up -koomikon tyyli vitsailla neuvostoajan systeemeistä, niin ettei heti tajunnutkaan. Syytä katkeraan huumoriin tarttolaisilla kyllä onkin, kaupunki oli täysin suljettuna muulta maailmalta 50 vuotta, koska siellä oli sotilastukikohta lentokenttineen.



Supilinnin taloja



Supilinn, oikealla hammashoitola


Tarton kaupunginosat ovat moninaisia. Kannatti mennä opastetulle kierrokselle, koska siellä sai niin paljon tietoa.     
Karlova on maailman isoimpia puujugend-tyylin kaupunginosia. Alueella on noin 400 puutaloa ja useita tunnelmallisia vanhoja kahviloita alkuperäisessä 1800-luvun asussaan. 
Tammelinnan kaupunginosassa on toinen toistaan kauniimpia, eri tyyleillä rakennettuja taloja isoine puutarhoineen, osa funkkista, osa jugendia ja osa Heimat-tyyliä. Moninaisuus viehättää.
Supilinn on entinen työläiskaupunginosa. Nykyään alueella on kivaa katutaidetta. 

Tartto on Tallinnan jälkeen Viron toiseksi suurin kaupunki ja tunnettu kulttuurikaupunki. 
Tarton yliopisto on perustettu jo 1632. Siellä on nykyään noin 10 000 opiskelijaa, joista tuhat ulkomailta, Suomesta parisataa.
Kävimme monissa museoissa ja Vanemuine-teatterissa katsomassa modernin sovituksen baletista Romeo ja Julia. Minä olisin kaivannut hieman enemmän perinteistä balettia, mutta esitys oli kyllä kiinnostava näinkin.   
Tietenkin kävimme kirjastossa ja kirjakaupoissa. 
Tavarataloissa oli kirjojen kierrätyspisteitä. 

Tasuta raamatud = Ilmaisia kirjoja

Pieni, kiva kohtaaminen Emajoen uimarannan liepeiltä. Kaksi pikkupoikaa tappeli kiivaasti haukkuen tosiaan venäjäksi. Miehessäni heräsi sovittelija ja hän meni toppuuttelemaan poikia viroksi. Pojat lopettivat heti ja toinen ojensi kyynelehtien vääntyneitä uimalasejaan, vaihtoi kielensä viroksi ja selitti itkunsa seasta: "Tegi mu prillid katki."
Emajõgi antaa kaupungille tunnelmallista joenrantatunnelmaa. Tartto olisi paljon tylsempi kaupunki ilman sitä. 




Hauskassa tornitalossa on kahdessa alimmassa kerroksessa 
toimisto- ja liiketiloja ja ylemmissä kerroksissa 85 asuntoa.

.
Varo vihaista varista!
Kunpa ongelmat olisivat aina tämän kokoisia.



Kavitieteellisen puutarhan laitamilla, kuva: Ume



Repalereunainen tulppaani kasvieteellisestä puutarhasta
Kuva: Ume


Juttusilla Oscar Wilden ja Eduard Vilden kanssa
Patsaan tekijä on T. Kirsipuu 1999


Tämmöinen kuvakimara Tartosta sekä jotain, mitä muistan Reetin kertoneen. 
Innostuin Baltian kaupungeista, seuraavana ehkä Riika joskus syksyllä.  


10 kommenttia:

  1. Tässähän pääsi pikamatkalle Tarttoon. Viime käynnistä onkin jo kolmatta kymmentä vuotta. Kiitos Umelle kuvista, itsellesi jutusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos! Umelta löytyisi hyviä kuvia, mutta lainaan säästeliäästi.
      Minä en ollut tätä ennen käynyt Tartossa, Tallinnassa vain.
      Tartto onkin paljo Tallinnaa kiinnostavampi ja viehättävämpi kaupunki.

      Poista
  2. Varo vihaista varista -kyltti olisi pitänyt olla minunkin pyörälenkkini varrella eilen. Sain ainakin kolme varista kimppuuni, kun pyörätielle oli tupsahtanut variksen poikanen jota hirveästi raakkuen puolustivat, yksi koppasi minua päähän muiden suhahdellessa ympärillä. Väläys Hitchcokin Linnuista...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui... ! Kauhea tilanne.
      Minua on joskus lokit saartaneet, kun veneilemme saareen. Niillä on pesiä siellä täällä, ja jos osuu lähelle, niin saa pelätä, että ilmasta tippuu kakkapommi päähän.

      Poista
  3. Kylläpä tuli oikein pistos sydämeen, niin mieletön ikävä Tarttoon! Kertomuksellasi annoit palan siitä tänne keittiösekamelskaan, jota työpöydäksikin kutsutaan.

    Eikös tuhat tavaraa ole jossain konmaritusohjelmassa se tavoite tavaramäärästä, joka ihmisellä saisi olla? Mainio nimi ja oivallus, yhtä kaikki!

    Ume on taas ottanut reissulla tyylikkäitä kuvia. Aika samoissa paikoissa ollaan käyty, mutta tuo opastettu kierros jäi kokematta. Ensi kerralla! Jotenkin Tartossa on ihanan rentouttava tunne, kellään ei ole kiire ja ilmapiiri on kansainvölinen, silti neuvostohistoria on hyvin lähellä.

    Vanhat euroviisut ovat kyllä kultaa ja timanttia. Puhun 1970-90-lukujen tuotannosta. Minulla on suurin osa VHS:llä 😃

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin mietin, että kyllä on pakko palata, koska niin paljon jäi nähtävää, vaikka Tartto onkin kivasti ihmisen kokoinen, kompakti kaupunki.
      Katselimme noita tyylikkäitä Karlovan ja Tammelinnan kaupunginosiakin vain bussista ja oli tarkoitus mennä vielä kävelemään sinne ja tutkailemaan kaikkea ajan kanssa, mutta aika loppui.
      Opas näytti kaksi kivaa putiikkia, joissa vaate korjataan juuri ostajalle sopivaksi. Ne jäivät kutkuttamaan...

      Vai tuhat tavaraa tavoitteena. Hmm... ei onnistuisi minulta.

      Unto on harrastanut valokuvausta niin pitkään, että osaa odottaa sopivaa hetkeä, kuten tuossa äidin ja lasten vilvoittelukuvassa ja käsitellä kuvia paremmilla ohjelmilla kuin minä.


      Poista
  4. MM
    kävinhän siellä minäkin/me: vaimo sekä Onni E.
    Piti ihan selata, milloin?
    Löytyi vuosi 2013. Uskomatonta, miten aika rientää.
    Ajeltiin Enkelin porstin läpi ja Paholaisen sillan ali ja ja kaikkea.

    Mieleen tosin jäänyt vain keskustelu parturissa.
    Ystävällinen Parturnainen katselee kuontaloani ja virkkaa: - Itsekö leikkasit?
    Nyökkään, vaikka vaimo syyllinen onkin.
    Parturnainen käy työhön.
    Koittaa maksun ja kiitoksen ja kehun sekä poistumisen aika
    Hymyillen toivottaa Parturnainen jatkoja ja huikkaa vielä ovelle:
    - Älä itse leikkaa.
    Jotain matkasta täällä vertailuun: https://hikkaj.blogspot.com/2013/01/lupaan-yrittaa.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jänniä juttuja olet kokenut, kuten matkoilla pakkaa tapahtumaan.
      Viro on kiva naapurimaa (veden erottama tosin), toisin kuin tuo toinen, joka ei ole Ruotsi. Viro on myös joissain asioissa hyvin edistyksellinen, esim. digijutuissa ja koulu taitaa olla paremmalla mallilla kuin meillä. Ehkä heillä ei ole niin elämästä kaukana olevia kasvatusalan "asiantuntijoita" kuin meillä sotkemassa kaikea minkä opettajat ovat hyväksi nähneet.

      Poista
  5. Tartto, entinen kotikaupunkini, on sielukkaimpia kaupunkeja, joita tiedän. Olisipa vielä joku päivä jokin syy asua siellä uudestaan. Se ei toimi, että Tartossa käy vain hetkellisesti. Tarttoa pitää elää, mikä onnistuu vain hieman hitaammalla aikataululla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri noin koin. Sielukas...
      Mietin, että olisipa hienoa olla vielä nuori ja opiskelemassa Tarton perinteikkäässä yliopistossa.
      Pieni kaupunki ja niin paljon kulttuuria: teatteria, musiikkia, konsertteja, elokuvafestivaaleja.

      Poista

Joulukalenterikirja lapsille ja aikuisillekin omansa

Niin suloinen kirja, Montako yötä vielä, Prinsessa Pikkiriikki , 24 tarinaa  Hannele Lampela ja kuvitus Ninka Reittu .  Tutustuin Prinsess...