 |
| Mustilan arboretumin kivitaidetta |
Lupasin edellisissä mietteissäni listata positiivisia asioita tämän hetkisessä elämässäni. Kaikkialla esiin noussut ahdasmielisyys raivostuttaa, mutta nyt keskityn hyvään.
1. Kesä.
Kesällä on paljon hauskempi liikkua kuin talvella. Ei kun vaellussandaalit jalkaan ja patikoimaan tai pyörälenkille.
Kävelylenkkini tarjoaa iloa kaikille aisteille. Saan katsella veden väreilyä, kukkaloistoa, joutsenia ja lasten leikkejä maauimalassa. Saan kuunnella mustarastasta ja tuntea ihollani auringon ja lämpimän tuulen. Tunnen nenässäni ihania tuoksuja ohittaessani kurtturuusupensaita. Välillä pysähdyn napsimaan suuhuni metsämansikoita, kohta myös mustikoita.
Kun kaipaan kaupunkimaisempaa elämää ja kulttuuria voin lähteä kuuntelemaan ulkokonsertteja tai istahtaa kahvilan ulkopöytään katselemaan elämää kävelykadulla.
2. Olen oppinut viihtymään mökillä.
Mieheni hankki meille mökin toistakymmentä vuotta sitten. Se oli silloin unohdettu, hoitamatta jäänyt röksä viidakoituneine pihoineen. Mökin pelastamisesta ei ollut aluksi varmuutta. Yövyimme remonttivaiheessa teltassa tai rantasaunan pukutilassa. Tontilla oli mökin lisäksi puuvaja, sen kyljessä huussi, vanha sauna, leikkimökki ja uudempi sauna aivan rannassa.
Mieheni oli innoissaan, minä kauhuissani. En ymmärtänyt mieheni mökki-intoilua ollenkaan.
Ainoat rakennukset, jotka ovat nykyään entisellään ovat rantasauna ja puuvaja. Päämökkiin on tehty paljon remonttia, vanhan saunan tilalle on rakennettu pikkumökki, kaivo on puhdistettu, vedetty sähköt, kaadettu puita, rakennettu grillipaikka ja kaksi laituria ja alettu muokata hiekkarantaa. Vanhat polut on saatu käytössä esiin. Osa oli laatoitettu jo vanhastaan, osa on kaunista luonnonpolkua.
Nykyään minusta on hauskaa vaihtelua olla mökillä. Sinne on kiva myös viedä vieraita.
3. Läheisten vierailut
Vieraittenkin kanssa on kesällä hauskempaa kuin talvella. Eri ikäisille löytyy enemmän tekemistä: mökkeilyä, frisbeegolfratoja, uimarantoja, patikkapolkuja.
4. Hyvät kirjat.
Tulihan se sieltä: kirjat, rakkaani! En kirjoita "kesäkirjat", koska miksi kesällä pitäisi olla eri kirjat kuin talvella. Joissakin kirjastoissa jopa kerätään ihmisille valmiiksi muutaman kirjan sisältäviä kesäkasseja, joihin on kerätty kevyeksi arvioitua kirjallisuutta.
No, Suomen kesä on niin odotettu ja lyhyt, että ajatellaan ihmisten pitävän lomaa kaikesta raskaammasta, vakavammasta ja vastuullisemmasta. Puhutaan myös kesäheiloista ja kesäkissoista (molemmat siis väliaikaisia), helposti valmistuvista kesäruuista ja huolettomasta kesätukasta.
Kesällä kehotetaan lukemaan dekkareita - jostain syystä. No, luin kaksi rikosromaania, Karin Fossumin kirjan Helvetintuli ja Anne Vuori-Kemilän esikoisteoksen Taivas ilman reunoja, joista jälkimmäinen on todella hyvä. Fossumin kirja on laimea ja jännitteetön, Vuori-Kemilän täydellinen romaani: koukuttava, hyvä juoni, hyvä kieli ja uskottavat monipuoliset henkilöhahmot, joihin kiintyy. Pidin myös Vuori-Kemilän vuoden 2020 Finlandia-ehdokasteoksesta Mustaa jäätä, jolle jotkut kriitikot naureskelivat vahingossa ehdokasjoukkoon päätyneenä "lukuromaanina". Minä taas en ole tajunnut, mitä hyvää joissain kokeellisissa ehdokasteoksissa on ollut. Eihän kokeellisuus ole mikään itseisarvo eikä perinteinen romaanimuoto hylkäämisen peruste.
Nyt on menossa äänestys kaikkien aikojen parhaasta kaunokirjallisuuden Finlandian voittaneesta teoksesta. Äänestin Olli Jalosen Taivaanpalloa.
Muita hyviä viime aikoina lukemiani kirjoja ovat Johan Bargumin Kesäpoika, Osamu Dazain Ei enää ihminen ja Elie Wieselin Yö.
Bargumin romaani kertoo lapsuuden tapahtumista, joiden selvittely jää aikuisuuteen - mutta selviääkö niistä täysin koskaan?
Wieselin kirja on raskas kuvaus keskitysleiristä ja siitä tyhjyydestä, mihin pelastunut pelastuu. Dazain kirja on vielä raskaampi. Se kuvaa masentuneen ihmisen mielen melko lailla tyhjentävästi.
.......
Voi Miki Liukkonen. Musertava uutinen. On vaikea hyväksyä sitä, että ihmistä ei aina pystytä auttamaan. Otan osaa läheisten suruun.
En ole oikein osannut lukea Liukkosen runsasta proosaa, mutta hänen runonsa ovat vaikuttaneet minuun vahvasti. Itsekin liian varhain äitini menettäneenä itkin Elisabetia lukiessani. Syksyllä julkaistaan Liukkosen viimeinen kirja Vierastila, varasin sen. Ikään kuin nimi olisi enteellinen.
Kiva kun olet kirjoittanut hyvistä ja kiitollisuutta tuovista aiheista ja sitten loppuun tuo suru-uutinen.
VastaaPoistaPidän kovasti Vuori-Kemilän teoksista Mustaa jäätä ja Maahan viilletty raja. Pitääpä lukea tuo mistä pidit, jolla on hieno nimikin. Taivas ilman rajoja, sellainen se on, taivas.
Toivotan sinulle rentoja kesäpäiviä ja lukuiloa :)
Minullakin on nyt tuo Vuori-Kemilän uusin maahan viilletty raja. Saa nähdä, ehdinkö lukea vai käykö se muuten vain kirjastosta meillä vierailulla.
PoistaSama toivotus sinulle Mai!
Kesällä ulkona liikkuminen on kieltämättä jokseenkin helppoa, kun ei tarvitse niin miettiä mitä päälleen tunkisi – etenkin jos liikkuu alueilla, joissa on paljon korkeuseroja. Muutenkin nimenomaan se ilman kosketus paljaalla iholla on itsessään ihana elämys. Sitähän ei talvella koe – tai voi toki kokea, mutta aika jäätävä kosketus on silloin kyseessä :D Itse rakastan piikkiherneen (common gorse, täällä tosi yleinen) makean kookosmaista tuoksua, joka valloittaa koko ulkoilman keväisin. Paljon on meillä samoja ilon aiheita – luonto, kirjallisuus, ulkoilu jne.
VastaaPoistaMinäkään en ole lukenut Liukkosen romaaneja (lukulistalla kyllä on, mutta kirjojen paksuuden takia ei ole ollut aikaa niitä Suomessa lukea ja omaksi ostaminen on pulmallista, koska täytyy aina miettiä painorajoja lennoilla), mutta olen seurannut häntä somen kautta. Olen kuunnellut useamman hänen haastattelun eri podcasteista ja hänen ajatuksensa tuntuvat osin jopa hyvin tutuilta. En silti osannut odottaa, miten suuresti hänen kuolemansa kosketti. Tuli äärettömän surullinen olo ja jopa jonkinlainen ikävä. Katsoin taannoin YleAreenasta hänen Sivullinen-ohjelmaansa ja vaikutuin hänen tavastaan olla läsnä.
Myös niittykukkien tuoksupotpurri on ihana. Apilat, lupiinit, mesiangervot ja muut yhdessä saavat aikaan sellaisen yhdistelmän, että se voittaa kaikki parfyymit. Monta kertaa pyöräillessä pitää ihan pysähtyä vähäksi aikaa, kun osuu jonkun kukkivan niityn kohdalle.
PoistaPitääpä nuuhkia piikkihernettä, jos haaveillusta/suunnitellusta Englannin matkasta tulee totta, ja jos sitä kasvia kasvaa lounaisrannikolla. Elvytimme ystävyyttämme Sidmouthissa Devonissa asuvaan D.hen, jonka olemme tunteneet 80-luvulta alkaen hänen vieraillessaan Suomessa ja saimme kutsun vastavierailulle. Lontoossa olisi myös kiva viettää aikaa pitkästä aikaa.
Minulle tuli samanlainen olo Miki Liukkosen kuolemasta.
Olen katsonut tuon Sivullinen -sarjan. Siinä viehätti Liukkosen rehellinen, alakuloinen vaatimattomuus. Hän ei kilpaillut haastateltaviensa kanssa kuten moni muu juontaja.
Tuo Dazain kirja on muuten vaikuttava, se on suorastaan sielukirjani. En typistäisi sitä pelkäksi masennuskertomukseksi, koska mielestäni se käsitteli enemmänkin ulkopuolisuutta. Itse koin sen enemmänkin eräänlaisena persoonan kuvauksena, jossa toki depressiolla on osansa.
VastaaPoistaUlkopuolisuus, kyllä. Ihmispelko ja oman elämän merkityksettömäksi kokeminen. Minäkertoja puhuu itsestään yhteiskunnan hylkiönä. Hänellä näyttää olevan muitakin kirjoja samasta aiheesta, esim. Laskeva aurinko..
PoistaOi joi, menin Adlibrikseen. Miten kiinnostavia kirjoja Osamu Dazailta englanniksi löytyykään, mm The Flowers of Buffoonery, jossa tarkastellaan - humoristisesti - samaa päähenkilöä nuorena toipumassa jossain sanatoriossa itsemurhayrityksestään.
marjatta
VastaaPoistaminä miellän kesäkirjan sellaiseksi kirjaksi, joka on tuotu mökille ja jäänyt sinne. joka kesä ne otetaan hyllystä ja luetaan uudestaan. kun olin nuori, meillä oli perheen kesäpaikassa paljon resuisia kellastuneita kostealta tuoksuvia niteitä, joista puuttui sivuja, mutta sillä ei ollut väliä, ne muisti hyvin ennestään. kun rade ropisteli kattoon, oli mukava lukea jotain sellaista, jota ei tarvinnut pähkäillä, sen kun antoi vilistää tajunnan läpi.
nykyisin luen kesällä ihan laidasta laitaan, simenonista arthur c. clarken kautta wittgensteiniin. hyllyssä on eri näköisiä ja kokoisia paksuja ja ohuita kaikenkielisiä kirjoja. nyt on menossa tito collianderin muistelmasarja, sillä kesä on erityisen hyvää aikaa hitaalle ja tajuavalle lukemiselle.
Meri, sinulla onkin lapsuudesta periytyvä mökkitaju, eli tiedät, miten mökillä ollaan. Meidän perheessä on naurettu sille, että minulta puuttuu mökkitaidot.
PoistaUnto on alusta asti viihtynyt tuolla mökillä. Hänhän on yöpynyt siellä jo lapsena, kun mökki oli hyvässä kunnossa ja sukulaisperhe asui siellä kesät.
Minulle kaikki mukavuuksien puuttuminen on nostanut pinnalle vanhan kiukun ja ahdistuksen (en tiedä, voiko puhua traumasta) siitä, että kotonani elettiin alkeellisesti - vaikka ei olisi tarvinnut. No, nyt siis mökki alkaa olla sillä tasolla, että olen rauhoittunut. Teen siellä vain sitä, mitä haluan, eli en laita ruokaa enkä tiskaa (kotioloja hankalammissa oloissa). Mieluummin haravoin polkuja ja pesen laituria sadatellen lokkeja, jotka pitävät sitä yleisenä vessanaan.
Meille on mökille mudostunut pikku kirjasto Taavetin kirjaston poistokirjoista, joista valkkaamme meitä kiinnostavia.
marjatta
Poistaisä osti meille kesämökkitontin ristiinasta 60-luvun lopulla. hän rakensi sinne todella vaatimattoman lautamökin ilman mukavuuksia, äiti ei tykännyt olla siellä ikinä. jos vaikka priimuskeittimen neula hävisi, hän menetti hermonsa ja halusi lähteä takaisin kaupunkiin.
muistan miten hän huusi isälle, että pitääkötässä ruveta hieromaan kahta kalikkaa vastakkain, että saa kahvivettä. tietysti kauppakin oli kaukana ja maito tuppasi happanemaan huonoissa säilytystiloissa.
isälle mökki oli mieluisan puurtamisen lisäksi lomaa. sai onkia ja saunoa ja vetäytyä verkkareissa omiin oloihin. hänelle se ei ollut paikka, jossa vietetään yksi kuukausi kahdestatoista, vaan monikäyttöinen elämäntapa.
jossain vaiheessa isä hankki mökille nestekaasun ja sähkön, mutta siinä vaiheessa äiti ja isä olivat jo eronneet.
Oi, miten ikävää. Heillä taisi sitten olla muutakin erimielisyyttä kuin suhtautuminen mökkiin.
PoistaSinä kuitenkin viihdyt perinteisessä mökkielämässä, jossa ei ole kaikkia mukavuuksia, joten isän malli tarttui.
Onneksi Untolla ei tullut mökkihinkua nuorena, kun meillä oli lapset ja rajattu aika ja hyvin vähän rahaa. Olisin motkottanut katkerana ja ehkä lähtenyt lasten kanssa matkoille mahdollisuuksien mukaan. Kun lapset olivat pieniä me teimme paljon luontoretkiä ja lähdimme ulkomaan lomille aina kun voimme, eli muutaman kerran.
En pystynyt ymmärtämään isääni, joka ei modernisoinut taloa. Ei olisi tarvinnut kuin myydä pikkuisen metsää tai edes puita, niin olisimme saaneet juoksevan veden, sisävessan jne. mutta hänelle ne eivät olleet tärkeitä asioita, eikä hän mukavuuksien puutteesta niin paljon kärsinytkään kuin me perheen naiset, jotka teimme sisätyöt. Minä olisin teinityttönä rakastanut suihkua ja kärsin siitä, että en voinut pestä hiuksiani kunnolla. Isäni vertasi kaikkea korsussa viettämäänsä aikaan ja silloinhan asiat olivat aina hyvin.
No, en ymmärtänyt missä kunnossa tuo mökki oli, ja vanha trauma nousi pintaan. Ajattelin, että nyt on elämä pilalla eikä yhteisistä matkoistakaan tule enää mitään, mutta onneksi olot mökissä ovat parantuneet (ovat paljon paremmat kuin lapsuuden kodissani) eikä se ole vienytkään koko elämää. Unto lähtee edelleen mielellään kanssani matkoille ja minä olen oppinut viihtymään mökillä sen kohentumisen myötä. Me olemme myös aina liikkuneet paljon erikseen ja harrastaneet eri asioita, Unto harrastaa mökkiä minua enemmän.
Välillä onnistuu lähteä yhdessä yöksi mökille, jossa Unto puuhastelee, minä lueskelen, ja usein lähdemme sieltä Taavetin keskustaan, joka on lähellä, tai Lappeenrantaan, eli ei sitä perinteistä eristäytynyttä mökkielämää.
Mukavia asioita ja mielikuvia nousi listaamistasi positiivisista jutuista, esimerkiksi kohdassa 1 kuvaat miten kesästä voi nauttia kaikilla aisteilla ☘️ Jäin sitä oikein miettimään ja siitä iloitsemaan
VastaaPoistaKiitos, Rita! Sinähän olet mestari löytämään iloa ja kauneutta pienistä asioista ympärillä, eli sinun linjoillasi menin.
PoistaKiitos sanoistasi 💕 Pienissä asioissa onni piilee.
PoistaKesä ei ole vuodenajoista se josta pitäisin erityisesti, on kesässä hyvätkin puolensa, voi olla ulkona, jos naapurin koira ei ole.
VastaaPoistaKirjat ovat ehdoton asia, kannoin kassillisen kirjasto auton loma- ajaksi luettavaa. Omistan kirjan jota luen aina uudelleen.
Heleätä heinäkuuta mökille ja kaupunkiin.
Jäin oikein miettimään, mikä mahtaa olla se kirja, jota luet aina uudelleen. Minulla on monissa kirjoissa kohtia, joita haluan lukea uudelleen, ja kirjahyllymme kirjoista sojottaakin paperiliuskoja, joilla olen merkannut niitä kohtia, joista erityisesti nautin.
PoistaPidän kyllä lämpimästä syksystäkin, varsinkin jo hämärtyvistä lämpimistä illoista - silloin harvoin, jos ne ovat lämpimiä, mutta pakko todeta, että talvi ahdistaa jo etukäteen, vaikka kunka koitan tsempata itseäni positiiviseksi.
Hyvää heinäkuuta lukuhetkineen sinulle myös!
MM
VastaaPoistaMukava kun valotat taustaasi, laajennat repertuaariasi ohi kirjojen.
Bargumin Isin tytön luin aikoinani Karjalaiseen, näemmä.
Mikin tekemä tv-sarja oli jotenkin hennon herkistävä, rehellinen. Näkyy olevan katsottavissa molemmat kaudet täällä:
https://areena.yle.fi/1-50564129
Noo, kun blogin nimessä on "kirjat ja mietteet", niin joskus painottuu toinen, joskus toinen puoli ja monesti ne ovat päällekkäin. Kirjat saavat miettimään.
PoistaMinä en ole varmaan lukenut Bargumilta aiemmin mitään. Tietenkin menin heti varaamaan "Isin tytön" ensin googlailtuani, mitä siitä on sanottu.
"Sivullisen" juonto tuntuu erilaiselta nyt kuin aiemmin sitä katsoessani, traagiselta. Juontaja oli rehellisellä tavalla tietämätön ja avoin, herkkä ja itseironinenkin.
Vaeltelu ja kirjat ovat kyllä parasta kesässä! Ja kiitos kirjavinkeistä, Anne Vuori-Kemilä on ollut harkinnassa pitkään, mutta tämä postauksesi vakuutti nyt vihdoin ja laitan kirjastovarauksen samantien.
VastaaPoistaIhanaa on myös ulkona lukeminen.
PoistaOn niin hienoa, että aina löytyy uusia hyviä kirjailjoita, joihin tutustua.
Luin nyt viimeksi 14-vuotiaan Matilda Levorannan kirjoittaman kirjan, joka on h y v ä! Kirjan nimi on Totuus nuoruudesta.
Kirjoitan siitä ehkä seuraavaksi, mökkireissun jälkeen.
En itsekään viihtyisi askeettisella mökillä, mutta minähän olen toisaalta varsinaista pullamössösukupolvea. :D Vanhemmillani on mökki ja siellä on sähköt, mutta juomavesi pitää tuoda mukanaan. Muu vesi sitten rannalta järvestä.
VastaaPoistaAika moni taitaa keventää lukemistoa kesällä eli jättää ne raskassoutuisimmat myöhemmälle. Minulla lukeminen on edelleen vähän sitä sun tätä, rutiini puuttuu. Minulla on lainassa muutamia vanhoja Finlandia-voittajia, mutta ainakin Bo Carpelanin Alkutuuli on todella vaikeaselkoinen. Välillä tuntuu, että aivot ovat aivan surkastuneet tänä vuonna eikä saa luettua kuin juonivetoisia kirjoja.
Minäkin luen milloin mitäkin. Lukeminen on parasta just niin. Usein kun lukee hyvän kirjan, niin alkaa kiinnostaa lukea samalta kirjailijalta lisää.
PoistaLuin tänään Annie Ernauxin ohuen kirjan Puhdas intohimo, joka osoittautui yllättävän köyhäksi tekstiksi.
Täällä ollaan taas, mökillä. Rantapoukamassa lämmin iltayhdeksään, tykkäsin.
Jotkut "pullamössösukupolviset" oikein haluavat aikamatkailla oloihin ilman mukavuuksia, mutta joillekin heistä (miksi ei kaikille), jotka ovat kärsineet elämästä ilman suihkua ja sisävessaa, ei suihkuttomuudessa ja huussissa ole mitään viehättävää.
Meillä on elämisen taso parantunut mökillä koko ajan. On sähköt ja hyvä kaivokin, ei tarvitse välttämättä tuoda vettä, mutta suihkua kaipaan.