keskiviikko 17. elokuuta 2022

Mitä Bloggari tekee silloin kun ei bloggaa?



Mitä Bloggarimme tekee, kun ei bloggaa? No, se on itsestäänselvää, että hän lukee, kirja/kulttuuribloggari kun on. Entä muuta? Palaan lukemisiin myöhemmin, mutta ensin niistä muista hommista.

Bloggari on viettänyt aikaa mökillä, jossa puuhaa riittää ja askeleita kertyy.
Bloggarin miehen piirtämän aarrekartan avulla hän on etsinyt Pienen Mökkiläisen kanssa aarteita. Se tapahtuu niin, että etsijät saavat kartan, johon on merkitty päämökki, pikkumökki, vaja, kaivo ja sauna ja pitkin laajaa varvikkoista piha-aluetta rasteja, joissa aarteet sijaitsevat. Välillä kätköt on niin taitavasti naamioituja, että etsijät saavat kävellä pitkään ja kumarrella tutkimaan kivenkoloja ja seinien vierustoja, ennen kuin viimeinenkin on löydetty. Kun viimeisestä kätköstä löytyi suklaakeksi, todettin, että kannatti etsiä. Pienempi lisäsi, että hyvä, kun se oli viimeisenä ja sitä ennen oli luumu, koska tämä järjestys sopii vatsalle.
"Suunnistusharjoitusten" ohella Bloggari on lukenut Pikkumökkiläiselle Lapsen omaa luontokirjaa ja käynyt keskusteluja luonnon ihmeellisyyksistä, eläinten ylivoimaisista aisteista ja tavoista kommunikoida kullekin lajille tyypillisillä tavoilla. 
Kesän toinen hellejakso on saanut  Bloggarin viihtymään vedessä. Muut perheenjäsenet, nuo rohkeat, ovat suppailleet, mutta B ei, uiminen riittää. Hän ei kovin nopeasti innostu uusista asioista ja välineistä (kuten ehkä olette huomanneet...).
Veneilyä, Boggle-peliä, grillausta, ulkona syömistä. Melkein koko ajan ulkona. Semmoista se mökkeily on. Ja lukemista. 
Mökille on aina tuotava paljon tavaraa. Saarimökillä on vilpoisempaa kuin mantereella, joten lämmintä vaatetta on oltava mukana kaiken varalta. Ruokaa ei niin paljon tarvita, koska kaupat ovat lähellä.
Viimeksi Bloggarin mies otti mukaan modeemin ja he katsoivat loppuun kotona aloittamansa sarjan Rauhan hinta. Sarjassa eletään sotien jälkeistä aikaa Sveitsissä. Juutalaisia pakolaisia sijoitetaan leireille kuntoutumaan ja odottamaan, mikä maa heidät huolisi. Heidän omaisuutensa ja kotinsa on viety, eikä heitä edelleenkään haluta minnekään. Samalla liike-elämässä tapahtuu rikoksia, kun kavallettuja omaisuuksia sijoitetaan ja natsirikollisten toimintaa katsotaan sormien läpi. Kun maa alkaa polttaa, roistot pakenevat Etelä- Amerikkaan. Hyvä sarja. Jokin aika sitten Bloggari näki samaan aikaan sijoittuvan upean unkarilaisen elokuvan 1945. Hän suosittelee molempia, löytynevät Areenasta. 

Bloggarin lapsenlapsi toisesta perheestä, 12 v, oli mökillä töissä, ja nimenomaan ansiotöissä. Klapeja syntyi vauhdilla ja saunan seinä puhdistui tervamaalausta varten, kun riuska Kesäpoika pisti tuulemaan. 
Kun työt oli tehty tämä kesävieras keskittyi frisbeegolfiin isänsä kanssa, isovanhempien talsiessa perässä. Useampi rata Kymenlaaksossa tuli tutuksi. Hauskimpia hetkiä Bloggarilla oli lähteä illansuussa läheiselle lammelle seuraamaan, miten Kesäpoika etsii lampeen ohjautuneita kiekkoja. Aarteen etsintää sekin.

Eilen Bloggari kävi junalla Helsingissä yhdistetyllä kulttuuri- ja asiointireissulla. Ihana hellepäivä cityssä.
Kulttuuripuoleen kuului Kiasman näyttely Eläviä kohtaamisia jossa oli muutamia vaikuttavia videoita. Amos Rexin näyttely Maanala olisi kiinnostanut kovasti, mutta hups, tämä taidemuseo onkin kiinni tiistaisin. Erikoista, kun yleensä maanantai on kiinniolopäivä.
Asiointia oli käynti Amoena-liikkeessä hankkimassa uusia proteesiliivejä ja bikinit. Verkkokauppa on palvellut toisen rintansa menettänyttä Bloggaria hyvin aivan viime aikoihin, kunnes pienikuppisia liivejä ei ole enää saanut. Ilmeisesti yksirintaiset kohtalontoverit ovat pääosin häntä uhkeampia mimmejä. No, liikkeessä sai ihanaa palvelua ja sieltä löytyi mitä parhaimmin istuvia, kauniita ja kevyitä liivejä ja trooppisissa väreissä hehkuvat bikinit.
Tässä kohtaa kesästään kertoilevalle Bloggarille muistuu mieleen, että hän on vuoden alussa luvannut raportoida, pysyykö päätöksessään  olla törsäämättä vaatteisiin. Pysyy! Kirjoitusta ei ole syntynyt, koska ei ole mitään raportoitavaa. Bloggaaja ei löydä kaupoista uusia vaatteita, koska kaikki mitä nykyään tehdään on isoa ja väljää. Kesämekot ovat joko laatikoita tai röyhelöisiä, pikkutyttömäisiä, yöpukumaisia, ylisuuria kolttuja. Bloggaaja tyytyy vanhoihin vaatteisiinsa kunnes muoti kääntyy ja kunnes huomataan, että ostajissa olisi myös vanhempia ja pienempiä naisia. 



Bernhard  Schlinkin novellikirja Jäähyväisvärit käsittelee yhdeksässä pitkässä novellissaan syyllisyyttä ja elämän taaksepäin katselua.
Itsepetos ja valheessa eläminen kalvavat ihmistä aikansa, mutta niihinkin tottuu ja salattu menneisyys saattaa näkyä vain väsymyksenä ja apeutena.  
Ensimmäinen novelli Tekoäly kertoo DDR:stä, jossa ystävän pettäminen oli tavallista, jopa toivottavaa, mutta arkistojen avautuminen myöhemmin nostattaa kauhua ja häpeää. Tämän novellin lisäksi Bloggarin mieleen on erityisesti Vanhuudenpäivät, jossa luopumisen haikeus koskettaa.
 



Yllä oleva sai B:n pohtimaan  monenlaista, ja alla oleva sähköistymään tavalla, josta pitää kirjoittaa. Coetzeen Jeesus-trilogia on jännittävä allegoria ja mysteeri. Jotkut kriitikot ovat sitä mieltä, että Coetzee pilailee kanssamme. Ei suinkaan - Coetzeella on asiaa. Hyvinkin ajankohtaista asiaa. 




Näin siis kuluvat Bloggarimme päivät. Lukea pitää aina, ja kun ei pääse vähään aikaan kirjoittamaan, niin voi miten sitäkin kaipaa. 
Bloggari kävi tänään taas hakemassa lähikirjastosta varauksiaan, mm. Hannu Mäkelän teoksen Kirjoittamisen ilo. Mäkelän kirjoittaminen on astetta korkeammalla, mutta sama ilo, uskon. Kirjaston pihan iloiset kukat houkuttelivat kuvaamaan. Bloggari ojentaa niistä virtuaalikimpun kaikille tämän jutun loppuun asti lukeneille. 




18 kommenttia:

  1. Kiitos kukista! Ja siitä, että kirjoitat.

    VastaaPoista
  2. MM

    täyteläistä elämää B:llä.

    Vastaus otsikolle: katsoo silmät sirhillään EM-kisoja. Vilma Murto -Vau ja Vau!
    Urheilukisat ovat varsinaisia teatterielämyksiä nousuineen ja laskuineen; draaman kaarta riittämiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon tuon. Itse en edes uskalla ryhtyä penkkiurheilijaksi, koska tiedän, että se koukuttaisi minut täysin joidenkin isojen kisojen aikaan. Olen joskus seurannut kisoja purren huuleni verille ja hurraten suosikeilleni itkuisella äänellä mölisten. Verenpainettakin pitää ajatella. Mies selosti minulle aamulla, miten tuo Vilma Murron ylivoimaisuus seiväshypyssä toteutui.

      Poista
  3. Kiitos, että päästit kurkistamaan myös sinne kulissien taakse :) Saarimökkinne kuulostaa paratiisilta! Suppailua olen muuten nyt testannut tänä kesänä, se on todella hyvää tasapainoharjoittelua. Ostin oman suppilaudan kun niitä alkaa saada jo hyvälaatuisia ihan kohtuuhintaan. Ja tuon Bernhard Schlinkin nappaan tuosta lukulistalle, olen häntä jo parin kirjan verran lukenutkin. Mukavaa loppukesää!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen lukenut Schlinkiltä tätä ennen vain Lukijan (josta on myös tehty aika hyvä elokuva) ja ajattelin lukea seuraavaksi novellikokokoelman Neuvoton sukupolvi.

      Kyllä minäkin aion vielä kokeilla suppilautaa. Ensi viikollakin on ilmeisesti lämmintä, jospa silloin. Olen harrastanut pilatesta pitkään ja siinähän korostetaan keskivartalon hallintaa, joten se voi olla avuksi tuossa suppilaudalla tasapainottelussa. Heh, toiveajattelua, molskahdan varmaan veteen välittömästi laudalle seisomaan noustessa.

      Tykkään nykyään olla mökillä. Aluksi vastustin sitä, koska se oli yhtä viidakkoa ja hajoamassa olevia rakennuksia ja itse olin syöpähoidoissa. Pidin projektia toivottomana, mutta en aavistanut mieheni intoa. Nyt on päämökki korjattu, hankittu sen lisäksi pikkumökki ja mukavuuksia. Paikka on hyvä, saari pienen venematkan päässä ja venelaitureilta noin 5 km Taavetin keskustaan.

      Poista
  4. Täälläkin mökkeillään taas! On se mukavaa puuhaa. Kirjakassi on luonnollisesti mukana. :)

    VastaaPoista
  5. Me ollaan istutettu monena kesänä noita kesäpäivänhattuja minun vanhempien haudalle, kun niissä on melkein Savon värit keltainen ja musta (kukassa oikeesti ruskea). Savolaisia kun ollaan. Ja koivukukkia on myös käytetty.

    Minulta jäi tuo 1945 katselematta, kun vaimo ei halunnut katsella mitään kovin raskaita juttuja lomallaan. Ei ainakaan myötäänsä. Viime viikolla vaimolla jo työt, niin minä katselen kissojen kanssa ahdistavia elokuvia päiväsaikaan. Kissat tosin yleensä nukkuvat, ne on sellaisia filosofeja.

    Valmisvaateteollisuus tekee ja vähittäismyyjät myyvät vaattehia, jotka ovat joillekin sopivia joillekin ei. Minun on vaikea löytää 3-4XL-kokoisia vaatteita, joten joskus joutuu tyytymään 2XL-kokoon, jolloin on vain toivottava, että ne käytössä venyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi sinä tunnet kaikki kukkien nimetkin. Minä tunnen kyllä luonnonkukkia, mutta en perennoja. Kesäpäivänhattu - kaunis ja aurinkoinen nimi. Mikähän se koivukukka on?

      1945 löytyy Areenasta. Kannattaa katsoa. Nytkin ihokarvat nousee pystyyn, kun näen mielessäni niiden kahden juutalaismiehen, vanhan ja nuoren, kävelemässä arvokkaasti kylän läpi sivuilleen katsomatta. Filosofikaverisikin pysyvät varmaan hereillä ihmettelemässä, mitä on tekeillä.

      Me tarvittais ompelija/vaatturi, Ketjukolaaja!

      Poista
    2. Koivukukaksi vaimo nimittää tuota kesäbegoniaa, jota on kuvassasi samassa istutuslaatikossa kesäpäivänhattujen kanssa (punaiset kukinnot, peittää lähes puolet kuva-alasta). Netistä löytämälläni sivustolla kesäbegonian muina niminä mainitaan jääbegonia, jääkoivu, jääpuu + ties mitkä muut nimet.

      Poista
    3. Ahaa, begonia-nimen tunnistan. Mitä herttaisin kukka.

      Poista
  6. Olipa täyteläinen teksti. Kiva lukea puuhistasi mökillä ja kaupungissakin👌🌻👋

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Lissu! Täyteläinen kuulostaa hyvältä, sitä sanaa Hikkajkin käytti. Minä olen semmoinen, että koen elämän täytenä, kun on lämmin ja varmuus siitä, että sitä lämpöä riittää huomisellekin.

      Poista
  7. Valoisa postaus täynnä elämäniloa ja kesän riemuja, aurinkoista ja lämmintä aikaa, jonka taikaa kukkakimppusi oivasti kuvastaa!
    Kaunista ja iloista hyvän mielen loppukesää/syssynalkua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on ollut Kaakonkulmalla, ja lähes koko Suomessa, aivan poikkeuksellisen lämmin kesä, joka jatkuu yhä. Kaupat koittavat tarjota loppukesän pallokrysanteemeja, mutta eihän me niitä tarvita, kun kesäkukat ovat parhaimmillaan.
      Viisivuotiaan kanssa oli mökillä kivoja keskusteluja vuodenajoista. Hän on nähnyt vasta muutaman syksyn ja katsellut niitäkin lasten tavoin pieniin yksityiskohtiin, kuten lätäköihin, huomionsa kiinnittäen. Hän ei tuntunut muistavan sitä, että lehtipuut ja aluskasvillisuus vaihtavat väriään ja maisemaan tulee keltaisen ja punaisen sävyjä. Olispa itsellekin kaikki ympärillä noin uutta!
      Hyvän mielen loppukesää sinulle myös, Takkutukka!

      Poista
  8. Kiitos Marjatta raikkaasta, lämpimästä blogistasi. Sinulla, joka rakastat lömpöä on varmasti ollut unelmien kesä. Meillä täällä Napapiirin pohjoispuolella on ollut surkea kesä. Koko kesä on satanut, muutama hellepäivä ja nekin pahimpaan sääskiaikaan.
    Miunkin kesä on mennyt lukiessa, kuunnellessa ja sarjoja katsellessa. Nyt olen jo orjentoitunut syksyyn ja tulevaan reissuun ison meren taakse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Riitta, onneksi saat korvausta huonosta kesästä, kun pääset niin upealle matkalle.
      Suomessa ei koskaan tiedä, mitä kesästä tulee. Meillä on edelleen luvassa jopa 27 astetta. Sääennusteissa näkyy sadetta, mutta se on kiertänyt Kouvolan seudun. Nurmikot ja koivut alkavat olla keltaisia, mikä ei myöskäään ole hyvä.

      Poista

Hanna Arvela, Ihmeperhe

  Empatiakyvytön erityisopettaja itkee. Vastoin kaikkia oletuksia häntä vastapäätä istuvan hoitajan harmaa kaksihaarainen parta herättää luo...