lauantai 4. joulukuuta 2021

Koronasta, sydämestä ja lukemisista (aina!)


Lumi Dele, 7v


Tämä ansiokas teos on yksi vuosi sitten järjestetyn Lasten Hesarin koronakuvakilpailun satoa.

Elämme toista koronatalvea. Pahemmat tartuntaluvut mitä koskaan. Uusi virusmuunnos liikkeellä.
Uskaltaako matkustaa junassa kyläreissulle? Uskaltaako yöpyä hotellissa?
Uskaltaako mennä Kameraseuran pikkujouluun (jossa ei hypitä ja huudeta, vaan aterioidaan ja katsotaan kuvia)? Uskaltaako mennä vesijumpan lopettajaisiin joissa ohjaajamme uitetaan? Uskaltaako käydä jouluostoksilla, entä joulukonsertissa, urheilukatsomossa, teatterissa?
Pitääkö vetää peitto korviin ja erakoitua? Joka päivä on pimeämpää ja kylmempää.


Monivuotisen päiväkirjakalenterini merkinnät:
3.12. 2020
Uusi kaunis kuusi seisoo permannolla, käpyjä ja lunta oksilla. Sitä koristelemaan.
Peruttiin maanantaiksi suunniteltu Lappeenranta, koska korona.
3.1. 2021
Leivoin pipareita. Epätavallisen kylmä.
Peruimme reissun Jyväskylään, koska korona.


Huomattavaa, että molemmissa merkinnöissä on positiivista mukana, joulun odotusta. Synkkä tarvitsee vastaparikseen aina valoisaa, muuten ei hyvä seuraa. 

Nyt kirjaankin tähän muutaman asian, joista tunnen iloa tänä päivänä:
💖 Sydämeni pompottaa edelleen terveenä.
Vuositarkastuslääkäri lähetti minut kardiologille varmistukseksi, epäili jotain paksuuntumaa sydänkäyrää tutkittuaan. Ensin en ollut millänsäkään, olen aina ajatellut, että minulla on vahva sydän, mutta kun vastaanottoaika tuli ja kirjasin sitä varten ylös asioita aloin pelätä. Mitä jos mäessä hengästymiseni ei johdukaan astmasta vaan sydämestä?  Sydänfibroosi? Niin, ja... entä sitten. Hurjasti kortisonia ja muuta hoitoa, sivuoireita. Istuin bussissa matkalla kardiologille ja siirryin miettimään käytännön asioita. Kortisoni turvottaa, onneksi minulla on tilavia tunikamekkoja... eikä nyt kannatakaan ostaa mitään uutta. Enää. Pitää lukea se Kuolevan käsikirja, joka on lainakirjapinossani ja laittaa omat salasanat ja muut tärkeät asiat selkeästi esille. Mikäs siin sit...
Asiat selvitettyinä, elämä järjestyksessä taas, odotinkin sitten jo aivan rauhallisena kutsua lääkärille. Hän kehotti menemään kyljelleen ja käänteli ultraäänilaitetta kymmenisen minuuttia vasemmalla puolen rintakehääni. Kuulin yhdessä vaiheessa sydämeni jyskytyksen, tuli ihan mieleen vauvan sydänäänten kuuntelu. "Ei täällä näy mitään epätavallista. Hyvä sydän. Läppä saattaa vähäsen vuotaa, mutta semmoista voi löytyä keneltä tahansa, jos tutkitaan." - "Onko näin? Ihanaa! Voi miten iloinen olen tästä tiedosta. Kiitos."- "Katsotaan kolmen vuoden kuluttua uudelleen. Ei pitäisi olla huolta." 
Oi saan elää! Bussin vaihdossa oli tunti aikaa. Menin Sokokselle ja ostin ruusunpunaisen neulepaidan ja lähikaupasta ruusuja ja leivoksia. Elämälle! 
💖 Saan ensi viikolla kolmannen koronarokotteen.
Siirsin aikaa heti aiemmaksi, kun kuulin, että viiden kuukauden väli edelliseen riittää. Aikoja löytyi Haminasta, teemme pikku retken sinne.
💖 Sain flunssarokotuksen.
Meillä järjestetään näitä rokotuksia sukunimen alkukirjaimen mukaan eri päivinä. Ihmetyttää muutamien ihmisten motkotukset viestipalstoilla, että en kyllä ota, käännyin pois, kun pitää tuntikin jonottaa, vanhan ihmisen. Eivätkö he muista, millaista oli 70- 80 -luvuilla! Silloin saatettiin päivystyksessä odottaa koko päivä, kun aikoja ei voinut varata vaan mentiin vain istumaan ja odottamaan vuoroa täpötäyteen odotussaliin. Olin aina varustautunut kirjalla, tosin migreenissä ei pystynyt lukemaan, piti vain maata kippurassa penkillä. 
💖 Kirjasto.
Ramppaan kirjastossa kuin leipäkaupassa (eihän meillä ole leipäkauppoja, mutta leipäkauppa kuulostaa hauskemmalta kuin marketti), lähes päivittäin, palautan ja haen varauksia. Aina on hyvää luettavaa yllin kyllin.
Minulla on parhaillaan sekä Pirkko Saision Passio että Jukka
 Viikilän Taivaallinen vastaanotto tutkisteltavana. Saision olisi pitänyt voittaa, minun mielestäni (minun blogini!). Viikilän teoksen ansio on sen kokeellisuus, Saision kirja on suurteos, värikäs eurooppalainen kronikka, jossa kuljetaan läpi viiden vuosisadan.
Luen kirjallisuuden Nobelin voittaneen Abdulrazak Gurnahin kirjaa The Last Gift. Hän piirtää kiinnostavan kuvan salaisuutta kantavasta ihmisestä ja pohtii hänen sulkeutumisensa vaikutusta läheisiin. Perinteinen romaani.
💖 Joulua sisään.
Nyt on ritarinkukat avautumassa, keittiöön vaihdettu jouluverho ja huomenna laitetaan kuusi paikalleen. 
💖 Lahjaostoksilla käynti ja lahjojen pakkaaminen. 
💖 Jouluvalojen katselu.
💖 Stressitön nukkuminen, se että saa nukkua talviunta kuin karhu pesässään eikä tarvitse lähteä aamulla töihin.
Ehdin tehdä sen lähdön - montako kertaa - noin kahdeksantuhatta kait. Tarpeeksi. 
💖 Läheisillä asiat lähes hyvin.
Mies pääsee lopulta tapaamaan joulun alla kirurgia Husiin eräässä asiassa, jota pidettiin kesällä kiireellisenä. Jos siellä sanotaan, että operaatiota ei pystytä järjestämään, koska hoitajat ovat kiinni koronapotilaissa, niin pakko mennä yksityiselle klinikalle, vaikka joutuisi panemaan siihen vähät "arkkurahat" tai ottamaan sitä varten lainan. Elämää ei saa takaisin. Kaiken maallisen saattaa saada. Kuka se sanoikaan "voi, tuohan on vain maallista"? Astrid Lindgrenin rakastettava hahmo Katto-Kassinen!
💖 Itsenäisyyspäivä.
Katsomme Aku Louhimiehen Tuntemattoman sotilaan. Se näyttää olevan Yle Areenassa. Olisin katsonut Linnan juhlatkin. Niin harvoin saa nähdä iltapukuja, vaatesuunnittelun tähtiä.  

Mietin, miten voi olla niin, että jotkut edelleen kaiken jälkeen kieltäytyvät koronarokotuksesta. 

Kuuntelin tuolla sydänreissulla bussissa kahden nuoren miehen keskustelua. Toinen kertoi työkaverinsa kuolleen kesällä koronaan. "Teron kuoleman jälkeen kukaan ei ole enää leuhkinut sillä ettei ota rokotetta. Sen verran se pysäytti." - "Se on kans jännä, ettei enää uskalla kysyä niinku ennen smalltalkina, ootko käyny rokotuksessa. Ne jotka ei sitä ota, loukkaantuu."

Surullista.
Korona leviää ja uudet muunnokset kehittyvät rokottamattomien parissa, joita meillä Suomessakin on lähes miljoona.
Suuri osa rokottamattomista asuu köyhissä maissa, joissa rokotteita ei ole. Jo sana pandemia kertoo, että kyseessä on ihmiskunnan kokoinen ongelma, jota ei pitäisi ajatella valtioittain. Nyt joillain rikkailla valtioilla on vanhenemassa rokotteita, joille ei ole ottajia, koska kaikille ei rokote kelpaa. Jos edes tässä asiassa ei pystytä globaaliin mittakaavaan asioiden hoidossa, niin miten sitten ilmastoasiassa ja tulevissa muissa katastrofeissa.
Minusta on kauhean noloa, että jotkut rikkaiden maiden ihmiset mellakoivat siksi, että heille tarjotaan maksutonta rokotusta. Sen ymmärtäisi, jos he mellakoisivat siksi, että sitä ei olisi tarjolla. 

Rokotukset ovat suojanneet meitä isorokolta, tubilta, poliolta ja lastenrokoilta. Kyllä nekin olisivat jääneet tekemään tuhojaan, jos suuri joukko olisi kieltäytynyt korostaen yksilöllisyyttään.   
Yksi rokote maksaa EU-kansalaiselle alle 30 euroa, yhden potilaan koronatehohoito tuhatkertaisesti, keskimäärin noin 33 000 euroa. Asiantuntijat sanovat että korona tavoittaa jokaisen rokottamattoman ennemmin tai myöhemmin.
Mikä sinusta rokotuksesta kieltäytyjä tekee niin tärkeän, että sinun pitää saada tehohoito hölmön päätöksesi takia? Oletko tiedostanut, että se ei ole vain extreme-seikkailu sairaalassa, vaan siinä jää risat keuhkot loppuelämäksi, toistuvia keuhkoputkentulehduksia ja keuhkokuumeita, keuhkoahtaumaa. Diivailunsa/tyhmyytensä/näköalattomuutensa/välinpitämättömyytensä/? vuoksi voi myös kuolla. Kymmenesosa tehohoitoon joutuneista kuolee hoidon aikana, osa myöhemmin heikentyneen kuntonsa ja keuhkovaurioiden vuoksi. 

Kuva Ume, Talviomenat 2021



17 kommenttia:

  1. Toivotaan että sydän on jatkossakin terve. Tämä korona on jatkuvaa pohdintaa, uskaltaako mennä, johonkin olen uskaltanut mennä ja töissä tapaan ihmisiä, kaupassa ja kotona, muutamalla keikalla olen ollut.
    Virustutkija esitti hypoteesin, että omicronin tapaiset muunnokset kehittyvät ihmisissä, joilla on puutteellinen vastustuskyky, esim eteläisessä Afrikassa on paljon hiv-positiivisia. En lähtisi pohtimaan skenaarioita, että köyhät maat rokotettaisiin ensin, kun siellä ei kaikki ota rokotetta, eikä luoteta ulkomaisiin. Se on totta, että länsi on itsekäs ja ihminen on itsekäs. Kävin itsekin rokotuksilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä siihen vähitellen tottuu. Nyt jo tietää, että niitä aaltoja tulee lisää ja kreikkalainen kirjaimisto mennään virusmuunnosten nimissä kohta loppuun.

      Joissain tapauksissa on luovuttu lääkkeiden patenttisuojasta ennen kuin suoja-aika on täyttynyt ja niistä on päästy kehittämään halvempia versioita, ns. geneerisiä lääkkeitä. Hiv-lääkkeiden kanssa tehtiin muistaakseni jossain vaiheessa näin. WHO ja Lääkärit Ilman Rajoja ovat kampanjoineet sen puolesta, että covid-rokotteiden patenteista luovuttaisiin, jolloin esim. Afrikassa voitaisiin valmistaa omia lääkkeitä.

      Rokotetutkija Hanna Nohynek ja Ruotsin koronatoimia johtava epidemiologi Anders Tegnell ovat molemmat työskennelleet kehitysmaissa. Heillä on kokemusta siitä, miten vaikeaa rokottamista on markkinoida epäluulojen vallitessa, mutta kun tuloksia tulee, niin luottamus lisääntyy ja ihmiset kääntyvät rokotemyönteisiksi.

      Meillä hyvän terveydenhoidon maassa joillain saattaa olla sellainenkin käsitys, että sairaalassa ollaan kaikkivoipia ja että voi elää miten sattuu ja kyllä siellä korjataan.
      Itselläni on jäänyt pahasta keuhkokuumeesta jälkiä keuhkoon, minkä vuoksi olen kärsinyt useamman keuhkokuumeen ja kestävyysurheilussa olen huono. Keuhkot ja sydän ovat yhteydessä toisiinsa, joten voi siellä pumpussakin jotain olla, mutta niillä mennään, mitä on. Oman kokemukseni vuoksikaan en ymmärrä, että joku vaarantaa ehdoin tahdoin keuhkonsa tietäen että se olisi vältettävissä.

      Poista
    2. Tämä tarkoittaisi Covid-rokotuksen kanssa, että patenttia ei olisi lainkaan, rokotus vasta valmistui. Ymmärrykseni mukaan rokotteita ei ole ollut siksi, että ei ole tuotantokapasiteettia eikä raaka-aineita.

      Poista
    3. Varmaan monia syitä siihen, että rokotteita ei ole välillä ehditty tuottaa tarpeeksi. Köyhillä mailla ei joka tapauksessa ole varaa ostaa niitä nykyisillä hinnoilla.
      Ei olisi pahitteeksi myöskään se, että rokotteita ja lääkkeitä yleensä valmistettaisiin hajautetummin.
      Suomen lääketehtaat tekevät nykyään lähinnä luontaistuotteen tyyppisiä tuotteita. Jokin aika sitten pahoiteltiin joidenkin lääkkeiden loppumista juuri isojen firmojen tuotanto-ongelmien vuoksi ja silloin pahoiteltiin sitä että meillä on lopetettu oma tuotanto.
      Nyt on koronastakin kokeilussa myös lääke. Jospa se toisi avun laajemmalle.
      Näyttää myös siltä, että uudet variantit saattavat olla laimeampia kuin ne ensimmäiset ärhäkät.

      Poista
  2. Koronatalvihan tästä tuli. Ajatus siitä, että korona mellastaa tartunnat
    lisääntyy rokottamattomat vain uhmaavat tai uhoavat saa aikaan jonkinlaista myötähäpeää heitä kohtaan.
    Kotona aioin pysyä niin kuin tähänkin saakka, kirjat, käsityöt ja kävely pitävät toimeliaana.
    Sait parhaan joululahjan kardiologilta, olet terve.
    Kun ikää tulee terveys alkaa tulla hyvin merkitykselliseksi asiaksi.
    Vuosikontrollipäivä on pian, mielialat aallokkona.
    Mukavia talvipäiviä sinne kaikille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivon sinulle vapauttavaa tietoa kontrollissa.
      Totta, kun ikää tulee, niin vaivat lisääntyvät ja tuntuu, että aina on jotain menossa.
      Minulla on ollut hyviä lääkäreitä vuosikontrollissa. He ovat ohjailleet mittaamaan verenpaineet ja puhallustehot ja toimittamaan parin viikon mittauksen tulokset jo ennen tapaamista heille tutkittavaksi. Nyt lääkäri vaihtui, ja tämä nuori lääkäri se vasta tarkka olikin. Saan olla kiitollinen.

      Mukavia talvipäiviä sinne myös. Hyvää vointia ja iloista joulun odotusta.

      Poista
  3. Koronaviruksesta piirretty kuva kuvaa oikein hyvin lapsen näkemystä viruksesta.
    Edelleenkään korona ei ole minun henk.kohtaista elämääni rajoittanut suhteettoman paljon. Koillismaalla asumallani kolkalla tautitapauksia ei tilastojen mukaan ole. En ole luopunut maskista liikkuessani yleisillä paikoilla, enkä käsihygieniasta. En koe niitä rasittavina. Tosin liikun hyvin harvoin, vain pakolliset. Joulukonserttia nyt ajattelin, mutta jätän pois suunnitelmista senkin. Kaksi rokotusta olen saanut ja kolmannen ensi perjantaina. En myöskään ymmärrä heitä, jotka terrorisoivat koko yhteiskunta jättämällä rokotukset. Ei ole hyväksyttävää, kun he täyttävät tehohoidon paikkoja esim. kolaripotilailta ja vaikeiden sairaskohtausten saaneilta.
    Minä saan virikkeitä päiviini ulkoilulla ja käsitöiden tekemisellä. Jonkun kirjan olen lukenut, etsinyt vain omasta hyllystä jotain kiinnostavaa. Kirjastokäynnitkin ovat jääneet.
    Hienoa, että sydämesi sykkii terveenä. Terveys on niin tärkeä asia jokaiselle ja vielä voimakkaammin sen tiedostaa, kun jotain hämminkiä huomaa voinnissaan.
    Olet todella jouluihminen, rakastat joulun valmisteluita ja nautit kaikesta kauniista ympärilläsi. Viime vuosien aikana minäkin olen muuttanut mieltäni suhteessa jouluun. Aika maltillinen olen vieläkin koristelun suhteen. En myöskään kokkaa, enkä leivo paljon. Tortut ovat ainoa jouluherkkuni, jos konvehdit unohdetaan.
    Juhlavaa itsenäisyyspäivää sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä niin ihana piirros ja väritys, pieni joutunut koronan sisään harrastuksineen kaikkineen. Hyvä, että nyt ei lapsia ole eristetty. Etäkoulu oli todella raskas jakso niin lapsille kuin opettajillekin.

      Toivottavasti ei tulee mitään isoja liikenneonnettomuuksia tai katastrofeja, joissa tarvittaisiin äkkiä paljon tehohoitopaikkoja.

      Kyllä tässä on oppinut elämään enemmän paikallaan myös matkustelemaan tottuneet. Kaikkeen tottuu ja oppii löytämään tilanteista niiden hyvät puolet.
      Taas kerran ajattelin tuolla kausiflunssarokotusta odottaessa, miten hyvä asia on se, että viihtyy kirjan parissa. Minä en osaisi vain istua ääneti. Heti kun vuoroni lähestyi ja laitoin valmiiksi kirjan pois, aloin pulista vieressä istuvien kanssa. Ai niin, ehkä toiset olivatkin hiljaa koronan vuoksi. Hih, minä en osannut lukea tilannetta. Eivät kymenlaaksolaiset yleensä niin hiljaa istu.

      Juhlavaa itsenäisyyspäivää teille Koillismaalle!

      Poista
  4. Kiehtovia mietteitä ja hyviä terveysuutisia.
    Pitkästä aikaa katsoin eilen uudestaan Louhimiehen komean tulkinnan Tuntemattomasta sotilaasta. Pakotti keskittymään ja huokaamaan sohvannurkan suojassa. Nähdystä riitti keskusteltavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä odotan toista katselukertaani. Muistan vain, että pidin kovasti sekä ohjauksesta että kaikista roolisuorituksista.

      Eilisen Helsingin Sanomissa oli hyvä lauantaiessee "Tuntematon sotilas on 2010-luvun tärkein kotimainen elokuva".
      Esseen kirjoittaja nostaa merkitykseltään tärkeäksi Hannes Suomisen esittämän sotamies Vanhalan roolin.
      Se kohta, jossa fiksu hyväntahtoinen sotamies kysyy miettiväiseen sävyyn uhoilevalta, joustamattomalta Rokalta olisiko mahdollista, että hänkin olisi joskus väärässä, on todellakin pysäyttävä. Siinä oli muistaakseni pieni merkittävä tauko alleviivaamassa kysymystä, kumpi lopulta pärjää paremmin yksinäinen sankari vai sopeutuva yhteistyöhön valmis vaatimattomampi tyyppi.

      Poista
    2. Hesarissa julkaistu essee kannatti tosiaan lukea. Ei mennyt katsoessa ohi se tärkeä kohtaus taukoineen Vanhalan ja Rokan kesken.
      Leffa puhui väkevästi kuvin, selittelemättä. Moni kohtaus vaanii yhä ajatuksissa.

      Poista
    3. Me katsottiin puolet eilen ja juuri äsken loput. Ensimmäisen puoliskon vaikuttavimpia kohtauksia oli se missä Rokka kommentoi ihanteellista puhetta katsoen luihusti ja todeten, että tappamaan tänne on tultu ja se jossa hän ampui kuin kone ja päästi lopussa raivonhuudon. Tässä jälkimmäisessä puoliskossa oli niin paljon liikuttavia kohtauksia, etten osaa sanoakaan. Liikutuin.

      Poista
  5. marjatta

    sanotaan että asenne ratkaisee. tekisi mieli kompata tuota ajatusta ja sitä, että omaa päätään voi säätää olosuhteiden mukaan. okei, tiedän että asennemuokkaus ottaa aikansa, mutta nythän meillä on ollut puolitoista vuotta aikaa harjoitella; elämä on mennyt koronan takia tikkuiseksi ja ns. normaali on pitänyt rekonstruoida uudelleen.

    en usko että pandemia tähän loppuu. veikkaankin että epävarmuuden ja muutoksen sietämisestä tulee tulevaisuuden selviytyjien tärkein ominaisuus.

    koronastako se johtuu, kun nykyään liikutun ihan kaikenlaisesta hyvyydestä välittämisestä. esimerkiksi siitä kun skeittipoika auttaa vanhan mummon kadun yli tai keski-ikäinen mies siivoaa toisten jättämiä roskia aurajoen rannasta.

    kaipaan halaamista ja katsekontakia. täydessä ratikassa tönityksi tuleminen tuntuisi ihanalta, samoin kylkeen liimautuva kiilaaja kahvilan ruokajonossa. poikkeustila on saanut minut romantisoimaan vanhaa normaalia ja unohtamaan sen nurjat puolet.

    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt tuntuu todella kaukaiselta ne ajat, kun lähti ulkomaille luottavaisena, osti katuruokaa kojuista eikä kuljettanut käsidesiä mukanaan. Kyllä silloinkin varoiteltiin bakteereista, mutta sitä ei ottanut niin todesta. Siihen luottavaisuuteen ei ole paluuta varmaan koskaan.

      Hyvät teot ja ystävällisyys tuntuvat tärkeiltä asioilta epävarmuuden keskellä. Ne nostavat palan kurkkuun.

      Minua liikuttavat myös lapset ja heidän kasvamisensa ilman päiväkotien ja koulujen juhlia, joissa esiinnyttiin vanhemmille ja isovanhemmille.

      Kuolema on konkretisoitunut, kuten kirjoituksestanikin näkyy. Siihen on varmaan syynä vanheneminen muutoinkin, mutta luulen, että "vanhassa normaalissa" olisin välttynyt ajattelemasta sitä kokemalla enemmän uutta, viettämällä pitkiä lomia valoisammissa maisemissa ja palaamalla sieltä kevyin askelin.
      Nyt pysähtyneessä ajassa mielikin pysähtyy. Tulee kysytyksi tässäkö se on - nämä ainutkertaiset hetket, nämä toistot ja rutiinit. Se masentaa, kun huomaa, että kaikki on muuttumassa kalpeammaksi kuin ennen, joulumarkkinat ovat niukempia, elokuvatarjonta vähäisempää jne. On vaikeampaa olla iloinen, mutta ei se mitään, ollaan sitten vakavia. Ja samalla kun kirjoitan näitä sanoja, jokin toivon ääni panee vastaan ja kuiskii, että mitä vaan kohottavaakin voi tapahtua milloin vain.

      Poista
    2. Mieleeni jäi pyörimään, mitä tavoittelin tuossa kun kirjoitin "... tässäkö se on - nämä ainutkertaiset hetket...". Jotain ajat sitten lukemaani, jotain mitä luin paljon ja mikä teki silloin vaikutuksen. Aivot tekivät työtään ja yhtäkkiä muistin: Helena Anhava! Löysin googlailemalla seuraavan: "Tätähän se vain, nämä käsinkosketeltavat hetket, ei mitkään tähtihetket."
      mutta mikä runo ja mikä kokoelma? Huomenna kirjastoon selaamaan Anhavan upeaa tuotantoa.

      Poista
  6. Huomenta!
    Blogissani on Joulun this or that-postaus ja nyt haastan sinut vastaamaan kysymyksiin blogissasi! Otatko jouluhaasteen vastaan?

    Iloista jouluarkea!🎄

    https://jasukuvaa.blogspot.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tottakai otan! Tämä on hauskaa jouluun virittäytymistä.
      Siirsin jo otsikot blogiluonnoksiini.
      Seuraavaksi selailemaan kuvakansioista joulunaikojen kuvia vastausten kuvitukseksi.

      Poista

Ulkonäköasioista

Sain sähköpostiini mainoksen, josta siteeraan muutamia kohtia ja omat reagointini niihin: Hei Marjatta. Onko sinulla vaikeuksia laihduttaa j...