torstai 28. toukokuuta 2015

Ferdinand von Schirach, Rikoksia




Saksalainen Ferdinand von Schirach on toiminut vuodesta 1994 alkaen puolustusasianajajana rikosoikeudenkäynneissä. Hän on ollut kuuluisa jo ennen kirjailijan uraansa, koska osa hänen päämiehistään on ollut talouselämän ja julkisuuden näkyviä hahmoja.

Von Schirach kirjoitti esikoisteoksensa Verbrechen 2009, suomennos Rikoksia on vuodelta 2011. Tämän jälkeen on ilmestynyt lisää teoksia, joissa kaikissa von Schirach käsittelee syyllisyyttä ja syyttömyyttä sekä ihmisen moraalista vastuuta. Hän kyseenalaistaa ja haastaa myös lukijan tarkkanäköisillä kysymyksillään. Kertomukset perustuvat usein itse koettuihin tapauksiin.

Rikoksia-teoksen kansi - Timo Mänttärin onnistuneesti suunnittelema - on kuin aloituspuheenvuoro, ja kun ottaa takakannen mukaan, kuva kertoo vielä enemmän. Sekä takakannessa jatkuvassa kuvassa että myös paperikannen alla on yksinäisen asianajajan hahmo.




Esipuhe on minulle kirjan painavin osa. Sitä seuraavat tarinat näyttävät todeksi esipuheen sanoman. Luin kirjan muutama päivä sitten, mutta palaan aina uudelleeen lukemaan juuri tätä esipuhetta, koska se on niin tosi.

Von Schirach kirjoittaa, että suvussa on paljon lakimiehiä. Hänen edesmennyt tuomarisetänsä oli kertonut lapsille juttuja rikostapauksista aloittaen tarinointinsa aina samalla lauseella:"Useimmat asiat ovat monimutkaisia, ja syyllisyys on visainen kysymys." 
Sama humaani, oikeudenmukainen mies, joka oli sodassa menettänyt vasemman käsivartensa ja oikealtakin puolen käden, meni eräänä aamuna metsään ja laukaisi kädentyngällään haulikon suuhunsa. Jäähyväisviesti parhaalle ystävälle alkoi samalla lausella, jota hän oli käyttänyt tarinoidessaan lapsille: "Useimmat asiat ovat monimutkaisia..."
Kirjailija on samaa mieltä setänsä kanssa.

   Hän oli oikeassa: Me juoksemme asioiden perässä, ne ovat meitä nopeampia emmekä me lopulta tavoita niitä.  Minä kerron murhaajista, huumekauppiaista, pankkirosvoista ja prostituoiduista. Heistä jokaisella on oma tarinansa eivätkä he eroa meistä suurestikaan. Me tanssimme koko elämämme hyvin ohuella jäällä, sen alla on kylmää ja kuolema tulee nopeasti. Joitakin jää ei kanna ja he uppoavat. Juuri se hetki kiinnostaa minua. Jos olemme onnekkaita, niin ei käy ja me jatkamme tanssimista. Jos olemme onnekkaita.

Esipuhetta seuraa 11 epätavallista rikostarinaa. 
Loppulauseena on ranskalaisen surrealistin René Magritten kuuluisan  omenatyön nimi Ceci n'est pas une pomme Magritte maalasi esineitä, mm. omenan ja kirjoitti sitten työhön näkyvästi, että tämä ei ole omena. Hänkin mietti töissään totuutta.

Ensimmäisessä tarinassa Fähner tutustumme mieheen, joka tappaa vaimonsa, mutta ei ole jollakin oudolla tapaa, asian oikein ajatellen, kuitenkaan syyllinen. 
 
Viimeisessä tarinassa Etiopialainen tutustumme mieheen, Michalkaan, joka joutuu epäonnisen lapsuuden jälkeen Hampurin alamaailmaan, sortuu tekemään pankkiryöstön ja onnistuu sen jälkeen pakenemaan Etiopiaan. Hän elää siellä monta vuotta pienessä kahvinviljelijöiden kylässä nousten arvostettuun asiantuntijan ja auttajan asemaan. Hän nostaa kylän kukoistukseen keksinnöillään, saa suloisen vaimon ja lapsen. Michalka on kylän lääkäri ja tuomari. Hänellä on kaikki hyvin, kunnes viranomaiset kysyvät passia. 
Kun Saksaan lennätetty ja viideksi vuodeksi vankilaan tuomittu  Michalka pääsee ensimmäisen kerran vapaalle jalalle, lomalle vankilasta, hän tietää, että hänen on päästävä kotiin, ja niin hän yrittää anteeksipyydellen ryöstää pankin, toisen kerran elämässään. "Kuin koira", todistaa pankkivirkailija. Asianajajamme huomaa heti, että kyseessä ei ole tyypillinen pankkirosvo. Michalka ei halua aluksi edes mainita vaimoaan ja lastaan, koska tuntee näin pettävänsä heidät. Oikeudenkäynnissä on kohottava kohtaus, joita näkee joskus elokuvissa, yllätys, joka muuttaa kaiken.

Schirach sanoo, että pankkiryöstö ei ole vain pankkiryöstö. Rankaiseminen oli keskiajalla helppoa. Se oli täsmällistä kuin matematiikka; varkaalta hakattiin käsi irti, varasti hän sitten ahneudesta tai nälkäänsä. Nykyinen rikosoikeus taas perustuu syyllisyyteen, mikä todellakin on visainen kysymys.

Von Schirachin kirja on saanut minut miettimään 'ohutta jäätä'. Joskus on aika pienestä kiinni, ettei jää murru. Ihminen voi yhtäkkiä tehdä rikoksen tai joutua rikoksen uhriksi. Eivät jään alle pudonneet aina ole niin kovin erilaisia kuin jään pinnalla tanssahtelevat. Ei ole varmaa, ettetkö sinä Lukija joskus, jossakin tilanteessa joudu uppoamisvaaraan, ellet ole jo ollut siellä. Jään paksuus riippuu niin monista tekijöistä emmekä aina muista varoa.

Kevyessä rupattelussa on tapana kauhistella, ettei saateta ymmärtää, miten joku tekee rikoksen ja että itse ei tietenkään koskaan, ei missään tilanteessa. Luulen, että tällainen puhe on itsesuojelua. Sama koskee vakuuttelua, että emme tajua millaista on, kun mieli hajoaa. Meissä on kaikissa paljon samaa, samat tunteet ja intohimot, vain eri mitassa. Väitän, että me kyllä ymmärrämme. Jos uskallamme. 

Lisäys 29.5. 
Kommenttikeskusteluissa on tullut esiin Schirachin hieno kieli ja erinomainen suomennos. Enkös minä unohtanut mainita kääntäjän, kuten liian usein käy käännöskirjojen esittelyissä ja jopa arvosteluissa. Kiitos menee Raija Nylanderille!

35 kommenttia:

  1. Schirach kirjoittaa todella hyvin, olen lukenut useampia kirjoja ja pitänyt hänen kielestään. Sun lukemasta kirjasta on tehty neliosainen tv-sarja, mutta en yleensä katso filmejä, jos olen lukenut kirjan enkä sitä sarjaakaan katsonut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, S:n kieli on hyvin kaunista ja sopivasti karsittua, ei turhaa rönsyä. Siinä on paitsi jännittäviä keissejä, niin myös esseemäisyyttä.

      Minä voisin katsoa tuon tv-sarjankin.

      Syyllisyys ja Collinin tapaus löytyvät suomennettuina. Luulisi, että useampia on käännetty englanniksi. Minun vähäinen saksani on niin unohtunutta, että lukeminen alkukielellä ei onnistu.
      Olen kyllä nyt hyvin kiinnostunut tästä kirjailijasta.

      Poista
  2. Kaksi novellikokoelmaa - Syylisyys ja Rikoksia - on suomennettu, käsittääkseni ja tuo yksi romaani.

    Kirjoitin aikanaan Syyllisyydestä arvostelun dekkarilehteen, ja silloin pistin nettiinkin (noin vuosi sitten) ihastukseni sanat:

    "Saksalaisen Ferdinand von Schirachin kertomuskokoelman Syyllisyys (Schuld 2010. Atena 2014) sanotaan perustuvan kirjoittajan lakimiestoimessaan kohtaamiin tositapahtumiin. Sitä on vaikea uskoa, mutta "epäusko" johtunee siitä, että von Schirach kirjoittaa niin hyvin, käyttää pelkistettyä tyyliä Hemingwayn tapaan, jolloin hän luo arkipäiväisiin sattumuksiin ja ahdistaviin kokemuksiin taianomaisen ja mystisen hehkun. Syyllisyys pistää kokeneenkin lukijan innostumaan kaunokirjallisuuden hiljaisesta voimasta. Ulkokirjallisen paineen tähän tuo menneisyyden hallinta, josta Saksa ei pääse irti, sillä olihan Ferdinandin isoisä Baldur von Schirach Hitler-Jugendin johtaja."

    En päässyt kirjailijasta irti, koska vähän myöhemmin sanoin:

    "Kun olin lukenut Ferdinand von Schirachin kertomuskokoelman Syyllisyys ja yritin sijoittaa hämmentyneen innostukseni kirjallisuuden maisemaan, ”hairahduin” vertaamaan von Schirachin kirjoitustyyliä Ernest Hemingwayn tyyliin, Hemingwayn novellien tyyliin."

    Ja vielä uudestaan:

    "Nyt helmikuussa alan ihmettelemään. Nyt alan koska se on vihdoinkin sallittua. Ei ollut muutama viikko sitten.
    Koukkaan vasemmalta. Historian kautta.
    ”Asiat ovat niin kuin ovat.”
    Sanoi Aristoteles, jota lainasi sydäntä särkevän loistavan kertomuskokoelmansa Syyllisyys (Atena 2014) motoksi saksalainen Ferdinand von Schirach.
    Sanataiteesta kiinnostuneen kannattaa lukea Syyllisyys."

    Joo, niin se varmaan on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyösti, huomaa kyllä, että sinullekin on jäänyt Schirach 'vaivaamaan mieltä'. Kävin lukemassa nuo postauksesi (olin kyllä lukenut silloin tuoreeltaankin) ja huomasin, että olit kirjoittanut myös näin:"Uskomatonta kaunokirjallisuutta!"

      Minulle tulee Schirachin tyylistä mieleen ensimmäiseksi esseemäisyys.

      Ja taas tuo kauhea historia. Isoisä Hitler-Jugendin johtaja. Voi kuvitella, mikä taakka tämä on ollut hänen lapsilleen ja lapsenlapsilleen, kenties vaikuttanut ammatinvalintaan ja pannut tavoittelemaan totuutta. Ja ainakin yksi on päätynyt itsemurhaan.

      Syyllisyys-kokoelman motto kuulostaa sellaiselta, että menenkin seuraavaksi kirjaston nettisivuille katsomaan, löytyykö Schirachia hyllystä vai teenkö varauksen.

      Poista
    2. Myös kirja nimeltä Tabu on juuri suomennettu!

      Poista
    3. Erehdys, ei ole suomennettu vielä.

      Poista
    4. Minähän kirjoitin äskettäin Tabusta ja tosiaan, sitä ei ole vielä suomennettu. Kunpa suomennettaisiin. Tabun jälkeen haluan lukea muitakin von Schiracin kirjoja. Myös se on teos, joka jäi mietitytämäään.

      Poista
    5. Sinun kirjoituksestasi jäi mieleeni siteeraamasi 'Totuus ja todellisuus ovat aivan eri asioita'. Tabu kuulostaa samanoloiselta totuutta pohtivalta kirjalta kuin Rikoksia.

      Poista
    6. Tämähän vaikuttaa kiinnostavalta kirjalta - ja kirjailijalta. Törmäsin Schiraciin ensimmäisen kerran (en ainakaan muista kuulleni hänestä aiemmin) vastikään Margitin blogissa ja kiinnostuin.

      Sitten tulen Marjatan blogiin ja täällä "kohtaan" kyseisen herran jälleen. Kohtalon johdatusta ja selvä vinkki, että minun pitää lukea ainakin Rikoksia ja Tabu. Ohuet jäät ja hilyvät rajat kiinnostavat. Minulla on tunne, että Rikoksia voisi myös tietyllä tapaa haastaa ajattelemaan toisella tavalla. Tiedän, että minulla on tiettyjä "vakaita" käsityksiä, mutta tiedän myös sen, että ne on lopulta helppo rikkoa, jos jos jos... Kiitos tästä kirjoituksesta!

      Poista
    7. Ai kauhee, mikä määrä typoja. Hilyvät tarkoittaa tietenkin häilyvät jne. :D Toivottavasti sinulla on hyvä oikolukusilmä. ;D

      Poista
    8. No problem, Elegia! Minun pölkkysormillani tulee virheitä koko ajan. Olen mm. kiitellyt bloggaajia useasti hyvästä 'posatuksesta'.

      Meille tämä kirja tuli lahjana pojalta, joka löytää muutoinkin kiinnostavia kirjoja.

      Minua vetävät puoleensa myös kirjoitukset häilyvistä rajoista. Olemme keskustelleet niistä sinun kanssasi ennenkin, ja olemme ilmeisesti molemmat myös joutuneet kohtaamaan niitä. Oma 'ohut jää' on niin intiimiä, ettei siitä voi blogissa kirjoittaa, mutta jos kirjoittaisi autofiktiiviset muistelmat, niin niissä kyllä. :)

      Poista
  3. Olen pitänyt kaikista Schirachilta lukemistani kirjoista, oliko niitä nyt kaksi vai kolme...I vergisse nicht...ehkä Syyllisyys ja varamsti Collinin tapaus tapaus. Pidin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tyyli on todella mieleenjäävä.

      Kävin äsken kirjaston sivuilla. Varasin myös kirjan nimeltä Tabu, jota oli otettu meidän Kymenlaakson yhteiskirjastoihimme vain 1 kpl Kotkan pääkirjastoon, mutta sieltä se siirtyy suit sait minun lähikirjastooni. Voi, kun tämä hyvä kirjastotoiminta pysyisi nyt kun tutkitaan, missä kaikessa voisi säästää.

      Poista
    2. Hökelsin, saksankielinen kirjahan sieltä tuli, en ottanut. Ei sitä ole suomennettu. Tuo nimi kävisi suomeksikin, ja olivat laittaneet esittelyn suomen kielellä. Noo, sain kuitenkin nuo kaksi, Syyllisyys ja Collinin tapaus.

      Poista
  4. Kiitos tästä esittelystä. Ilmeisesti aivan erilainen rikoskirjailija kuin muut. Minua vetää kovasti puoleensa rikoksien psykologinen puoli; moraalin ja etiikan punnitseminen, syyllisyys, syyttömyys, viattomuus, omatunto. Kunpa osaisi niin paljon saksaa että voisi lukea alkuperäiskielellä !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rita, tämä on juuri sitä! Suomennos on myös tosi hyvä. Schirachin tyyli on konstailematonta ja selkeää, joten ehkä siinä ei ole edes ole menetetty paljon mitään käännettäessä.

      Poista
    2. Niin - tai sitten suomentaja vaan on niin erinomainen. Olen joskus kääntäjien kuullut sanovan ettei se yksinkertaiselta näyttävä välttämättä ole helpoin suomennettava. Luulen että esim. Hemingway saattaa olla hankalampi käänettävä kuin miltä näyttää.

      No, en tiedä kun en ole yrittänyt enkä pystykään siihen.

      Poista
    3. Joskus käännös saattaa jopa parantaa kirjaa, onhan käännös niin oma luomuksensa.

      Olen lukenut muutaman keran kirjan ensin suomeksi ja upean käännöksen hurmaamaamana heti perään alkukielellä (englanniksi) vertaillen. Suomennos on näinä kertoina voittanut. Onhan siinä tietysti sekin, että oma äidinkieli on enemmän tunteiden kieli kuin opittu kieli, siksi kirja on yleensä vaikuttavampi suomeksi luettuna. Ja ensimmäinen lukukerta iskee suoraan tunteisiin, toisella kertaa lukee älyllisemmin.

      Minä käänsin kerran nuorena huvikseni J D Salingerin kirjaa Franny ja Zooey, varmaan suurimman osan. Sitä ei ollut vielä silloin suomennettu. Ei ollut helppoa, mutta on se kyllä niin huono kirjakin, että ei ihme, että tuntui tahkealta. ;)

      Poista
  5. Kyllä toivoisi, että Suomen uusi oikeusministerikin lukisi tämän tyyppistä syventävää kirjallisuutta. Vaikuttaa, että hänelle sharia-lain nykyiset rangaistuskäytännöt ovat läheisempiä kuin EU-lainsäädäntö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ja hän on vielä täältä meiltä päin, Kuusankoskelta! Entisissä paperimiehissä on persuja enemmänkin.

      Lindsröm on ilmoittanut harrastuksekseen lukemisen voimannoston ohella, joten hänelle voisi suositella Schirachin kirjoja.

      Poista
  6. Kirjaan en ota kantaa, mutta toivottavasti tuomareilla on mahdollista valita eri tyyppisiä juttuja, saada jonkun näköistä työnohjausta, sekä saada kunnolliset resurssit.

    Tuija Brax oli oikeusministerinä muistaakseni ensimmäinen, joka ei ollut lainoppinut, ja Lindström on toinen, joten haasteita tulee, varsinkin kun on työministerin salkku.

    Maallikoilta (en tarkoita nyut politikkoja, jotka säätävät lakeja) jää usein oivaltamatta perusoikeuksien merkitys. Perusoikeudet myöskin vaikuttavat tuomioistuintyöskentelyyn, mutta jo esitutkintaan ja sitä kautta syytteen nostoon. Tosin lakiasioissa maallikko olen itsekin. Lisäksi itsekriminointisuojasta puhutaan yhä enemmän, ja sen kun yhdistää näyttökynnykseen tulee syyttäjille ja tuomareille entistä vaikeampaa ja se puolestaan vaikuttaa "kansan oikeustajuun". Eli se, mikä luetaan tuomareiden "pehmeydeksi" onkin näyttökynnystä, sekä itsekriminointisuojaa ja perusoikeuksien kunnioitusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kunnioitan opintoja niin paljon, että hieman oudoksuttaa, kun ministereiksi valitaan hyvin vähäisen koulutuksen omaavia henkilöitä.
      Brax on kyllä oikeustieteen kandidaatti ja erikoistunut ihmisoikeuksiin ja ympäristöasioihin. Lindströmillä sen sijaan on vain peruskoulu ja laborantin koulutus. Hän on ollut paperimiehenä koko työuransa ja työttömänä muutaman vuoden, kun tehtaita täällä lopetettiin.

      Noin se varmaan on, mitä kirjoitat tuomioistuintyöstä. Sivusta on aina niin helppo tietää, mutta kun perehtyy asioihin, niin ne mutkistuvat.

      Poista
    2. Eli muistin väärin, oliskohan ollut, että Brax ei ollut varatuomari eli auskultoinut tuomioistuimessa. Lindström on tosiaan Braxin verrattuna varsin huonosti koulutettu.

      Syyttömyysolettama on peruslähtökohta. Jos näyttöä ei ole, ei tuomiotakaan tule. Tätäkin joskus kritisoidaan.

      Poista
    3. Eli muisti pätkii. Leena Luhtanen hyvä oikeusministeri Vanhasen hallituksesta oli valtiotieteen maisteri.

      Poista
    4. Ok. Arvaa, pätkiikö minulla muisti. :) En enää muista edes Leena Luhtasta.

      Poista
  7. Inhimillisyyttä ja ymmärtämystä tarvittaisiin maailmaan lisää. Sehän ei tarkoita sitä, etteikö pahoista teoista pitäisi myös kantaa vastuuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin!
      On mielenkiintoista, että rikosoikeuden parissa työtään tekevä kirjoittaa tällä tavalla, erityisen humaanisti.

      Poista
  8. Kiitos tästä esittelystä. Laitoin lukulistalleni.
    Toden totta, kääntäjiä huomioidaan ihan liian vähän. Joskus olen lukenut kirjoja, joissa ei lainkaan mainita kääntäjän nimeä!
    Hyvin käännetty kirja on todellinen taidon näyte. Käännettävän kielen hyvän hallinnan lisäksi on oltava myös hyvät tiedot kirjan aiheesta ja taito säilyttää alkuperäinen tekstin henki. Arvostan kääntäjä suuresti.

    Mukavaa kesän alkua Marjatta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä luin jo Schirachilta myös toisen kirjan, Collinin tapauksen. Se on älykäs, jännittävä ja syvällinen romaani eräästä oikeustapauksesta, yhtä tasokas kuin tämä novellikokoelema.

      Tuolla edellä Kyösti otti esiin Schirachin taustan, isoisä Baldur toiminut Hitler Jugendin johtajana. Etsin googlesta tietoa ja kuvia natsioikeudenkäynneistä. Siellä kirjailjamme ukki istuu muiden kuolemaan tuomittavien joukossa. Ajattelin tätä historiaa Collinin tapausta lukiessani.
      Taustalla on suuri vaikutus ihmiseen, minkä Schirachin kirjat todistavat. Tulevat sukupolvet joutuvat käsittelemään esi-isien syyllisyyttä 'aina kolmanteen ja neljänteen polveen'.
      Schirach osaa sanallistaa tätä syyllisyyden pohdiskelua upeasti.

      Mukavaa kesän alkua myös sinulle, Pirjo! <3

      Poista
  9. Vaikuttaa mielenkiintoiselta kirjalta. Tällaista kirjaa lukiessa voi aina miettiä, kuinka lähellä oma, mahdollinen pankkiryöstöura olisi. Itsestäni olen aina kuvitellut, etten sovellu rikolliseksi hermoheikkouteni ja pessimismini takia (jäisin kuitenkin kiinni). Mutta eihän sitä koskaan tiedä, jospa rikollinen ura urkenisi jos olosuhteet olisivat "oikeat"- tai "väärät", miten se nyt ottaa;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ja ajattele, jos joku kiusaisi sinua vuosikaudet henkihieveriin ja sinulla tulisi ns. mitta täyteen ja jonain mustana hetkenä kätesi lähellä olisi sattumalta järeä lyömäase. ;)

      Poista
  10. Esittelit tämän kirjan niin hyvin, että heti kiinnostuin.
    Ohuella jäällä sitä ihminen kävelee. Siitä ovat esimerkkeinä ne 'tavallisten ja rauhallisten perheenisien tai äitien' tekemät surullistakin surullisemmat perhesurmatkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Ja entäs nämä nuoret, jotka yksinäisyydessään ajautuvat radikaaliryhmiin, joissa käsketään harventamaan ihmiskuntaa. Luin äskettäin Elina Hirvosen kirjan Kun aika loppuu, joka saa ymmärtämään, miten näin voi käydä.

      Poista
  11. Kiinnostuin, luin ja kirjoitin: http://kirjavuori.blogspot.fi/2015/09/ferdinand-von-schirach.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin lukemassa, kuten huomaat. Hyvä, että laitoit linkin Hannu Lauerman haastatteluun.

      Poista

Kielivarannosta

Ne ovat jo nouseet lumen alta, sinivuokkoset. Kävin aamukävelyllä katsomassa ja jatkan tarkkailuani, kunnes näen ne ihanat siniset kukat. Ta...