maanantai 6. huhtikuuta 2015

Luova ote


Jos aina teemme vain sellaista, minkä muut jo ovat tehneet, silloin kuolleet elävät ja elävät ovat kuolleita.
- Anatole France


On olemassa rohkeita tasapainoisia ihmisiä, jotka luottavat kykyjensä riittävyyteen kaikissa tilanteissa. He sanovat mielipiteensä luontevasti, empimättä ja vastaväitteitä pelkäämättä. He uskovat, että heidät hyväksytään juuri sellaisina kuin  he ovat. He ovat yleensä korkeintaan viisi vuotta vanhoja. 
- Olen saksinut tämän Pirkko Parkkarin artikkelista Terveys 2000 -tutkimuksen yhteydessä julkaistussa lehdessä.


Tulkaa lasten kaltaisiksi, niin tulette onnellisiksi.
 - Minun muunnelmani Matteuksen evankeliumista, jossa Jeesus puhuu taivasten valtakuntaan pääsystä. Minusta opettaja ja kapinallinen toisinajattelija Jeesus Nasaretilainen käytti taivasten valtakuntaa onnellisen elämän metaforana.



Mikä on aikuinen. Arjen läksyttämä lapsi.
- Simone de Beauvoir


Me elämme keskellä lapsuudesta kumpuavia muistoja, jotka rytmittyvät ja kaikuvat halki koko elämämme, aivan kuten lasinsirpaleet kaleidoskoopissa ilmaantuvat aina uusina muotoina, muistuttavat laulua kertosäkeineen ja loppusointuineen ja jäsentyvät yhdeksi ainoaksi yksinpuheluksi.
Elämme alituisesti omien tarinoidemme toisintojen keskellä, kerrommepa mitä tarinaa tahansa.
- Olen kirjoittanut tämän talteen muistikirjaani Michael Ondaatjen romaanista Divisadero.

Koristelujen tekijä saamassa palkaksi
intialaista päänhierontaa

14 kommenttia:

  1. Kumpi oli ensin: rai vai hai?

    Tuosta Parkkarin tuumailusta tuli mieleen, että olen joskus saanut neuvoksi olla vain oma itseni, mutta ei olla sitä ihan niin paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinäpä pähkinä purtavaksi!

      Ihana neuvo, joka kertoo myös, että sinussa on lapsenmielisyyttä.
      Ei sitä kannata kokonaan jättääkään, vaan juuri tuolla neuvotulla tavalla, pikkuriikkisen karsimaan. ;)

      Poista
  2. Söpö on koristelija ja söpönhöpöt ovat koristelut! Oletpa onnenpirkko, kun sait tuollaisen kaverin pääsiäisenä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vaan!
      Olen lukenut jostain sellaisen sanonnan, että oma laps on laps, mutta lapsenlaps on lapsukainen. Annoinkohan minä omien koristella mielensä mukaan - toivottavasti annoin enkä suoristellut ja korjannut! Nyt isovanhempina me jätämme lasten pienet kädenjäljet pyyhkimättä parvekkeen ovesta, katselemme niitä pää kallellaan ja tunnelmoimme. Nyt tajuaa paremmin, miten nopeasti lapsi kasvaa. Ei sitä silloin itse vanhempana kaiken kiireen keskellä niin ajatellut.

      Poista
  3. On upeaa uskaltaa olla erilainen. Pääsiäishait sini-kelta-vihreässä asetelmassa tekevät vaikutuksen ! Erityisesti pidän niiden selkäevistä.

    Intialaisessa päänhieronnassa on ideaa palkinnoksi !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ne aika hurjan näköisiä evät terävinä.

      Lapsi on niin ihanan omahyväinen, varma siitä, että kaikki ovat kiinnostuneita hänestä. Lapsi ei varmaan ajattele koskaan erilaisuutta. Lapsi ei ole rasisti, ellei hänelle opeteta rasistisia ajatuksia.

      Poista
  4. Hyvä sitaatteja ja mainiota kamaa muutenkin tämä postauksesi.

    Haluan olla viisivuotias! Itse asiassa olen juuri tässä pääsiäisen aikaan ruvennut täällä blogimaailmassakin hieman viisivuotistelemaan. En tiedä, mitä siitä seuraa, ehkä ei mitään, ehkä sitä ei kauheasti edes huomaa. Täälläkin kun vaan ovat tietyt käytännöt vahvoina ja jo sen verran tallattuina polkuina, että himo astua polun vierelle on voittamattoman vahva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Omppu!

      Samoin! Kun seuraa viisivuotiaan olemusta - koko ajan hypitään, selostetaan omia asioita toisille ja hehkutaan innosta - niin mikä voisi olla ihanampi olotila.

      Minä kirjoitin alkuun vain kirjajuttuja, jopa esitin periaatteenani, että ei perhekuvia eikä turhia höpinöitä, mutta sitten nousi vahvana kysymys, miksi. Nyt on tullut välillä kirjaesittelyjä ja välillä sieltä polun viereltä.

      Kannustan, ota vain pitkä askel polun viereen. Sinulla on niin hieno kirjoitustyyli, että se antaa mahdollisuuden mihin vain.
      Go girl! <3

      Poista
  5. Oi viisivuotiaan turmeltumaton viisaus! Ihmekös tuo, että lapsenkaltaisuus tekee onnelliseksi jos mikä. (Miten nopeasti maailma karsiikaan tunteen siitä, että on hyvä juuri sellaisena kuin on.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa muuta! Viisivuotias luottaa itseensä ja toisiin. Hän elää tätä hetkeä, murehtimatta tulevaa, oppii joka päivä leikiten lisää ja on ylpeä oppimastaan. Hänen onnensa on siinä, että hän ei tiedä, miten paljon häneltä tulevaisuudessa vaaditaan.

      Poista
  6. Kunpa itsekin pystyisi noin luontevasti siirtymään mukavuusalueeltaan muualle, kuten hait rairuohoon tipujen kanssa. Aimo annoksen luovuutta se vaatii.
    Juuri tuota tutulta polulta sivuun astumista ihailen, Yritän pikku hiljaa sitä omalla kohdallanikin toteuttaa.Yritän ottaa tilaa itselleni ja tehdä asioita, jotka tuntuvat hyviltä ja kiinnostavat.
    Ihastuin sitaatteihin, varsinkin Parkkarin. Niissä on asiaa ja selkokielellä sanottuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kunpa saisi yhdeksi päiväksi lapsen aivot, aika tuntuisi loppumattomalta ja kaikki olisi uutta, ei maneereita eikä totuttuja tapoja. Ja toiset huolehtisivat puitteista.
      Minä olen joskus tavoittanut jotain tällaisesta auvoisesta olotilasta rantalomalla - ja sairaalassa, mikä kuulostaa hassulta. Kun on ollut poissa tavallisesta menosta eikä ole tarvinnut hoitaa mitään asioita, mieleen on tulvinut luovia ideoita. No sitten on taas mieli täyttynyt velvollisuuksista ja hoppu vienyt pois paratiisin, kun olen palannut töihin ja terveiden kirjoihin.

      Parkkarin sitaatti on upea. Minä pidän paljon tuosta viimeisestä, miten me kuljetamme lapsuutta aina mukanamme.

      Poista
  7. Lapsi tarvitsee luovuutta oppiakseen. Kaikki me olemme siis ainakin joskus olleet luovia ja jotkut meistä eivät koskaan luovu luovuudesta. Kysehän on luopumisesta: tietyssä vaiheessa emme enää "tarvitse" sitä (luovuutta). Eli tekee mieli sanoa: oma valinta, jos niin käy.

    Suloinen koristelija! Toivottavasti hän ei koskaan luovu luovuudesta. :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että tuot tuon esiin. Totta, luovuutta voi pitää yllä valinnoilla. Jos valitsee pelkän materian, arkisen kaurapuuron, niin kyllä siinä elämä typistyy ja tavanomaistuu.

      Koululaitosta syytetään monesti lapsen luovuuden häviämisestä, mutta minä luulen, että se on ihan ikä, joka vie pois kaikkein leiskuvimman mielikuvituksen. Lapsihan höpöttää itsekseen noin viisivuotiaaksi ja keksii kaikenlaisia tarinoita, joissa yhdistelee oppimaansa mitä luovimmalla tavalla. Mielikuvituskaveritkaan eivät ole harvinaisia.
      Aikuisen luovuus on erilaista, mutta toisaalta siinä on jälkiä lapsuudesta. Monet luovat ihmiset myös muistavat lapsuutensa tunnelmia paremmin kuin muut ja osaavat eläytyä lapsen kokemuksiin.

      Poista

Tänään tällaista; kesänviettoa lasten kanssa, luettuja kirjoja, koettuja tunteita

Meillä on mieluisia kesävieraita, S, 10 vuotta, ja pikkuveli K, 7 vuotta.   Autoajelut ovat hyviä hetkiä keskusteluihin. Alla olevan j...