maanantai 8. heinäkuuta 2013

Christy Brown




Tässäpä erikoinen kirjailijatuttavuus. Christy Brown syntyi vuonna 1932 vaikeasti CP-vammaisena kymmenenneksi lapseksi irlantilaiseen 22-lapsiseen, köyhään perheeseen. Viisivuotiaaksi asti hän vain makasi nyyttinä lattialla, mutta muutos tapahtui, kun hän huomasi, että pystyi käyttämään vasenta jalkaansa. My Left Foot, 1954, Vasen jalkani on hänen omaelämäkerrallinen teoksensa, kertomus lapsuudesta.
Tarinassa on muutama tärkeä henkilö, joiden peräänantamattomuus tekee mahdottoman mahdolliseksi, tärkeimpänä kaikista äiti. 

Brownin teos ei ole pelkästään sairauskertomus eikä se kerro pelkästään vammaisen ihmisen tarinaa. Siinä mitä Brown kertoo lapsuuden vaiheista on paljon yleispätevää. Leikki-ikäinen ei arvostele itseään eikä muita, hänen todellisuutensa on se mikä se on; käärme tulee paratiisiin vasta kun tiedostaminen lisääntyy.  Pikku Christy on aivan tasavertainen, kun veljet viilettävät häntä rattailla leikkeihin, hän painii ja tappelee ja antaa mojovia potkuja vasemmalla jalallaan. Vasta kun toisilla lapsilla alkaa vähän vanhempana olla ihastuksia ja suunnitelmia, Christy etääntyy ja masentuu. Hän toivoo kulmakunnan söpöimmän, keimailevan pikkutytön olevan oikeasti ihastunut itseensä, kunnes huomaa katseen, joka on säälivä. 

Brown on maalannut ja kirjoittanut: runokirjoja, näytelmiä ja kaksi omaelämäkerrallista romaania. My Left Foot ilmestyi laajempana versiona vuonna 1970 nimellä Down All the Days, Jonnekin päivästä pois,  ja se oli menestys. Kirja käännettiin peräti 14 kielelle. Toinen löyhästi omaan elämään perustuva romaani on nimeltään A Shadow on Summer, 1976. Tässä kirjassa vammainen irlantilaiskirjailja matkustaa Connecticutiin ja kokee siellä varjoja, joiden poistuminen jää kysymykseksi. Brownilla oli 12 vuoden rakkausushde amerikkalaiseen naiseen Beth Mooreen, jonka kanssa hänen oli tarkoitus mennä naimisiin. Hän päätyi kuitenkin avioliittoon erään englantilaisen naisen kanssa, mutta suhde Mooreen säilyi silti elinikäisenä ystävyytenä. Down all the Days on omistettu Bethille, joka oli mukana tämän kirjan synnyssä rakastettuna, muusana, eteenpäin tuuppijana ja alkoholivahtina.  Nuoruuden pelko siitä, ettei ikinä löytäisi naisseuraa osoittautui vääräksi. Brown kuoli vain 49-vuotiaana. Hänen elämänsä oli urhean ihmisen elämä. 


Runokokoelman Come softly to my wake, 1971, nimiruno:

Come softly to my wake
on Pavlova feet
at the greying end of day;
into the smoke and heat
enter quietly smiling, quietly unknown
among the garrulous guests
gathered in porter nests
to reminisce and moan;
come not in ornate grief
to desecrate my sleep
but a calm togetherness of hands
quiet as windless sands
and if you must weep
be it for the old quick lust
now lost in dust
only you could shake
from its lair.

Come softly to my wake
and drink and break
the rugged crust
of friendly bread
and weep not for me dead
but lying stupidly there
upon the womanless bed
with a sexless stare
and no thought in my head.


Rennosti  ja nopeasti suomennettuna:

Tule kevyesti ruumiinvalvojaisiini
balettitanssijan askelin
illan hämyssä;
astu hiljaa hymyillen tuntemattomana
savuun ja kuumuuteen
suupalttien vieraitten joukkoon
jotka olutkolpakkojen ääressä
huokaavat ja muistelevat;
älä tule koristeellisesti surren
häpäisemään untani
vaan tyynen yhteisöllisesti
hiljaa kuin tuuleton aavikko
ja jos sinun on itkettävä
niin itke vanhan himon takia
joka nyt makaa pölyyntyneenä
ja jonka vain sinä voisit ravistella
ulos makuukolostaan.


Tule kevyesti ruumiinvalvojaisiini
ja juo ja murra
ystävyydenleivän
rapea kuori
äläkä sure minua siksi että olen kuollut
vaan siksi että makaan typeränä
yksinäisellä petilläni ilman naista
sukupuolettomasti tuijottaen
ilman yhtään ajatusta päässä.




P.S. Kylläpäs minusta on tullut tänään tuottelias! Huomenna lähden taas parin päivän matkalle. Matkat ovat some-lomaa, joten palaan loppuviikolla bloggaamaan. Nämä Brownin runot ja Coetzeen Michael K:n elämä ovat matkalukemisena. 

P.S.2 Hassua - äskeinen runo toi mieleeni Heli Kajon kauniin laulun "Jos mä kuolen nuorena", joka nyt soi korvamatona: ... hautajaisissani pukeutukaa mustaan mutta vain koska se on tyylikästä äiti ja isi älkää vaipuko tuskaan mä nautin täysillä mun elämästä tyttöystävät silmät päähän meikatkaa ja menkää tilaisuuden jälkeen tansiimaan... Sama idea Brownilla ja Kajolla!





2 kommenttia:

  1. Olen nähnyt tästä kirjasta tehdyn leffan, joka oli iloinen mutta koskettava tarina irlantilaisesta perheestä.

    Pidin leffasta, miksei siis kirjanakin.

    VastaaPoista
  2. Niin, arvaapa olenko jo tilannut! Tilasin Amazonista, kun ei näyttänyt löytyvän muualta. Kierto on elokuvissa kuten kirjoissakin niin harmillisen lyhyt. Luin kyllä jostakin, että lopusta olisi tehty todellisuutta onnellisempi, mutta eihän se leffa mikään dokumentti olekaan vaan itsenäinen taideteos. Ja palkintojakin näkyy saaneen, Daniel Day-Lewis jopa parhaan miespääosan Oscarin.

    VastaaPoista

Tänään tällaista; kesänviettoa lasten kanssa, luettuja kirjoja, koettuja tunteita

Meillä on mieluisia kesävieraita, S, 10 vuotta, ja pikkuveli K, 7 vuotta.   Autoajelut ovat hyviä hetkiä keskusteluihin. Alla olevan j...