sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

John Maxwell Coetzee, Diary of a Bad Year




Vihdoin! Kyllä on houkuttanut ryhtyä mielipuuhaani kirjoittelemaan monta kertaa, mutta on ollut niin kiire tavaroiden setvimisessä, etten ole ehtinyt paljon muuta. Olin taas tyhjentämässä lapsuudenkotiani myyntiä varten. Kyllä sieltäkin löytyi monenlaista kiinnostavaa opusta, mutta ne olkoot.
 
Olen palannut uusintakierrokselle kaikkien aikojen rakkaimman kirjailijani Coetzeen pariin. 

Diary of a Bad Year on suomennettu sanatarkasti Huonon vuoden päiväkirja. Kirjassa on hieno kieli – kuten Coetzeella aina – mielenkiintoisia kyseenalaistuksia ja ideoita sekä erityinen rakenne.

Sivut on jaettu kirjaimellisesti viivalla kahteen tai kolmeen osaan. Sivujen yläosat koostuvat artikkeleista, kolumneista ja esseistä, joita arvostettu, vanha etelä-afrikkalainen kirjailija kirjoittaa ”Strong Opinions”-nimiseen teokseen yhdessä viiden muun eri maista kotoisin olevan kirjailijan kanssa. Noin puolivälissä kirjaa yläosan tekstit alkavat kulkea nimellä ”Soft Opinions”, ja niiden teksti muuttuu kyselevämmäksi ja luovemmaksi.
Sivujen alaosassa kulkee päiväkirjamainen osuus. Alkuun se on vain kirjailijan itsensä, Señor C:n kertomus rakastumisestaan häntä eroottisesti kiinnostavaan naapuriin, nuoreen Anyaan, jonka hän palkkaa sihteerikseen saadakseen nauttia aistillisista mielikuvistaan, mutta pian sivulle ilmestyy myös Anyan tarina, ja kohta myös kolmas näkökulma, Anyan yksioikoisen poikaystävän Alanin tulkinta vanhan miehen aikeista. 
Sivulla on siis ensin kirjailijan työtekstiä, sitten keskellä hänen päiväkirjansa ja sen alapuolella vielä yhden tai kahden muun henkilön päiväkirjamerkintöjä samoista tapahtumista. 

Pieni näyte Coetzeen loistavasta tyylistä:
When I am not carrying laundry baskets I am his segretaria, part-time. Also, now and again, his house-help. At first I was just supposed to be his segretaria, his secret aria, his scary fairy, in fact not even that, just his typist, his tipitista, his clackadackia.
Tässä tekstinpätkässä on mitä hienoin rytmi. Olen lukenut sen niin moneen kertaan ääneen, että muistan jo ulkoa. Silti joka kerta lukiessa käsivarsien iho nousee kananlihalle. 

Vanha mies on suloisesti rakastunut filippiiniläiseen apulaiseensa (his little Filipina), mutta hänen ikänsä ja sairautensa vuoksi tällä rakkaudella ei ole mitään mahdollisuutta toteutua. Anya tajuaa tilanteen, keimailee ja nauttii siitä, että saa olla vanhan, hienostuneen miehen haaveilun ja himon kohde.

Älylliset pohdinnat ylinnä ja niiden alla viettimaailma. Aivojen rakenne? 

Romaanin rakenne on myös hyvin musikaalinen sisältäen tihentymiä ja suvantoja. Eräässä esseessä Coetzee mainitsee Sibeliuksen suurimpana kaikista säveltäjistä.

Esseet, varsinkin ne pehmeämmät, antavat paljon ajattelemisen aihetta. Kirjailija pohtii terrorismia, kansallista häpeää, eläinten teurastamista, kilpailua, anteeksipyytämistä, eroottista elämää, sääliä.

Jos ei ole lukenut Coetzeetä aiemmin, ei ehkä kannata aloittaa tästä kirjasta vaan jostakin hänen varhaisemmista yhteiskunnallisista romaaneistaan. Maan sydämessä (In the Heart of the Country) on unputdownable ja must-read, kuten englanninkielessä osuvasti kutsutaan koukuttavaa lukemista. Se on myös kirja, joka jää pyörimään mieleen joksikin aikaa.  Taidan lukea senkin uudestaan. Kun lukee vanhaa, hyväksi havaitsemaansa, tietää ainakin, ettei tarvitse pettyä. 

Coetzee on ensimmäinen kirjailija, joka on saanut Booker-palkinnon kahdesti. Hän sai Nobelin palkinnon vuonna 2003. Se on vieläkin katsottavissa Googlessa.  Coetzeellä on puheessaan sama kaunis rytmi kuin kirjoituksessaan    myös valmistamattomassa puheessa, minkä olen todennut harvinaisessa Ruotsin Tv:n hänestä tekemässä haastattelussa, joka tuli pian Nobel-palkinnon myöntämisen jälkeen.


Kysymys pohdittavaksi: Miten lukija valitsee mielikirjailijansa? Minulla sanoi ”click” heti, kun luin ensimmäisen coetzeeni joskus nuorena. Sen jälkeen rakkaus on vain lisääntynyt kirja kirjalta. Minua viehättää erityisesti Coetzeen ehdottomuus ja hyveellisyys. Hän on mm. sanonut muutostaan Australiaan, ettei hänellä siirtomaavalloittajien jälkeläisenä ole oikeutta asua Etelä-Afrikassa. Syyllisyys-teema onkin paljon esillä hänen tuotannossaan.

2 kommenttia:

  1. Hei, saitpa minut - vähänlukevan - kiinnostumaan. Olen joskus ostanut Häpeäpaalun, mutta en ole tarttunut. Nyt menenkin vanhojenkirjojenkauppaan ja etsin Maan sydämessä. Kiinnostaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kas, minä en ole ymmärtänyt aina vastata kommentteihin.
      Inna, vastaus tulee nyt täältä yli kahden vuoden päästä elokuusta 2015, kun kirjoitan Coetzeestä kirjailijana, jota haluan lukea yhä uudestaan.
      Tätä postausta kirjoittaessa olen taas niin innostunut Coetzeestä. Hänen esseitään minulla on lukematta vaikka kuinka paljon, ja omaelämäkerrallisen trilogian 1. osa oli niin vaikuttava, hiljaisen humoristinen kuvaus lapsen elämästä syrjäisellä seudulla, Boyhood; Scenes from a Provincial Life, että siihen voisi tarttua uudelleen.

      Poista

Tänään tällaista; kesänviettoa lasten kanssa, luettuja kirjoja, koettuja tunteita

Meillä on mieluisia kesävieraita, S, 10 vuotta, ja pikkuveli K, 7 vuotta.   Autoajelut ovat hyviä hetkiä keskusteluihin. Alla olevan j...