Marraskuun kävelykelit ovat märkiä ja taajaman yleisilme alakuloinen. Olen vihdoin saanut aikaiseksi sen, että kävelen ihan joka aamu, säästä riippumatta. Hyvä minä!
Osuin lehdistä poimimiini mielenkiintoisiin numerotietoihin. Olen niitä tässä miettinyt.
Ensiksi eräs positiivinen tieto: päästöt ovat laskeneet Suomessa 31% vuodesta 2003, jolloin ne olivat huipussaan. Tämä on Aalto-yliopiston tutkija Tommi Ekholmin haastattelusta. Hyvä me!
Sitten numerokooste, josta en oikein tiedä, onko sen sisältö positiivinen vai negatiivinen asia: 500 miljoonaa eurooppalaista anoo 300 miljoonalta yhdysvaltalaiselta apua 140 miljoonaa venäläistä vastaan, jotka eivät ole kolmen vuoden hyökkäyssodan aikana pystyneet kukistamaan 50 miljoonaa ukrainalaista. Tämä on Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja, historioitsija Arkady Moshesin haastattelusta. Luvut ovat hieman pyöristettyjä, mutta oikean suuntaisia.
Voi voi, me niin uskoimme Euroopassa, ettei meidän tarvitse enää tuhlata varojamme sotimiseen. Sotahan on kauheinta haaskausta maailmassa.
Emme me ole myöskään oikein tunteneet Eurooppaa omaksemme, vaan korostaneet omien maittemme erillisyyttä Euroopan sisällä. Miksi se EU:n lippu ei liehu kaikissa EU-maissa oman lipun rinnalla!
Positiivista tässä on se, että ehkä me alamme lopulta tajuta yhteistyön merkityksen diktaattorien ja heidän kammodiiliensä pakottamana.
Kun etenen lenkilläni Koivusaareen, niin pääsen veden ääreen. Vesi on rauhoittava elementti maailman murheita mielessään kääntelevälle.
Olen lukenut vaihteeksi aforismeja. Kirjoittaja, kirjallisuuskriitikko Janne Tompurin Sivuääniä-kirjassa on tiiviitä ja kirkkaita ajatelmia, joissa usein on moraalinen sisältö ja kaksi merkitystasoa. Kirjoitan tähän muutaman maistiaisiksi ilmavasti, niin että jää ajattelulle tilaa.
Tyranni astuu valtaan vähin äänin.
Valta keskittyy - hiljaisuutta!
En pelkää, että kone oppii ajattelemaan kuin minä,
vaan että minä opin ajattelemaan kuin kone.
Minä, sinä, se, me, te, ne.
Sydämeni tuli ja jää. (suloinen omistuskirjoitus kirjan alussa)
Kevyempiin aiheisiin, koska mitäpä se hyvejää (= kannattaa, tykkään muistella kainuulaisia sanontoja) liikaa itseään murehduttaa asioilla, joille ei mitään voi.
Ostoskeskuksessa katselin nyt kuulemma nuorison keskuudessa muotia olevia likaisen oloiseksi käsiteltyjä farkkuja.
Odotan, tulevatko nämä kuralätäkössä pyöritetyn näköiset housut muotiin myös meidän vanhempien rouvashenkilöiden keskuudessa. Sitten nuorille on taas keksittävä uutta, koska he haluavat olla yksissä tuumin erilaisia kuin vanhempansa.
Pintamuoti on jännä asia. Pari vuotta sitten oli muotia sitoa neule kulkemaan olan päältä ja vastakkaisen kainalon alta kuin jousiampujan nuoliviini. Perinteisesti neuletta on pidetty harteilla tai vyötäröllä löyhästi solmittuna, mutta kuin käskystä moni muutti tyyliään ja venytti paitansa poikittain rinnan päälle.
Muoti on samalla tavalla erilaista, perinne eri tavoin samanlaista.
Harjoittelen lyhyempää muotoa kuin minulla tavallisesti. Tämä riittää.
Loppukaneetti Tompurilta: Kysymysmerkki, paimensauva.
Kommentoin postauksesi loppuosaan. Tuota neuleen pitämistä niin tai näin en ole edes huomannut, mutta se tapa, että neuleen tai puseron/paidan etuosa tungetaan housujen sisään mutta muuten sen annetaan olla ihan normaalisti, on ihan käsittämätön keksintö. En jaksa käsittää kuinka jollekin muotia suunnittelevalle on tällainen tyyli tullut mieleenkään ja että sitä sitten muodin perässä roikkuvat haluavat suurin joukoin noudattaa!
VastaaPoistaJoku julkkis esiintyy kuvissa niin että ei ole oikein ehtinyt työntää paitaa housuihin ja fanit ovat aivan innoissaan, ooh cool, noinhan se pitää pukea. Näin kävi tightsien kanssa; mallit astelivat kuntosaleilta salivermeissään ja paparazzit levittivät kuvia. Kohta näistä jumppatrikoista tulikin joka paikan vaatteita mukavuutensa vuoksi.
PoistaMuotitalot seuraavat myös katumuotia ja omivat sieltä vaikutteita.
Rentous ja päähänpistolta näyttävä (vaikka olisikin pitkään harkittu) mukava pukeutuminen näyttää olevan trendikästä, ei tyylikkyys.
Eurooppa ei ole suurvalta vaan jouko erillisiä valtioita, niin kuin Risto Murto kirjoitti. EU:ta olisi pitänyt viedä liittovaltioksi, mutta sehän ei ole sopinunut kansallisvaltioille, ei Suomellekaan.
VastaaPoistaNiinpä olen jo laatinut torstaisen pakinani otsikon: "Onko Eurooppa illuusio vai tosi?"
Hyvä aihe, tulen lukemaan.
PoistaKun maailmassa on suuria liittovaltioita, jotka jyräävät, niin ehdottomasti järkevintä olisi muodostaa vahva Eurooppa, jossa ei vängätä keskenään.
Euroopassa ei ole tajuttu vaaraa, kun on luotettu mukavuudenhaluisesti USA:han Euroopan ystävänä ja demokratiana, joka on aina meidän puolellamme, kuin yksi meistä, koska niin monella usalaisella on sukuhistoria Euroopassa. Tompurin kirjassa on tähän sopiva aforismi: "Turvaverkosta riippumatto."
Upeinta olisi, jos ei olisikaan isoja valtioita USA ja Venäjä, vaan erillisiä pieniä valtioita niitten nykyisillä alueilla. Molemmathan koostuvat hyvin erilaisista osista. Saa sitä fantasioida...
Maailmassa rauha on lisääntynyt sitä mukaa kun on siirrytty isompiin koonaisuuksiin (tästä on olemassa tutkimus) eli mitä pienempiä yhteisöjä (valtioitakin) sitä enemmän väkivaltaa ja sotia. Niinpä ko kirjassa isojen valtioiden seuraava askel (rauhan kannalta) olisi yksi maailmanvaltio!
PoistaEli ei kannata ehkä haikailla menneisyyttä. Siksi esim. minä en kannattanut Katalonian itsenäisyyspyrkimyksiä.
Jaa, no ei sitten. Mutta toisaalta taas isoissa valtioissa on omat puutteensa maan sisällä ja aika ajoin pulpahtava imperialismi, jossa isosta halutaan isompaa väkisin ja vastentahtoisesti maahan liitettyihin alueisiin kohdistetaan sortoa ja kovaa kontrollia.
PoistaYksi maailmanvaltio kuulostaa utopistiselta, ihan kuin Beatlesien Imagine-biisissä:
Imagine there's no countries
It isn't hard to do
Nothing to kill or die for
And no religion too
Imagine all the people
Living life in peace
...
Imagine all the people
Sharing all the world
Löysit hienon paralleelin!
PoistaToivotaan rauhan tulevaksi ja sodan loppuvaksi Ukrainassa ja muualla maapallolla. Maapallo on julmien sotien näyttämönä ja miksiköhän näin on? Gaza, Sudan, Ukraina, Kongon demokraattinen tasavalta, jne.
VastaaPoistaIsot pojat haluavat näyttää, että uskaltavat käskeä sotajoukkoja. Nythän eräs nimeltä mainitsematon on koonnut sotajoukot Venetzuelan lähistölle ja kohta käsky käy. Valitettavasti.
Jos joku "äly" katselee tätä menoa avaruudesta, niin varmaan ajattelee, että porukka tuolla pienellä pallolla sahaa omaa oksaansa.
PoistaAseet käyttämättöminä kutkuttavat itsensä jumaliksi korottaneita hallitsijoita. Aseita pitää käyttää, että saadaan uusia ja aseteollisuus saa tilauksia. Ja aseilla voidaan myös kilpailla, kummalla on isommat sotavarustelut (ja muut varustelut ;)).
Kaunis tuo järvimaisema, minuakin vesistö rauhoittaa. Lammet, järvet, joet ja tietysti meret tekevät myös maisemasta erityisen kauniita.
VastaaPoistaOivaltavia ja moniulotteisia nuo Tompurin aformismit. Luulen, että Sivuääniä-kirjansa voisi minuakin miellyttää.
Onneksi ei tarvitse seurata muotia. Siihen oli minulla painetta viimeksi teininä peruskoulussa (Levikset piti olla). Sen jälkeen olen kulkenut omia polkujani. Tosin saatan näemmä joskus patikan päätteeksi olla vahingossa muodikas, koska erityisen märällä kelillä voi housut näyttää vähän vastaavalta kuin tuossa kuvassa :D Tosin oikeasti roippeet ja mutapaakut sijoittuvat lähinnä lahkeiden alaosaan.
Hih, Elegia, muodikkaana vuorilla.
PoistaPintamuodin seuraaminen kuuluu nuoruuteen.
Minulla oli vielä pitkälti päälle kaksikymppisenä Afrikka-tunika mekkona. Mieheni on muistellut, että minulla oli se kun menimme seurustelun alussa juhannuksena risteilylle Kotkan Kaunissaareen ja hänelle selvisi siinä tuulenpuuskissa, minkä väriset alushousut minulla oli, punaiset. Oli minulla varmaan vilukin, koska se tunika oli löyhä ja minä laiha. En tajunnut, että merimatka on kylmä kesälläkin.
Paljon muutakin mautonta olen pitänyt upeana. Teininä paikkasin ehjiä farkkujani värikkäillä, repaleisilla tilkuilla. Isä parka piteli kiinni pyörän takalavasta, etten olisi lähtenyt kyläilemään niin huonoissa housuissa. Luullaan vielä, ettei meillä ole varaa vaatteisiin.
Ympärilleen katsova tosiaan löytää ihmeteltävää!
VastaaPoistaNäin on. Olisi kiva, jos se ihmeteltävä olisi aina jotain positiivista, tai osaisi etsiä enemmän sellaista.
PoistaSiirsin juuri liudan aforismeja puhelimen muistiosta koneelle. Ei mikään vaivaton tehtävä, vaan jokainen piti erikseen siirtää. Ainoa kerta, kun aforismit ovat aiheuttaneet stressiä! Muuten tiivis, oivaltava ilmaisu jättää juurikin tilaa ajattelulle. Aforismit parantavat elämänlaatua! Pitäisi ehdottomasti lukea myös näitä enemmän.
VastaaPoistaKyllä vain. Minä ilahdun aina kun löydän hyvän aforismikirjan. Tämä Tompurin Sivuääniä oli Helsingin Sanomien ehdokkaana parhaan esikoiskirjan palkinnosta. Hän on kirjoittanut lehtiin ja ollut mukana antologiassa Tiheiden ajatusten kirja.
PoistaSilti helppo, Esmeralda!
Ei saisi verrata vanhoihin menetelmiin, mutta mieleeni juolahti, miten meillä vieraileva venäläinen englanninopettaja siirsi minun laatimiani tehtäviä ja pitkiäkin tekstejä tietokoneelta kirjoittamalla niitä kauniilla käsialalla paperille. Tämä tapahtui 2000-luvulla! Minä yritin sanoa, että tulostetaan ne hyvä ihminen, mutta hän ei pystynyt ajattelemaan sellaista, niin ylellistä, kuten ei myöskään sitä, että hän saa ottaa lounasravintolan buffet-pöydästä kaikkea ilman että kukaan seuraa ja minä joudun maksamaan lisää vielä jälkikäteen.
Sinun kävelyretken maisemasi on aivan hyvä mielenrauhoittaja. Minun pitäisi tehdä samoin kuten sinä, lähteä aamun avaukselle kävellen tai nyt mieluummin suksilla.
VastaaPoistaTompurin aforismeistä löydän ideaa ja poimin niistä muutamia itselleni. Esim. tykkään, että nykyään hän-pronomini on vähällä käytöllä arkielessä ainakain. Se on korvannut hänet.
Muodista en piittaa pätkääkään, en kai koskaan ole välittänyt, enkä omista mitään muotivaatetta. Paikkaan kyllä lempipitkiksiäni, mutta laiskuuttani liimaan silittämällä valmiita paikkoja. Ihan näppärää.
Maailma on sairas, sillä on pahoja särkyjä, kuolettavia monin paikoin. Hoitoa pahimmat kipukohteet eivät kelpuuta.
Minullakin säännöllinen aamukävely pysyi pitkään aikeena, mutta muutaman kerran jälkeen siitä tuli tapa. Olen kyllä kävellyt, mutta milloin sattuu. Aamukävely herättää elimistön mukavasti päivään.
VastaaPoistaIhmisistä se ja ne, lemmikkieläimestä hän, jopa Hän.
Mullistuksia on menossa, saa nähdä, miten kaikesta selviämme.