Marraskuun kävelykelit ovat märkiä ja taajaman yleisilme alakuloinen. Olen vihdoin saanut aikaiseksi sen, että kävelen ihan joka aamu, säästä riippumatta. Hyvä minä!
Osuin lehdistä poimimiini mielenkiintoisiin numerotietoihin. Olen niitä tässä miettinyt.
Ensiksi eräs positiivinen tieto: päästöt ovat laskeneet Suomessa 31% vuodesta 2003, jolloin ne olivat huipussaan. Tämä on Aalto-yliopiston tutkija Tommi Ekholmin haastattelusta. Hyvä me!
Sitten numerokooste, josta en oikein tiedä, onko sen sisältö positiivinen vai negatiivinen asia: 500 miljoonaa eurooppalaista anoo 300 miljoonalta yhdysvaltalaiselta apua 140 miljoonaa venäläistä vastaan, jotka eivät ole kolmen vuoden hyökkäyssodan aikana pystyneet kukistamaan 50 miljoonaa ukrainalaista. Tämä on Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja, historioitsija Arkady Moshesin haastattelusta. Luvut ovat hieman pyöristettyjä, mutta oikean suuntaisia.
Voi voi, me niin uskoimme Euroopassa, ettei meidän tarvitse enää tuhlata varojamme sotimiseen. Sotahan on kauheinta haaskausta maailmassa.
Emme me ole myöskään oikein tunteneet Eurooppaa omaksemme, vaan korostaneet omien maittemme erillisyyttä Euroopan sisällä. Miksi se EU:n lippu ei liehu kaikissa EU-maissa oman lipun rinnalla!
Positiivista tässä on se, että ehkä me alamme lopulta tajuta yhteistyön merkityksen diktaattorien ja heidän kammodiiliensä pakottamana.
Kun etenen lenkilläni Koivusaareen, niin pääsen veden ääreen. Vesi on rauhoittava elementti maailman murheita mielessään kääntelevälle.
Olen lukenut vaihteeksi aforismeja. Janne Tompurin Sivuääniä-kirjassa on tiiviitä ja kirkkaita ajatelmia, joissa usein on moraalinen sisältö ja kaksi merkitystasoa. Kirjoitan tähän muutaman maistiaisiksi ilmavasti, niin että jää ajattelulle tilaa.
Tyranni astuu valtaan vähin äänin.
Valta keskittyy - hiljaisuutta!
En pelkää, että kone oppii ajattelemaan kuin minä,
vaan että minä opin ajattelemaan kuin kone.
Minä, sinä, se, me, te, ne.
Sydämeni tuli ja jää. (suloinen omistuskirjoitus kirjan alussa)
Kevyempiin aiheisiin, koska mitäpä se hyvejää (= kannattaa, tykkään muistella kainuulaisia sanontoja) liikaa itseään murehduttaa asioilla, joille ei mitään voi.
Ostoskeskuksessa katselin nyt kuulemma nuorison keskuudessa muotia olevia likaisen oloiseksi käsiteltyjä farkkuja.
Odotan, tulevatko nämä kuralätäkössä pyöritetyn näköiset housut muotiin myös meidän vanhempien rouvashenkilöiden keskuudessa. Sitten nuorille on taas keskittävä uutta, koska he haluavat olla yksissä tuumin erilaisia kuin vanhempansa.
Pintamuoti on jännä asia. Pari vuotta sitten oli muotia sitoa neule kulkemaan olan päältä ja vastakkaisen kainalon alta kuin jousiampujan nuoliviini. Perinteisesti neuletta on pidetty harteilla tai vyötäröllä löyhästi solmittuna, mutta kuin käskystä moni muutti tyyliään ja venytti paitansa poikittain rinnan päälle.
Muoti on samalla tavalla erilaista, perinne eri tavoin samanlaista.
Harjoittelen lyhyempää muotoa kuin minulla tavallisesti. Tämä riittää.
Loppukaneetti Tompurilta: Kysymysmerkki, paimensauva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti