maanantai 22. huhtikuuta 2024

Vain kolme kuvaa - huhtikuu

Huhtikuussa kevät humahtaa, mutta sitä tapahtumaa on hankala kuvata. Sitäpaitsi ei se kyllä tänä vuonna vielä ole humahtanut, muutama päivä aikaa humahtaa. Sää on mitä talvisin. Mieleeni tuli paljon muutakin sanallista h-tarinaa, hämärän hyssy, hajamielisyys, herttaisuus, hymy, hulluus... mutta kun pitää olla kuva, niin jos vaikka seuraavat:

1. HAME


Ompa hiano hame!

Jaa, ettei tämä ole muka hame - o l i, minun lapsuuden murteessani. Meillä sanottiin naisten pukua eli leninkiä (nykyään mekko) hameeksi ja hametta pualihameeksi. Minun on vaikea käyttää sanaa mekko muusta kuin kastemekoista, yöpuvuista ja pikkutyttöjen puvuista. 
Tämä on pikkusiskoni hame, valmistaja Karelia, huolella tehty, oikein vuoritettu, ihan muuta kuin nykyajan H&M:n, Lindexin, KappAhlin ja muitten vaatteet.
Minulla on ollut kaikenlaisia hameita (nyt siis sana yleismerkityksessään). Ensimmäinen koulutyttönä käyttämäni oli harmaa teryleenivekkihame (muistatteko vanhemmat ihmiset nuo hameet?) ja sitten seurasi kellohameita, samettihameita, minihameita, maksihameita, jokunen kapea kynähamekin ja tietysti skottihame hakaneuloineen. 





Piti olla vain kolme kuvaa, mutta lisään kuitenkin tämän. Kaunis siskoni on tässä n.12-vuotias, vuosi on 1969. Pidän tämän puvun mallista (voisi olla myös alas lantiolle laskettu vyötärö) ja lempeän sinisestä väristä. Kevät lienee kuvassa hieman pitemmällä kuin nyt.  
 

2. HERKUT



Suklaa on herkuista paras. Ostin varta vasten tätä kuvaa varten mielisuklaitani. Ihana, rapea Tupla ja tumma Fazerina ovat perinteisiä ja olleet olemassa siitä asti kuin muistan. Baileys-suklaassa on ylellinen kermaliköörin maku ja Royal piti olla pähkinäinen, mutta taisin ottaa vahingossa jotain muuta. Nämä riittävät pitkäksi aikaa, koska nautiskelen suklaata yleensä vain pari palaa kerrallaan päiväkahvin kera vaihdellen leivonnaisten kanssa. 
Muita herkkuja: hyvät pastat, salaatit, tiramisu, tuore vaalea leipä, ohut ruisleipä juuston kera, gulassi... mmm... 

Kirja, jonka kannesta näkyy kuvassa pieni siivu herkkuvatini vieressä, on Maija Laura Kauhasen omaan elämään pohjautuva romaani Ihmeköynnös. Siitä on nyt kirjoitettava äkkiä, pikalaina.
Sen verran vain tässä, että olipa kiva lukea naisesta joka nauttii seksistä eikä märise, miten ongelmallista se on. Kirjan päähenkilö nauttii myös ruuasta:"Gallo pinto yksinään oli riittävä syy matkustaa Nicaraguaan..." (upea hyvin valmistetun ruuan ja yhteen sopivien makujen kuvaus).

 

3. HELLYYS


Kuva on perhealbumista, vuoden 1984 alusta. Pieni kahdeksan viikkoa ennen laskettua aikaa syntynyt kuopuspoikamme on päässyt sairaalasta, koska saavutti 2,5 kilon painon. Ihmettä kaikki, tunsimme, Juha Itkosen kirjan otsikon mukaisesti.  

Tämän hauskan tehtävän on pannut alulle Kristiina (klik)

Jossain vaiheessa sitten toukokuun tarinoita. Toivottavasti silloin on jo aavistus kesästä.

PS
Tuo mekkoasia jäi mietityttämään. Oliko se Marimekko, joka teki mekko-sanan yleiseksi? En ainakaan kuullut sitä sanaa käytettävän aiemmin kaikenlaisista naisten puvuista.    



26 kommenttia:

  1. Ihania kuvia, huolella koottu
    historia hahmottuu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, HennaMar! Juu, henkilöhistoriaa 60-luvun vaatteista ja 80-luvun perhe-elämästä tämän päivän suklaaseen.

      Poista
  2. Kivat on kuvat ja niihin liittyvät jutut. Tuo mekko on sellainen yleisilmaus, johon en minäkään ota tottuakseni. Luultavasti Marimekko on tarjonnut virikkeen mekon leviämiselle ja syrjäyttänyt hameen, saati leningin. Joskus jopa puku saattoi tarkoittaa muutakin kaunista naisen asua kuin iltapukua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, iltapuku onkin lähes ainoa kokomittaisesta naisen asusta enää nykyään käytetty puku-sana, muuten ne on yleensä mekkoja . Puku on käytössä kaksiosaisissa asuissa, jakkupuku ja housupuku.

      Poista
  3. Meilläkin puhuttiin hameesta ja puolihameesta, Turussa siis. Leninki oli kirjakielen sana eikä mekko -sanaa käytetty ollenkaan, se oli tosiaan vain yhdyssanana marimekossa- joita minäkin käytin ahkerasti kesäisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla oli myös marimekkoja, joista enää on tallella essumekko. Säilytän sen, vaikka en käytä. Nykyään marimekkojen mallit ovat muuttuneet eivätkä sovi minulle enää. Ylisuuri-mallisto sopii kyllä teineille ja näyttää hauskalta heidän päällään.
      Nuo termit, hame ja puolihame olivat sitten käytössä varmaan ainakin Länsi-Suomessa. Muistan, että kotonani käytettiin vitsikkäästi myös sanaa klenninki, jos äitini oli ommellut oikein hienon puvun, johon päällysti napit puvun kankaalla ja lisäsi pitsikauluksen.

      Poista
  4. Hame, herkku, hellyys - hyviä h-asioita.
    En osaisi nimittää mekkoa hameeksi, en liioin koltuksi, kuten isoäitini teki.
    Hauskaa kun elämässä on hillitysti herkkuja ja hillittömästi hellyyttä ❤️
    Helteillä ei tee mieli suklaata, mutta muuten mussutan melkein vuoden ympäri, kuitenkin kohtuudella. Halauksia vuoden ympäri, ei ongelmaa helteilläkään, koska meillä on ilmastointi 😀🙃

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kommentti, kiitos Rita!
      Olen luonnostellut sanoja myös noihin tuleviin kuukausiin. Kurkkasin ja huomasin - kaikki positiivisia, hyviä asioita. :)
      Helteitten herkku on jäätelö.
      Kolttu tuo minulle saman mielikuvan kuin mekko, rantakolttu tai rantamekko, ja sitten saduissa semmoinen köyhän lapsen pitkä rohdinpaita.

      Poista
  5. Läninki äitini sanoi, itselleni se on mekko, sanottiin myös liivihame hihattomasta mekosta. Muistan teryleenikankaan, tuohon aikaan keinokuidut taisivat olla kovasti käytössä.
    Herkkuihin on pidettävä tietty välimatka, joka päivä ei voi.
    Huhtikuussa ei ole humahtanut muuta kuin lisää lunta, viikonloppuna oli tehtävä lumitöitä, jospa jäivät nyt.
    Kunpa hyvyys saisikin suuremman tilan maailmassa, tehtäisiin hyvää niin kauan kuin itsekukin täällä ollaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, liivihame, sekin on nykyään liivimekko.
      Teryleeni oli kovaa kangasta, vekit kyllä pysyivät kuosissaan. Myös tuo kuvani tytön mekko on jotain keinokuitua, mutta tuotelappua ei ole tallella.
      Harmittaa, että rotat olivat nakertaneet lapsuudenkotini aitan vintin orsilla riippuvat vaatteet hajalle. Käyttäisin mielelläni äitini ompelemia tyylikkäitä pukuja, mutta niitä ei voinut enää pelastaa.

      Kyllä joka päivä vähän herkkuja pitää saada. Nuorempana teki aina mieli lisää, nykyään ei.

      Ajelimme eilen kiireellä kyläreisulta Tuusulasta, kesärenkailla ja ehdimme kotiin juuri ennen jäätävää sadetta. Tämän voi varmaan jo laskea takatalveksi.

      Poista
  6. Hame tuo minunkin murteessani on ha sitten on tietysti erikseen puolihameet. Herkut, maistuu aina vaan, valitettavasti.
    Mukavaa päivää sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä piti sanoa että muistan kyllä nuo vekkihameet ja olihan mullakin sellainen. Silloin tykkäsin, mutta nyt en voi sietää niitä. Miksi tuollaiset tulevat uudestaan muotiin?! Ja joka kerta kun jokin vanha juttu keksitään uudestaan, niin sen hetkinen nuorempi sukupolvi kuvittelee, että sen on juuri heidän sukupolvi ihan juuri nyt keksinyt!

      Poista
    2. Ei herkuista tarvitse tuntea syyllisyyttä. Ne on ihmistä ja hänen mielihyväänsä varten. Näin ole ajatellut ja herkuttelen joka päivä sopivassa määrin.

      Nyt on niitä pitkiä, tiheään pliseerattuja hameita. Ne sopivat joillekin hyvin, itselleni ei. Midipituus tekee minusta noita-akkamaisen vaikutelman ja se pliseeraus levittää lantiosta.

      Poista
  7. Meilläpäin puhuttiin läningistä, mutta itse tietenkin opin mekon Marimekolta. Pidin lapsenakin vain farkkuja ja Marimekon paitoja. En osaa olla hame tai mekko päällä. Äitinikin oppi lopulta yli 60-vuotiaana pitämään farkkuja. Sitä ennen oli aina läninki päällä, vaikka oli tekemässä halkoja.
    Markehyvää herkkusuille ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Milloinkahan itse aloin käyttää farkkuja? Opiskelijana ehkä, enemmän kuitenkin sammareita. Äitiyshousutkin oli vakosamettia, semmoiset epäkäytännölliset haalarit, joita oli kaikilla, oikea äitiysunivormu.

      Sinun kotiseutusi murteeseen on varmaan ruotsi vaikuttanut paljon, kuten minunkin. Isoisäni käytti sanoja kaffeli, klasi, tooli, hantuuki, flikka, frouvva jne. Vielä yksi sana pikkutyttöjen puvulle, tanttu. Mistähän se sana on peräisin? Sama kuin kolttu/mekko, eli puku jota ei ole katkaistu vyötäröltä - ennen vain pikkutytöille tehtiin sillä mallilla, isommilla korostettiin vyötäröä.

      Poista
    2. Luulenpa, että Oulun seudun murre on risteyskohdassa, johon on vaikuttanut ruotsi, venäjä, koillismaan ja lapin murre. Kunnon sekametelisoppa.
      Äitini sanoi aina, että markehyvää herkkusuille, kun tarjosi herkkuja. Ilmeisesti se oli mainos, mutta en tiedä mikä mainos. Jotain herkkuja.

      Poista
  8. Ihania H-kuvia. Siskosi sininen hiano hame on ihana. Samoin hellyys-kuva on suloinen. Ja kuva (suklaa)herkuista voisi olla yksi minunkin H-kuvia :) Terv InnaVaara

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Inna, nykyään on niin tarkkaa kuvien kanssa, ettei oikein voi käyttää kuin omia kuvia. Läheisistä olen käyttänyr vanhoja kuvia kysymättäkin ajatellen että ne ovat niin kaukaa.
      Somemaailman alkuaikoina koululuokkien kuvat julkaistiin koulun sivuilla, samoin kuvia koulujen juhlista ja teemapäivistä, mikä oli kivaa. Harmi, että ilkeily on pilannut niin paljon.
      Minusta tuossa kuvassa välittyy hellyys hyvin. Pojat olivat valtavan innoissaan pikkuveljestä.

      Poista
  9. en tainnut ostaa yhtään teini- ja nuorisovaatetta helsingin keskustan nuorisoputiikeista. kerran sain synttärilahjaksi micmacin minivekkihameen, mutta noin muuten minulla oli yleensä päällä jotakin pelastusarmeijan tai emmauksen kirpputoreilta hankittua "huolimatonta".

    kirpputorivaatteista tuli elämäntapa, joka jäi päälle. oli sellainen tunne, että originellit lumppuni olisivat kelvanneet mihin tahansa haute couture -tilaisuuteen. tänäkin päivänä ajattelen että eletyn elämän muokkaamassa vaatteessa on se ainoa oikea tuntu.

    luokkakaveristani kaisasta näki jo varhain, mikä oli vanhempien ansiotaso ja sosiaaliluokka. kaisa pukeutui kauniin klassisesti ja siististi pahimmankin murrosikänsä läpi.

    ps. sinun huhtikuun kuvistasi tulee hurjan lohdullinen olo.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kiva, että koet noin, Meri!

      Olen ennenkin todennut, että sinulla on varma maku. Tiedät ja tunnet, mikä sopii sinulle.
      Itse olen ollut enemmän kokeilija ja oppinut erehdysten kautta missä vaatteissa viihdyn.
      Väreissä olen varmempi. Viininpunaisen sävyt vetävät minua aina puoleensa ja nyt harmaahiuksisena myös tietty roosan sävy. Lisäksi etsin ikuisesti sitä sammalenvihreän sävyä, josta minulla oli lapsena äitini ompelema silkkisamettimekko. Sitä vihreää näen vain luonnossa.
      Pukeutuminen on kiinnostava asia ja kertoo paljon ihmisestä.

      Poista
  10. Hei. Oliko sähköpostiosoite mikä sinulle. Voisitko lähettää tiedon sähköpostiini kulttuuritasken@gmail.com Kysymyksessä on kirjallisuuspäivien info. Ystävällisesti Kusti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lähetin. Kiitos!

      Muuten, ihan yleisesti tiedoksi. Isommilla koneilla tuossa oikeassa laidassa näkyy henkilötietoni, s-postiosoitekin (marjatta@mentula.net) , seuraamiani blogeja, vanhoja kirjoituksia ja paljon muutakin. Kännyköissä nämä eivät näy.

      Poista
  11. Ai, että mukavaa tarinaa h-kuvien lisukkeeksi. Sininen hame on nätti.
    Lapsuudesta muistan kolttu-sanan. Minulle se on suht sama kuin mekko. Leninki on vieras niin sanana, kuin itse asukin. Koskaan en oikein ole tykännyt minkäänsorttisista hameista
    Herkkujen perään olen ja myös suklaatista tykkään. Koetan vähentää.
    Hyvin hellyyttävä tilanne hellyyskuvassasi. Pikkuinen on ihme suuri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enemmän minäkin pidän - no, mikä se sana nyt sitten olisi... mekoista (olkoon mekko!)... kotelomekoista juhlissa ja collegemekoista kotioloissa, nytkin sellainen päälläni, viininpunainen.
      Farkut on kätevät ulkona Suomen säissä, silloin kun ei tarvitse paksumpia ulkoiluhousuja ja kesällä sitten kevyesti kesämekossa.

      Pieni joutui olemaan kolme viikkoa keskolassa, minut ajettiin pois viikon kuluttua jouluksi kotiin, itse en tajunnut lähteä.
      Kun hänet sitten luvattiin päästä kotiin eräällä vierailukerrallani (minullahan oli sata kilometriä sairaalalle Kuhmosta Kajaaniin), niin koko kotona odottava miesväki tuli taksilla hakemaan. Tämä kuva on otettu pian kotiin saapumisen jälkeen.

      Poista
  12. Tiedän, että osa vanhemmista ihmisistä puhuu puolihameesta, mutta minun sukupolvessani varmaan harva ymmärtää sanan merkitystä. Tuntuu, että muutenkin pukeutumisen sanasto on ainakin jostain päästä vähän kaventunut. Kaikki voidaan kuitata perussanoilla housut, paita, hame ja mekko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, paljon on jäänyt pois ja paljon tullut uuttakin, kuten legginsit, jegginsit ja megginsit, tosin nekin sanat nyt jo häipymässä kun myös pitkien kalsarien tyyppisiä vaatteita kutsutaan housuiksi.

      Poista

Kuvia kevätluonnosta Mustilan arboretumisssa

Rinne täynnä jouluruusuja, valkoisia ja vaaleanpunaisia kaunottaria Kävimme sunnuntairetkellä Arboretum Mustilassa Elimäellä, kuten yleensäk...