lauantai 3. kesäkuuta 2023

Kaunis kirja?

Suomen kirjataiteen komitea on valinnut vuoden 2022 kauneimmaksi kirjaksi graafisen suunnittelijan Viivi Prokofjevin suunnitteleman kirjan Manuaali. Kirja on romaani ja sen on kirjoittanut Klaus Maunuksela



Kauneimmat kirjat valitaan vuosittain yli 30 maassa.
Suomessa vuoden kauneimmat kirjat on valittu vuodesta 1947 lähtien. Kauneimmat kirjat -kokoelma on näytteillä valinnan jälkeen mm. kirjastoissa ja kirjamessuilla sekä ulkomailla kansainvälisissä näyttelyissä ja kilpailuissa.
Lisää tietoa palkitsemisesta, sen perusteista ja raadin kokoonpanosta täältä.

Vaikka perusteluissa yhtenä seikkana mainitaan myös kirjan ulkoasun ja sisällön yhteensopivuus, tarkastelen tällä kertaa vain kirjaesinettä.
En ole vielä lukenut tätä kirjaa. Arvelen, että kyseessä on digiajan pohdintaa (kannen viivakoodi) ja scifiä (avaruuskuvat). Palaan sisältöön ehkä myöhemmin.

Manuaali
on muistikirjaa muistuttava niin pieneltä kooltaan kuin pehmeiltä  kansiltaankin. Kulmat ovat sievästi pyöristetyt. Kansien väri on lämmin villanvalkoinen, sisäsivut ovat kellertävämpää valkoista ja 3. luku (75 sivua 170:stä) on harmaita sivuja valkoisin tekstein, lopussa palataan taas valkoisiin sivuihin.

Kannessa ja alkusivun kiitostekstissä sekä takakannen esittelyssä on käytetty vanhahtavaa kaunokirjoitusta. Numeroissa on entisaikojen kaarevia muotoja.


Keskellä teosta on kuva-aukeama avaruuden tähtisumuista ja taittosivujen keskellä ilmeisesti avaruusaluksen tai -alusten osien kaavioita. Luettuani tekstin tiedän paremmin. 




Suunnittelija on viehättynyt ovaalimuodosta. Kiitokset omalla sivullaan ja takakannen esittelyteksti kulkevat soikiona, mikä ei ole kovin miellyttävää lukea, vaikka onkin hauskan näköistä.




Anteeksi tuo kirjaston tarra yllä olevassa kuvassa ja pahoittelen myös kuvieni tasoa. Aherran kuvien kanssa, hion ja kirkastan ja olen tyytyväinen, kun saan tekstitkin näkymään tarkkarajaisina, mutta... ääh ne hämärtyvät matkalla Bloggeriin. 

Oma arvioni tämän kirjan kauneudesta:
- Kirja tuntuu mukavalta kädessä ja pidän sen lämpimänvalkoisista sävyistä.
- Teksti on miellyttävän ilmavaa, koska kirjailijan tyyli on säeproosamaista ja teksti on lisäksi ladottu väljästi ja jätetty joukkoon tyhjiä sivuja ja sivun puolikkaita. 
- Valkoinen teksti harmaalla pohjalla on hankalampaa lukea kuin musta valkealla. Minulla on uudet hyvät lukulasit, silti koen tämän tekstin epämiellyttävänä.
- Kansi saa minulta sapiskaa. Se on liian tyhjä, ja kirjan nimi saisi olla isommalla tekstillä. Pidän yleensäkin siitä, että kirjan nimi näkyy isommin kuin kirjailijan nimi. Hieman väriäkin saisi olla.
👍 Nyt kun on kouluarvosanojen aika annan tälle kirjalle ulkomuodostaan  ysimiikan. 

On hienoa, että kirjoja palkitaan niiden ulkonäöstä.
Monelle ihmisille kirja on vain teksti ja he lukevat yhtä hyvin laitteelta tai kuuntelevat kirjaa luettuna tietämättä kirjan ulkonäöstä. Minä arvostan painettua kirjaa - olisinko sanonut tämän joskus ennenkin! - ja pidän sitä kauniina myös sisustuksessa. 
Ehdotankin, että kirjan ulkonäön suunnittelijan, graafikon tai kuvittajan, nimi näkyisi kirjoissa paremmin ja olisi jo alkulehdillä, ei takaliepeen alalaidassa. 
Suomentajan nimi muuten onkin joissain kirjoissa jo hyvin näkyvillä, jopa kannessa. Hyvä!
Tässä kirjassa kirjan taiton ja kannen suunnitelleen Viivi Prokofjevin nimi on Kiitos-sivulla pienellä tekstillä. Se on tuon ovaalin vasemmalla puolen. Klikkaa kuva isommaksi, niin pystyt lukemaan.     



16 kommenttia:

  1. Onpa jännä juttu, sanoo nimettömäksi julistettu Lissu. Kaikenlaisia kirjoja näemmä laaditaan ja julkaistaan.
    Minäkin julkaisin tänään blogijutun, mutta harva sen näkee. FB-sivuni näet kaapattiin ja suljettiin, enkä voi siellä nyt julkaista mitään. Muitakin tietokonepulmia on. Odotan pojanpoikaa ratkomaan niitä ja opastamaan mummuaan.
    Leppoisaa viikonloppua🌻

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, ei kai siinä muu auta kuin perustaa uusi tili, aloittaa alusta ja levittää tietoa, että älkää uskoko kaikkea mikä näyttää tulevan minun nimissäni.
      Aion lukea tämän kirjan ja katsoa, nouseeko arvosanani, kun näen, miten teksti sopii yhteen ulkoasun kanssa.

      Poista
    2. Ihme ja kumma, että entisistä työtovereistani se, joka vastasi ATK-asioista, lykkäsi huijarin pyynnöstä muka minulle puhelinnumeronsa.
      Minä puolestani tein sen virheen, etten saman tien poistanut huijausviestiä. Se jäi muhimaan ja ehti tehdä pahojaan.

      Poista
    3. Huijausviestit ja outojen tyyppien kaveripyynnöt kannattaa tosiaan poistaa pikimmiten, mutta se on nyt myöhäistä. Uudella innolla vain viestimään, kunhan apurisi on selvittänyt ongelmat.

      Poista
  2. On kyllä omaan makuuni aivan liian pelkistetty. Olen iän myötä alkanut pitää enemmän väreistä. Terhi Rannelan teos Kirjeiden lumo on mieleeni kansikuvaltaan, sopii hyvin myös kirjan sisältöön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se on herkän kaunis.
      Nuo kauneimmiksi valitut näyttävät olevan kaikissa genreissä kautta linjan melko pelkistettyjä ja hillittyjä kansikuviltaan poikkeuksena Onnistuneet kannet -sarjan Vauvaskainen.

      Poista
  3. MM
    "Minä arvostan painettua kirjaa - olisinko sanonut tämän joskus ennenkin! - ja pidän sitä kauniina myös sisustuksessa."

    Noin on - ja piste.

    Minulla on ainavaan mielessä tämä hentohuntuinen: https://hikkaj.blogspot.com/2017/06/kaunein-kirja.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä kaunis. Ja arvaapas mitä - minä olen menossa tutustumaan Valamoon ensi viikolla. Pitää ottaa kynä mukaan tökättäväksi Pentti Saarikosken haudalle siellä jossain hautausmaan reunalla.
      Minä pidän Aki Ollikaisen Nälkävuoden kannesta, jossa on samansävyinen paperivyöte pahvikannen päällä kuin tuon Valamo-kirjan kansi. Kannen on suunnitellut Elina Warsta, jonka töistä pidän yleensäkin.
      Tällä hetkellä kirjastosta lainassa olevien pinossani on kaksi kaunista valokuvakantta, Edith Södergran:Maailma on minun, toim.Agneta Rahikainen ja Eira Sillanpää, kansi Fredrik Bäck ja Tuomas Kyrön Ukrainassa sotivasta suomalaismiehstä kertova Aleksi Suomesta, jonka kansikuva on Jari Kivelän ja typografia Jussi Karjalaisen.

      Poista
    2. Etiäisesi täällä. :)

      Tiedän että on epäkohteliasta tuputtaa omia sivujaan luettavaksi, vaan nyt on pakko, koska niistä voi olla apua ja ohjetta tulevalle Valamo-matkallesi.
      https://hikkaj.blogspot.com/search/label/Uusi%20Valamo

      Poista
    3. No, tämä sinun kirjoituksesihan on hyvää pohjustusta minun retkelleni, joka on aivan erilainen kuin teidän, sinun ja vaimosi, hiljainen korona-ajan patikkaretki. Lähden reissuun naisryhmän mukana ja meillä on monenlaista ohjelmaa. Valamossa tutustumme oppaan johdolla kirkkoihin ja viinin valmistukseen, lounastamme Trapesassa ja käymme tutustumassa Martta Wendelinin näyttelyyn. Toivottavasti saan aikaa käydä Saarikosken haudalla - jos en saa niin menen kyllä myöhemmin Unton kanssa uudestaan.
      Menomatkalla käymme Parikkalan patsaspuistossa, jossa olen käynyt pari kertaa aiemmin, mutta niistä kerroista on aikaa. Se on kaamea paikka.

      Poista
  4. Pelkistettyä, ehkä liiaksikin. Ja ovaalin mutoista tekstiä lukiessa niskat nyrjähtävät!
    Pienkustantamoille tämä kilpa on hintava. Jokaisesta lähetetystä kirjasta pitää maksaa 85 euron osallistumismaksu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, aika korkea tuo maksu ja epäreilua pienille kustantamoille, joilla juuri saattaa olla jotain aivan uutta ja erilaista kaunista kirjan suunnittelussaan.

      Ovaali ja kaiken lisäksi tuollainen kapea kaunokirjoitus, on kyllä vaikeaa lukea.

      Poista
  5. Onpa jännää.. No, ymmärrän kyllä perustelut, mutta ei tuo ulkoasun perusteella minun ostoskoriini päätyisi. Kannatan myös, että graafikon / suunnittelijan / taiteilijan nimi näkyisi selvemmin. Ulkoasuhan vaikuttaa valtavasti, mistä kirjasta kiinnostuu, jollei tiedä sisällöstä enempää. 1960- ja 70-luvuilla osattiin kyllä tehdä vetoavia ja erottuvia kansia, monia muitakin asioita. Kansissa on aina aikakautensa leima. Nyt välttelen erityisesti niitä, joissa kirjailijan nimen alkukirjaimet on kirjoitettu pienellä. Periaatteestakaan tällaista kirjaa ei voi ostaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun inhokkini on ne kannet, joissa kirjan nimi on jaettu useampaan osaan allekkain tai porrastettu vinoon ja vielä tavutettu väärin, huh - turhaa konstailua! Olen nähnyt näitä, mutta en nyt muista nimiä.
      Kansia pilaa nykyään usein myös jonkun toisen kirjailijan kehulauseet tai lehtikritiikistä irrotettu lause. Ne saavat kirjan tuntumaan kertakäyttötuotteelta kuten aikauslehdet, joiden kannet ovat täynnä vinkkejä sisällöstä.

      Poista
  6. Kiinnostavaa, en ollut kuullut tuollaisesta kilpailusta. Kirjojen ystävät saavat vaikka mitä irti kirja-aiheesta. Kaunis ei aina ole käytännöllistä ja päinvastoin. Minulta menisi hermot jos pitäisi lukea niskaa kallistaen ja kirjaa kädessä käännellen. Jokusen kerran olen ihastunut ihan valtavasti kirjan ulkoasuun ja materiaaleihin. Suuri nautinto kun semmoista saa eteensä ja käteensä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, kaunis ei aina ole käytännöllistä. Joskus sattuu että on, ja se vasta onkin upeaa.

      Tämä kirjan kansi tuotti hauskan väärinkäsityksen. Ystäväni halusi kuvata minut mielipuuhassani eli lukemassa ja kohotin ylös tätä kirjaa näyttäen mitä olin lukemassa. Hän totesi kuvasta, että katopas, näytät vahingossa takakantta eikä tuo kirjaston viivakoodi ole kovin nätti.

      Poista

Kansalaisaktivismia Kouvolan yöpäivystyksen puolesta

  Meille Kouvolaan valmistui pari vuotta sitten hieno uusi sairaala, Ratamokeskus, jossa saa apua - yölläkin.   Hallituksen työryhmä on nyt ...