maanantai 20. maaliskuuta 2023

Hyvää maailman onnellisuuden päivää 20.03.2023

 


Semmoinen on tänään, YK:n kymmenen vuotta sitten lanseeraama päivä. Miten tärkeää onkaan nostaa esiin onnellisuus!

Tämän päivän yhteydessä julkaistaan vuosittain laajaan haastattelumateriaaliin pohjautuva raportti eri yhteiskuntien onnellisuusasteesta. Raportissa mitataan toimeentuloa, terveyspalveluja, sosiaalipalveluja, vapautta toteuttaa itseään, korruptoimattomuutta ja anteliaisuutta. Suomi on tässä mittauksessa jo kuudennen kerran maailman ykkönen! Seuraavina on muita hyvän toimeentulon ja tasa-arvon maita. Viimeisinä listalla ovat köyhät väkivaltaisuuuksista kärsivät maat Afganistan ja Libanon. 

On turhaa romantisointia sanoa, että köyhä voi olla onnellisempi kuin hyvin toimeentuleva. Köyhyys ei tee kenenstäkään onnellista. Onnellisissa maissa ihmisten toimeentulon erot ovat pienet, onnettomissa korruption riivaamissa maissa isot.

Moni sanoo, että eihän me olla niin onnellisia, mökötetään, masennutaan ja tehdään itsemurhia.
No tutkimus ei mittaakaan ihmisten mielenlaatua vaan yhteiskuntia.
On onnekkaampaa syntyä Suomeen kuin Afganistaniin. 

Me suomalaiset emme näyttäydy kovin pirteinä ja riehakkaan iloisina ihmisinä. Me olemme vakavia ja usein väsyneitä. Itse asiassa meillä arvostetaan sitä, että ei naura turhaan ja että ymmärtää kantaa murhetta maailman tilasta ja tulevaisuudesta.
Me olemme myös kovia valittamaan mielipidepalstoilla ja vaatimaan aina vain parempaa palvelua, lyhyempiä työpäiviä ja jonotusaikoja terveydenhoidossa. Mutta eikö se olekin yksi muoto onnekkaana olemisesta, että on varaa marista pienistäkin asioista? Meillä ei kuolla nälkään tai siihen ettei sairauttamme hoideta, meillä on kansainvälisesti mitaten pitkät lomat, luonto lähellä jokaisella ja tilaa yksityisyyteen. 
Olemme onnekkaita ihmisiä, kun olemme saaneet syntyä yhteiskuntaan, joka pitää meistä huolta ja johon me voimme vaikuttaa. On paljon maita, joissa äänestämisellä ei ole mitään merkitystä. 

Olemmeko tottuneet liian hyvään? Odotammeko, että yhteiskunta ottaa kopin joka tilanteessa? Osaammeko pitää toisistamme huolta?

Yhteiskunnan apu, väljä asuminen ja yksityisyyden kunnioittaminen johtavat helposti yksinäisyyteen. Siihen meidän on kiinnitettävä huomiota. 

Nyt en ehdi pohtia tätä asiaa enempää, vaikka mieli tekisi. Lähden katsomaan Ylen suurta vaalikeskustelua.

Muistetaan, olemme syntyneet onnellisten tähtien alla, ollaan siis onnellisia - eikä pihdata jakaa sitä onnellisuutta, eikö niin? 

Iloisuudesta mallia antakoot Elina Ruohosen kisailevat koirat.  

Elina Ruohonen, Try me, 2010,
Überhund-näyttely


18 kommenttia:

  1. Vaalikeskustelua en katsellut, kun käytiin jo kahdeksalta nukkumaan, että jaksetaan onnellisina herätä puoli viideltä vaimon työhönlähdön takia. Ylen Vaalistartti-ohjelmassa esiteltiin puolueitten vastauksia vaalikoneesta. Niitä katsellessa vaikutti selvältä, että tulossa on puhdas porvarihallitus riippumatta siitä mikä on suurin puolue.

    Mutta kansamme onnellisuudesta sain eilen tuntuvan näytteen, kun uutisissa rohjettiin lopultakin myöntää, että Suomeen on ostettu ja ostetaan edelleen venäläistä kaasua - ilmankos ei ole sitä kaasulaivaa tarvittu. Tästä tuli minulle niin turvallinen olo, ei Venäjä meitä ala pommittaa, kun olemme heidän kavereitaan. Suomi vie ammuksia Ukrainaan, ostaa kaasua Venäjältä, tykkää Turkista ja Unkarista ja Ruotsista. Me ollaan kaikkien kavereita! Tää onnea on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, joo... rehellisyys ja median korruptoimattomuus ovat kyllä toimivan ja onnellisen yhteiskunnan peruspilareita, eli siinä mielessä hyvä, että saamme tietää tästäkin "moniarvoisuudesta".
      Omituista valtapeliä menossa maailmassa ja siinä "pienet onnelliset" koittavat sitten luovia kuten totesit kaikkien kavereina.

      Muistelen onnellisimpien listaa menneiltä vuosilta. Australia, Uusi-Seelanti ja Kanada olivat ennen hyvillä sijoilla, nyt enää Uusi-Seelanti on kärkijoukossa sijalla 10. Israelia hämmästelen, sija 4! No - onhan siellä lämmintä.
      Omaa onnellisuuttani Suomessa syövät sääolosuhteet. Nyt kyllä paistaa aurinko, mutta luvassa on monta päivää hyistä sadetta. Jos meillä kesää olisi vaikka yhdeksän kuukautta vuodesta, niin nykyinen ajoittainen hymyni muuttuisi kestohymyksi.

      Tämän tietyn lähinnä yhteiskunnan tilaa mittaavan tutkimuksen lisäksi on kyllä toisenlaisiakin mittauksia.
      Edelleen mietin, miten hyvinvoinnissa elävillä on niin paljon pahoinvointia. Siksi ei oikein osaa hurrailla, vaikka pitäisi.

      Poista
  2. MM,
    Onnea on olla eläkeläinen Suomessa*, eikös! :)
    terv.
    Onni Eläkeläinen

    *vaikka jotkut pakenevat verojaan portugaliloihin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onni Eläkeläinen, olet oikeassa. Meillä eläkkeellä pärjää eikä tarvitse tehdä enää väsyneenä töitä. Saamme myös terveydenhoitoa, vaikka emme olisi ymmärtäneet säästää sitä varten. Tosin viime aikoina on kyllä maristu, että meitä on liikaa ja loppuvuosien hoivan järjestäminen on kallista. No, onhan me tehty töitä hyvin nuoresta, monet nelisenkymmentä vuotta, joista ensimmäisiä vuosia ei edes lasketa eläkkeeseen, ja maksettu isot verot, joten pidetään puoliamme, eikö niin.

      Portugalin ymmärrän kyllä, terveyssyistä. Itsekin viettäisin mielellään muutaman talvikuukauden jossain lämpimässä, jossa keuhkoni ja niveleni voisivat paremmin, verenpaine laskisi, voisi kävellä ja uida... hymy pysyisi kasvoilla, kun se pimeässä ja kylmässä tahtoo hyytyä.

      Onnellista päivää Onnille! Hiihtää varmaan.
      Minä lähden kohta uimahalliin vesijumppaamaan. Se on onnea!

      Poista
  3. Onnellisessa yhteiskunnassa voi asua onnettomia ihmisiä.
    Kaikille tämä elo ei ole pelkää iloa, mutta iloa ja valoa jokaiselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, onnellisuutta on tutkittu paljon, mutta aina tullaan siihen, että olosuhteet on vain yksi mahdollistaja. Luonteen piirteet ratkaisevat paljon. Itse ajattelen, että tavoitteellisuus on tärkeää, mutta ne tavoitteet ja merkitykset elämälle pitäisi löytää itse. Joku on tyytyväinen kaikkeen, jollekin toiselle mikään ei riitä.

      Poista
  4. Katsoin eilen John Websterin dokumentin Happy worker, jossa pääosassa onnettomat ihmiset työelämässä. Vaikka se oli enemmän suurten bisneskeskusten, Seoul, Lontoo, New York, maailmaa eikä Suomessa ehkä olla vielä ihan niin pahassa jamassa, se kuvasi kuitenkin hyvin yhtä osaa pahoinvoinnista ns hyvinvoinnin keskellä. Eli ihmisten asettamista jatkuvaan kilpailuun keskenään, työsuoritteista. Sen täydellinen vastakohta ovat ihmiset slummeissa, pakolaisleireillä jne, joissa saattaa nähdä (uutisfilmeissä,dokumenteissa) hämmästyttävää rauhallisuutta, ystävyyttä, vaikka materiaalinen puoli on pelkkää niukkuutta. Se on kai se yhteisöllisyys, pakotettukin, joka toimii. Eikä kukaan etsi syytä tilanteelle itsestään, kun syyt ovat muualla. Ihmiset joutuvat toimimaan yhdessä eivät toisiaan vastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on tuo elokuva ja sitä seurannut Docventures- keskustelu tallessa, ja onhan se kait Areenassakin eli katselu odottaa. Katsoin toiselta kanavalta puolueiden puheenjohtajien vaalikeskustelua ja ihmettelin miten he jaksoivat seistä kaksi tuntia. Jotkut näyttivät kyllä uupuneilta, ja tänä iltana jatkuu, siinä välissä työpäivä.

      Ei ole oikein, jos työstä tehdään epäinhimillistä. Jos kiire ja vaatimus tehdä monta asiaa yhtä aikaa vievät ihmiseltä keskittymiskyvyn, niin voi kysyä, eikö digilaitteiden pitänyt vapauttaa rutiineista eikä kahlita. Olen huomannut parikin uutista muistisairaudesta nuorilla.
      Olen seurannut kouluelämän muutoksia, joita kutsutaan moderneiksi uudistuksiksi, vaikka ne ovat huononnusta eivätkä ota huomioon lapsen/ihmisen psyykeä. Digikirjoista opiskeleminen ei anna jämäkkää pohjaa, vaan jättää lapselle epävarmuuden siitä, mikä on se ydinasia mitä hänen pitäisi tietää. Kunnon oppikirjojen puuttuessa opettajat joutuvat valmistamaan itse materiaalia, ihan kuin heidän tehtäviinsä ei olisi muutoinkin jo lisätty vaikka mitä, esim. jatkuva turha raportointi (kuten monessa muussakin työssä), koska se on niin kätevää, kun kerran on nämä koneet, huoh!

      Poista
  5. kirjoitit: "on turhaa romantisointia sanoa, että köyhä voi olla onnellisempi kuin hyvin toimeentuleva."

    sanotaan että varallisuus ei tee ihmistä onnelliseksi. parempi olisi ehkä sanoa, ettei se tuo mukanaan tarpeeksi onnea. jollei taloudellinen hyvinvointi olekaan merkki ihmisen onnellisuudesta, niin ei se sitä todista, että köyhyys olisi parempi olotila.

    luen parhaillaan edgar lee mastersin hautausmaalyriikkaa. siinä on erilaisia kuvauksia onnettomien onnellisuudesta ja onnellisten onnettomuuksista. eräässä lievästi ironisessa säkeessä annetaan ymmärtää, että köyhyydessä ei voi uneksia mistään, koska unet ovat useimmiten liian kaukana toteutettaviksi.

    ps. minusta count your blessings -ajatuksella pääsee aika lähelle onnellisuutta. on hirveän raskasta jäädä tuijottamaan juomalasin tyhjään osaan.

    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aamun Hesarissa oli vertailuja Suomen, Ruotsin ja Saksan välillä ja lopputoteama, että vaikka Suomella menee näitä maita huonommin taloudessa, niin suomalaiset ovat silti tyytyväisempiä elämäänsä kaikilla mitatuilla osa-alueilla, taloudessa, asumisessa, työssä ja ajankäytössä. Selitykseksi tässä artikkelissa esitetään sitä, että elintasoa on pidetty yllä velaksi. Minä taas ajttelen, että ainakin me vanhempi ikäluokka olemme tyytyväisiä siksi, että meidän elinaikanmme on menty niin paljon eteenpäin elämisen tasokkuudessa, että me osaamme olla tyytyväisiä nykyiseen elintasoon ja vaikka vähän matalampaankin.

      "Count your blessings" on hyvä. Siihen perustuu kiitollisuuspäiväkirjan idea. Olen havainnut hyväksi myös ajatuksen siitä, että jos ei saa haluamaansa, niin pitää opetella haluamaan saamaansa. Yksi psyyken automaattinen toiminto onkin nopea uudelleenasennoituminen pettymystilanteissa. Jos jää haikailemaan saavuttamatonta, niin tekee itsensä taatusti onnettomaksi. Tästä syystä minua on ärsyttänyt aina laulu Beautiful Maria of My Soul, The Mambo KIngs elokuvaan tehty laulu, jossa mies mouruaa hänet pettäneen Marian perään ja pilaa hyvän elämänsä.

      Köyhyys on toivottomuutta ja liian vähään alistumista. Pirkko Saisio kertoo eräässä kirjassaan (olikohan Exit), miten he Honskun kanssa tutustuivat Intiassa rikshakuskiin ja pääsivät käymään tämän hökkeliasunnossa, johon mentiin kuralammikon yli jotain lautoja pitkin. Kuski oli näyttänyt seinältään usalaisen miehen valokuvaa. Ukkeli oli käyttänyt tätä laihaa pientä miestä hyväkseen ja palkinnut - omalla naamakuvallaan. Kun Pirkko oli kysynyt rikshakuskin haaveista, tämä oli sanonut, että haaveilee saavansa tyynyn.

      Poista
  6. Ei onni saavu etsien, se hiipii hiljaa eläen. Vai miten se menikään? Ehkä tietty paremman hamuaminen saa meidät tuntemaan epäonnea ja onnellisen ihanneihmisen digitaalisuus myös työelämässä saa rivit lakoamaan. Hyvinvointivaltio on monessa suhteessa pahoinvointivaltio, mutta jostain syystä se ei näy tällaisissa onnimittareissa. Minusta tavallista arkea arvostetaan liian vähän. Ehkä Suomessa on kuitenkin sen elämiseen aika hyvät edellytykset. Onnellista onnellisuuspäivää näin jälkikäteen ja aina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta joka sana. Sujuva arki on se, missä onni mitataan, koska arkeahan on suurin osa elämää ja tähtihetkiä harvassa. Tämä raportti on siis oikeassa siinä, että hyvät elämän edellytykset tuovat tyytyväisyyttä. Jos nykyihmiset siirrettäisiin aikamatkailijana elämään 50-luvun puitteisiin, ilman mitään mukavuuksia ja viihdettä sekä yhteiskunnan tukipalveluita, niin onnellisuuskäyrä varmaan laskisi ihan jokaisella. Yhteisöllisyys kyllä lisääntyisi pakon edessä, koska ihmiset tarvitsisisivat toisiaan pärjätäkseen.
      Nykyihmisen pahoinvoinnissa saattaa olla osansa myös siinä, ettei oikein tiedetä, mitä tavoitella, jolloin pessimismi ja näköalattomuus vievät voiton elämänhalusta. Aineellista pääomaa on aika hyvin ja kulttuurista ei osata arvostaa, kuten vaikka vielä 70-luvulla, jolloin työläiskodissa säästettiin polkupyörään tai autoon ja pidettiin tärkeänä, että kodissa on kirjahylly ja lapset koulutetaan vanhempia pitemmälle.

      Suomalaisessa hyvinvoinnissa on paljon sellaista, mitä me emme huomaa, esim. helppo virastoasioiden hoitaminen, mitä monet Keski- ja Etelä-Euroopasta tänne muuttaneet ovat kiitelleet.

      Poista
  7. Minulle on jäänyt mieleeni sanonta “miksi itkeä linja-autossa, kun voi itkeä Mersussa.” Tämän voi tulkita monin tavoin – oman tulkintani jätän avaamatta tässä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo sanonta tuo mieleeni jotain Marilyn Monroen lohkaisuja, mutta en nyt löydä sitä, jossa mainitaan limusiini.
      Sen sijaan löysin tällaisen: “I don’t want to make money. I just want to be wonderful."
      Jotenkin tuntuu, että linja-auto voisi olla parempi, koska siinä voisi löytyä tuntematon lohduttaja.

      Poista
  8. Onnella ei ole varmaan mitä yksiselitteistä mittaria. Se mistä joku osaa olla onnellinen, ei merkitse toiselle mitään.
    Yleensä tyytyväinen ihminen tuntee myös olevansa onnellinen. Jos on vielä säästynyt isoilta suruilta ja murheilta, läheiset voivat hyvin ja terveyttäkin piisaa, ja raha riittää perusarjen pyöritykseen, niin onnea se on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä huomio tuo miten erilaiset asiat tuovat eri ihmisille onnea. Jollekin onnea tuova asia voi jopa olla toiselle kauhistus. Tietenkin on myös joukko yhteisiä asioita, kuten puhdas luonto, turvallisuus ja yhteiskunnan toimivuuus, mutta näiden toteuduttua onni vaihtelee. Joku haluaa olla itsekseen, joku kaipaa aina seuraa, joku rakastaa matkustelua, joku ahdistuu oudossa ympäristössä.

      Poista
  9. Kirjoituksesi selvensi minulle paljon! Etenkin tuo että on mitattu yhteiskuntaa eikä mielenlaatua. Olen ihmettelemällä ihmetellyt että suomalaisetko muka tyytyväisempiä ja onnellisempia kuin muut, siis ikään kuin luonteeltaan 😀 Itse olen kyllä saanut geeneissä tai missä lie kehon kemiassa lahjaksi iloisuuden ja valoisuuden.

    Maahanmuuttajaopiskelijoitteni kautta olen alkanut konkreettisesti ymmärtää mitä merkitsee asua maissa joissa ei ole koulutusta tytöille, terveydenhuoltoa, hyvinvointiyhteiskuntaa. Vaikea eläytyä ihmisiin jotka eivät vielä aikuisinakaan osaa lukea. Sekin on minulle hitaasti alkanut selvitä. Kyllä olemme onnekkaita kun asumme Suomessa 🌹

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen ymmärtänyt tämän gallupin tuloksen pitkään väärin, kun olen ajatellut, että siinä kysytään henkilökohtaisempia asioita. Suomen sanalla onnellisuus on niin vahva psyyken tilaan viittaava sisältö.
      Me myös ajattelemme onnellisuudesta hyvin syvällisesti, pidämme sitä helposti isompana tunteena kuin rentoutta ja keveyttä, elämäniloa.

      Näet todellakin työssäsi millaisia ne raportin viimeisimmiksi mitatut yhteiskunnat ovat. Ne ovat kaukana pohjoismaisesta hyvinvoinnista, eikä ihme, että moni kärsii kulttuurisesta shokista, kun ei voi tajuta meidän yhteiskuntaamme eikä sitä, että silti, kaiken hyvän keskellä, purnataan ja valitetaan tyhjyyden tunnetta.

      Poista

Kansalaisaktivismia Kouvolan yöpäivystyksen puolesta

  Meille Kouvolaan valmistui pari vuotta sitten hieno uusi sairaala, Ratamokeskus, jossa saa apua - yölläkin.   Hallituksen työryhmä on nyt ...