perjantai 29. kesäkuuta 2018

Sodankylää, ystävyyttä, retkipolkuja - ja lukemista tietenkin aina


Luoston maisemissa

Tänä kesänä pääsin lopultakin Sodankylän elokuvajuhlille. Tämän tapahtuman kanssa menevät osittain päällekkäin Iitin musiikkijuhlat ja Kuopio tanssii ja soi. Jos aloittaisi Iitistä ja jatkaisi Sodankylän kautta Kuopioon, niin ehtisi jotain kaikista. Samalla tavalla päällekkäin menevät heinäkuussa Pori Jazz ja Kuhmon kamarimusiikkifestivaali. Eikö jotakin voisi siirtää elokuulle, esim. tanssi ja jazz sopisivat hienosti elokuun pimeisiin, lämpimiin iltoihin? Siis, jos ovat lämpimiä, säistähän ei Suomessa koskaan tiedä. 

Naputtelen tätä aamulla mökin terassilla. Isokoskeloemo rääkyy kaislikossa, huolehtii pienistään. Metsälinnut sirkuttavat. Mustarastas konsertoi. Tällä säällä on kiva olla mökillä.  

Laiturilla alkaa jo olla houkuttelevan lämmin. Lähden kohta sinne päin rantatuoliin mukanani Joakim Zanderin jännitysromaani Lähiö. Mieheni Unto oli siirtänyt sen työhuoneensa hyllystä kirpparitavaroihini ("kuolinsiivoustakin" tehty oikein urakalla), mutta päätinkin lukea sen ensin. Kirjaa suositellaan takakannessa kiinnostavana yhteiskuntakriittisenä trillerinä ja se on jatko-osa kansainvälisesti menestyneelle Uimarille

Ennen Lähiötä luin Ritva Hellstenin oman äidin elämään perustuvan romaanin Lea. Huikea teos! En oikein syttynyt kirjailijan esikoiseen Orvot, mutta tämä on toista. Tämä on timantti! 
Mies lukee parhaillaan Leaa, mitä nyt mökkitouhuiltaan ehtii. Hän on hääräilijä, äsken pesaisi ikkunat. Kirjoitan Leasta myöhemmin, niin että pyydän siihen myös Unton mielipiteen. 



Sodankylästä jäi mieleen ohjaaja Dominik Grafin aamuhaastattelu, jossa hän kertoi lapsuudestaan, miten hänestä tuli ohjaaja, elokuvistaan ja yhteistyöstään luottonäyttelijöidensä  kanssa. 

Graf oli näyttelijävanhempien ainoa lapsi, joka oleili varhaislapsuudessaan  itsekseen vanhempiensa mukana teatterilla, oli joskus nukahtanutkin kesken yksinäisten leikkiensä jonnekin katsomon penkkien väliin. Hän kävi koulunsa sisäoppilaitoksessa ja kiitti koulua siitä, että se antoi hänelle eväät ohjaajan työhön. Sisäoppilaitoksessa hän oppi olemaan yhdessä toisten kanssa aamusta iltaan, vastaamaan kun kysytään ja ystävystymään. 
Graf sanoi, että ohjaajan ja näyttelijän suhde edellyttää molemminpuolista luottamusta ja siihen sisältyy aina jonkinlainen eroottinen lataus. Hän sanoi myös, että naisten ja miesten ohjaamisessa ei ole hänelle mitään eroa. 

Olin iloinen, että viimeaikainen häirintäkohina ei näkynyt eikä kuulunut Sodankylässä mitenkään. Sai olla rauhassa repiviltä mielenilmauksilta ja kuunnella älykästä, inspiroivaa keskustelua. 

Rupesin taas miettimään kiistoja lasten kasvatuksesta, kotihoito vanhempien (yleensä äidin) kanssa vai päiväkoti, se kestoaihe. Lapset kaipaavat toistensa seuraa ja oppivat toimimaan yhdessä, kun heille tarjotaan siihen mahdollisuus. Lapsen on mielestäni saatava kokea useita ihmissuhteita, joista hän rakentaa oman perheensä, biologisen sekä sosiaalisen. 



Sodankylän festivaaleilla elokuvia näytetään neljässä paikassa, elokuvateatteri Lapinsuussa,  perinteinen iso teatteri, jossa on todella hyvä akustiikka, Kitisenrannan koululla, jonka juhlasaliin on rakennettu nousevat istuimet ja kahdessa sirkusteltassa. Me emme Unton kanssa oikein nauti enää selkänojattomista istuimista, joten hylkäsimme telttaesitykset. Muutoinkin pääsimme vasta vähän festareiden makuun. 




Elokuva Dry Season (2006) jäi erityisesti mieleen hienosti käsitellyn kostoteemansa vuoksi. 
Ohjaaja Mahamat-Saleh Haroun on tshadilaisranskalainen ohjaaja, joka muutti Ranskaan vuonna 1982, mutta ei ole katkaissut yhteyksiä synnyinmaahansa, vaan toimi jopa viime vuoden kulttuuriministerinä Tshadissa.
Hänen elokuvansa ovat afrikkalaisia elokuvia. Ne ovat kaikki saaneet merkittäviä palkintoja, mutta niitä on näytetty Euroopassa hyvin vähän, kuten afrikkalaisia elokuvia yleensäkin. 
Haroun jäi haastateltavaksi elokuvan jälkeen. Hän sanoi, että iso teema vaatii yksinkertaisen tyylin. Hän luottaa siihen, että  katsojan mielessä tapahtuu paljon elokuvaa katsoessa.  





Toinen puoli Sodankylän reissuamme oli ystäviemme tapaaminen. Meillä oli varmaan Sodankylän mahtavin ylläpito grilli-iltoineen ja keskusteluineen. Kuka sanoo, ettei aikuisena, vielä vanhanakin,  voi ystävystyä! Lasten naimisiinmeno tai muu parisuhde esimerkiksi tuo mahdollisuuden uusiin ihmissuhteisiin. 

Dominik Graf on oikeassa, on tärkeää olla yhdessä muiden kanssa, välillä.

Mukavaa tässä mökkiterassillakin on lintujen kanssa. 

Mies lähti hakemaan Lappeenrannasta varaamaansa sohvapöytää. Minä siirryn lukemaan Lähiötä ja jatkan huomenna tätä turinaa.


... jatkuu, perjantai 29.6.

Huomenta! Tänään on toisenlainen sää. Sateinen. Jatkan kertomusta Lapin matkastamme. 

Retkeilimme yhtenä päivänä Luoston jylhissä maisemissa ja vietimme viimeisen päivän Rovaniemellä. 






Rovaniemellä vierailimme museo ja tiedekeskus Arktikumissa. Arktikumissa on laadukas ja laaja pohjoisen luonnon, kulttuurin ja historian esittely pysyvine ja muuttuvine näyttelyineen. 

Olin vaikuttunut Harmaan pöllön metsä -lyhytelokuvasta ja selällään maaten katsottavista revontulista,  ja niin oli moni muukin kansainvälisistä aah ja ooh -ääntelyistä päätellen. On hienoa, että museoihin on tullut tällaista elävää materiaalia, joka saa myös lapset viihtymään. 







Vannetaiteilija harjoittelemassa Arktikumin alakerrassa






Saamelaisten perinneasut ovat huikean kauniita. 
Arktikumista lähtiessä koin saaneeni sekä paljon tietoa että esteettistä nautintoa. 
Paljon ajateltavaa. 


P.S. Joakim Zanderin kirja osoittautui huonoksi. Joutaa kirpparille. Jos olisin 12-vuotias olisin varmaan haltioitunut, mutta paljon luettuaan ja nähtyään menettää viattomuutensa. Harkitusti myyväksi rakennettu trilleri kaikkine mausteineen, liian harkittu, liian rakennettu.  

8 kommenttia:

  1. Sodankylän elokuvajuhlat ovat ihana tapahtuma. Kuvasta päätellen siellä edelleen jonotetaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vain! Lipunmyynti on nyt kolmiportainen: 30 % lipuista myydään netissä etukäteen, toiset 30 % ensimmäisenä festaripäivänä etukäteen ja loput kunkin päivän aamuna. Myös esityksiin jonotetaan hyviä paikkoja. Me menimme jonottamaan puoli tuntia ennen esityksiä ja saimme just haluamamme paikat.
      Jonottaminen ei haitannnut, kun oli lämmin sää ja oli kivaa seuraa.

      Sodankylän festareilla on oma letkeä henkensä kuten Kuhmossakin festareitten aikaan. Jäi sellainen olo, että pitäisi mennä uudestaan koekmaan lisää.

      Kuopion tanssitapahtumaan haluaisin myös, kun siellä on vielä Jorma Uotinen - olikohan ensi kesä hänellä viimeinen kesä taiteellisena johtajana.

      Poista
  2. Teillä on ollut kerrassaan mainio reissu Pohjois-Suomessa. On hienoa, kun Sodankylän elokuvajuhlat on vakiinnuttanut paikkansa tärkeiden tapahtumien joukossa. Itse en ole ollut siellä koskaan, mutta mielelläni luen kuvauksia tapahtumasta. Tätäkin sinun postaustasi oli niin mielenkiintoista lukea. - Hyvää kesän jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anneli, olin niin iloinen, että tämä nyt toteutui. Monesti olen aikonut mennä, mutta sitten on tullut jotain muuta päällekkäistä tai on päivitelty matkan pituutta.
      Peter von Bagh oli Sodankylän tapahtuman sydän, mutta kukaan ei ole korvaamaton. Samat uskolliset kävijät tulevat kuulemma joka vuosi.

      Pidän kaikista isoista kesän kulttuuritapahtumista. Pride-tapahtumiakin olisi ollut hauska mennä katsomaan, mutta meillepä tulee Kouvolaan elokuussa oma Pride. Hyvä, että vasta elokuussa!

      Hyvää kesän jatkoa sinulle!

      Poista
  3. Sodankylän leffafestarit ovat ehdottomasti jonain päivänä koettava-listalla! Kuulostaa todella kivalta tuo teidän matkanne. Luostolla olen käynyt vaeltamassa ja uskalsimme jopa yöpyä autiomajassa. Sinnekin täytyy päästä joskus uudelleen. Hämmästyin, miten tottuneita kuukkelit ovat ihmisiin. Omenankota vietiin kädestäni yks kaks!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohho, ovatpa kuukkelit tottuneet matkailjoihin.
      Lappi on aarre suomalaisille.

      Poista
  4. Kiitos Marjatta ihanista muistoista festarikäynnistänne meillä ja muuallakin Lapissa.
    Oli suuri ilo saada teidät vihdoin tänne ja nyt pidetään lupauksesta kiinni.
    Tulette toistekin!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riitta! Käynti oli kaikkinensa suuri elämys! ♥

      Poista

Blogisti pohtii yhä vain kuluttamista ja yksinäisyyttä

Tallasin mieheni perässä joulumarkkinoille - hänellä on niin pitkät jalat, että jään usein jälkeen tai jättäydyn, jolloin hän huomaa odot...