sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Viiden kirjan haaste

Sain Leenalta viiden kirjan haasteen, jonka koen kirjoittamaan houkuttavaksi.

Valmistin tämän kirjoituksen kuvaksi kansikuvan kirjasta, johon Hannu Mäkelä on valinnut kestävimpiä runoja Eino Leinon suurista runokokoelmista. Jos, tai kun (tietysti kun), luet tämän kirjoitukseni loppuun selviää miksi kuvasin tämän. 


1. Kirja, jota luen parhaillaan

Juuri nyt en mitään. Luin peräkkäin Toni Morrisonin romaanit Armolahja ja Minun kansani, minun rakkaani. Nyt on menossa sulatteluvaihe, jolloin luen sanoma- ja aikakauslehtiä. Noista kahdesta kirjoitettuani luen Saara Turusen esikoisromaanin Rakkaudenhirviö.


2. Kirja, josta pidin lapsena

Minä en saanut lapsena käsiini paljon lastenkirjoja. Luin kotonani poikkeilevan kiertävän kulkukauppiaan minulle lahjoittamia aikuisten kirjoja, jotka hän oli hankkinut huutokaupoista, Juhani Ahoa ja Minna Canthia. Ihan kaikkea en ymmärtänyt. Ahon Papin rouva jätti haaveellisen ja romanttisen olon. Ymmärsin että aikuisten elämässä rakastutaan kipeästi. Canthin Anna-Liisa ja Roinilan talossa  tartuttivat voimakkaan halun olla oikeudenmukaisuuden puolella. Oiva Paloheimon tyttökirja Tirlittan on jäänyt lastenkirjoista mieleeni siksi, että siinä oli neuvokas kultakutrinen tyttö.


3. Kirja, joka jäi kesken

Voi anteeksi Alexandra Salmela! Minulla jäi Antisankari kesken. Rakastin edellistä romaaniasi 27 eli kuolema tekee taiteilijan ja sitä ennen lukemaani pitkää novelliasi Se oikea, aito maahanmuuttajablues. Sijoittaisitko, olisitko niin kiltti, seuraavan novellisi enemmän arkitodellisuuteen, ei niin täysin fantasiamaailmaan, niin se sopisi minulle paremmin.
Olin jättää kesken Laura Lindstedtin Oneironin, koska sen lukeminen oli puoleen väliin asti tervanjuontia. Luin sen kuitenkin loppuun ymmärtääkseni, miksi kirjaa kehutaan.
Kaikki kirjat eivät ole kaikille lukijoille.  Sanonta  kuuluu, että makuasioista on turha kiistellä. Niistä on kuitenkin hauska kiistellä - tai miten kukin nyt tuonkin verbin  ymmärtää - keskustella, väitellä.
Yksi paksu uutuuskirja, jota olin jo palauttamassa kirjastoon, on edellä mainitsemani Saara Turusen Rakkaudenhirviö. Kirjoituskurssini ohjaaja luki tästä kirjasta sellaisen otteen, että kun tulin kurssilta kotiin, siirsin ensi töikseni Rakkaudenhirviön eteispöydän palautuspinosta takaisin lainakirjahyllylle.


4. Kirja, joka tei vaikutuksen

Olen kirjoittanut blogissa paljon John Maxwell Coetzeestä. Rakastuin hänen kirjoihinsa, kun sain käsiini romaanin Maan sydämessä ja luin sitä läpi kesäyön. Minua kiehtoo sortajien ja sorrettujen asetelma, sen pysyvyys ja se tilanne, kun roolit alkavat vaihtua. 
Blogiaikana lukemistani suomalaisista kirjoista tulee mieleen kaksi suuren vaikutuksen tehnyttä ohutta kirjaa, Aki Ollikaisen Nälkävuosi ja Heidi Köngäksen Luvattu. Molemmissa on hiottu, loppuun asti mietitty tyyli ja pitävä rakenne.
Nälkävuosi on kirja jolla aloitin bloggaamisen maaliskuussa 2013 vähän isäni kuoleman jälkeen. Kirja toi mieleen, miten isäni liikuttui kertoessaan oman isoäitinsä tapaamista nälkäisten laumoista, jotka olivat poikenneet taloon ja menneet laskiämpärille haromaan sieltä sotkun joukosta perunankuoria ja muita vähiä tähteitä, jotka oli kaavittu lautasilta sianruuaksi.
Luvattu on huikean eroottinen kirja, sillä hienovaraisella tavalla, josta minä pidän. Nyt tulee mieleeni, että Luvattua lukiessani pääsin varmaan samaan tunnelmaan kuin pienenä lukiessani Papin rouvaa. Ja Luvatun Maijan uljuus oli samaa päättäväisyyttä kuin Tirlittanilla. Varhaiset lukukokemukset saattavat vaikuttaa pitkälle.

Haastajani Leenan tapaan luen paljon esseitä. Pidän myös "essehtivistä" elämäkerroista tyyliin Claes Andersson, Merete Mazzarella, Pirkko Saisio, Karl Ove Knausgård. Ajoittain uppoudun kirjoitusoppaisiin.

Runoilijoista Eino Leino on minulle ehdoton kuningas. Siksi kuvana on hänen runoistaan kootun kirjan kansi. Elämän koreus on myös hänen 1915 julkaistun kokoelmansa nimi. Leinon kokoelmien nimetkin ovat runoutta, Painuva päivä, Halla, Sata ja yksi laulua


5. Kirja, johon palaan uudestaan

Olen palannut aika moneenkin kirjaan uudestaan. Uusia kirjoja lukiessa palailen myös jo luettujen tiettyihin kohtiin. Siksikin on hyvä omistaa jonkin verran kirjoja ja juuri paperikirjamuodossa. Voi levittää useamman teoksen rinnakkain pöydälle ja katsoa, mitä niillä on sanottavaa toisilleen.

Coetzeet olen lukenut uudestaan ja nyt luen Morrisoneja. Varsinkin sellaiset hyvät kirjat, joita olen lukenut kauan sitten opiskeluaikoina, avautuvat nyt eri tavalla ja enemmän kuin silloin.

Jaahas, sitten on haasteen heittämisen aika.  Haastan samoihin viiteen kysymykseen vastaamaan LiisunJaanan, Lukijattaren ja Hennin.

14 kommenttia:

  1. Hyvä haaste, aina mielenkiintoista kun tutut bloggarit pääsevät vähän tekemään läpileikkauksia milloin mistäkin näkökulmasta - ja lukija tutustuu aina vain paremmin tähän.

    Voi että, pikku-Marjatta ei saanut käsiinsä lastenkirjoja. Onneksi olet päässyt sen asian paikkaamaan sittemmin :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tähän oli kiva ja helppo vastata.

      Minun lapsuuden lukemiseni on kyllä tosi koomista.:) En ainakaan muista, että olisin lukenut lasten kirjoja. Vain nuo aikuisten romaanit ja Minna Canthin näytelmät ovat jääneet mieleeni. Alakoulussa lainasin varmaan kyllä koulusta jotakin, mutta oliko ne kirjat sitten niin tylsiä, ettei ole mitään muistikuvaa ennen tuota oppikoulun ekalla 10-vuotiaana luettua Tirlittania.
      Juu, omien lasten sekä lastenlasten kanssa on saanut korvausta lastenkirjojen nälkään. Nyt alan olla jo nuortenkirjavaiheessa.

      Poista
  2. Minulle myös Eino Leinon runous on merkityksellistä ja Tirlittanin muistan hyvin. Kirja on hyllyssäni ja odottaa uudelleenlukuvuoroa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä luen jonkin Leinon runon aina silloin tällöin. Pysähdyn myös niile sijoilleni kuuntelemaan, kun radiosta tulee Tuure Kilpeläisen ja Kaihon Karavaanin esittämä Hymyilevä Apollo. Loirin Leino-tulkintoja olen kuunnellut vanhoilta LP-levyiltä, mutta alan olla kyllästynyt niiden patetiaan.

      Poista
  3. Nappaan tuolta Heidi Köngäksen Luvattu -vinkin tukevasti muistiini!
    Mukava postaus :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos bleue! Toivottavasti Luvattu on mieleesi.

      Poista
  4. Voi voi pientä Marjattaa, kun ei ollut lastenkirjoja! Muttamutta, nyt tiedän ainakin, mitkä ovat Coetzeen etunimet. Olen lukenut Coetzeelta jotain, mutta muistikuvani ovat hämäriä. Voiko C:n kirjoitustyyliä kuvata mystiseksi vai sekoitanko johonkin toiseen? Eikö sen kerronta ole kiehtovalla tavalla epäselvää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, sääli - ja hänestä tulikin vähän pikkuvanha niiden aikuisten kirjojen parissa. Ihastuin sitten myöhemmin omien lasten kanssa lastenkirjojen maailmaan täysillä. Luen itseksenikin välillä lastenkirjoja.

      Coetzee on tyyliltään selkeä. Hän kuvaa vanhemmissa romaaneissaan Etelä-Afrikan rotusortoa ja myöhemmissä sekasortoa ja vanhan miehen tunteita ja paljon muuta.

      Tuosta nimestä. Se on ollut alunperin John Michael, mutta hän on vaihtanut Michaelin Maxwelliksi. En tiedä, miksi.

      Poista
  5. Kiitos haasteesta, Marjatta! Vastailen näihin kysymyksiin ensi viikon aikana. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä Henni! Vastaa kun ehdit ja saat inspiraation.

      Poista
  6. Muistan, kuinka 90-vuotias pappani häikäistyi nähdessään lasteni kirjoja: "Voi, onko tällaisia kirjoja nykyään lapsille!" Hetken näin hänessä pikkupojan innostuksen. Mikä oivallus lapsuuden muuttumisesta ja välähdys lähes sadan vuoden takaisesta maailmasta.

    Coetzee-ja Morrison-intoni vain kasvavat aina kun poikkean blogissasi. Pian minäkin niihin tartun - odotukset ovat korkealla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno tilanne! Voi hyvin kuvitella, miten pappasi häikäistyi.
      Lastenkirjat ovat kehittyneet hurjasti vuosien myötä.
      Minun lapsuudessani kyllä oli jo värikkäitäkin kuvakirjoja, mutta omassa kodissani ei niitä niin arvostettu. Sanomalehtiä kyllä luettiin, ja uskovaiset isovanhemmat lukivat hartauskirjoja, mutta kaunokirjallisuus nähtiin turhana ajanvietteenä kuten nykyään kännykkäpelit. Minusta tuli uhmaten himolukija.

      Elina, hyvää kannattaa odottaa. Coetzeet ja Morrisonit palkitsevat! :)

      Poista
  7. Marjatta, kirjoitin vastauksen tuonne blogiini, kysymys on lähinnä aikataulusta. Mutta ihan kiva juttu minusta. Vastailisin mahdollisimman lyhyesti ajanpuutteen takia. Onko tarkoitus sitten lähettää eteenpäin tätä haastetta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisu, voit lähettää eteenpäin tai olla lähettämättä. Jokainen vastaa tyylillään, lyhyellä tai runsaalla. Tämän saa myös unohtaa, jos ei kiinnosta.

      Poista

Tänään tällaista; kesänviettoa lasten kanssa, luettuja kirjoja, koettuja tunteita

Meillä on mieluisia kesävieraita, S, 10 vuotta, ja pikkuveli K, 7 vuotta.   Autoajelut ovat hyviä hetkiä keskusteluihin. Alla olevan j...