sunnuntai 16. elokuuta 2015

Pärttyli Rinne, Viimeinen sana, tasokas romaani



Pärttyli Rinteen kirja Viimeinen sana on yksi monista koulutragedioiden kuvauksista. Epäröin tarttua kirjaan, koska Lionel Shriverin romaani Poikani Kevin on niin samaa aihepiiriä ja on pysynyt mielessäni rajuna tämän aiheen kuvauksena. Pidän myös Elina Hirvosen romaanista Kun aika loppuu. Kirjoitinkin siitä, mutta onnistuin myöhään eräänä iltana poistamaan postaukseni. Älkää kysykö, miten. Minähän tarvitsisin sihteerin - ja sellainen minulla onkin, tai ainakin mikrotukihenkilö, täällä kotona, mutta olin silloin poissa kotoa. Tuo on ainoa postaus, jonka olen hävittänyt, ja kyllä harmitti, koska siinä oli niin hyvää kommentointia. 

Sekä Shriverin että Hirvosen romaanit kertovat häiriintyneestä nuoresta vanhemman silmin. Rinteen romaani menee suoraan ampujan ja muiden nuorten hapuilevaan elämään ja ajatuksiin. 

Lukion viimeistä luokkaa käyvä Franz ei pärjää koulun itsevarmoille urheilijapojille, mutta hän haaveilee olevansa ylivertainen filosofi. Kun jännitys estää häntä esiintymästä nuorten filosofiaväittelyssä, hän kieltää tapahtuman arvon ja selittää itselleen olevansa näin lapsellisten juttujen yläpuolella. Kun Franzin jo hylännyt tyttöystävä hälyttää tämän hakemaan itselleen yöllä ABC:ltä mässytysherkkuja, Franz tottelee. Virpi on halunnut välillä "jonkun pidemmän miehekkäämmän miehen", mutta Franz vaalii silti haaveitaan ja toivoo kohoavansa ystävästä takaisin "pikkuisensa isännäksi". 
Nuorten kömpelö seksi pornosivuja matkimalla on surullista luettavaa.

Rinne ei selitä, hän näyttää. Hän näyttää Franzin kotona viisastelemassa vanhemmilleen. Hän näyttää Franzin matelemassa tyttöystävän edessä ja koheltamassa kaverinsa Kolehmaisen kanssa. Hän näyttää Franzin laatimassa ja pitämässä kouluesitelmäänsä. Keskustelu opettajan kanssa esitelmän jälkeen on koskettava, hyvin todentuntuinen kohtaus.

Pidän tästä kirjasta todella. 

Rinne on onnistunut nuorten kuvauksessa. 
Hän osaa filosofina kuvata Franzin päätymisen Nietzschen oppien kannattajaksi. Tämä on sellaista, mitä en ole muista tätä aihetta käsittelevistä kirjoista lukenut. Olen itsekin kiinnostunut filosofiasta ja olen pitänyt lyhyitä filosofian valinnaisainekursseja yläkoulussa. Eläydyin Franzin opettajan Helenan tilanteeseen vahvasti. Vaikea paikka. 

Kirja jättää huolestuneen ajatuksen. Mitä me voisimme tehdä meidän franzeillemme? Eikö löydy mitään muuta kuin väkivalta, missä he voisivat päteä ja toteuttaa miehisyyttään?

Kirjan kansi on erittäin onnistunut. Kiitos Janne Lehtinen!

Pari pientä kieliasiaa jäi askarruttamaan, johtuvat ehkä kirjoittajan asumisesta ulkomailla. Parissa kohdassa oiotaan matonkuteita, pitäisi kai olla maton hapsuja. Matonkuteet ovat niitä kangassuikeroita, joista matto valmistetaan. Franz suihkuttaa kaulalleen ennen treffejä hajuvettä. Käytetäänkö miesten tuoksuista todella nimeä hajuvesi? Minusta kuulostaisi paremmalta käyttää tässä kohdassa tuotteen nimeä: hän suihkutti kaulalleen Chimmy Choo Mania tai Hugo Mania.

Pärttyli Rinne asuu Skotlannissa. Hän on paitsi filosofi myös dramaturgi ja käsikirjoittaja. Viimeinen sana on hänen esikoisromaaninsa.

Lopuksi pieni tekstinäyte. Franz on lähdössä korkein odotuksin ja haavein filosofiatapahtumaan.Tällaistahan saattaa olla kotikeskustelu ihan tavallisen diivailevan murrosikäisen kanssa. Mistä ihmeestä vanhempi pystyisi päättelemään, että pojan päässä on pian suunnitelma nousta suurimmaksi rakkauden filosofeista järjestämällä oma performanssi?

   - Riittääkö kolme voileipää?
Franz söi muroja vaitonaisena. Äiti laittoi eväspussiin kaksi punaista mehutetraa ja jäi odottamaan vastausta. Franz päätti harkita huolella, mitä sanoisi. Tätä varten oli ymmärrettävä äitiä paremmin. Mistä äidin toimissa oikein oli kyse? Mitä oikeastaan oli äitiys? Paitojen silittämistäkö, mehutetrojen laitteluako, niitäkö todella? Eikö äitejäkin kutsunut jokin korkeampi voima, korkeampi tehtävä, jonka läpäisi elämänvirta itse. Mikä oli tämä olento joka ikuisesti hääri hänen ympärillään ja nimitti itseään äidiksi? Oliko äiti iloinen vai huolestunut? Nämä suuret kysymykset haihtuivat hänen päästään yhtä nopeasti kuin ne olivat sinne tulleetkin. selvästi äiti oli hänen äitinsä, ja siksi pitikin pohtia ennen kaikkea mitä äiti oli hänelle. Näin ollen kysymys äidistä palautui kysymykseksi hänestä itsestään. Äiti odotti tovin, ja kun Franz ei vastannut, paketoi sitten pussiin neljä sämpylää.
   - Vanhemmissaan näkee omat rajoituksensa. Sen mikä on ylitettävä, jotta olisi olemassa, Franz sanoi muroja rouskuttaen. 
   Äiti laski katseensa hämillään. Hänen käsissään oli appelsiini ja Mars-patukka.

12 kommenttia:

  1. Olen huomannut tuon kirjan blogeissa, mutta en ole päättänyt vielä kirjan lukemisesta. Elina Hirvosen romaani Kun aika loppuu on jonossa, nappasin divarista ennakkokappaleen. Hyllyssäni on myös Raevaaran Laukaisu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikissa mainitsemissasi kirjoissa pyöritään saman aiheen ympärillä: miten ihminen joutuu umpikujaan. Laukaisu on minusta tosi hyvä, pamflettimainen puheenvuoro perheväkivallasta.

      Tämä Pärttyli Rinteen kirja on mieleenjäävä. Minua jäi askarruttamaan se, että olen tavannut juuri tuollaisia nuorukaisia. Toinen asia, mikä jäi kalvamaan, oli kolkko seksi. Nuoret ovat kömpelöitä ihmissuhteissaan, ja varsinkin pojat ovat hormonihuuruissaan joskus aivan sekopäitä. Jos heidät vielä jätetään hyvin varhain tulemaan toimeen keskenään ilman aikuisten ohjausta, niin eihän siitä hyvä seuraa.

      Poista
  2. Mahtavaa Marjatta, että sinäkin kirjoitit tästä kirjasta. Tämä on minustakin aivan loistava ja dramturgisesti erittäin vahva. Omassa luennassani tämä nousi huomattavasti korkeammalle kuin Hirvosen kohuttu Kun aika loppuu.

    Kuten sanoit, näin ei ole ennen kirjoitettu. Tässä on esillä koko se anatomia, joka johtaa epätoivoisiin tekoihin. Ja huh sitä Virpin ja Franzin touhua. Kyllä oli hienosti kuvattu. Näin paloja mustavalkoelokuvana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin tämä oli vahvempi ja uskottavampikin kuin Hirvosen kirja.
      Kirjan vahva ote tuo minulla eniten mieleen Tiina Raevaaran Laukaisun.

      Tästä saisi hyvin elokuvan, tiedä vaikka tekijä olisi televisiotyötä tuntevana niin ajatellutkin.

      Sinulla on omassa kirjoituksessasi hyvä sitaatti yli-ihmisoppiin hurahtaneiden miehekkyysfilosofiasta. Pelottavaa.

      Minä halusin lainata tuon kohdan, joka saa repimään hiuksiaan. Tekisi mieli ravistaa Franzia:"Hei kaveri, lopeta! Tule pois sieltä. Tämä on tätä, hyvää arkea, ja sitäpaitsi kaikki muuttuu paremmaksi." Juuri tuota ahdistuksissaan pyörivien nuorten on vaikea uskoa, että heidän elämänsä ei ole vain sitä, minkä he tällä hetkellä tietävät ja varsinkin tuntevat. Hyvin on Rinne kuvannut Franzin kiimaisen mielen. Ei ole tyttöä, jonka peppu ei vetäisi Franzia puoleensa. Siinä jää filosofiakin varjoon. Ja Virpihän on kokeilija ja etsijä hänkin, lopullisena päämääränä taitaa tytöllä olla aineellisesti turvattu porvarillinen elämä.

      Poista
  3. Mielenkiintoinen ja valitettavan ajankohtainen aihe. Olen noista muista mainitsemistasi kirjoista kuullutkin (en tosin lukenut), mutta tämä Pärttylin kirja on mennyt ihan ohi. Luulen, että näistä mainituista tämä on se, jonka haluan lukea. Tuo lukunäyte räjäytti ns. potin. Sitä voi lukijakin tulkita monella tavalla: itsekin jo vetelin omat johtopäätökseni. Tai paremminkin aloin pohtia kohtauksen sisältämiä äitiys-ajatuksia. Tämä voi nyt kuulostaa typerältä, mutta minua koskettaa se, että äiti laittoi lopulta neljä sämpylää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos tämä ei olisi kirjastosta, niin lähettäisin sulle - vastalahjaksi siitä yhdestä kirjasta. Minulla tarjottiin tätä arvostelukappaleena, mutta en osannut poiketa linjastani, joten kieltäydyin.

      Tuo onkin yksityiskohta, jota en huomannut. Äiti laittoi varmuuden vuoksi enemmän, kun ei saanut kunnon vastausta. Myös appelsiini ja Mars-patukka kuulostavat liikuttavilta.
      Muistan, miten isoäitini ojenteli minulle omenaa, kun kierin lattialla ja huusin raivoissani. Olin palannut yo-kesänä Englannista kansainväliseltä nuorten työleiriltä ja sillä välin usalainen poikaystäväni oli tullut Tanskaan ja olisi tullut tapaamaan minua, mutta pöljä kotiväki ei ollut viitsinyt lähettää kirjettä eteenpäin. Silloinhan ei ollut kännyköitä. Naiset ovat aina yrittäneet hoitaa läheisiään ruualla.

      Poista
  4. Marjatta, tämä on tosi vahva esikoinen!!!

    VastaaPoista
  5. Shiverin kirjan olenkin lukenut, ja Raevaaran juuri aloitin. Täytyypä lukea tämäkin. Nuoret tuntuvat kaipaavan meiltä aikuisilta seinää, johon pallotella nuorten ja median maailmasta tulevia käsityksiä. Ronskitkin heitot tarkoittavat yleensä, että jokin aihe on mietinnän alla, ja silloin voi aikuinen yrittää tarjota laajempaa näkökulmaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Kannattaa puhua, vaikka nuori käyttäytyisi ylimielisesti. Kyllä hän kuitenkin kuulee aikuisen puheen oman estelynä läpi ja saattaa miettiä, jos häntä kokeneempi puhuu vakuuttavasti.

      Romanttiset tarinat ja vaikka sitten jotkin roisitkin kuvat olisivat varmaan parempaa "seksiopastusta" kuin netin videot. Monet tietysti osaavat panna ne oikeaan lokeroonsa, mutta eivät kaikki eikä varsinkaan liian nuorena.

      Poista
  6. Koulutragediat ovat aina pistäneet ankarasti miettimään. Miksi? Miten oltaisiin voitu tietää? Miten oltaisiin voitu estää? Näitä kirjoja tarvitaan, ja kovasti kaivattaisiin keskustelua vanhempien ja lasten välillä ihan varhaisvuosista asti. Hienosti valittu tuo näyte kirjasta. Kuvittelen siitä huomaavani että oikean kommunikaation ja keskinäisen ymmärryksen mahdollisuus on menetetty jo kauan sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin siinä oli käynyt. Franz vastailee viisastellen, omituisesti ja kerran jopa äitiään huoritellen ja vanhemmat vain käyttäytyvät niinkuin asiat olisivat ihan ok. Monet vanhemmat varmaan ajattelevat, että murrosikäisen kuuluukin olla omituinen, on vaikeaa nähdä, milloin pitäisi huolestua.

      Poista

Tuure Kilpeläisen laululyriikasta

Laululyriikka on kirjallisuuden genre, joka arvostettiin korkealle viiime vuonna, kun yhdysvaltalainen folk- ja rocklaulaja Bob Dylan ...