maanantai 3. elokuuta 2015

Kolme useamman lukukerran kestävää kirjaa

Tarukirja-blogin Margit haastoi minut mainitsemaan kolme bloggaamaani kirjaa, jotka haluaisin lukea uudestaan. Tiesin heti: Coetzee, Coetzee, Coetzee.


Coetzeen kirjoja voi lukea yhä uudelleen. Minä pidän niissä ihan kaikesta: soljuvasta lauserakenteesta, kielikuvista, juonesta ja rakenteesta, sanomasta, kauneudesta, päänvaivasta, minkä ne aiheuttavat. Minä pidän myös, siitä, että Coetzeen kirjoissa on moraali. 
Olen ihmetellyt Maan sydämessä-postaukseni lopussa, miksi Coetzee kyseenalaistaa myöhemmissä kirjoituksissaan jopa kaiken kirjoittamansa. Luulen ymmärtäväni sen nyt. Itseään kyseenalaistaessaan hän kyseenalaistaa länsimaista tekopyhyyttä. Coetzee ei ole näpertelijä, hän iskee kovaa.

Luin näitä kirjoja blogiurani (kröhöm, ura!) alussa, jolloin kovin moni ei vielä löytänyt minun blogiini. Luin niitä silloinkin ties monennenko kerran. Kannattaa siis nyt käydä lukemassa. Laitan linkit, ja tunnisteiden kautta pääsee muihinkin Coetzee-kirjoituksiini. Olen vasta keksinyt tunnisteet ja laitellut joitakin. Mikä homma, laittaa niitä jälkikäteen postauksiin kolmen vuoden ajalta.

Ja jospa nyt sentään antaisin muidenkin kirjailijoiden teoksille mahdollisuuden! Vaihdankin kolmanneksi erään melko uuden suomalaisen pienen suuren kirjan josta kirjoitin ensimmäisen bloggaukseni.

1. Maan sydämessä
Tämä oli se kirja, joka sai minut rakastumaan Coetzeen tekstiin. Linkki!

2. Diary of a Bad Year
 Kirja, jonka ottaisin autiolle saarelle. Runsaudensarvi. Linkki!

3. Aki Ollikainen, Nälkävuosi
Täydellinen kaunokirja, täydellisen kaunis, ei mitään liikaa eikä mitään jää puuttumaan. Jättää tilaa lukijalle, ilmava, älykäs. Linkki!

Ja olisihan niitä paljon, paljon muitakin. Seuraavaksi voisi tulla Heidi Köngäksen romaani Luvattu. Kolmea pyydettiin.

Minä haastan Rita A:n Kieltenopen kotiblogista kertomaan, mitkä kolme bloggaamansa kirjaa hän lukisi mielellään uudelleen.
....
Aha, Rita onkin pistänyt tämän koko haasteen alkuun kuukausi sitten. 
No, tästä voi tietenkin kirjoittaa kuka haluaa, jos tuntee aiheen omakseen.

20 kommenttia:

  1. Ensimmäinen ajatukseni, kun näin tuon kuvan ja otsikon 'Our lies reveal as much about us as our truths', oli että enemmän ne kertovat. Valheet kertovat kaiken oleellisen - jos ne siis tulevat näkyviin. Coetzee on hieno tuttavuus, jota en olisi löytänyt uudelleen ilman sinua. Tiedät että olen kuuliainen opetuslapsi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vaan, Leena! Kyllä olen käynyt pomimassa sinunkin blogistasi kiinnostavia kirjoja ja kirjailijoita. Vuoroin vieraissa!

      Totta, valheilla on se ominaisuuus, että ne haluavat pysyä piilossa.

      Poista
  2. Coetzee on kyllä hyvä, ja Maan sydämessä on täyttä tavaraa. Magdan peruuttelu ja huono muisti on joskus tulkittu Etelä-Afrikan suhteeksi omiin siirtomaa-aikoihinsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoista, tuo kuulostaa hyvältä tulkinnalta.

      Jo esikoisteoksessa Hämärän maat Coetzellä oli samat teemat ja kysymykset, mitä hän on pitänyt yllä kaikissa romaaneissaan ja esseissään.

      Poista
  3. Mulla oli tuo Huonon vuoden päiväkirja, mutta joudin sen (neljän uusinnan jälkeen) palauttamaan, kun aina tuli muuta luettavaa. Itse asiassa luulen, että haluaisin tuon omaksi. Sinun vinkistäsi sen lainasin.

    Coetzee varmasti on juuri niitä, joiden tekstit vaan paranee, kun lukee uudelleen. Ollikaisen olen lukenut, mutta en niin paljon innostunut kuin monet muut, vaikka se hieno onkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle käy usein noin. Nyt en malttaisi millään palauttaa Mankellin Juoksuhiekkaa. Olen jo ottanut kopioita monesta sivusta ja kirjoittanut muistiin joitain ajatuksia. Voisin lisätä tämänkin kirjan tuohon listaan. Ja Juha Hurmeen Nyljetyt ajatukset. Se minulla onkin onneksi itsellä.

      Ollikainen on kirjoittanut jo toisenkin teoksen. Se ei ole, saanut hyviä arvioita. Toivotaan, että kirjailijan ura jatkuisi hyvin.

      Poista
  4. Tuo Coetzee taitaa olla jonkin sortin nero, minulle ei entuudestaan tuttu. Sopii hyvin meidän monikulttuurisuusjuttuihimme. Hienoa päästä tutustumaan häneen postauksiesi välityksellä.

    Minun kolme kirjaani näet tästä linkistä:

    http://ritamentor.blogspot.fi/2015/07/kirjahaaste-kolme-kirjaa.html

    Laitoin haasteen alulle silloin kun olit lomalla :) Tosi kiva nähdä että se kiertää. Välillä tuntuu siltä että olen ainoa joka lukee kirjojaan uudelleen. Monet kirjabloggarit ahmivat valtavaa vauhtia aina uusia ja uusia teoksia. Oikein päätä huimaa kun niitä postauksia suoltaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi, olisi pitänyt tarkistaa. Tähän on varmaan jo niin moni vastannut, etten viitsi haastaa ketään muuta.

      Minä pidän myös sinun valitsemastasi Maria Aution Varjopuutarhasta ja hain juuri kirjastosta viimeisen postauksesi innoittamana hänen kirjansa Paperisudet. Tärkeä aihe.

      Sama huomio. Kiire näyttää olevan monella lukemisessa. Minä en halua sen tyylin tarttuvan. Uutuuksista kirjoitetaan kaiken aikaa. Oikeastaan tekisi mieli lukea vanhoja kirjoja, Orvokki Autiota, Eeva Joenpeltoa, Mika Waltaria - verkalleen, nin kuin kirjoja "kuuluu" lukea. :)

      Poista
  5. Nälkävuosi on kyllä hieno! Minä luin sen kahdesti peräkkäin. Mietin, että voisin lukea vielä joskus uudestaan.

    Coetzee on minulle vieras - tai nimi on totta kai tuttu, mutta en ole lukenut hänen teoksiaan. Olisi ehkä jo aikakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä luin Nälkävuoden vähän ennen joulua silloin kun se julkaistiin ja hankin sitten useita kappaleita joululahjoiksi.

      Luin nuorempana myös paljon toisen eteläafrikkalaisen Andre Brinkin kirjoja, mutta Coetzee on syvempi ja vakavampi tavalla, joka vetoaa minuun.

      Poista
  6. Minäkin valitsin Nälkävuoden uusintalukuun sen kauneuden tähden. Coetzeetä olen hypistellyt kirjastossa, kirjoituksesi rohkaisee lainaamaan ja tutustumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasin, Paula! Olisin voinut valita uudelleenlukuun kaikki samat mitä sinä.
      Coetzee on kolahtanut minuun. Kokeile, saatat ihastua.

      Poista
  7. Coetzee on niitä harvoja kirjailijoita, jotka ovat saaneet minut hyppäämään ahtaiden maantieteellisten raja-aitojeni yli ja yllättymään positiivisesti. Minua ei Afrikka kiehdo oikeastaan lainkaan, mutta kahdesta Coetzeen kirjasta olen pitänyt :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua on Etelä-Afrikka alkanut kiehtoa juuri apartheidista kirjoittaneiden ja Nelson Mandelan kautta.

      Rupesin miettimään maantieteellisiä raja-aitoja. Aika vähän minäkin olen lukenut afrikkalaista ja aasialaista kirjallisuutta. Se mitä olen lukenut on ollut tasokasta, mm. lapsisotilaiden elämästä kertovat kirjat Afrikasta ja kiinalaisamerikkalaisen Yiyun Leen romaanit elämästä Kiinassa.

      Nyt kiinnostaisi lukea Coetzeen suomentamattomia esseeteoksia.
      On myös sellainen kirja, jossa on hänen ja Paul Austerin kirjeenvaihtoa 'Tässä ja nyt - kirjeitä ystävyydestä'.

      Poista
    2. Minulla on ihan päinvastoin kuin Elämän krestomatialla. Afrikka kiinnostaa kovasti. On suorastaan yksi erityisistä kiinnostuksen kohteistani. Kaikki afrikkalainen kirjallisuus ei todellakaan ole ns. afrikkalaista kirjallisuutta, vaan myös hyvin modernia länsimaisen tyylistä kirjallisuutta on runsaasti. Nigeriasta tulee paljon kirjailijoita, loistokkaana tähtenä tietysti Adichie, mutta itse pidän kovasti myös esim. Sefi Attasta. Nigerialainen Wole Soyinka on saanut myös nobelin. Hänen teoksesa tulee lukuun lähiaikoina osana Sateenkaarihaastettani. Kirjallisesti erittäin kiinnostava maa on myös Zimbabwe, esim. Yvonne Vera, Tendai Huchu, Tsitsi Dangarembga, NoViolet Bulaweyo. No niin, lopetanpa nyt tähän ennen kuin innostun ihan liikaa.

      Poista
    3. Omppu, innostus on aina hyvä asia!

      Katselin hyllyni viertä ja huomasin Uzodinma Iwealan, Ishmael Beahin, Flora Nwapan ja Michelle Cliffin kirjat. Minulla pitäisi olla jossain myös ghanalaisen Ama Ata Aidoon kirja Changes. Olen lukenut jotain muutakin, mm. afrikkalaisia sananlaskuja, ja lastenkirjoissa löytyy upeasti kuvitettu Kjambaki, afrikkalaisia satuja ja suomalaistuneen Wilson Kirwan Amani aasi ja sisäinen kauneus. Siinä se melkein on, ei paljon.

      Poista
  8. Kiitos, että tartuit haasteeseen!
    Olen lukenut Coetzeelta vain Häpeäpaalun. Myönnän, että se on hieno teos, mutta en kuitenkaan varsinaisesti ihastunut. Kirjoituksesi sai minut ajattelemaan, että kannattaisi varmaan yrittää Coetzeeta uudelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli tosi innostava haaste!
      Cotzeen 'Hämärän maat' tai elämäkertatrilogian 1. osa 'Poikavuodet: kohtauksia syrjäisestä elämästä' voisivat olla hyviä teoksia tutustua hänen tyyliinsä.

      Poista
  9. McCarthyn Tie (äidin valtavan vaikutuksen tekevä kolmen sivun lähtö ei jätä rauhaan), Bukowskin Naisia (valoa ja ääntä huokuvaa askeesia ilman kieltäymystä; kerran täällä eletään...), uusi käännös Siepparista (kaunis ja taiturimainen matka epäuskottavan kertojan (tahattomasti?) virittämiin ansoihin, kirjoittajan sitä ehkä edes tarkoittamatta; lukekaa dekonstruktiivisesti, älkää nuoren miehen matkana! (kirja josta niitze mielestäni olisi pitänyt!) ; blogistani löytyy juttuja näistä kun haette tunnisteista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juha, minulla on samoja suosikkeja. Bukowskilta olen lukenut muuta, en Naisia. Aion kyllä lukea sen.

      Sieppari on minustakin upea. Olen lukenut sen alkukielisen ja Saarikosken suomennoksen. Ai, sinusta uusi suomennos on hyvä. Minulla oli jo kerran se lainassa käännösvertailua varten. Huomasin, että S on kääntänyt huolimattomasti ja jopa ihan väärin. Sitten kirja piti palauttaa. Nyt tekee mieli lukea se kuvaamallasi tavalla.

      Käyn tutustumassa blogissasi.

      Poista

Kulttuuriviikonlopun viettoa nuorten kanssa

Käsiohjelman kansi Meillä oli kaksi teini-ikäistä lastenlasta viikonloppuvieraina. Lauantain ohjelmassa oli teatteria ja sunnuntaina k...