tiistai 13. toukokuuta 2014

Miä, Marjatta - faktaa enemmän kuin fiktiota



Noannan kirjablogin Noanna laittoi minulle 11 kysymyksen haasteen jo kuukausi sitten. Tunsin heti kiinnostusta vastata, vaikka olenkin helmikuussa pyöritellyt vastauksia huolella jo samaan kyselyyn. Ei ole tapaistani viivytellä näin, mutta tuli eteen kaikenlaista. No, mutta tässä, here you are!

Haasteen säännöt:

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Haaste tulee laittaa eteenpäin 11 bloggaajalle, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun tulee kertoa, kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.

11 asiaa minusta:

1. Satakunnassa olin elämäni alussa , samoin Helsingissä opiskellessa, Pohjois-Karjalassa olin mie, Kainuussa minä ja nyt Kymenlaaksossa miä. Vaihdan aina sopivan muodon keskustelukumppanin mukaan. Satakuntaan soittaessa puheen rytmi muuttuu muutoinkin. 

Minä puolivuotiaana Hilja-äitini kanssa
2. Ensimmäinen teatteriesitys, minkä näin, oli Viulunsoittaja katolla 60-luvulla Porin teatterissa. Olin silloin 15-vuotias. Näin ensimmäisen elokuvani, Ben Hurin, 12-vuotiaana Pomarkun Yhteiskoulun jumppasalissa. Kyllä oli kulttuuritarjonta niukkaa silloin. Myös autoa niskaansa sidotulla köydellä vetävä voimamies esiintyi oppikoululaisille, ja Yrjö Jyrinkoski kävi lausumassa. Meillä oli tyttökaverin kanssa kauheita hihityksenpidätysongelmia molemmissa esityksissä, mutta varsinkin Jyrinkosken mahtipontisuus nauratti meitä, maalaistolloja.

3. Olen ollut mukana kahdessa kansanliikkeessä, Kuhmon Rauhanpuolustajissa ja Romuvaaraliikkeessä, jossa vastustimme ydinjätteen loppusijoitusta Kuhmon Romuvaaraan. Nimen perusteella paikka tuntuisikin sopivan hyvin tähän tarkoitukseen, mutta romulla tässä nimessä on vanha merkitys "kivi, lohkare". Meillä oli isoja seminaareja, joissa oli mukana mm. Heidi Hautala ja Vietnamin sodan veteraani, pueblointiaani Larry Lente New Mexicosta. Larry olisi viettänyt koko illan saunassa. Hän kertoi mahtavia juttuja pueblojen saunasta. 

4. Hienoin juttu työurallani oli se, että kävin et-kursseja ja opetin tätä ainetta kymmenen vuotta. Toinen kohokohta oli se, että me, silloisen kouluni kieltenopettajat, otimme osaa kieltenopettamisen Kimmoke-projektiin - silloin Suomen valtiolla oli varaa tukea koulujen kehittämistä - ja valitsimme teemaksi kansainvälisyyden. Näissä puitteissa pääsin Manchesteriin viikon korkeatasoiselle monikulttuurisuuskurssille, jonka päävetäjä oli intialaissyntyinen professori Gajendra Verma.

5. Luen parhaillaan Hans Falladan teosta Yksin Berliinissä. Huikean hyvä kirja pelon alla elävistä ihmisistä. 

6. Ostin opiskelijana 70-luvulla valtavasti taskukirjoja ja kaikki kurssikirjat omakseni. Ihmettelin, kun jotkut lainasivat ja jonottivat kurssikirjoja. Mietin, miten he voivat suhtautua noin kevyesti kirjoihin ja opiskeluun. En sitten kuluttanutkaan opintolainaani paljon mihinkään muuhun kuin kirjoihin. Vasta nyt eläkkeelle jäätyäni olen heittänyt yliopiston kurssikirjat pois. Tulkitsen niin, että kunnioittava suhtautumiseni opetusmateriaaleihin kuvastaa ensimmäisen polven akateemisen ihmisen totisuutta ja epävarmuutta. Nyt olen paljon rennompi ja hedonistisempi: ostan kauniita vaatteita ja matkustan. Onhan aikakin toinen.

7. Rakastan sekä verkkaista kävelyä metsäpoluilla että kuljeskelua hulppeilla ihmisiä täynnä olevilla kävelykaduilla kuten Barcelonan La Rambla ja Vallettan iso kävelykatu. 

La Rambla illalla heinäkuussa 2005
Kuvasin Barcelonaa yhdeltä Sagrada Familian parvekkeelta kesällä 2008. Asustimme kolmena kesänä aivan tämän kuuluisan kirkon vieressä.
8. Olen lapsenomainen ihminen, naivi hassuttelija ja pidän sitä uhmakkaasti hyvänä piirteenä. Toiset näkevät minut kuitenkin toisin. Oppilaat sanoivat, että minä olen Täydellisten naisten hahmoista tiukkapipo Bree Van de Kamp, kun omasta mielestäni olen se höpsykkä Susan Mayer. Oikein säpsähdin, kun näin itseni videolla ensimmäisen kerran. Kuka tuo hallittu ja hallitsevan oloinen nainen on? MINÄ?

9. Nämä nostalgisen näköiset jumppakasetit ovat kuluneet käytössäni yli 30 vuotta. Rakkain liikuntani on ohjattu pilates, jonka avulla sain ryhtini lonkkaleikkauksen jälkeen normaaliksi. Tätä 80-luvun kasettien jumppaa on kiva tehdä joskus ennen saunaa. 

10. Yritän sekä nostaa painoani että kasvattaa lihaksia, koska uskon sitä tutkimustietoa, että vanhojen kannattaa olla mieluummin hieman pullukoita kuin alipainoisia ruipeloita. Kun vakava sairaus iskee, niin siitä ei vähällä rasvamäärällä ja olemattomilla lihaksilla niin helposti selvitä. 

Sotkamon Murunen-kahvilan herkkujen äärellä huhtikuussa runsas vuosi sitten
11. Ostin Tiimarin loppumyynneistä tällaisia kengännauhareikiin pujotettavia koristeita, lapsenlapsille, mutta - uskokaa tai älkää - olisin pujottanut nämä perhoset omiin pinkkeihin lenkkareihini, mutta eivät sopineet, reikäväli 41 numeron kanooteissa oli liian iso.
  

Noannan kysymykset haastetuille:

1. Millä kolmella sanalla kuvailisit itseäsi?
Uskollinen, tunnollinen ja syvällispinnallinen.

2. Millä kyvyillä osallistuisit Talent-kilpailuun?
Notkeudella. Teen venyttelyt aina maksimiinsa. 

3.Minkä elokuvan olet nähnyt viimeksi ja mitä pidit siitä?
Yves Saint Laurent. Pidin kovasti. Henkilöhahmot ja muotialan ihmisten elämä tuli hyvin esitetyksi. 

4. Mistä sait idean bloggaamiseen?
Olin pitänyt lukupäiväkirjoja pitkään, pidän edelleenkin. Päiväkirjani alkoivat muistuttaa palloa, kun tulostin ja liimasin niihin pitkiä lainauksia kirjoista ja laitoin väliin lehtiartikkeleita yms. tärkeää. Nivelrikkoiset sormeni kipeytyivät tässä puuhastelussa, ja muutoinkin alkoi tuntua, että joku muu muoto olisi ehkä parempi. Sitten kirjoittelin jonkin aikaa kirjaesittelyjä Iiris-lehden lukupiiriin. Iiris lopetti, ja ajattelin, että olisi kiva kirjoittaa juttujani jonnekin, ei vain itselle. Silloin tuli idea blogista. Mieheni teki minulle kaikki valmistelut, suurkiitos hänelle! Olisihan tässä vielä tekemistä, hieman estetiikkaa ja otsikoita sekä aakkosellinen hakemisto. Tehdään se, jos inspis iskee. Hyvä tämä on näinkin!

5. Jos saisit valita minkä tahansa kirjan miljöön tai maailman, mihin muuttaisit?
Vaahteramäen Eemelin maailmaan.

6. Suunnitteletko mielelläsi elämää eteenpäin vai katsotko mieluummin, mitä se tuo tullessaan?
Suunnittelen.

7. Jos sinun pitäisi valita loppuelämäksesi vain lukeminen tai kirjoittaminen, kumman valitsisit?
Lukemisen.

8. Milloin viimeksi tutustuit uuteen ihmiseen?
Äskettäin samassa pilatesryhmässä käyvään naiseen, joka tarjosi autokyytiä, koska meillä on sama matka. Heti selvisi, että meillä on paljon muutakin yhteistä.

9. Bravuurisi keittiössä?
Kaurapuuro. Ai, miten minä taas olen näin vaatimaton - unohdin: lasagne ja tiramisu.

10. Onko sinulla jo suunnitelmia kesäksi?
On kyllä, paljon. Toivon, että jotkut niistä toteutuvat, vaikka kesääni tulee kuulumaan myös sairastamista. Menisin niin mielelläni suunnitellulle rantalomalle telmimään 4 ja 7-vuotiaiden pojanpoikien kanssa. Lapsenlapset ovat myös perinteisesti tulleet meille ”aktiivilomalle”, johon kuuluu Tykkimäki, liikennepuisto, uimista ja retkiä. Isommat osaavat jo matkustaa itse junalla! Heidän kanssaan olemme käyneet myös taidenäyttelyssä. Kirjoja ja parveke-elämää tietenkin, metsäpolkuja.

11. Mikä tekee sinut onnelliseksi:
Perhe: mies, pojat ja heidän perheensä. Ystävät. Kirjat, elokuvat, teatteri.

Omat kysymykseni:
1. Mikä kirja/mitkä kirjat sinulla ovat juuri nyt luettavana?
2. Mistä hankit kirjoja?
3. Oletko itse kirjoittanut?
4. Paras näkemäsi teatteriesitys?
5. Elämäsi motto?
6. Bloggaamisen tarkoitus sinulle?
7. Elämäsi ihanimmat hetket?
8. Unelmasi?
9. Mikä sinulle on vaikeaa?
10. Mikä sinulle on helppoa?
11. Kolme hyvää ominaisuutta sinussa?

Haastan mukaan yhdentoista sijaan yhden, Yöpöydällä-blogin Ilonan. Liittykää mukaan muutkin, jotka ette ole vielä tähän osallistuneet tai haluaistte osallistua uudestaan. Tämä on hieman työläs, mutta hauska pohdiskeltava.
 

13 kommenttia:

  1. Oi, tässä tuli niin paljon, että yritän kommentoida edes pariin asiaan.

    Minun ensimmäinen teatterikäyntini oli Porin teatterissa parhaan ystävän kanssa nähty Molierin Luulosairas.

    Luulin ensin, että kävimme samaa lukiota, mutta en muistanutkaan, että Pomarkussa oli lukio...

    Äitini pelastui yli 80-vuoitiaana vaikeasta syövästä ja kesti rankat hoidot kiitos pienen pyöreyden. Hänen siskonsa ovat tenimitoissaan ja eivät olisi samasta selvinneet. Ester-tätiäini, ei verisukulainen, vaan muuten sukua, lääkärit patistavat lihomaan, mutta vaikka hän söisi mitä, ei onnistu. Ikää on jo 87 vuotta, ja hän on aivan liiaan hauras...

    Otaksun, että olet itsevarma ja topakka;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, Leena, tunnistan tuosta itseni!

      Pomarkussa on pieni, kodikas lukio. Se on ollut koko ajan yksisarjainen ja sinnittelee edelleen sellaisena tänä isojen koulujen aikana. Minä olin koulun kolmansia ylioppilaita 1969.

      Ihminen on kummallinen olento tuon painohommankin suhteen. Luonnossa villieläimissä ei huomaa painoeroja, mutta ihmisen lemmikeillä niitä jo on.

      Poista
  2. Näitä on aina niin ihana lukea! Pidän tuosta murteiden vaihtelusta: siitä tulee kotoisa olo. :) Olen itse pohjoissavolainen, mutta sukuani on Pohjanmaalla ja anoppini on kotoisin Satakunnasta ja tätä kautta erilaiset länsimurteet ovat tuttuja. Sitten opiskelin ja asuin vuosia Joensuussa, jossa mie tarttui. Nyt sitten täällä Etelä-Suomessakin jotain on jo jäänyt puheeseen. Mikä rikkaus!

    Ihailen notkeuttasi! Ja samoin rakastan kävelyjä niin metsissä kuin joissakin kaupunkimaisemissa.

    Toivottavasti kesästäsi tulee hyvä. Voimia sairastamiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, rikkauttahan se murteiden kirjo on! Poikien vaimojen ja heidän vanhempiensa kautta olen päässyt tutustumaan myös lappalaiseen ja etelä- sekä pohjoispohjanmaalaiseen puhetyyliin ja syvemmin näihin Kymenlaakson murteisiin. Ajattele, aivan meidän lähellä, Kuusankoskella, omistusmuodot minun ja sinun ovat min ja sin. Hauskaa!

      Notkeutta on, mutta voimaa pitäisi pitää yllä.

      Kiitos, Katja! Kirjoitan varmaan jossakin vaiheessa tästä elämääni tulleesta lommosta. Ensin pitää totutella.

      Poista
  3. Voi minä voisin antaa sinulle pari ylimääräistä kiloa! ;) Käveleminen ja venyttely ovat ihania. Rakastan niitä myös. Haasteeseen on nyt vastattu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, Ilona, näytät ihan hoikalta hiihtokuvassa, mutta kiitos vaan!

      Sinä olit nopea! Minäpä lähden äkkiä blogiisi lukemaan.

      Poista
  4. Hyvä on blogisi näin, kuten sanot. Jokainen lukijasi aistii sinussa lämpimän ja rohkaisevan persoonan. Minulla on ollut samantapaisia 'pallopäiväkirjoja' joihin on liimattu erinäisiä lippuja ja lappuja. Erikseen vielä sanomalehtileikemappeja. Nykyisin nappaan taidenäyttelyistä esittelylehtisiä, ja leikkaan niistä tykkäämistäni maalauksista kuvia päiväkirjaani. Aina sitä on se sama pikkutyttö joka puuhan aloitti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Leena!

      Miten hieno idea tuo näyttelyesitteistä leikattujen kuvien tallentaminen. Niistä voisi tehdä ihan oman päiväkirjan. Sitä, kun katselisi, niin muistaisi, mitä kaikkea kaunista on nähnyt. Meillä on nyt Kouvolan taidemuseossa Laila Pullisen veistoksia. Voisin aloittaa niistä.

      Minä kerään sanomalehtileikkeitä arkkuun, aika paljon on mm. HS:n kulttuurijuttuja siellä säilössä, jos vaikka joskus lukisi toiseen kertaan. ;)

      Poista
  5. Olipas mukava lukea näitä :)! Parveke-elo, metsäretket, taidenäyttelyt... Ihana, että jollakin muullakin on samat ilot elämässä! Ja sairauksille me sanotaan "hus siitä", tai edes "paikka", ja tsempataan eteenpäin Marjatta, eikö vain? Voimia paljon ja iloa näistä kaikista... :))!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos bleue! Juuri niin, positiivisella asenteella mennään. En muuta tätä sairausblogiksi, mutta aion tehdä tulevaisuudessa kyllä "hus siitä" - postauksen tai pari.
      Tilasin muuten Herra Paasion!

      Poista
    2. Kas, pari lukuhetkeä lastenlasten kanssa luvassa :). Ja kirjapostia postilaatikkoon, se on parasta postia!

      Poista
  6. Tätä oli tosi mukavaa lukea. Ja ihanat kuvat! :)

    Minäkin rakastan kävelyä ja kuljeskelua sekä luonnossa että suurkaupunkien kaduilla. Ja voi noita jumppakasetteja, ihania! <3 Tyttärillä on siinä asutkin kuin Jane Fondalla konsanaan. :) Ja oi, Vaahteramäen Eemelin maisemissa minäkin asuisin mielelläni. Olen kotoisin maalta, ja Eemeli-kirjojen ja -elokuvien ruotsalainen menneen ajan maaseutu tuntuu kaikin tavoin omalta ja kotoisalta.

    Falladan kirjan minäkin haluaisin lukea, kiinnostuin siitä jo luettuani Jaanan arvion, ja äsken vielä lisää luettuani sinun hienon postauksesi yksin Berliinissä -romaanista. Ostin kirjan keväällä hyllyyni odottamaan, nyt pitäisi enää vain lukea se. :)

    Aurinkoista päivää ja hyvää mieltä sinne!

    VastaaPoista
  7. Kiitos Sara!
    Tämä Falladan kirja sopi niin hyvin Berliinin matkan tietämille.
    Aurinkoa ja hyvää mieltä myös sinulle!

    VastaaPoista

Kulttuuriviikonlopun viettoa nuorten kanssa

Käsiohjelman kansi Meillä oli kaksi teini-ikäistä lastenlasta viikonloppuvieraina. Lauantain ohjelmassa oli teatteria ja sunnuntaina k...