tiistai 6. toukokuuta 2014

Lisää Berliinin matkalla koettua



Berliinin matkamme muodostui tälläkin kertaa ihmisoikeuspainotteiseksi, vaikka oli tarkoitus myös vaellella puutarhoissa ja kylpeä turkkilaisittain. Onneksi olemme miehen kanssa samanmielisiä, kuten vanhat pariskunnat yleensäkin. Ja työnjako pelaa: minä löydän liikaakin kohteita, joihin tiedän kokemuksesta molempien haluavan, ja mieheni tutkii yksityiskohdat, aukioloajat ja miten mennään. Mieheni olisi ehkä rauhallisempi matkaaja ilman minun ahnetta asennettani.

Berliinissä on aivan upeat muistomerkit kaikille natsiajan vainotuille ryhmille. Näitä muistomerkkejä valvoo valtiopäivien päätöksellä 25.6.1999 perustettu säätiö, joka järjestää myös paljon toimintaa: työpajoja, keskitysleireiltä selvinneiden tapaamisia, erikoisnäyttelyitä, on-line näyttely koululaisille.
Euroopan surmattujen juutalaisten muistomerkki sijaitsee aivan Brandenburger Torin lähellä. Se on 2711 erikorkuisesta betonipylväästä koostuva 19 000 neliömetrin alue, joka on valmistunut 2005. Sen alla on informaatiokeskus, johon on ilmainen pääsy läpivalaisun kautta. Keskuksessa on lukuisia sanomalehtikuvia, kirjeitä ja videoita, joilla holokaustista selviytyneet kertovat kokemastaan.

Jonkin matkan päässä kivipaasimuistomerkistä Tiergartenin puiston varrella on 2008 avattu vainottujen homoseksuaalien muistomerkki, vielä yksi betonipaasi, joka on pystytetty vinoon. Sen ikkunasta voi katsoa suuteluvideon. Tämä muistomerkki haluaa muistuttaa, että maailmassa on vieläkin paljon maita, joissa suuteleminen on vaarallista. Ryhmille tarjotaan myös työpajaa "Forbidden Love".

Tiergartenissa on myös kaunis musta lampi, jonka keskellä olevaan kivipylvääseen toimitetaan joka päivä tuore kukka. Lampea ympäröivissä laatoissa on niiden keskitysleirien nimiä, joissa Euroopan romaneja surmattiin. Lammen vierellä pitkässä paneelissa on lisää tietoa näistä vähemmistöistä, joita usein kutsutaan vain yhdellä nimellä, mustalaiset, romanit, Gypsies, vaikka heissä on hyvinkin erilaisia ryhmiä. Tämän muistomerkin pystyttämisestä päätettiin 1992, mutta se valmistui vasta 2012. Pitkä suunnittelu on kannattanut, koska muistomerkki on henkeäsalpaavan kaunis.


Gypsies-jaottelua, usein käytetään nimitystä Sinti and Roma

Toiselle puolen tietä, osoitteessa Tiergarten 4, ollaan vasta valmistamassa muistomerkkiä niiden muiston kunnioittamiseksi, joita sterilisoitiin ja surmattiin sairauden tai kehitysvamman vuoksi. Natsit kutsuivat tätä surmaamista eutanasiaksi. Samassa osoitteessa on sijainnut päämaja, jossa darwinistista vahvemman eloonjäämisoppia on sovellettu, suunniteltu ja toteutettu "eutanasiana". Luulin, että tämäkin merkki olisi jo paikallaan, kun esitteessä oli hieno kuva vaaleansinisestä 30 metriä pitkästä lasipaneelista antrasiitinharmaalla betonipinnalla, mutta se olikin vasta visualisointia. Kävelimme paikalle ja siellä olivat traktorit työssä pohjan teossa. Tämän linkin kuva ennustaa, että muistomerkistä tulee todella kaunis.

Anne Frank Zentrum Hacheshe Höfen jugendkorttelissa on pieni, kodikas museo ja toimintakeskus, jossa on pysyvän näyttelyn lisäksi seminaareja ja tapahtumia. Pidin erityisesti keskellä huonetta olevasta teltasta, jossa saksalaiset nykynuoret puhuvat videoilla asioista, joista Annekin oli kiinnostunut. 
Alkuperäinen päiväkirja vitriinissä

Eliminoitavia lapsia
Esimerkkilapsi


Kerrankos sitä erehdytään! Valokuvaliikkeen mainoskuvassa "Kaksi upeaa arjalaista lasta, mutta lapset olivatkin juutalaisia Levyn suvun lapsia, Herbert 4 ja Ellen-Eva 13.

Berliinin reissumme oli monipuolinen ja antoisa. Ehkä vielä pitää kuitenkin kerran palata. Brechtin kotimuseo jäi omituisten aikataulujensa takia käymättä ja tuo sininen lasimuistomerkki kiinnostaa nähdä valmiina.

Sää suosi meitä mahtavasti. Söimme joka päivä ulkopöydissä, mikä tuntui uskomattoman hienolta. Kävimme DDR Museossa, Maailman kulttuurien talossa, Helmut Newtonin laajassa valokuvanäyttelyssä, kahdessa elokuvassa ("her" ja "The Grand Budapest Hotel"), Galerie-tavaratalossa ostamassa miehelle T-paitoja, kun hän ei arvannut, että olisi T-paitakelit, tutustumassa eri kaupunginosiin, taidemarkkinoilla ym. Seurasimme myös elämäni hienointa vappukulkuetta. Se oli kilometrejä pitkä, hyvät julisteet, karnevaalimeininkiä, kansainvälistä sanomaa, hienoa pukeutumista ja erilaista musiikkia. Aivan liikutuin, kun opettajien ja tieteentekijöiden ryhmä kulki ohi. Lapset rauhan puolesta -osasto vaikutti samalla tavalla. 

Mieheni kuvaamassa vanhan juutalaisen hautausmaan muuria. Tänne on puettava portilla olevasta korista kipa päähän, koska juutalaisille pää on pyhä paikka ja siksi peitettävä.

Berliinin kulkuvälineistä voisi kirjoittaa aivan oman postauksensa, mutta totean vain, että kylläpä toimii hyvin. Käytimme busseja, metroa ja raitiovaunua, sekä junaa keskitysleirimatkalla. Pyöräilijöitä oli paljon, kaupunkipyörät käytössä ja useissa paikoin oma väylä pyöräilijöille. Hauskimmat turistikulkupelit olivat sähkön avustamana kulkeva pyöräriksa, seitsemän hengen renkaan muotoinen pyörä, jossa vain yksi polkee suoraan eteenpäin, kaksi sivuilta ja kaksi selkä menosuuntaan sekä lasten polkuauton näköinen miniauto. Segwayt näyttivät olevan suosiossa. Olen nähnyt tämän laitteen aiemmin vain ruotsalaisen Solsidan-sarjan Freddellä.  

Bloggari tässä poseeraa berliiniläisen poikaystävän vieressä, jonka mahasta on valinnut  paikan, johon seuraavaksi sännätään.

Kyllä piisaisi kirjoittamista ja kuvia. Mutta hei – kirjablogihan tämän piti olla!


DDR Museon ostalgista nostalgiaa

26 kommenttia:

  1. Olipa kiva lukea matkapostauksesi. Mielenkiintoisia psikkoja ja puhuttelevia kuvia. Tunnutte olevan oiva parivaljakko, joka ehtii moneen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on, minä poljen sinä ohjaat ...tutun kanssa on helppo matkustaa.

      Poista
  2. Mielenkiintoinen postaus! Kirjat ja matkat: ah mitä elämyksiä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä niissä on samaa, kirjoissa ja matkoissa: tulee mietityksi asioita.

      Poista
  3. Berliini on kyllä niin pullollaan katseltavaa ja koettavaa ja te olitte totisesti ottaneet "ilon irti" ja kokeneet paljon. Kuulostaa kaikin puolin hyvältä matkalta.

    Teillä tuntuu olevan samansuuntainen työnjako kuin minulla ja miehelläni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kyllä innostuinkin selostamaan ihan sydämeni kyllyydestä. Upean vappumarssin kuvat ja Alter Jüdischer Friedhof -kuvat vain jäivät arkistoon.
      Aika hyvä jako, eikö vain? ;)

      Poista
  4. Puhuttelevia kuvia ja vierailukohteita! Simpsakka bloggaajakin siellä! Kiitos hyvistä vinkeistä, Marjatta! Ehkä jonain päivänä pääsen Berliiniin pitemmäksi aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elina!

      Kyllä piti pitkään valita, että löytyi yksi vähän simpsakkaampi otos. Minkähän takia kuvat minusta eivät nykyään enää onnistu kuten ennen! ;) Huonoja kameroita varmaan.

      Berliinissä on nähtävää, ja minä olen vielä sellainen, että innostun monista asioista: arkkitehtuurista, patsaista, gallerioista, ihmisten tuijottelusta ja salakuuntelusta. Ja kahvilathan ovat myös upeita Berliinissä, ei tarvitse jäädä paitsi suomalaista pullakahvihetkeä kuten etelämpänä.

      Poista
  5. Tuo sinun berliiniläinen poikaystäväsi on kyllä aika söpö - ja osaa selvästi opastaa kaupungissa liikkumisen suhteenkin!

    Hienoja kuvia. Osin kävimme samoissa paikoissa (holokaustin muistomerkki, DDR-museio) helmikuussa, mutta koska meillä oli lapset mukana, kuljimme eri reittejäkin. Upea kaupunki, jonne haluan joskus uudelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Söpö on karhumieheni, kyllä, sekä käytännöllinen ja turvallisen muhkea.

      Kävin katsomassa sinun kuviasi uudelleen, tuttua on. Kävimme edellisellä kerralla siellä isolla kirppiksellä. Lasten kanssa ei voi tietenkään jäädä kuuntelemaan pitkiä tarinoita kuulokkeista yms. mutta toisaalta on hienoa nähdä asioita lapsen huomioiden kautta. Lapsesta niin pienet asiat ovat hienoja. Heistä voi kyynisempikin oppia ihmettelemään.

      Poista
  6. Matkakaveri kiittää :)

    VastaaPoista
  7. Voi kauheeta, miten rankkoja kuvia! Odotin jotain kepeämpää Berliini-postausta. Mutta en kiellä, etteivätkö olisi tärkeitä kohteita. En tiedä, pystyisinkö itse menemään keskitysleirille, vaikka kirjoja olen lukenut kohtalaisesti aiheesta.

    Ja voi kauheeta, kukakohan on tuo anonyymi stalkkerisi, joka kulkee kintereilläsi ja ties vaikka valokuvaa sinua salaa! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tähän se taas meni! Keskitysleirillä luetut asiat muuttuivat jotenkin arkisiksi, varsinkin kun luin heti perään kirjan, jossa kerrottiin, miten tuollaisissa puitteissa toimittiin.

      Stalkkeri on kyllä kuvannut sekä salaa että luvan kanssa. Hänellä on ehkä myös henkivartijan rooli.

      Poista
    2. Suomen kieli teki tepposet. Kuulostaa jotenkin siltä, että olisin lukenut kauheasti siellä keskitysleirillä, jäänyt sinne asumaan.Tarkoitin, että aiemmin lukemani muuttui siellä paikan päällä arjeksi.

      Poista
    3. Marjatta, ymmärrän täysin, ettet ole asunut keskitysleirillä etkä varmaankaan tarkoittanut keskitysleirillä Kouvolaa :-o Minulla on välillä tapana kutsua entistä asuinpaikkaani keskitysleiriksi lähinnä sen myrkyllisen henkisen ilmapiirin takia, mutta onneksi sain myöhemmin "turvapaikan" täältä Helsingistä!

      Poista
    4. Minullakin on kokemusta myrkyllisestä työpaikkailmapiiristä, mutta ei toki Kouvolassa, joka onkin mainettaan parempi paikka. ;)

      Kiva, että olet selvinnyt keskitysleiristä Tuija! On kyllä tärkeää lähteä, jos ei viihdy.

      Poista
  8. Olipas mielenkiintoiset kuvat ja teksti! Olet mennyt paljon syvemmälle Berliiniin kuin itse silloin pääsin. Holokausti-muistomerkki on tuttu. En suoraan sanottuna muista juuri mitään enää Berliinistä, joten olihan informatiivinen postaus, kiitos. :)

    Ps. Hyvältä näytät karhun kainalossa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Elegia! Minulla on tällainen opettajan tyyli kaupunkimatkoilla, kaikki tieto pitää ahmia, mutta rantalomilla heittäydyn täysillä ruumiinnautintoihin.

      Poista
  9. Kiitos Marjatta upeasta matkasta kanssanne Berliiniin. Niin tarkasti ja seikkaperäisesti kerroit matkastanne, että aivan kuin olisimme olleet mukana. Tämän perusteella on mukava suunnitella matkaa sinne, jospa se vaikka toteutuisi. Lukiessani tuli mieleeni, että kanssasi olisi mielenkiintoista matkustaa, kun olet sellainen järjestelmällinen opettajamainen suunnittelija ja toteuttaja, kunhan vaan mukava pysyisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Riitta! Minä olen se ideoiden heittelijä, ja Unto katsoo enemmän sitä, miten ne voisi toteuttaa, joten Unto oppaaksi mukaan. Kiva ajatus!

      Ei olisi kyllä pahaksi vähän hidastaakin vauhtia, ja Riitta jos yhdessä mennään, niin mehän käytetään paljon aikaa puhumiseen, eikös vaan! ;)

      Poista
    2. Niinhän siinä tietenkin käy, meidän miehet eivät ehdi mukaan tuohon puhematkaan ollenkaan. Tavataan kesäkuussa ja ruvetaan suunnittelemaan yhteistä reissua, mahtava idea. Nyt pakkaamaan ja huomen aamuna kohti Oulua ja Hailuotoa, ihanaa, mahtava linturetki tiedossa ystävien kanssa.

      Poista
  10. Oi, Berliiniin kun pääsisi! Olen käynyt kahdesti, mutta edellisestä kerrasta on jo ihan liian kauan. Berliinissä on joka nurkalla jotain kiehtovaa, ja varmasti jotain jokaiseen makuun. Kiitos blogimatkasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi, kun jaksoit lukea matkakertomukseni!
      Berliinissä on todella joka nurkalla jotain kiehtovaa. Hacknese Höfin alueella esim.on taiteilijoiden ja taidekäsityöläisten tiloja, joissa tehdään hurjia töitä, ei mitään pikkusievää. Niitä katselimme paljon edellisellä kerralla.
      Ja se historia! Sinähän tiedät siitä paljon. On hurjan näköistä, kun joku kirkontorni on jätetty pommitusten jäljiltä rujon näköiseksi, muistoksi. Se on hyvä, silloin muistaa, että noista kauheista ajoista ei ole niin kauan.

      Poista
  11. Upea matkapostaus! Sinun Berliinisi on juuri sellainen, jollaisena sen itsekin haluaisin kokea - haluaisin siis keskittyä juuri historiaan, toiseen maailmansotaan ja holokaustiin. Olen käynyt Berliinissä hyvin pikaisesti ystäväni kanssa: olimme matkalla New Yorkiin ja lennon vaihtoa odotellessa ehdimme käydä kaupungilla kävelemässä, ihmettelemässä ja syömässä kunnon frühstückit (jälkiruoaksi taivaallisen hyvää apfelstrudelia, nam!). Pikainen pintaraapaisu vakuutti. Tuohon kaupunkiin haluan joskus pidemmäksikin aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kun matkaan, Sara!
      Ruokapuoli jäi postauksessani kokonaan pois. Ne kahvilat...

      Poista

Tänään tällaista; kesänviettoa lasten kanssa, luettuja kirjoja, koettuja tunteita

Meillä on mieluisia kesävieraita, S, 10 vuotta, ja pikkuveli K, 7 vuotta.   Autoajelut ovat hyviä hetkiä keskusteluihin. Alla olevan j...