lauantai 15. maaliskuuta 2014

Kulttuurimatkalla Tallinnassa



Olimme mieheni kanssa Tallinnassa parin päivän reissulla. Mieheni käy Virossa useinkin kieliharjoittelussa, mutta minä lähden mukaan vain, jos matkaan löytyy kiinnostavaa ohjelmaa. Nyt houkutti Titanic-näyttely, joka on enää maaliskuun loppuun. Vieläkin enemmän kiinnosti kokeellisen Von Krahli -teatterin näytelmä Life Is Very Hard.  

Alkukuva on lastenvaateliikkeen näyteikkunasta. Se ei liity mihinkään tässä muuten kuin kielensä veikeyden puolesta. Jos muuttaisin blogini nimen, niin se voisi olla juuri tämä Minun pikku maailmani.
 
Von Krahli Teater on Viron itsenäisyysajan ensimmäinen yksityinen teatteri. Se harrastaa uusia ja erilaisia produktioita. Teatterin esittelymonisteessa näkyi myös suomalaisia nimiä, mm. Kristian Smeds ja Tero Jartti. Sekä näyttelijät että yleisö olivat nuoria.


Life Is Very Hard on kolmen ohjaajan yhteistyö, amerikkalaisen Robert M. Johansonin, virolaisen Marit Sirgmetsin ja liettualaisen Simona Biekšaiten. Se on luokiteltu absurdiksi komediaksi. 


Näytelmä alkaa voimakkaalla musiikilla ja hämärässä heikosti erottuvilla, alastomilta näyttävillä, peruukkipäisillä hahmoilla. Yhtäkkiä taivaalta tömähtää keskelle lavaa iso säkki perunoita, jota nämä kymmenen luolaihmishahmoa käyvät ihmettelemässä. Puhettakin alkaa kuulua, puheen pätkiä, jotka keskeytyvät tai vaihtuvat aiheeltaan kesken kaiken, joku vastaa, joku puhuu aivan muuta. Kuulostaa samalta kuin olisi ihmisjoukossa salakuuntelijana. Näyttelijät muodostavat vaihtuvia, hetken paikallaan pysyviä muodostelmia, joissa joku puhuu, muut ovat hiljaa tai vastaavat yksitavuisesti. Ilmeet vaihtuvat, yleisimpänä on valtava, puhkuva into ja odotus, silmät tuikkivat innosta. Jotenkin tämä kaikki tuntuu hyvin merkitykselliseltä. 


Näyttelijöiden  puheita ohjataan korvakuulokkeisiin tulevilla ohjeilla. He puhuvat välillä viroa, jolloin kattopalkkiin ilmestyy sama englanniksi ja välillä taas toisinpäin. Kyllä vain, he puhuvat juuri tekstin mukaisesti, myös kaikki öh-öh ja ja mm...mm -mutinat tulevat kohdalleen kuten tekstissä. Välillä voimakasääninen ohjaaja jylisee täyttäen sanomallaan koko teatterin, kuin jokin jumalainen mestari.

Jotkut kohtaukset saavat yleisön ulvomaan naurusta, kuten joukkoitsetyydytys. Kohtaus alkaa vähäisellä hiusten ja jalkoväleihin kiinnitettyjen peruukkien kieputtelulla ja yltyy vähitellen hurjaksi tumputukseksi, kullakin hahmolla tyylinsä mukaisesti. Kohtaus ei ole missään nimessä rivo. Minulle tuli mieleen lämmin yhteisöllisyys; tällaisia koomisia tumputtajia me "inimesed" olemme.


Viron kieli tuo oman hauskan sävynsä suomalaiselle katsojalle. Se kuulostaa arkaaiselta, kuin joltain peikkojen kieleltä. 


Näytelmän puvustus on väritykseltään yhtenäinen ja maanläheinen. Näyttelijät ovat välillä rumissa beessinhaaleissa alusvaatteissa ja välillä säkkikankaasta ommelluissa taidokkaissa asuissa, jokainen omanlaisessaan. Lopuksi he pukeutuvat myös osittain omiin arkivaatteisiinsa ja jättävät peruukit pois. Alusvaatteet ovat miehillä lerppulahkeisia boksereita ja naisilla kulahtaneita, muotoilevia alushousuja ja kartiomaisia rintaliivejä ajalta ennen tukikaaria. Säkkikangasmekot, tunikat ja housut ovat kuin designer-kilpailujen tuotoksia, hyvin istuvia ja kantajansa tyylisiä.  Simona Bieksaite, yksi ohjaajista, on toiminut myös puvustajana. Hänelle kiitokset! Myös hänelle!


 

Titanic-näyttely tuo kiinnostavasti esiin kolmen kerroksen väen. Ensimmäisen luokan matkustajien astiat olivat hienoa posliinia taidokkaine monivärisine kukkakuvioineen, toisen luokan matkustajien lautaset olivat paksumpia ja kuvitus oli niissä yhdellä värillä, kolmannen luokan lautasissa oli vain keskellä lautasta pieni laivafirman logo.
Museokierrokselle lähtiessä saa matkustuskortin, jossa on ihan oikea henkilöllisyys. Lopuksi voi sitten tarkistaa seinältä, miten kävi. Minä olin kakkosluokassa matkustava Mrs William Rowe Hocking, omalta nimeltäni Eliza Neads Cornwallista ja -  jippii, minä pelastuin! Mieheni hukkui. Mutta saan olla tyytyväinen. Hän on ollut ritarillinen ja päästänyt naiset ensin toisin kuin laivayhtiön johtaja, joka tunki väkisin naisten ja lasten joukossa pelastuslautalle ja vaati pelastuslaiva Carpathialle päästyään itselleen yksityishytin. 


Kulttuurisia kohtaamisia matkallamme oli muutamia. Raitiovaunussa mies, jolla oli toinen käsi siteessä, nousi ja antoi minulle paikan jääden itse heilahtelemaan käytävälle. Hän pahoitteli, että virolaisnuoriso ei anna paikkoja, koska ovat neuvostoliittolaisen kasvatuksen tuote. Ymmärsin hänen puheensa ja sanoin, että "eei, ei Suomessakaan!". Hän ei meinannut uskoa sitä. 


Titanic-näyttelyyn tallatessamme eräs toinen ystävällinen mies huomasi meidän tutkivan reittiä kartasta ja tuli avuksi. Hän tarjoutui kävelemään kanssamme ja veikin meidät oikoteitä kätevästi museon portille asti. Hän puhui suomea hyvin, kertoi oppineensa kieltä Suomen
Yleisradiosta ja keskusteluista suomalaisten kanssa. Oli hauska kuunnella, kun tämä Leonard puhui suomea ja mieheni viroa. Minäkin heitin väliin jotakin suomeksi. Saimme mieheltä käyntikortin. Hän oli ollut vaaliehdokkaana ja jakanut silloin näitä Kõik muutub, isamaa jääb -kortteja. Mukava mies.

Niistä nuorista. Ainakin tämän käynnin huomioiden perusteella virolaisnuoret ovat todella herttaisia. Nuoret tarjoilijat ja hotellivirkailijat olivat erittäin kohteliaita, monet jopa viehättävästi hieman ujoja. Nuorisopukeutuminen näytti monipuolisemmalta kuin meillä. Hiusmalleissa oli myös iso kirjo. Onko meillä Suomessa nuorilla ankarampi yhdenmukaisuuden pakko?

Ja vielä naisten tyylistä. En nähnyt yhtään vahvasti meikattua, korkokengissä taiteilevaa naista, kuten joskus ennen. Kaikki painelivat järkevissä kengissä ja mukavissa vaatteissa. 
 

Loppukuvassa olen Viru-keskuksen isossa kirjakaupassa mielipuuhassani kirjoja selailemassa. Hillitsin itseni, kun muistin molemmissa päissä työtasoani huojuvat kirjatornit. Matkalukemisena luin Pamela Druckermanin amerikkalaista ja ranskalaista lasten kasvatusta vertailevan kirjan Kuinka kasvattaa bébé, joka herätti kovasti ajatuksia ja halun järjestää ajatuksiani kirjoittamalla.



20 kommenttia:

  1. Te ette olekaan mitään "tavallisia turisteja" ilmeisesti, vaan sivistystä ja kulttuuria hakemassa.

    Tulipa soman sopivasti tämä postauksesi minulle joka viime torstaina tykästyin viron kieleen. Virolainen oppilaani Carl opetti tämän lauseen: "Minu tööpäev algab kell pool viis" samalla kun teimme suomen kielen harjoituksia. Yritän ensi viikolla oppia lisää :) Heh, kiitos sanasta "väike" eli pieni. Kuulin senkin oppilas Carlilta, mutta en ollut ihan täsmällisesti sitä rekisteröinyt muistiini.

    Ja nyt sananvahvistusta tekemään... Puuh. Se on kammottavan työläs, mutta onhan se kestettävä jos aikoo kommentoida ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Rita, mikä ihailtava into sinulla onkaan kieliin! Minä en jaksa pitää yllä kuin englantia.

      Minä haluan koluta kaupunkilomilla taidegallerioita ja käydä teatterissa yms. hengenravintoa, mutta rantalomat ovat ihan yhtä mieluisia. Voin viettää koko päivän rantapetillä maaten ja välillä aalloissa kahlaillen. Nyt kun tuo "takatalvi" iski aloin todella kaivata ihanaa meri - hiekka - aurinko -nautintoa.

      En pääse tuosta sananvahvistuksesta, koska mieheni ei anna poistaa sitä tietoturvasyistä. Minä haluan kirjoittaa isolla tietokoneella, jossa meillä on kaikenlaista tärkeää. Kiitos, kun jaksat silti kommentoida.

      Poista
  2. Kuulostaapa huikealta esitykseltä! Muutenkin luin suurella mielenkiinnolla tätä kirjoitustasi; kiva päästä kyydilläsi Tallinaan ja kohdata myös paikallisia ihmisiä. Olen siellä itsekin käynyt useita kertoja, mutta ne reissut eivät ole olleet kovin "sivistyneitä". ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh heh Elegia, niin ne nuoret! Minä olen taas sillä tavalla puutteellinen, että en osaa "juhlia" ja viettää yöelämää. Täytyy siis tehdä hyvät päiväsuunnitelmat.
      Esitys oli kyllä upea. Yhteisöllisyys näytti olevan ainakin yhtenä teemana.

      Poista
  3. Tallinnassa on myös Kumu, maanmainio taidemuseo. Sitten siellä on ihmeellisen mielenkiintoinen, laaja kasvitieteellinen puutarha, joka on ikivihreä! Taide on siellä hyvin arvostettua ja korkeatasoista. Ollaan oltu siellä konserteissa ja oopperassa. Nyt päästiin siis mukanasi kokeilevaan teatteriin. Sait sen kuulostamaan hyvältä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kumussa olen ollut kerran ja olen myös nähnyt Evita-musikaalin muutama vuosi sitten. Nyt alkoi todella kiinnostaa uusi ja kokeellinen. Taidanpa jahdata sellaista toistekin. Esitys jäi mieleen voimakkaana.

      Poista
  4. Kohtaamisista paikallisten kanssa on aina kiva lukea, ja teillä taisi olla muutenkin antoisa reissu. On muuten hieno idea tuo Titanic-näyttelyn matkustuskortti, harmi kun en itse pääse kokeilemaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se matkustuskortti teki Titanic-kokemuksesta hyvin todellisen. Oli huikeata nähdä ne nimilistat pelastuneista ja menehtyneistä. Ykkösluokassa menehtyivät vain ne, jotka olivat kieltäytyneet menemästä pelastusveneeseen, mutta kolmannessa luokassa menehtyneiden joukko oli valtava.

      Poista
  5. Olipa eloisa matkakuvaus ja hyvin suunniteltu sisältö matkalle. Hienoa, että suomalaiset opiskelevat Viron kieltä. Itse olen aina suuntautunut noihin perinteisiin romaanisiin kieliin, isäni ja siskoni opiskelivat myös viroa. Teatteriesitys oli selvästi antoisa. Täytyy sanoa, että Tallinnan Kumu ei ollut minulle mikään elämys muutamia vuosia sitten, minusta näytti että kuvataidekin oli kovia kokenut Viron historian aikana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena! Aloin tällä matkalla jo itsekin vähän kiinnostua viron opiskelusta. Ihan uutta kieltä saisi opiskella niin kauan ennen kuin alkaisi nauttia siitä, joten mieluummin vain syvennän englantiani. Ruotsia ja saksaa osaan, mutta en ole tullut viime vuosina käyttäneeksi.
      En minäkään oikein innostunut Kumusta. Totta, taide on joutunut alistumaan kovina aikoina. Jospa siellä alkaisi nousta jotakin uutta ja kokeellista kuvataiteessakin. Olen nähnyt Berliinissä niin upeita taidenäyttelyitä, että niitä muistelen ikävöiden. Olimme siellä hiljaisempana aikana, joten tungosta ei ollut ja saattoi katsoa rauhassa teosten ohessa videoita taiteilijoiden urasta ja viipyillä taidemuseoissa ja gallerioissa oikein kunnolla.

      Poista
  6. Oh, miten tämä on päässyt menemään multa ohi! Esityskausi ehti loppua, voi kurjuus, mutta kiitos makupaloista :)

    VastaaPoista
  7. Mekin juuri ehdittiin. Helsingissä on myös nyt mielenkiintoisia esityksiä. Olen menossa maanantaina Kansallisteatteriin katsomaan Juha Hurmeen Europaeuksen. Hurmeelta voi odottaa jotain tasokasta ja erilaista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella! Tulin iloiseksi, kun huomasin, että Europaeus jatkaa syksyllä ja isommassa salissa, jahka sitten mahtuisi mukaan :)

      Poista
    2. Minä huomasin saman, hyvä hyvä! Me olemme kohtapuoleen lähdössä ajelemaan Helsinkiin.
      Toinen hyvä uutinen on Kouvolan Teatterin Mio poikani Mio -esityksen jatkuminen syksyllä. Pelkäsin, että en pääse viemään 11-vuotiaita lapsenlapsiani, kaksosia, sitä katsomaan. Tämän ikäisille on aika vähän teatteria, monet lastennäytelmät ovat liian lapsellisia ja aikuisten näytelmät joko heille tylsiä tai liian raadollisia.

      Poista
    3. Marjatta! Kiitos Sinun, poikkesin Lennusadamin merenkäynnin museossa. Se oli upea! Titanic-näyttelyyn emme päässeet, sillä jonotus olisi kestänyt noin viimeisenä viikonloppuna yli tunnin. Mutta se perusnäyttely on itsessään jo ihan huikea. Mahdollisesti hienoin tuontyyppinen museo, jossa olen koskaan käynyt!

      Poista
    4. Totta!
      Se Europaeus-näytelmä, josta tuossa edellä juttelimme on muuten HYVÄ! Siitäkin olisi tehnyt mieli kirjoittaa, mutta eihän sitä kaikkea ehdi eläkkeelläkään ;). Hurme antaa poikkeaville neroille näille kuuluvan arvon. Europaeus on ollut hyvä tyyppi!

      Poista
  8. Kiitos taas Marjatta ihanasta matkakuvauksesta. Minä en toiveistani huolimatta ehtinyt Titanic-näyttelyyn. Olimmehan jo kerran jonottamassa, mutta sateen yllättäessä luovutimme.
    Ratikoilla liikkuminen on kivaaTallinassa, pääsee taieksyyuusille reiteille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan kyllä, miten kerroit tuosta jonotuksesta. Me menimme heti aamulla ensimmäisten joukossa. Kun palasimme kierrokselta, niin jonot ulottuivat jo pitkälle ulos asti.

      Edellisellä Tallinnan matkalla kiersimme ratikkareitin HS:n artikkelin innoittamana ja katselimme eri kaupunginosia. Voi, miten kauniita taloja! Toivottavasti niitä entisöidään lisää eikä anneta rappeutua.

      Poista
  9. Olipa hauska lukea postauksesi Titanic-näyttelystä, sillä olemme suuntaamassa sitä kohti ensi viikonloppuna. Tyttäreni on suuri Titanic-fani ja hänelle näyttely varmasti on suuri elämys. Olen kuullut, että näyttelyyn on ollut jonoja. Jouduitteko te jonottamaan?

    VastaaPoista
  10. Voi, kivaa matkaa teille!
    Me menimme heti näyttelyn avautuessa ja pääsimme sisään ensimmäisten joukossa. Lipunmyynti sujui oudon hitaasti ja ulostullessa olikin jo pitkät jonot. Tämä kannattaa ottaa huomioon.
    Näyttelyn jälkeen on ollut sellainen olo, että voisi katsoa Titanic-elokuvan uudestaan tämän kaiken tiedon valossa.

    VastaaPoista

Tänään tällaista; kesänviettoa lasten kanssa, luettuja kirjoja, koettuja tunteita

Meillä on mieluisia kesävieraita, S, 10 vuotta, ja pikkuveli K, 7 vuotta.   Autoajelut ovat hyviä hetkiä keskusteluihin. Alla olevan j...