tiistai 11. helmikuuta 2014

Heidi Köngäs, Luvattu (2000)


Miten voi kaikki tunto pudota jalkavarteen, polven sivuun, kun sinun jalkasi osuu minuun iltasella kesken ruuan. Sinä istut minua lähinnä, syödään, puhutaan pellavista ja aivan vahingossa sinä osut jalkoinesi sivuun ja minuun. En tee mitään. Oliko se vahinko, siirrätkö sen sivuun? Minä en tee mitään, en liikahdakaan. En vedä jalkaani pois, annan sen olla niillä sijoillaan, syön.

Kun kirja alkaa näin, huokaisen ihastuksesta. Miten täydellisen kaunista! Tyyli, kieli, rytmi, kirjan kansi, kaikki tässä kirjassa on hiottua ja harkittua.


Luvattu kertoo piikatyttö Maijan tarinan joskus 1800-luvun lopulla tai 1900-luvun alussa Pohjois-Satakunnassa. Kankaanpää mainitaan naapuripitäjänä, mikä on ainoa paikkaan viittaava asia murteen lisäksi. Tunnistin tutun murteen. Muistin isovanhempieni puheen poljennon ja sanat kuten klasit, matrassit ja raitit. Samalla kaduin, etten aikanaan kuunnellut tarkemmin,  kun Mamma ja Pappa puhuivat torppareista, mäkitupalaisista, piioista, rengeistä ja kulkumiehistä. Köngäs nostaa esiin tuon ajan kyläyhteisön sellaisena kuin Maija sen kokee.  Se yhteisö on ahdas ja rajoittava. Jokaisen on käyttäydyttävä ikiaikaisten sopivaisuussääntöjen ja säätynsä mukaan.  Maijakin on kihlautunut hänelle sopivan nuoren rengin Antin kanssa. Yhdessä on katsottu jo torpan paikkaakin. Mutta taloon on tullut uusi mies, jonka vuoksi suunniteltu tulevaisuus ei enää houkuta. 


    Kierrän asennosta toiseen, mutta uni väistää minut ja raiti polttaa kylkeä. Ajattelen vain, kuinka joku painaa minua lujasti pappilan takaseinää vasten. Niin lujaa, että sattuu.
    Varjele Luoja!


Olen monesti vanhoja romaaneja lukiessani ajatellut, että me olemme menettäneet  jotakin seksuaalisen vapauden myötä. Ennen 60-lukua seksi oli paljolti tabu. Se oli myös  vaarallista ehkäisyn puuttumisen vuoksi. Samalla se oli myös kiehtovaa ja äärimmäisen  romanttista. Nyt seksiä suositellaan sen terveysvaikutusten vuoksi kuten kaurapuuroa. On myös uutisoitu, että on yhä enemmän nuoria, jotka eivät välitä koko seksistä, turhan aikaaviepää, varsinkin  yhdistettynä romanttiseen rakkauteen.  Tässä ympyrä sulkeutuu. Näin on ajateltu joskus ennenkin, erotettu toisistaan ylevä, korkeampi rakkaus ja ruumiin ilot.
Pirkko Saisio on puhunut samasta kielletyn tuomasta intohimosta homojen historiassa.  Hän sanoi jossakin haastattelussa, että kun homous lakkasi olemasta rikos, siinä menetettiin samalla jotakin.


Maijan, Hilman, Kerkon Marin, Pörön ja muiden elämässä ei ole paljon ylevää eikä kaunista. Lähes koko elämä on työntekoa.


Työnnän paksusuoleen pylsymakkaraa, sidon suolen pään ja nostan makkaran saman tien saunaan savustumaan. Emäntä kävi hoputtamassa niitä illaksi pöytään. Aloitimme Hilman kanssa jo aamuneljältä, sillä syysteurastus jatkuu jo kolmatta päivää ja meidän on ehdittävä tehdä veri-, liha-, ja ryynimakkaroita. Olen aivan lääsyinen ja kuitti, ei auta, on vain jaksettava.


Jos Maija olisi elänyt meidän aikanamme, hän olisi aivan varmasti edennyt pitkälle opinnoissaan ja menestynyt valitsemallaan alalla. Hän on tarmokas ja rohkea. Hän analysoi asioita ja näkee ohi oman yhteisönsä sääntöjen.


Jotkut jalkapuut ovat näkymättömiä, jotkut tuomiot perustuvat puheisiin, ei lakiin ja tuomarin sanaan.


Vaikka Luvattu kertoo kovasta kohtalosta, se ei ole mikään tuhon tarina kuten Minna Canthin Anna-Liisa. Rakkaussuhde ei pääse edes alkuun, mutta se on saanut Maijan heräämään kyselemään oman onnensa perään. Maija ei jää hänelle osoitettuun osaan. Hän hankkii itselleen suutarilta uudet varsikengät, mikä ei ole aivan helppoa sekään, ottaa nyyttinsä ja lähtee.


Tänään on marraskuun seitsemäs päivä, pitkän kylmän ensimmäinen päivä. Ojan pientareella kukkii joku hajamielinen pietaryrtti, tuuli nostelee irtonaisia lehtiä. Näen vain paljaat puut molemmin puolin tietä, jota pitkin minä kuljen.

10 kommenttia:

  1. Olen lukenut Heidi Köngäksen romaaneista vain Dora, Doran. Tämäkin vaikuttaa mielenkiintoiselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. MInulla on jäänyt koko Köngäksen tuotanto lukematta. Tämä on hyvin vakuuttava. Tuo viimeinen lause on juuri minun makuuni kaunis ... tietä, jota pitkin minä kuljen.

      Poista
  2. Marjatta, hyvä juttu ja kirjakin kiinnosti, mutta tämä oli minulle liian selvää, kuin ennen luettua. Muistat ehkä kirjan Paimen, piika ja emäntä...Kyllähän sinä nyt historiaa olet koulussa lukenut, siellä tulee esille mäkitupalaiset, torpparit, kulkumiehet...

    Köngäksen Vieras mies on minulle the Juttu.

    No, en minä vain toivoisi, että '60 luvun vapautumista ei olisi tullut. Turhat lukioaikaiset abortit ja niiden aiheuttamat traumat jäivät pois sekä moni paljon pahempikin asia. Vaikka minä olin tosissaan mukana vasta '69-'73, niin muistan tuon ajan vieläkin hirveän vahvana ja myös kantaaottavana. Ei nyt kukaan ota kantaa muuta kuin korkeintaan just siihen, miten terveellistä seksi on. Minua tuo höpötys ärsyttää! Yrittäkö ne tosiaankin nyt viedä siitä hurman. Jos katsoo Graham Greenen romaanin pohjalta tehdyn elokuvan Jutun loppu (Love Affair) ei voi muuta kuin huokailla, että ah, noita silkiisukka-aikoja ja miehen kättä sääriä sivelemässä rapuissa, jossakin...Siitäkin huolimatta kannatan meidän vouhkavuosikymmeniämme, mutta kunpa saisimme tuon seksin terveyshöpinän pois medioista. Tehdään siitä taas romanttinen, salainen, silkkinen ja yllättävä asia.

    (Tiedän, että meni paljon aiheen vierestä, mutta selvästi sinäkin halusit kirjoittaa, mitä sydämelläsi on ja samaa olen pohtinut täällä. Olethan kuullut sperman tervetysvaikutukset;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo,kyllä minä historiasta nämä termit tunnen, torppareiden kontrahdit ja taksvärkit ym., mutta kun oli mahdollisuus kuulla livenä sinä aikana eläneitä ja vaikka nauhoittaa heidän kokemuksiaan, niin voi miksi en tehnyt niin, miksi annoin kaiken valua ohi. Tietysti, koska olin silloin nuori ja minua kiinnosti kaikki edessä oleva eikä vanha.

      Olen Leena ehdottomasti kanssasi samaa mieltä siinä, että seksuaallinen vapautuminen oli tarpeen siinä missä muutkin vapautumiset. Keksittiin ehkäisypilleri eikä aidsistakaan vielä tiedetty, joten suuri helpotus ja riemuhan se muutos oli. Jotkut kyllä känisivät, että nyt vietiin vapaus kieltäytyä. Oli se käninä ihan aiheellistakin. Niistä villeistä vuosista on tultu terveesti takaisinpäin. Nykyään korostetaan sitä, että jokainen saa itse päättää, mitä tekee seksuaalisuudellaan. Olin nuori juuri kun muutoksen tuulet puhalsivat, joten en ole kokenut puritaanista aikaa. Lapsuudesta muistan tytön, joka hukuttautui, kun odotti avioliiton ulkopuolista lasta. Tällaisista tragedioista on päästy. Uskon silti, että muutoksissa voi myös menettää jotakin.

      Mainokset ja terveysjutut ovat omiaan arkipäiväistämään intiimejä asioita. Perusoulun terveysopissa ei myöskään mainita paljon mitään tunteista, vaikka 8. luokan oppikirja on niin täynnä seksiasiaa, että oppilaat ovat nimenneet sen terskaksi. Onneksi on kirjallisuus ja muu taide, jossa on mainitsemaasi silkkiä ja salaperäisyyttä.

      Poista
  3. Vieras mies ja etenkin Dora, Dora olivat kovasti mieleeni. Tämänkin aion lukea, mutta ensin varmaan vuoroon tulee Jokin sinusta, joka odottelee kirjahyllyssäni. Köngäs on taitava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä näytät lukevan taaksepäin. Minä aloitin ihan sattumalta Köngäksen esikoisesta, koska mies kehui sitä niin. Hän pitää selkeistä romaaneista ilman kikkailuja, tämähän oli sellainen. Minä pidän erityisesti Köngäksen kielestä. Se on varmaan yhtä hienoa hänen myöhäisemmässä tuotannossaan ellei jopa hienompaa. Siis taas löytyi uusi, kiinnostava kirjailija!

      Poista
  4. Ihanaa että luit tämän ja ihastuit! <3 Tämä oli minullekin vuosia sitten ensimmäinen Köngäkseltä lukemani teos, ja tämän myötä se olikin menoa, kun Luvattu iski kuin metrinen halko! Köngäs on minusta yksi ehdottomasti parhaista nykypäivän suomalaiskirjailijoista. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luvattu iski kuin metrinen halko! Totta. Laitan varmaan nyt muut lukemiset syrjään ja hankin lisää Köngäkseltä.

      Poista
  5. Luin Heidi Köngäksen 'Jokin sinusta' aikanaan, suosittelen! Ainoa mikä ärsytti oli tuo mitäänsanomaton nimi. Käytin paljon aikaa keksiäkseni paremman - enkä tietenkään keksinyt...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aion lukea sen.
      Minäkin olen joskus miettinyt uusia nimiä kirjoille. Nyt häiritsee Maggie O'Farrellin kirjan "The Hand that First Held Mine" suomennos "Käsi jota kerran pitelin". Siinä on vaihdettu se pitelijä, mikä ei minusta sovi yhtään. Vaikea tällekään on kyllä keksiä parempaa.

      Poista

Kulttuuriviikonlopun viettoa nuorten kanssa

Käsiohjelman kansi Meillä oli kaksi teini-ikäistä lastenlasta viikonloppuvieraina. Lauantain ohjelmassa oli teatteria ja sunnuntaina k...