tiistai 20. lokakuuta 2020

Matti Reinikka, Paleosynnyttäjät ja muita novelleja



Matti Reinikan novellikirjan kannessa on sisällysluettelo. Niminovelli Paleosynnyttäjät on sijoitettu viimeiseksi. 

Ensireaktioni Reinikan novelleihin oli: huh, aika omituisia! Seuraavat havainnot: oivaltavia, satiirisia, vekkulimaisen iloittelevia, absurdeja, makaabereja, ihmisen hulluutta lempeästi sivaltelevia, hauskoja, runsaasti rönsyäviä. 

Kaikissa kymmenessä novellissa ihmiset käyttäytyvät ylettömästi ja  pakkomielteisesti. Ei osata toimia rajojen sisällä, vaan mennään huimasti yli. 
Valittu näkökulma ihmisten käyttäytymisen tarkkailussa toimii suurimmassa osassa novelleista loistavasti. 

Paras novelleista on mielestäni Tykkäysindeksi 73,7, jossa kritisoidaan sometykkäyksien varassa elämistä. Saara Kansanniva on huomionkipeä persoona. Kun hän eräänä päivänä löytää somen ihmeellisen maailman, niin se on menoa. Hän tutkii millaiset päivitykset saavat eniten tykkäyksiä ja minä viikonpäivänä ja mihin aikaan päivästä hätkähdyttäväksi rakennettu video kannattaa julkaista. Hän on laskenut monimutkaisen kaavan mukaan tykkäysindeksin, jossa on huomioitu tilin seuraajien määrä. Kun pakkomielle vie Saaran mukanaan hän alkaa katsella elämänsä tilanteita somesilmin, eikä totuudessa pysymisellä ole niin väliä. Ensimmäinen napakymppipäivitys on kuva perunankuorimaveitsen halkaisemasta kynsinauhasta ja toinen runsaasti peukkuja keräävä on otos kummipojasta muka itsensä taikinalla peittäneenä. 
Että semmoinen leivontaprojekti! Tarkoitus oli tehdä kummipojan kanssa pasteijoita, mutta tämä näkymä odotti keittiössä, kun tulin takaisin biojäteastiaa tyhjentämästä. Pakko oli ottaa kuva, vaikka kummitädin huumorintajua taas koeteltiin.
Nälkä kasvaa syödessä ja etsivä löytää aiheensa. Sopivaisuus unohtuu, kun Saara alkaa elää somelle. 
Tämän novellin isku osuu luultavasti aika moneen somessa kuviaan ja juttujaan julkaisevaan ja toimii jopa varoittavana esimerkkinä.  
Ahdistus, tuo tuuheakarvainen ja painava otus, pystyttää leirin Saran rintakehän päälle. Kiristääpä vielä itsensä kiinni muutamlla jämerällä vyöllä ja tekeekin tarkkaa ja tehokasta työtä, sillä kovin hankala on Saaran nyt hengittää.  

Turbocurling on tämän kokoelman toinen minuun suuren vaikutuksen tehnyt novelli. Kuten nimikin sanoo kyseessä on lapsen ympärillä pyörivät ja hänen tietään puhtaaksi harjailevat vanhemmat. Onko lapsen eteen tehty varmasti kaikki mahdollinen? Huomiseksi ja tuleviksi vuosiksi? Kun korkean sotilasarvon omaava isä kouluttaa pientä poikaansa alokkaaksi, niin hänen mielessään käy ahdistava ajatus siitä, että ehkä poikaa pitäisi valmistella myös siviilipalvelusta varten, koska se  alkaa olla muodikas vaihtoehto. Kovin varmistelevaa on myös äidin elämä, kun hän jo paljon ennen lasten syntymää laatii luonnoksia viesteiksi lapsiltaan opettajille ja hioo kiitospuhetta alakoululaiselle hymytyttöpatsaan vastaanottamista varten. 

Paleosynnyttäjissä halutaan ollaan luonnonmukaisia, mutta pelkkä kotisynnytys ilman kivunlievitystä ei riitä. Auli ja Harri matkaavat taksilla Kantapään luonnonsuojelualueen reunalle ja patikoivat sieltä synnyttämään kätilö Bolrogin johdolla muinaisaikaan. Kantapääläiset ovat turkiksiin pukeutuvia "hippityyppejä", joiden puhekin on neomyöhäiskantasuomea, eräänlaista tulkintaa yli kahdentuhannen vuoden takaisesta myöhäiskantasuomesta. "Hei te kakte! Tulkek tännek. Toivotahen tervetullehkse!"

Koiraunelmissa alempi toimihenkilö M. Räsänen rakentaa talvilomallaaan siitoskaavion, jonka avulla on mahdollista saada aikaiseksi täydellinen koiraurheilija. Kaavionsa pohjalta M. Räsänen laatii kenneleille kirjeen, johon hahmottelee asiatekstin lisäksi lyijykynällä  "koirasulttaanin" kuvan. Tuleeko vastauksia yhteistyötarjouksineen?
Täydellisellä koiraurheilijalla on M. Räsäselle syntyneen näkemyksen mukaan neljä hyvin korkealle kohonnutta perusominaisuutta: voima, nopeus, viekkaus ja isänmaallisuus. Voimaa edustamaan hän valitsee mastiffin ja rottweilerin. Englanninvinttikoira ja afgaaninvinttikoira - joista jälkimmäinen on koirakirjan kuvien perusteella edellispäivänä nähdyn kinuskinvärisen koiran rotu - valitaan nopeiksi koiriksi. Viekkaiksi koiriksi M. Räsänen ottaa bordercollien ja labradorinnoutajan. Isänmaallisia ovat tietenkin karjalankarhukoira ja suomenpystykorva.
Kirjastonhoitaja, joka auttaa M. Räsästä faksien lähettämisessä hihittelee, jostain syystä. Räsänen vastaa hihitykseen. Ovatko ehkä hieman ihastuneita toisiinsa. Tässä novellissa toteutuu viaton koomisuus, joka hihityttää minuakin. 

Millaisia ovat uimahallin saunassa kuullut sopimattomat puheenvuorot? Entä miksi kielitoimisto keksii palaverissaan uudissanat mude, monteli ja viipottimet? Saavuttiko peukutusten kalastaja Saara Kansanniva tykkäysindeksilukeman 73.7 ennen kuin...

Tyylikeinona Reinikalla on selostajamaisuus ja kielen vanhahtavuus. Välillä runsassanaisuus on minusta uuvuttavaa, mutta tämä on vain persoonakysymys. 

Kannesta en pidä. Sisällysluettelo voisi olla sisäpuolella. Ja mitä koomisia kuvia noista novellien tilanteista saisikaan! Miten olisi turkisasuiset Auli ja Harri taputtelemassa savesta synnytysammetta?  

Lainaan vielä kohdan Turbocurling-novellin lopusta. Siinä on hienoa aleksiskivimäistä tyyliä.
Niin sekoittuu kuukasvoisen miehen ja punahiuksisen naisen unituhinaan nyt lyijykynän pehmeä rahina ja näppäinten  hiljainen napsutus. Menee myöhään aamuyöhön, ennen kuin on tehty riittävästi ja ainaisen levottomuuden tilalle astuu lempeä rauha, joka viimein päästää nukkumaan nuo kaksi lastensa suojelijaa.  

Minun oli vaikea kirjoittaa tästä kirjasta. Menin nimittäin ottamaan vastaan arvostelukappaleen, kun kirjailija sitä pyysi. Olen ollut tässä asiassa hyvin nihkeä, koska otan tällaisen tehtävän niin vakavasti. Aiemmin olen ottanut vastaan arvostelukappaleen Heidi Mäkisen romaanista Ei saa elvyttää, koska Heidi on rakas blogiystävä. Reinikan kohdalla ratkaisi se, että hänellä on yhteyksiä rakkaaseen Kuhmoon.  

Kiitos onnistuneesta esikoiskirjasta Matti! Onneksi nautin siitä, ei tarvinnut jättää kirjoittamatta. Toivon, että jatkat hyvin alkanutta uraasi kirjailijana. 

 

6 kommenttia:

  1. Kirjan kansi tuo mieleeni muinaisen (?) teksti-tv:n, mielestäni aika hauska idea. Itse kirjakin vaikuttaa kiintoisalta ja erityisen omintakeiselta. Tykkään tietyssä määrin överiksi vetämisestä ja suoranaisesta hyperbolasta, samoin satiirista. Kirjoituksesi kolahti nyt sen verran kovaa, että merkitsen nimen ylös!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, ei muinainen vaan ihan nykyinen. Sinä siellä Lontoossa asuvana olet vähemmän katsonut meidän Teksti-TV:tä.
      Minäkin vasta tajusin yhteyden, tuntui kyllä jostakin tutulta. Tämän oivaltaminen saa minut pitämään kannesta enemmän. Lisäksi 007 voisi viitata James Bond-leffoihin, mutta se on ehkä vain sattumaa.

      Matti Reinikalla on hyvin persoonallinen, erottuva tyyli. Siinä on sellaista poikamaista riehakkuutta, josta pidän. (Nyt joku ei tykkää tästä sukupuolittamisesta, mutta tämäntyylistä sanallista iloittelua on myös parilla miesblogikaverillani.)
      Novelleissa on vakavuutta huumoritason alla. Hyvää tekstiä!

      Poista
  2. Lyhyet novellit ovat minun mieleeni. Ehkä tämäkin kirja, joka vaikuttaa hymyä suupielessä luettavalta.
    Tämän ajan monerneja virtauksia taidetaan pistää överiksi. Kansi ei innosta minuakaan. Saisi olla houkuttavampi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmiöiden tarkastelua hymy suupielessä, kyllä.

      Näissä novelleissa on virkistävästi ihan perinteistä tarinankerrontaa, voisi melkein sanoa että valtavirrasta poiketen, koska niin yleistä on kokeellisuus ja itsestä kertominen. Överiksi meno tuo tarinoihin sekä hauskuutta että vakavuutta. Kivaa maalailevaa tunnelmakuvausta löytyy myös, varsinkin novellien rauhallisissa lopussa, mistä esimerkkinä tuo Turbocurling-sitaattini.

      Poista
  3. Suurkiitokset, Marjatta, sinulle siitä, että otit kirjani vastaan ja kerroit ajatuksiasi siitä! Jokunen ystävä ja kaveri on jo ehtinyt kommentoida kirjaa, mutta nyt pääsin viimein kuulemaan jonkun ei-tuttuni ajatuksia novelleista. Hyvin jännittävää!

    Onneksi lukukokemuksesi oli nähtävästi positiivinen, ja hienoa, että nostit esiin novellit Tykkäysindeksi 73,7 ja Turbocurling. Niitä kun ei ole kukaan lukija aiemmin poiminut omiksi suosikeikseen. Mainio juttu, että niillekin löytyi arvonantaja.

    Ymmärrän hyvin, että kansi jakaa mielipiteitä. Alun perin tarkoituksenani oli tehdä kansikuva, jossa turkiksiin pukeutuneet paleosynnyttäjät marssivat taustalla ja etualalla on kuva jättikokoisesta vauvasta. Kun ymmärsin, etteivät kuvankäsittelylliset kykyni riitä moisen toteuttamiseen, tein uuden kansikuvan, ylioppilashattuisen vauvan. Siitä tuli taas jopa hieman pelottava. Siispä eräänlaisena viime hetken hätäratkaisuna päädyin nykyiseen kanteen, joka on – aivan kuten Elegia arvelikin – kunnianosoitus Ylen Teksti-TV:lle, jonka uskollinen ja tyytyväinen käyttäjä olen ollut jo yli 25 vuotta. Ajattelin, että koska novellitkin ovat ns. vanhan liiton tavaraa, sopii kansikuvaksikin nostalginen formaatti.

    Allekirjoitan täysin kielen vanhahtavuuden ja selostajamaisuuden. Löysin kirjoitusprosessin aikana BookBeatistä Veikko Huovisen loistavat äänikirjat, joita kuuntelin yhä uudestaan ja uudestaan ja joiden tyyleistä, rytmistä ja huumorista imin sangen voimallisia vaikutteita. Tämä varmasti (ja jopa toivottavasti) näkyy myös tekstissä. Uskon kyllä, että runsassanaisuus voi tuntua uuvuttavalta, ja tähän minun lieneekin hyvä kiinnittää huomiota, jos vielä joskus uskaltaudun uuden kirjaprojektin äärelle.

    Kiitos vielä kerran, että soit kirjalleni aikaasi. Mietteidesi lukeminen oli jännittävää, kiinnostavaa ja opettavaista. Hymy huulillani päätin blogitekstisi lukemisen. Oikein mukavaa syksyn jatkoa sinulle!

    Matti Reinikka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa hyvä Matti, että et pettynyt siihen, mitä sain irti novelleistasi.
      Yleensä löydän juuri kommenttikeskustelussa uusia puolia kirjailijan tyylistä. Äsken hoksasin, miten hienot lopetukset sinulla onkaan kaikissa kirjan novelleissa.

      Vanhan liiton tavaraa, kyllä hyvällä tavalla. Mainitsin Aleksis Kiven, mutta todellakin näen tekstissäsi myös Veikko Huovista pienen ihmisen kuvaajana.
      "Päättynyt on ainainen jahti, ja kenties parempi niin. Näin on hyvä, ihan hyvä, ajattelee..." (Lopetan tähän, etten paljasta liikaa ja vie lukemisen iloa toisilta.)
      "Juuri sellaisia pyyteettömiä sankareita ovat totuudenpuhujat ja tietenkin Marjaana Suur-Markus, palvaajan leski Puolangan Puokiovaaralta."

      Tottakai uskaltaudut. Tämä on alkua vasta!

      Voin kuvitella, miten jännittävää on lukea lukijoiden mielipiteitä omasta kirjasta. Sanotaan, että kirja syntyy aina uudelleen, kun joku lukee sen ja tekee oman tulkintansa. Toivotaan, että kirjasi saa monta syntymää ja sinä saat kuulla millaisena se syntyy eri lukijoille.

      Saatteeksi-osassa mainitset novellin Reino ja laventelisiivet, joka uskallettiin julkaista vapaamielisessä Kanadassa (Raymond and the Wings of Lavender) mutta ei vielä meillä. Heh heh - koitapas hankkia se julkaisulupa...

      Hyvää syksyä ja kirjoittamisen iloa!

      Poista

Kolmanteen ja neljänteen polveen...

Kuvassa vasemmalla maamies isäni, kausipalkollinen Anni, ryhdikäs Mamma ja lempeä Pappa, minä Papan edessä 3-vuotiaana ja viimeisenä oikeall...