tiistai 19. toukokuuta 2020

Haaste: sukunimesi eka kirjain, jatko-osa, Koo niin kuin Korpela


Päätin jatkaa aakkostehtävää vielä oman ns tyttönimeni alkukirjaimella.
Otsikot on siis vakio ja kaikki vastaukset pitää alkaa k-kirjaimella. 

VAATE: korut, hopeiset
Kellertävälle iholleni hopea on parempi koruväri kuin kulta. Pidän myös helmistä ja muista valkoisista koruista.

JUOMA: kahvi, vahvana
Kahvi voileipineen ja sanomalehdet on hyvä aloitus päivälle. Toinen kahvihetki päivässä on päiväkahvi, usein espressotyyppinen jonkin pikku herkun kera.

PAIKKA: koti, Kreikka
Kreikka oli ensimmäinen Välimeren maa, jonne lähdin aurinkolomalle. Sitten tulivat Turkki ja Espanja. 
Aapisessa, josta otin kuvan edelliseen kirjoitukseeni on runo nimeltä "Kotoinen ja vieras". Siinä asetaan kaikki kotoinen paremmaksi kuin vieras: "Koria kotoinen leipä, jos on täynnä tähkäpäitä; vihavainen vieras leipä, vaikka voilla voideltahan." Itse arvostan molempia. Kun kotoa lähtee välillä pois, sen näkeee uusin silmin. Sekin pitää paikkansa, mitä luin jostain hiljattain ja nappasin talteen, ote Gustave Flaubertilta:"Matkustaminen tekee vaatimattomaksi, kun näkee, miten pienen tilan kukin meistä maapallolla täyttää." 

RUOKA: kaurapuuro, kermaiset kastikkeet, konvehdit
Kaurapuuroon ei kyllästy ikinä, vähän marjoja joukkoon, nam. Suklaata nautin lähes joka päivä kahvin kanssa tai iltamutusteluna televisiota katsellessa pähkinöiden kera. (Kolesteroli ei ehkä niin tykkää, mutta muistan sitä vain määrissä, en laadussa.)

ELÄIN: karhu, kissaeläimet
Karhun lutuinen kömpelö mesikämmenmäisyys ja leijonan uljuus viehättävät minua.

TYTÖN NIMI: Kreetta, Kirsi, Kukka-Maaria
Jotkut nimet vain kuulostavat kauniimmilta kuin toiset. 

POJAN NIMI: Konsta, Karl-Ove
Konsta on yksi lapsenlapsistani, ja kyllähän te Karl-Oven tiedätte!

AMMATTI: kirjailija
Kiitos kirjailijat, miten minä tulisin toimeen ilman teitä!

KUVAUS HENKILÖSTÄ: kohtelias
Olin niin tyytyväinen, kun Maria Lohela kirjoitti, mihin asioihin hän oli kyllästynyt entisessä puolueessaan: ilkeilyyn ja näsäviisasteluun. Semmoinen nenäkäs keskustelutyyli, jossa ei pysytä toisen esiin ottamassa asiassa, vaan blokataan keskustelu vääntämällä asioita nurinpäin ja sanomalla, että entäs sitten tämä ja nämä ja eikö meidän pitäisi puhua mieluummin tästä ja tuosta, tällaista lyttäämistä on ollut ikävää seurata niin politiikassa kuin somessakin. 
Toinen asia missä kohteliaisuus on tullut mieleeni viime aikoina oli, kun luin Me Naiset -lehdestä ohjeen "Älä sano ehkä, jos oikeasti haluat sanoa ei" ja siihen liittyvän selityksen, että joskus on myös hyvä sanoa kyllä, jos haluaa kokea uusia asioita, mutta ehkättely pitää kerta kaikkiaan lopettaa. Tämä on minusta aivan väärä, itsekäs ja epäkohteliaisuuteen ohjaava käyttäytymisohje. Tottakai me joudumme usein tilanteisiin, joissa pitää kieltäytyä jostain ehdotuksesta juuri sanomalla "ehkä, ehkä joskus myöhemmin, katsotaan nyt..." jne.  Itse olen ollut sekä torjuja että torjuttu juuri tällä tyylillä ja se on toimiva tapa elää yhteisössä.  

JOKA KODISSA: kotihengetär
Yleensä tällä tarkoitetaan naista, ja päätehän on naiseen viittaava. Meillä minä olin alkuun paljolti tätä, mutta miehestä on vuosien mittaan tullut yhä enemmän kotihengetär - pitäisikö sanoa henki, jos ei saa käyttää sukupuolittuneita päätteitä. Meidän kotihenkemme pesee ikkunoita minun kirjoitellessani näitä höpinöitäni ja suunnittelee, miten kohentaisimme kotia. Aplodeja. 
Minun kotihengettären rooliini kuuluu korvapuustien ja kakkujen leipominen. Se on vaatehuollon ohella kotityötä, josta pidän. 
Ai nyt on pakko etsiä juuri tähän kohtaan sopiva kuva. Se on syksyltä 2004, kun meitä pyydettiin mieheni kanssa haastatteluun paikallislehden hauskaan juttusarjaan nimeltä Parisuhdepajatso. 



Alkukuva on Pikku-Marjan eläinkirjasta, jonka runot ovat Laura Latvalan ja kuvat Helga Sjöstedtin. Meillä on kymmenes painos vuodelta 1970. Kirja on julkaistu vuonna 1947 ja on myydyin lastenkirja Suomessa. Runoja on myös sävelletty lauluiksi, joita useat artistit ovat esittäneet. 


Lisäys 20.5. 
Lohelan jälkeen myös Jari Lindström kertoo kyllästymisestään perussuomalaisten käyttäytymiseen juuri ilmestyneessä kirjassaan Syvään veteen. Hän kirjoittaa, miten turhauttavaa oli, kun typeriin puheisiin ja toilailuihin piti puuttua viikoittain ja se pyyhkäisi pois oikeat pitkäänkin valmistellut asiat. Hyvä, että tämä sivusta seurannutta kammoksuttanut tyyli otetaan nyt esiin sisäpiirin kokemuksen kautta. Eihän sellainen politiikka voi menestyä kovin pitkään, mikä perustuu kaiken vastustamiseen ja ihmisten ivaamiseen. 
Hyvyys voittaa aina lopulta! 💛


16 kommenttia:

  1. Kylläpäs nämä olivat kivoja luettavia. Ja hauska löytö tuo Parisuhdepajatso. Odotan myös kotihengen tai -hengettären ilmestymistä talouteemme :D

    Bäckströmin tai Åkerlundin olisi muuten aika vaikea osallistua tähän haasteeseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin olisi, todella! Moni muukin kirjain on vaikea. Minunkin teki mieli välillä vastailla ohi tuon sitovan alkukirjaimen, vaikka m j k -kirjaimilla löytyy runsaasti sanastoa.

      Ennen perheissä oli kotihengettäriä. Armi Ratian perheessä lapset olivat tunteneet Kerttu-apulaisen paremmin kuin oman äitinsä, ja Kerttu oli osallistunut perheriitojenkin selvittelyyn. Nykyajan kotiapu on au-pair.
      Minun luonteelleni ei olisi sopinut kiireisimpinäkään aikoina mitenkään, että kotona olisi häärännyt joku vieras ihminen, ihan kuin kaikki vapaus olisi hävinnyt sen myötä. Olisin alkanut vieraskoreasti passata sitä apulaista.

      Parisuhdepajatsossa oli hauskoja kysymyksiä. Minä kerroin, miten kerran otin tehtäväkseni roskapussin viemisen aamulla töihin mennessä ja huomasin bussipysäkillä, että toisessa kädessä oli laukku ja toisesssa roskapussi.
      Haastattelun aikaan olimme asuneet juuri muutaman vuoden kerrostalossa ison omakotitalon jälkeen. Se tuntui kivalta ja tuntuu edelleen, koska tykkään pienimuotoisemmasta kotoilusta.

      Poista
  2. Ihana haaste. Kyllä on kiva lukea vastauksiasi. Kiinnostavia asioita olet löytänytkin. Kiva on tuo parisuhdepajatsokuvakin. Pikku-Marjan eläinkirja on niin tuttu ja niin viehättävä kirja. - Mukavaa viikon jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin sinulle, Anneli!

      Minä aloin kaivata jotain keveää kaikkien epidemiapähkäilyjen rinnalle ja tämä aakkosjuttu istui siihen hyvin.
      Olen myös katsellut monenlaista hauskaa, mm. sarjaa Modernit miehet. Viimeksi katsomani jakso oli aivan mahtava, yllätyksiä täynnä, kakkoskauden jakso 8, Faija-ainesta. Ja kuinka ollakaan, myös kirja jota luen, on huumoripitoinen, Marjaneh Bakhtiarin Toista maata. Ruotsissahan on näitä romaaneja ja elokuviakin, joissa käsitellään maahanmuuttoa lämpimän huumorin keinoin. Bakhtiarin kirja tuo mieleen Josef Faresin leffan Jalla!Jalla! Nauru tekee hyvää.

      Pikku-Marjan eläinkirja on suloinen. Nykylapselle elämä lähellä kotieläimiä on jopa eksoottista, ja pieniä eläimiä, kuten kuvan koppakuoriainen, lapset ovat aina tarkkailleet.

      Poista
  3. Hauskasti ja mielenkiintoisesti koostetut molemmat kirjainbloggaukset 💚 Tykkäisin itsekin tehdä vielä toisen tai kolmannenkin, sukunimi, tyttönimi, etunimi 😀 mutta kun kielikurssilaisten kotitehtäväpinot odottavat kirjoituspöydällä... Kirjaimista puheen ollen, kun niistä niin pidän, tänään työpaikalta lähtiessä huomasin heidän ilmaisten lukemistojensa kierrätyshyllyssä kivan Aapisen. Nappasin sen itselleni. ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjaimet on kiinnostavia, niin nämä meidän kuin muidenkin kirjoitussysteemien, samoin se, miten lukemaan ja kirjoittamaan opetetaan.
      Mukavaa tehtävien tarkastusta ja muista pitää vapaahetkiä! <3

      Poista
  4. Kiva haaste tämä on. Sinulta minäkin sen bongasin. Periaatteessa voi jatkaa vielä etunimensä eka kirjaimella ja mikä estää vaikkapa toisenkin etunimensä ekalla. Nyt huomasin, niinhän Rita A:kin mietti.
    Kahvi ja suklaa, ne maistuvat myös minulle. Parisuhdepatso kuullostaa jännältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, tätä voisi kyllä tehdä pitkään vaihtaen kirjainta. Just aloin miettiä, miten a-kirjaimen vaatteena olisi kiva kirjoittaa anorakista.
      Tässä lehtijutussa meiltä molemmilta kysyttiin asioita toisistamme, esim. mieheltäni kysyttiin, osaanko minä käynnistää moottoriveneen. "Pois se hänestä", tämä vastasi.

      Poista
  5. Olipa kiva tämä haaste ja vastauksesi!
    Mukavaa helatorstaita Sinulle! <3

    VastaaPoista
  6. Tämä on ehdottomasti kiva haaste, nappasin saman Beate56: Varjoista valoon -blogista.
    Tämä ja edellinen, kivaa ja viihdyttävää luettavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla on siellä kivat tekstit ja erityinen peukku sille, että keksit kertoa, mitä et ainakaan valitsisi. Nämä ei-valinnat kertovat ihmisestä yhtä paljon kuin valinnat ja pelastavat, jos valitulla kirjaimella ei meinaa löytyä mitään mieluista.

      Poista
  7. marjatta

    AMMATTI on aina kiinnostava. minun oli tarkoitus pyrkiä atskiin, mutta meninkin sisäänpääsytutkinnossa jonoon, joka johti kultaseppäkouluun. huomasin viihtyväni siellä, vaikka olin vuosikurssini ainoa, joka ei sietänyt koruja. kerran opettaja kysyi minulta, missä olin viettänyt lapsuuteni kun töissäni oli hänen mielestään niin yltiöaskeettinen vivahde.

    KUVAUS HENKILÖSTÄ. laittaisin tähän ehkä sellaisen sanan kuin slaavilainen. äitini puoleiset sukujuuret tulevat sieltä. viimeisen matkan tein 90-luvun alussa kuokkalaan. sain ihan tuntemattomilta ihmisiltä moiskahtelevia suudelmia ja niiden lomassa myös mielipiteitä gorbasta ja perestroikasta.

    VAATE: en ole koskaan tullut toimeen alusvaatteitten kanssa. olen pärjännyt koko aikuisikäni ilman niitä. ilman villasukkia en voisi elää. kylmin jaloin on vaikea saada unta ja villasukissa nukahtaa paremmin. niiden täytyy kuitenkin olla tarpeeksi isot, jotta ne voi potkia jossain vaiheessa yötä pois.

    ps. niin kuin huomasit, en pysynyt kirjainten kanssa ruodussa. anteeksi!

    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoinen ammatinvalinta sinulla, meri!
      Keskityit sitten kai esineisiin, kun et pitänyt koruista? Mistähän se viehtymys askeettisuuteen tulee - no, se on sinun persoonaasi.
      Koruissakin on nykyään hyvin pelkistettyjä muotoja, joista voisi ehkä jopa käyttää sanaa askeettinen.

      Olet sinä kyllä pelkistämisen mestari, jos et välitä alusvaatteista. Minä olen sinuun verrattuna räikeä korean perään hamuaja. Näkisitpä alusvaatehyllyni, siellä on mustan ja valkoisen ohella korallin punaista pitsiä ja kesäkukkakuoseja.
      Ja - uskallanko sanoakaan - koruista puheen ollen, olen jo jonkin aikaa himoinnut kultaseppä Jussi Louesalmen suunnittelemaa Keto-sormusta, en niitä paksuja kylläkään, vaan siroa, jossa on päällä kasa kedon kukkia, safiireja ja timantteja. Sain juuri synttärilahjaksi uuden superkauniin sormuksen, joten en aio tietenkään hankkia tuota, aivan liian kalliskin, mutta se on makuuni, koska on niin kesäinen ja leikkisä.

      Villasukat on ihan välttämättömyys. Osa pitää olla napakoita, niin että sopivat kenkään ja osa löllöjä koti- ja unisukkia.

      Ei se mitään, vaikka et pitäytynyt säännöissä. Pidän niitä vain pohjana ajattelulle ja ajatusten vaihdolle. Minä innostuin tuosta Paulan metodista käyttää kirjainta siihen, mitä Ei halua valita, esim. kuvaus henkilöstä: kopea - ruma, pelottava piirre.

      Poista
  8. Marjatta:

    "Koppakuoriaisen lailla, voisinpa huolta vailla.." ja sitten en muista enää. Osasin kirjan ulkoa ja käänsin oikeassa kohdassa sivua. Äiti tai isä halusivat huijata isoäitiä ja tätiä. Minä en tietääkseni huijannut ketään.

    Jatkoin ulkoaoppimista niin sujuvasti, että en sitten kansakoulussa oppinut lukemaan, vaan muistin ulkoa läksyt. Eka luokan joulun kieppeissä äiti tajusi että en osaa lukea. Se sitten rupesi opettamaan ja pakottamaan. Opin. Ja luen edelleen.

    Laura Latvala oli äidin kaveri, myös kotoisin Pohjanmaalta. Muistan käynnin katsomassa pariskunta Latvala ja (Olavi?) Siippainen muistaakseni Siilinjärvellä. Olen ollut ehkä 4-vuotias. Vuosi on sitten ollut 1949.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koppakuoriaisen lailla
      jospa voisin huolta vailla
      iloisesti vaeltaa
      pitkin maailmaa!

      Silloin lennellä mä voisin,
      kastetta ja mettä joisin,
      saisin syödä hunajaa -
      Kuinka hupaisaa!

      Ihmisillä on kivoja muistoja liittyen lukemaan oppimiseen. Sinä ehkä ensin päättelit, että lukeminen on sitä, että muistaa, ja siitä tuli sitten huijaamista.
      On aina kiva seurata, miten lapsi löytää lukemisen maailman ja jää siihen, niin että kaikki muu jää toisarvoisena sivuun.

      Poista

Marjaneh Bakhtiari, Toista maata

Toista maata  (2010) on ruotsalaisen Marjaneh Bakhtiarin kirjoittama monipuolinen romaani. Se on romaani elämästä perheessä, jossa on ...