Vuoden vaihtuessa on tapana tarkastella itseään ja tehdä suunnitelmia tulevalle vuodelle. Moni on ankara itselleen ja lupaa olla ensi vuonna parempi ihminen kuin kuluneena vuonna.
Entä jos toteaisimme Anthony Hopkinsin tapaan "hyvinhän sinä tyyppi olet selvinnyt". Hopkins tarkastelee koko pitkää elämäänsä, joka olisi voinut mennä monella tavalla pieleen ja menikin välillä, mutta on nyt seesteistä vanhan miehen elämää.
Luin jostain moitteen We Did Ok, Kid -omaelämäkerran nimestä, sellaisen, että ei saisi sanoa selvinneensä hyvin, jos on mokaillut alkoholin väärinkäyttäjänä ja epäonnistunut nuoruuden avioliitossaan ja isyydessä. Tämä on erittäin armoton näkökanta, joka jättää huomiotta myös muistelmiin sopivan kannustavan lempeyden ja lievän itseironisen sävyn.
Hopkins tuntee suurta surua siitä, että menetti kontaktin tyttäreensä ja ajautui alkoholismiin. Kirjassa on hyvin rehellistä elämän tarkastelua, ja paljon muuta: ulkopuolisuuden kokemuksen selvittelyä, kuvausta omista metodeista rooleihin valmistautumisessa, anekdootteja elokuvien teosta ja kanssanäyttelijöistä, mielenkiintoista ajan ja miljöön kuvaa.
Lopussa kahdella Oscarilla palkittu näyttelijä kertoo, mitä ohjeita antoi luennollaan tuleville näyttelijöille. Hän oli ollut hyvin vastahakoinen tapaamaan opiskelijoita, mutta kun vaimo patisti ja melkein pakotti, niin hän taipui ja koki suuren elämyksen. Nuorten vilpittömyys ja luottavaisuus sai karskiuteen oppineen miehen purskahtamaan itkuun. Hän sanoo, että opiskelijoiden kohtaaminen vaikutti herkkyyteen, mikä näkyy The Father-elokuvan isän roolissa.
Entä jos toteaisimme Anthony Hopkinsin tapaan "hyvinhän sinä tyyppi olet selvinnyt". Hopkins tarkastelee koko pitkää elämäänsä, joka olisi voinut mennä monella tavalla pieleen ja menikin välillä, mutta on nyt seesteistä vanhan miehen elämää.
Luin jostain moitteen We Did Ok, Kid -omaelämäkerran nimestä, sellaisen, että ei saisi sanoa selvinneensä hyvin, jos on mokaillut alkoholin väärinkäyttäjänä ja epäonnistunut nuoruuden avioliitossaan ja isyydessä. Tämä on erittäin armoton näkökanta, joka jättää huomiotta myös muistelmiin sopivan kannustavan lempeyden ja lievän itseironisen sävyn.
Hopkins tuntee suurta surua siitä, että menetti kontaktin tyttäreensä ja ajautui alkoholismiin. Kirjassa on hyvin rehellistä elämän tarkastelua, ja paljon muuta: ulkopuolisuuden kokemuksen selvittelyä, kuvausta omista metodeista rooleihin valmistautumisessa, anekdootteja elokuvien teosta ja kanssanäyttelijöistä, mielenkiintoista ajan ja miljöön kuvaa.
Lopussa kahdella Oscarilla palkittu näyttelijä kertoo, mitä ohjeita antoi luennollaan tuleville näyttelijöille. Hän oli ollut hyvin vastahakoinen tapaamaan opiskelijoita, mutta kun vaimo patisti ja melkein pakotti, niin hän taipui ja koki suuren elämyksen. Nuorten vilpittömyys ja luottavaisuus sai karskiuteen oppineen miehen purskahtamaan itkuun. Hän sanoo, että opiskelijoiden kohtaaminen vaikutti herkkyyteen, mikä näkyy The Father-elokuvan isän roolissa.
Muista isoista rooleistaan Hopkins toteaa, että meissä kaikissa on kaikkea. Hän pääsi vetäytyvän luonteensa vuoksi hyvin Howard's End -elokuvan jäykän, turvallisuushakuisen hovimestari Stevensin pään sisään ja sanoo itsessään yhä olevan paljon Stevensiä, kuten myös Hannibal Lecteriä.
I am everything. Because we all are. All you need to do as an actor is access that part of what's inside you.
(Minä olen kaikkea. Koska me kaikki olemme. Näyttelijänä pitää vain ottaa käyttöön kulloinkin tarvittava osa itsestä.)
(Minä olen kaikkea. Koska me kaikki olemme. Näyttelijänä pitää vain ottaa käyttöön kulloinkin tarvittava osa itsestä.)
Neuvo nuorille näyttelijöille liiasta nirsoilusta tarjottujen töiden suhteen ja oman työn rasittavuuden liioittelemisesta sopii yleisneuvoksi kaikille. Älä odota sitä yhtä suurta roolia. Tee kaikkea. Käyttäydy ammattimaisesti työssäsi. Lue kaikkea ja katsele hyviä elokuvia. Kuuntele musiikkia. Katso ympärillesi ja näe millaista taistelua monen ihmisen elämä on.
Believe that your life is all a matter of weaving; when you look back over the years, you'll see a tapestry.
(Luota siihen, että elämäsi on kudontaa; kun katsot taaksepäin, niin näet ryijyn kuvion.)
Kirjan otsikko on vastaus tälle kolmivuotiaalle Tony-pojalle, joka on juuri saanut uuden kurkkukarkin maahan pudonneen tilalle. On harmaa sunnuntaiaamu vuonna 1941 Port Talbotissa Walesissa. Sodan aikaisen säännöstelyn vuoksi kaikki makea on harvinaista. Isä kumartuu lohduttamaan itkuun purskahtanutta lasta ja karkin antanut isän ystävä nappaa kuvan. Muisto on yksi Anthony Hopkinsin varhaisimpia, niitä ryijyn ensimmäisiä kudontoja.
PS Suomennokset ovat omiani. Kirja on suomennettukin, Hyvin sinä pärjäsit. Olen varannut suomenkielisen teoksen kirjastosta, mutta en ehtinyt vielä saada sitä.
Tämän kirjan haluan lukea, pistin nyt heti varaukseen! Pidän tuosta ajatuksesta, että elämä on kuin ryijy. Kaikkea mahtuu mukaan, niitä tummiakin värejä, mutta välillä itsekin pysähdyn ihmettelemään miten niistä kaikista erilaisista poluista on sitten syntynyt tämä oman näköiseni elämänryijy.
VastaaPoistaKuulostaa myös siltä, että Hopkins uskaltaa olla rehellinen ja silloinhan nämä elämäkerrat ovat aivan parasta luettavaa!
Hyvä uutta kirjavuotta ja muutenkin kaikkea hyvää vuodelle 2026!
Ryijy on hyvä vertaus elämälle, parempi kuin käytössä kulunut matka. Voi ajatella, että pirta ja loimet antavat kehykset kuten geenit ja ympäristö, mutta sukkula kuljettaa monenlaista kudetta ja lopputulos on monen asian summa. Joku kutoja tekee varmaa jälkeä, toinen huonoa ja löysää.
PoistaHopkins on erittäin rehellinen. Hän pyörittelee kaikkea, mikä on voinut vaikuttaa hänen elämänsä kulkuun, mutta ei turvaudu selityksiin, ei edes moderniin kirjolla olemiseen vaan ottaa vastuun ja toteaa olevansa "kalsea tyyppi".
Samoin sinulle, Mari!
Hopkins oli todella hyvä The Father -elokuvassa! Niin, kukapa meistä täysin kuivin jaloin elämästä selviää. Hänen iässään on ollut aikaa päästä sopuun itsensä ja universumin kanssa.
VastaaPoistaMukavia vuoden viimehetkiä ja onnellista alkavaa vuotta❣️🎉✨🥳
Kiitos samoin, Joululainen!
PoistaSain viestin, suomenkielinen Hopkins on jo saapunut minulle. Pyysin miestäni tuomaan sen muun asiointinsa ohessa, autolla kun on liikenteessä ja siellä on monta muutakin kirjaa odottamassa hakemista.
Kiinnostaa katsoa, miten kirja on suomennettu.
Noita armottomia toisten lyttääjiä ja kyttääjiä kyllä riittää. (Täällä blogimaailmassa ne ovat niitä anonyymeja letkauttelijoita) Inhimillistä olisi olla hiljaa ellei voi sanoa mitään kannustavaa tai lohduttavaa.
VastaaPoistaOlipa mukava lukea tuosta opiskelijoiden kohtaamisesta ja minkä vaikutuksen se teki Hopkinsiin ☘️
Tuntuu, että Hopkinsissa on ollut paljon pidäteltyä hellyyttä.
PoistaVastaanottavaiset nuoret saivat hänet myös tajuamaan oman arvonsa ja sen, että hänellä todella on annettavaa heille.
Yllätyksekseen hän jopa intoutui hempeäksi heidän seurassaan.
Jotkut tekevät sellaisiakin elämäkertoja, että niissä ei ole mitään kipua eikä tahraa. Ovatkohan he oikein rehellisiä?
Siskoni oli kuunnellut tämän äänikirjana, Hopkinsin itse lukemana. Hän piti siitä.
VastaaPoistaOi joi, nyt tulee into kokeilla vielä kerran neulomista. Minä en nimittäin osaa kuunnella kädet sylissä mitään muuta tekemättä. Joskus eräs ystäväni on komentanut kuuntelemaan Stillerin radio-ohjelman ja olen totellut, mutta kaiken aikaa kaivannut käsityötä. Olen kahdesti ostanut puikot ja langat ja kokeillut, mutta pettynyt, kun sormet ovat alkaneet kipuilla, mutta jospa ne olisivat nyt asettuneet ja saisin tehdä sitä, mistä ennen niin pidin.
PoistaHopkinsin itsensä lukemana, tietenkin, tasokkaan brittiläisen näyttelijäkoulutuksen koulima ääni.
Kiitos suomennoksistasi. Niiden myötä pääsin jyvälle Hopkinsin aatoksista kirjassa, joka ei hevin osu kohdalleni. Leffoista mies toki on tuttu.
VastaaPoistaNyt minulla on myös suomenkielinen kirja, Tero Valkosen hyvin suomentamana. 'The ticktock of voices in my head' esim. on suomennettu kivasti 'Päässä pälättävät äänet'.
PoistaKun luin näitä Hopkinsin ajatuksia, tuli mieleeni muuan lukemani ajatus - Elämä antaa ja kantaa, kun antaa sen kantaa. Se tulee mielestäni hyvin esiin myös Hopkinsin kertomasta elämäkerrastaan.
VastaaPoistaHyvä kiteytys! Aina ei ymmärrä mitä tapahtuu, mutta taaksepäin katsoessa saattaa huomata elämänsä juonen ja rakenteen.
PoistaKuulostaapa kiinnostavalta kirjalta. Upea näyttelijä.
VastaaPoistaHyvää uutta vuotta!
Samoin!
PoistaKyllä, hänellä on monta vahvaa roolisuoritusta, ja teatteri oli ennen elokuvia ja niiden rinnalla.
Hopkins on myös pitänyt yllä maalausharrastustaan, ja runous on ollut hänelle tärkeää lapsesta asti, monipuolisesti luova siis.
Tämä oli tosi hyvä. Harva kirja saa kyyneleen silmäkulmaan, mutta tämä teki sen. En vissiin blogiin tästä kirjoittanutkaan vaan instaan vain jotain, mutta luin tämän heti joulupyhinä. Hienosti tiivistit kirjan sisältöä. Minusta tässä puhui tukahdutettu suuri tunteellisuus, joka sitten pääsee hillittynä valloilleen kameran edessä.
VastaaPoistaHyvää uutta vuotta!
Pidän tästä: "tukahdutettu suuri tunteellisuus".
PoistaHopkinsin lapsuuden ja nuoruuden ajan pojalle asetetut vaatimukset karuissa oloissa Walesissa eivät todellakaan antaneet mahdollisuutta osoittaa tunteellisuutta paitsi runoja lukemalla. Sisäoppilaitoksessahan Hopkins selvisi omaksumalla mykän ylimielisyyden, mikä jäi päälle pitemmäksikin aikaa.