Tässä pari runoa. Voit etsiä kirjailijat Googlesta, elleivät ole tuttuja.
Mitä elämän jälkeen
sota vai rauha?
Kuinkas siinä näin kävi?
Mikä on oikein?
Mikä on oikein?
Mitä nyt, Purtsi?
Muistat sie viel
miksi seksi on hauskaa?
Perimmäisten kysymysten äärellä
naurattais jos ei itkettäis.
Ihmissuhteemme
STEP - BY - STEP,
parhaat puolet esiin,
illan tullen
Muistat sie viel
miksi seksi on hauskaa?
Perimmäisten kysymysten äärellä
naurattais jos ei itkettäis.
Ihmissuhteemme
STEP - BY - STEP,
parhaat puolet esiin,
illan tullen
paheiden sirkus.
Suudelma ennen kuolemaa.
Sattuuhan sitä.
Sattuuhan sitä.
Joka kirjan otsikossa on hieman erilainen tekstityyppi, 'sirkus' esim. on tekstillä, joka hyppii leikkisästi. Näitä sävyjä en saanut tässä esiin. Lisäsin myös välimerkkejä ja vaihdoin pieniä alkukirjaimia isoiksi omavaltaisesti.
No, minä innostuin silmäilemään omia kirjahyllyjäni sillä silmällä, että löytyisikö sieltä runomateriaalia. Reunan kulttuuritalossa on iso sali, entinen Rautakaupan varasto, jonka kuusi metriä korkeat seinät on vuorattu lahjoituskirjoilla, joita saa hakea ja otetaan vastaan tiettyinä aikoina.
Minulla ei ole yhtä hyvä tilanne ja puolet kirjoistani on englanninkielisiä. Käytin myös yhtä kirjaston kirjaa.
Tässä:
Liha tottelee kuria,
paastomania!
Rauhoitu nyt vihdoinkin.
Rauhoitu nyt vihdoinkin.
Tänään en halunnut tavata itseäni.
Elämäni mies
sinut - peto.
sinut - peto.
Tämä alla suomeksi hieman käsiteltynä ('smile' on Roddy Doylen kirjan otsikkona pikemminkin verbin käskymuoto ja muutin 'the good story' monikkoon)
Älä puhu pahaa.
Hymyjä
tarinoita tavallisesta hulluudesta
hyviä juttuja
runoja ja ennustuksia.
Kasvokkain.
Hymyjä
tarinoita tavallisesta hulluudesta
hyviä juttuja
runoja ja ennustuksia.
Kasvokkain.
Kylläpä olikin hauskaa kaamospuuhaa. Olin jo lopettamassa tätä kirjoitustani, kun mieheni tuosta seinän takaa huhuili koneeltaan, että läksy tehty, katopas, kirjoitin runon.
Otsikon lupaama lukijavieras on siis viroa useamman vuoden opiskellut mieheni Unto. Nykyinen opettaja antaa todella inspiroivia tehtäviä, esim. tiivistelmien tekoa lehtiartikkeleista. Tällä kertaa piti valita joku vironkielinen runo ja tulkita se ja/tai kirjoittaa oma runo. Enpä tiennytkään, että mieheni ja ryhmänsä ovat jo noin pitkälle oppineita, enkä sitä, että hänestä on kehkeytynyt runoilija (vaikka onhan hänellä eräässä antologiassa runo Mylsän kuu).
Inspiraationa runolle oli toiminut Edu Kettusen Stadin lokakuu, jonka alakuloinen melodia onkin kuulunut myös tänne minun pöytäni ääreen haikeana ja kauniina.
Otsikon lupaama lukijavieras on siis viroa useamman vuoden opiskellut mieheni Unto. Nykyinen opettaja antaa todella inspiroivia tehtäviä, esim. tiivistelmien tekoa lehtiartikkeleista. Tällä kertaa piti valita joku vironkielinen runo ja tulkita se ja/tai kirjoittaa oma runo. Enpä tiennytkään, että mieheni ja ryhmänsä ovat jo noin pitkälle oppineita, enkä sitä, että hänestä on kehkeytynyt runoilija (vaikka onhan hänellä eräässä antologiassa runo Mylsän kuu).
Inspiraationa runolle oli toiminut Edu Kettusen Stadin lokakuu, jonka alakuloinen melodia onkin kuulunut myös tänne minun pöytäni ääreen haikeana ja kauniina.
November
November, ma ei kutsunud sind,
aga sa tulid ikkagi.
Udused päevad lühenevad talveks,
lehed langevad nagu täitumata unistused.
Kuhu kadusid kõik suve laululinnud?
November, sa oled kutsumata külaline,
aga ma olen sinuga harjunud.
Ma võin oodata,
kui on sinu kord lahkuda.
UM, 5.11.2025
Marraskuu
Marraskuu, en kutsunut sinua,
mutta tulit silti.
Usvaiset päivät lyhenevät talveen,
lehdet putoavat kuin toteutumattomat haaveet.
Mihin katosivat kesän kaikki laululinnut?
Marraskuu, olet kutsumaton vieras,
mutta olen tottunut sinuun.
Voin kyllä odottaa,
kunnes on sinun vuorosi lähteä.
Runoilu on hauskaa puuhaa, Jopa verratonta ajankulua. Luin ääneen runojasi. Kuulostivat hyvältä.
VastaaPoistaMyös vironkilelinen miehesi runo oli kiva. Pidän viron kielestä ja opettelin sitä eläkkeelle jäätyäni virolaisen ystäväni opastuksella.
JHieman vastaavalla idealla, mitä runoilit kirjojen nimillä, minäkin joskus tein joululaulujen nimistä joulutervehdyksen joulukortteihin.
Sanoilla leikkiminen, kirjoittaminen yleensäkin, on hauskaa. Pitää vain tehdä sitä rennolla asenteella, kunnianhimottomasti, näin amatöörinä.
PoistaTuossa Juhlapäiviä-kirjassa, jota edellisessä kirjoituksessani tarkastelin, on kiva kohta siitä, miten heittäytyä kirjoittamaan: "Tällä tavalla sitä kirjoitetaan. Annetaan kirjoittamisen viedä ja yksinkertaisesti vain seurataan perässä, annetaan muistojen, kuvien ja kielen ottaa valta." No, Jo Ann Beard korostaa myös ajatusten selkiyttämistä ja tarkkaa stilisointia, mutta haarastelijalle riittää vähempi.
Onpa hauska tapa tehdä runoja! Runoihin tulee varmaan jotain uutta ja erilaista, jotain sellaista, mitä ei olisi itse aikaisemmin ajatellut.
VastaaPoistaKyllä, näin saattaa löytää myös jotain yllättävää, mitä ei ole tullut ajatelleeksi.
PoistaOlen lukenut myös sellaisen vinkin runon tai muun kirjoituksen aloittamiseen, että valitsee jonkin summittaisen sivunumeron, esim. sivu 100 ja avaa jostain kirjasta tämän sivun ja lukee sivun ensimmäisen lauseen inspiraatioksi. Kokeilin, toimii!
Kiva, että olet aloittanut kirjablogin! Täältä on lähtenyt pois ja siirtynyt muualle porukkaa - oliskohan jo myös liikehdintää näin päin.
minulla on hyllyssä pino englanninkielisiä keräilydekkareita, jotka olen ostanut murder and mayhem -nimisestä walesilaisesta antikvariaatista. niistä tuli tällainen runo: kiss for a killer - report for a corpse - root of evil - vicious pattern - wings of fear - nightmare alley - some buried caesar - it ain't hay.
VastaaPoistaps. luen parhaillaan pokkaria, jossa poliisien tutkimuslinjat kohdistuvat poliisilaitoksen sisällä rehottavaan korruptioon. virkamerkin sädekehä tummentuu sitä mukaan kun merkin haltijan epäeettinen toiminta paljastuu.