keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Matkakirjeitä Espanjan aurinkorannikolta 2: taidetta, fanittamista ja muuta

¡Hola amigos! Tällä kertaa tarinaa positiivisista elämyksistä. 

Yksi ihana elämys on meri, joka on ollut niin lämmin, että jopa minä olen pystynyt uimaan päivittäin. 




Miksi jokin taide iskee ja jokin muu ei? 

Me olemme molemmat matkalaiset, mieheni ja minä, ihastuneita flamencotanssija Jaime Fresnadaan. Kävimme viime syksynä katsomassa  hänen ja Asami Ikedan esityksiä kahdesti, ja nyt olimme onnellisia kun huomasimme, että sama klubi on edelleen toiminnassa Benalmádenassa. Kävimme siellä heti lomamme alussa. Menemme varmaan vielä loman päätteeksi yhteen esitykseen. 
Jaime Fresnada on opiskellut tanssia Sevillassa ja saanut vahvaa polkemista sisältävästä tyylistään lempinimen El Estampio (tömistelijä). Hän on ollut kuulun mustalaistanssijan opissa, opettanut itse ja esiintynyt jo pitkään niin kotimaassa kuin ulkomailla.
Jokainen näkemämme klubiesitys on ollut erilainen, improvisoitu ja hyvin, hyvin tunteellinen. Fresnadan ja Ikedan lisäksi esityksissä on kitaristi. 

Kuva googlesta


Tämä kuva on Unton ottama. Iltakymmeneltä ulkona otetussa kuvassa oli niin outo sävy ja täällä läppäreissämme heikot kuvankäsittelyohjelmat, että hän päätyi muuttamaan sen mustavalkoiseksi. 
Mikään kuva ei tuo esiin Fresnadan harvinaista säteilyä. Silmät tuikkivat iloa ja hymy lävähtää kasvoille kuin aurinko. Esityksessä ilme muuttuu keskittyneeksi ja usein kärsiväksi. 


Asami Ikeda on suorittanut flamenco-opintonsa synnyinmaassaan Japanissa ja lähtenyt jatko-opintoihin Lontooseen ja sieltä Sevillaan, jossa hän päätyi Fresnadan oppilaaksi. Tästä nukkemaisesta naisesta on vaikea kuvitella sitä voimaa ja jopa rumuutta, mitä hän tanssissaan ilmentää rajuin liikkein ja vääristynein ilmein. 

Ketä taiteilijoita olen fanittanut? Monia. Kirjallisuudesta esim. John Maxwell Coetzeetä ja Toni Morrisonia, musiikista Jorma Hynnistä, tanssista Jorma Uotista. Mikä heissä vetoaa minuun, en tiedä. 

Onko sinulla lukijani fanittamisen kohteita? Onko joku taiteilija aivan yli muiden? Fanittaminen vaatii kiinnostuksen myös taiteilijaan itseensä, ei vain hänen taiteeseensa. Idoli voi olla myös kuollut. Jos ihailee jotain edesmennyttä taiteilijaa, voi käydä hänen haudallaan ja istua tunnelmoimassa kahviloissa, joissa hän on istunut. 


Yhtenä päivänä kävimme Malagan modernin taiteen museossa (CAC, Centro de arte contemporáneo). 
   
Siellä pysähdyin alle kuvaamieni töiden kohdalle. Miksi niiden? 


Adriana Torres,  Conciencia desvelada, 2012
Nämä maalaukset on tehty tyynyliinoihin. Siellä se sydän on, corazon. 
Sydän on pumppumme, jolla on tietty ikä. Joskus sen teho loppuu, ellei mikään muu ole ehtinyt tappaa ihmistä sitä ennen. Sydänsuru, sydämen särkyminen, sydän lyö ilosta, sydänkäpynen. 


Danielle van Zadelhoff,
kokoelmasta Growing up, 2015
Miten kuvaaja on saanut valokuvaan juuri tuon iän, tuon kysymyksen kasvoilla?



Francisco Leiro, Exposed, 2011
Puusta esiin veistetty kolmikasvoinen mies, normaalikokoa hieman isompana. Miten monet kasvot meillä onkaan! 



Carmen Calvo, Au revoir les enfants, 2003

Laumakasvatus? Siihen olen itsekin osallistunut. Kuvassa on jotain kauhistuttavaa, yhtenäiset puvut, mutta erottelevat värit. Olen nähnyt kuvan Pablo Picassosta juuri tuollaisessa kouluasussa. Hän voisi olla tuo oranssipäinen vasemmalla, one of a kind.  
Nämä koulupojat eivät varmaankaan ole onnellisia. 
Ihminen on sosiaalinen eläin, ja kasvatus on ehtymätön keskustelunaihe. 
Miten liikuttavat jalat noilla pienillä pojilla. 



Flamencokenkiä markkinoilla, pienimmät parivuotiaan kokoa. 
Alla meidän matkaajien menokengät, kokoa 41 ja 45. Eikö olekin mahtavat nuo minun kultatossut?


6 kommenttia:

  1. Si, Sis, ihanat kultatossut.
    Varmaan moni on huomannut, että minä fanitan Tommy Tabermannia. Voisin kyllä käydä Tommyn haudalle viemässä kukkia. Toinen on Mauri Kunnas ja kolmas Tove Jansson. Minulla on aina ollut tämä kirjallinen puoli vahva fanitusaihe. Laulajista Erik Clapton on ykkönen ja joskus kuuntelin Eros Ramazottia. Lapset sanovat, että he osaavat vieläkin ulkoa kaikki Eroksen laulut, kun mamma fanitti sitä. Rockballadit ja blueslaulajat, vahvat kitarasoundit. Runsaasti fanitettavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Si, kultatossuilla eteenpäin! Lähdemme kohta patikoimaan Mijasin kaupunkiin. Siellä mainostetaan jotain uutta patikkapolkua.
      Kävelin pari ensimmäistä päivää matalapohjaisilla sandaaleilla, joilla olen ennen kävellyt vaivatta koko loman, ja sain jalkapöytäni kipeiksi. Nämä suloisuudet on niin hyvät, kevyet ja kuitenkin lenkkarityyppinen pohja. Ostin Halosen alesta parillakympillä, onneksi otin mukaan höpsötelläkseni. Si si ...

      Kiva lukea fanituksistasi! Me olemme täällä kuunnelleet taustamusana lukemisille Julio Iglesiaksen viihdemusiikkia ja kaikenlaista romanttista kitaramusaa. Joskus pysähdyn kuuntelemaan, aah tämä on se ja se ... mikäs se nyt on.

      Poista
  2. Julio Iglesiaksen samettinen ääni laulamassa Amoria vie kyllä jalat alta. Siitä tulee heti semmoiset karamellimaiset etelän rannan tunnelmat, ja siellä sihisevä rantakäärme... Minulla on vanha kasetti Julion klassikoita.

    En ole kyllä koskaan fanittanut ketään noin kokonaisvaltaisesti kuin tuossa kuvailet. Fanitan sitä asiaa, minkä joku osaa. Coetzee vaikuttaa minusta hieman naiskompleksiselta, mutta hieno kirjoittaja. Selkeästi olen fanittanut kahta: Michael Jacksonia ja Tuomari Nurmiota. Toinen mahtava tanssija, esiintyjä, musiikintekijä mutta selvästi ihmisraunio eläessäänkin. Toinen vahva yhteiskunnallinen satiirikko ja lyyrikko, omaääninen ja karsimaattinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärsin, joskus näppäilyvirheet saavat aikaan hauskoja sanoja.

      Osaaminen on tärkein, ja sitten ekstrana vielä jotain, mikä viehättää persoonassa.
      Minulla on taipumus pitää surullisista ja vakavista miestaiteilijoista (Coetzee) ja sellaisista, jotka eivät yhtään tiedä, miten viehättäviä ovat (Knausgård ja tämä flamencotanssija).
      Naistaiteiljoissa pidän usein uljaudesta. Yhteen aikaan olin valtavan ihastunut Arja Saijonmaahan ja hänen tapaansa laulaa. Jazzlaulaja Nina Simonen laulu on ylitse muiden, mutta sen mitä olen hänestä lukenut, niin on ollut kärttyisä, vaikea diiva.

      Poista
    2. Luin juuri Heidi Köngäksen uuden romaanin Sandra ja muistin: Köngäshän on suomalaisista kirjailijoista minun suuri suosikkini, siis vain teosten perusteella, koska en tiedä Köngäksestä itsestään mitään. Valtavan hyvä kirja tämäkin, vuoden romaanien parhaimmistoa, muistuttaa Luvattua, mutta on raaempi ja laajempi sisällöltään. Luvattuhan on kuin täydellinen helmi!

      Poista

Blogisti pohtii yhä vain kuluttamista ja yksinäisyyttä

Tallasin mieheni perässä joulumarkkinoille - hänellä on niin pitkät jalat, että jään usein jälkeen tai jättäydyn, jolloin hän huomaa odot...