sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Virpana varpana ...




                                    Virvon varvon vitsasella, 
                                     kosken kevätpajusella,
                                     terveyttä toivottelen,
                                     siunausta siivittelen, 
                                     onnea oksalla tällä!

                                     Virpana, varpana, 
                                      sutjana, putjana, 
                                      niivis, naavis, 
                                      natserpoo.
                                      Sulle vitsa, 
                                      mulle palkka!





Miten suhtaudutte perinteisiin?

Minä olen hulluna kaikkiin juhlaperinteisiin ja koristelen kodin asianmukaisesti. Pääsiäiskoristeet ovat jo suurimmaksi osaksi paikallaan, epäkäytännöllisesti ennen siivousta. Jotain haluan jättää pikkuvieraiden laitettavaksi.

Pääsiäisen aikaan Suomen sääerot näkyvät. Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa on kinokset ja meillä Kymenlaaksossa on siirrytty pikkukenkiin. Ensimmäiset sinivuokot ja leskenlehdet availevat nuppujaan. Olen käynyt monesti kotimme läheisessä pikkumetsikössä katselemassa sinivuokkoja. Lapsuudessani ne kukkivat Satakunnassa vasta äitienpäivän aikaan. Ilmastonmuutos.

Lippu hulmuaa tuossa ikkunani takana Mikael Agricolan (Mikko Maanviljelijän) kunniaksi. Yhtään virpojaa ei ole vielä näkynyt. Pilveilee.
Päiväkävelyllä käyn taas sinivuokkometsässä ja patikoin pitkin Kymijoen rantaa Koivusaaren ulkoilualueella tarkastelemassa kevään merkkejä. 
Illalla seuraamme, miten vaaleissa käy. 

                                          ...................................................................

Aurinko pääsi esiin ja avasi vuokkojen kukat....



.... ja myös leskenlehdet. Ja onhan kuvassa muutakin elämää, jos tarkasti katsotte.



12 kommenttia:

  1. Tosi kauniita kuvia! On teillä hyvä kuvaaja ja kamera myös. Mistä tuo loru on peräisin?

    Ilmastonmuutos on meillä Pohjois-Savossa pitänyt luppovuotta, kun on vielä näin huhtikuussakin kinoksia. Ei eilen kehdannut metsään mennä kävelemään, ettei kengät kastu sukkia myöten. Kiva oli myös katsella palmusunnuntaina hiihtokilpailuja tv:stä. 50 km:n hiihdon aikana nukuin reilut puoli tuntia sohvalla. Ihan uusi sohva ja nyt jo nukutti.

    Siilinjärvellä vaaleissa kävi niin, että Vihreät saivat yli kaksinkertaisen äänisaaliin edellisiin vaaleihin verrattuna ja paikkamäärä kohosi yhdestä neljään. Minun äänestämäni ehdokas meni kerrankin läpi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kaksi ensimmäistä kuvaa on Unton hyvällä järjestelmäkameralla ottamat, mutta loput kaksi otin minä pienellä pokkarikamerallani. Minulle sattui hyvä valo.

      Loru oli jommassa kummassa viikonlopun iltapäivälehdessä. Siinä on paljon muitakin, leikkasin talteen. Toimittaja oli kerännyt näitä Karjalan liiton ja Suomen kirjallisuuden seuran arkistoista. (Oliskohan minun pitänyt mainita lähde, no tässä se on :)).

      Olen seuraillut entisten kotiseutujen säitä, Pohjois-Karjalan ja Kainuun, ja todennut, että lunta tosiaan on runsaasti ylempänä Suomessa.
      Me olimme muuten kerran jo kovasti muuttamassa Kuhmosta Siilinjärvelle. Ollaan käyty Fontanellassa kylpemässä ja tutustuttu vähän keskustaan.

      Sohvaostos on todella onnistunut, jos heti saa hyvät unet.
      Minä sohvaannuin katsomaan ensin Tanssii tähtien kanssa ja siirryin sitten seuraamaan vaalikisan tuloksia. Kouvolassa kävi samansuuntaisesti kuin teillä, vihreiden paikkamäärä kohosi kahdesta kuuteen. Hyvä, että valtuustoon tulee muutoksia, koska entiset ovat riidelleet aivan liikaa ja ajaneet vain omien entisten kaupunkien ja kylien, nykyisten kaupunginosien, asioita tajuamatta yhteistä Kouvolaa.
      Ja minunkin ehdokas meni läpi!

      Poista
  2. Perinteet ovat ihan kivoja, mutta olen itse melko lailla irtisanoutunut niistä. Tykkään kyllä katsella toisten perinteitä esim. koristelumuodossa, mutta itse elelen joulut ja pääsiäiset sun muut samalla tyylillä kuin muutenkin (en koristele enkä erityisesti juhlista mitään - en edes omia synttäreitäni).

    Paitsi että yksi perinne on: jouluna mies tekee joululaatikoita (peruna, lanttu ja porkkana) ja minä syön niitä. :D

    Täällä on jo magnoliat kukkineet ja puilla vaatteet, tarkenee. :)

    VastaaPoista
  3. Työ koulussa teki sen, että perinteet ovat jatkuneet minulla katkeamatta. Vain opiskeluaika oli poikkeus.
    Peruskoulussa juhlittiin kaikki: joulut, pääsiäiset, luciat, vaput, rauhanviikot, ystävänpäivät, aprillipäivät, suurmiesten päivät (ei naisia!), ja kaikki uudet otettiin ilolla vastaan kuten halloween. Kaiken huippu oli hiljainen hetki prinsessa Dianan muistoksi.

    Englannin tunneilla tietty otin esiin aglosaksisen alueen tapoja ja omia perinteisiä juttuja kuten Guy Hawkesin päivä siellä teillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Magnoliat, yksi mielituoksujani.
      Onko laatikkomestari britti?

      Poista
    2. Tykkään kaikista juhlista jotka vain katkaisevat arjen, joulusta erityisesti. Pidän siitä kun ihmiset joulun alla ovat liikkeellä kuin muurahaiset.

      Poista
    3. Samoin! Nautin valtavasti lahjojen antamisesta ja yllätysten järjestämisestä. En ole ikinä kokenut jouluostoksilla käyntiä minään koettelemuksena vaan ilona. On kiva, kun kerrankin on Suomessa porukkaa liikkeellä, on väriä, valoa ja antamisen iloa. Joulu on myös sopivaan aikaan, keskellä pitkää pimeää.

      Juhannus on minulle ainoa melkoisen turha juhla. Siinä ei ole mitään ideaa. En tykkää olla kylmässä alkukesässä ulkona, enkä välitä mistään nuotioista ja mökkeilystä. Alkukeän luonto on kaunis, mutta ei sen toteamiseen mitään omaa juhlaa tarvita.

      Poista
  4. En ihan hulluna ole perinteisiin, mutta kirjoitin ylös muistikirjaani virpomislorusi. En ole itse virponut koskaan, mutta sitten se oli jo yleistä, kun omat lapseni olivat pieniä ja halusivat virpoa.
    Äitini ja isäni olivat perinneihmisiä ja heille kaikki juhlat olivat tärkeitä, ruoat, koristeet ja muut esim. joulukirkko ja pääsiäiskokko. Itse yritin vastustella, että ei lapsia saa pelotella joulupukilla ja tontuilla, mutta ei auttanut. Kun kerroin pienelle tytölleni, että joulupukki ei ole oikea, niin hän sanoi, että on se ja se asuu Korvatunturilla. Joulukuusi, kinkku, lahjat ja kukat kuuluvat meidän perinteisiin. Tänä vuonna mies on syönyt yhden mämmirovellisen ja valittanut vatsaansa.
    Minä taas olen mökki-ihminen, mutta meidän juhannus ei poikkea tavallisesta mökkeilystä mitenkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla oli lapsuudenkodissa niin paljon surua ja vakavuutta, että esim. syntymäpäiviä ei juhlittu ja joulunviettoonkin liittyi synkeän uskonnollinen sävy. Siksi halusin heti perheen saatuani juhlia iloisin seremonioin kaikkea mahdollista, äitienpäivää kun olin vasta raskaana ja joulua pitkästi etukäteen ja jälkikäteen. Mai, tottakai Joulupukki on olemassa ja tontut. Kuka nyt tuollaista olisi keksinyt...

      Olen kokenut taustaperheen puutetta, mieheni samoin, olimme orpo nuori pari, mutta nyt olemme saaneet lasten perheiden kautta laajennetun perheen kokemuksen, mikä on ihanaa.
      Pääsiäisenä oli lapsenlapsia puolivuotiaasta teineihin, hyvin touhukasta ja monipuolista puuhastelua kolmen sukupolven voimalla eri kokoonpanoissa. Yhdet paistoivat makkaraa metsässä ja toiset viettivät aikaa kaupunkiriennoissa. Pelattiin lautapelejä ja frisbeegolfia.

      Minä saatan oppia mökki-ihmiseksi ajan kanssa - tai sitten en. Kaikki sanovat, että meillä on tunnelmallinen rantasauna mökillä, mutta minun ei ole tehnyt mieli kokeilla sitä ollenkaan. Se muistuttaa puutteellisesta lapsuudesta ilman suihkua.

      Poista
    2. Minä rakastan meidän mökkisaunaa, jossa me saunotaan joka päivä ja vesi on sadevettä :) Nyt on jo kauhea ikävä mökille, joka on oikeasti mieheni lapsuudenkoti.
      Mökkeilemään opin jo kotona, kun meillä oli kesämökki.
      Lasten ilo on parasta kaikissa juhlissa, se on aitoa. Kiitos Marjatta, kun jaoit lapsuuttasi, joka jättää jälkensä, mutta onneksi voit iloita siitä nyt ison perheen myötä.
      Omaa lapsuuttani varjosti aina se, että kaikki juhlat ja viikonloput olivat humalaisia täynnä. Voin sanoa suoraan, että vihaan aikuisia, jotka pilaavat lapsilta turvallisuudentunteen päihteillä. Ehkä liitän juomisen ja perinnejuhlat toisiinsa alitajunnassa...

      Poista
    3. Mai, luulenkin, että mökki-ihmiseksi tullaan parhaiten lapsena. Myöhemmin se on vaikeampaa.

      Olisin kyllä mielellään saaressa (meillä on saarimökki) veden äärellä täysin mukavuuksin varustetussa luksushuvilassa, mutta meidän mökki on vaatimaton ja vielä remonttivaiheessa. Helteellä siellä oli kivaa (pari kesää sitten), mutta viileällä kesäsäällä minusta on mukavinta olla kotona.
      Lasten perheissä on enemmistö niitä, jotka nauttivat mökkielämästä, joten mökki on kiva asia heille. Ja mieshän uhkaa mennä varoitteluistani huolimatta sinne taas huomenna, siis jäätä pitkin. Entä jos jää pehmenee päivän mittaan ja hän jää sinne!

      Minä säästyin lapsuudessa humalaisilta täysin. En ollut edes nähnyt alkoholia ennen kuin abijuhlissani, jossa oli tarjolla boolia. Se maistui hyvältä, ja minä ihmettelin parin siemauksen jälkeen, miksi maa keinuu. ;)
      Minusta on ihan sama vaikka koko alkoholia ei olisi olemassakaan, saatan olla sama lasi kädessä koko illan ja on hauskaa. Joihinkin ruokiin alkoholi antaa hyvän maun. Laitan tiramisuun mantelilikööriä.

      Alkoholin liikakäyttö liittyy Suomessa juhliin valitettavasti aivan liian usein, varsinkin juhannukseen. Eikös sanaa "juhliminen" käytetäkin usein synonyyminä juopottelulle.

      Lapsuudessa koettu voi onneksi toimia sekä mallina että myös vahvistamaan sitä, että noin en ainakaan tee, kuten sinulla alkoholin käytössä lasten nähden ja minulla synkkyyden välttämisessä.


      Poista
    4. Sama minulle, viihdyn ilman alkoholia parhaiten. Meillä on mökki saaressa ja aina on sitä rempattu. Se on minusta aika terapeuttista käsillä tekemistä. Kyllähän se on nykyajan synonyymipari juhliminen ja juopottelu. Tuolla saaressa osallistuttiin monta vuotta suvun perinnejuhliin, mutta ei sitä ollut kiva seurata, kun siellä juoksi lapset seassa ja aikuiset olivat humalassa ja tekivät kaikkea pöljää.

      Aina hyvä kirja voittaa sellaiset juhlat :)

      Poista

Kulttuuriviikonlopun viettoa nuorten kanssa

Käsiohjelman kansi Meillä oli kaksi teini-ikäistä lastenlasta viikonloppuvieraina. Lauantain ohjelmassa oli teatteria ja sunnuntaina k...