lauantai 16. huhtikuuta 2016

Näistä lupaan kirjoittaa

Nyt polttelisi kirjoittamaan. Paljon hyviä kirjoja on luettuna, mutta on vaikea kirjoittaa, koska oikea käsi on muhkeassa kipsissä toissapäiväisen peukalon tyvinivelen korjausleikkauksen, resektioartroplastian, jäljiltä. En tiedä, laitettiinko tämä kipsi näin pulleaksi varmuudeksi, koska tuli häikkää ja käsi jouduttiin leikkaamaan kahdesti peräkkäin. Ensimmäisen operaation jälkeen alkoi syöksyä verta kipsin läpi, ja ei kun uudestaan leikkauspöydälle nukutukseen. Ompelukset purettiin ja huomattiin, että valtimoon oli tullut vaurio, joka korjattiin ja käsi pantiin uudestaan pakettiin. Sormia saa liikutella, mutta korkealta näppäily tuntuu hassulta. Tekisi mieli vuolla kipsiä matalammaksi. No, aikansa kutakin. Eiköhän minusta vielä kädellinen saada!


Laitan tähän nyt edes kuvia niistä kirjoista, joista kirjoitan heti kun turvotukset laskevat, ja viimeistään kahden viikon päästä, kun tuo murikka otetaan pois ja pääsen käyttämään kevyempää tukea. 

Luen parhaillaan tietokirjaa mielen häiriöistä Error. Tämä tulee olemaan yksi niistä kirjoista, joista kirjoitan tietokirjahaasteeseen. Muut ovat ehkä uskontoja ja uskonnottomuutta sekä luontoa käsitteleviä.



Toni Morrisonin 70-luvun  esikoinen Sinisimmät silmät ansaitsee oman kirjoituksensa. Siinä on tyttöjä, jotka ovat kuin Sula-romaanin tytöt pienempinä, hieno rakenne ja kieli. En ole vielä keksinyt, miksi nimi on alkukielessä, englannissa yksikössä.  


Modin tarinan luin loppuun sairaalassa leikkausten välissä puristusside vuotavassa kädessä. Syyrialainen kirurgi vääntää kidutusten välissä luitaan paikoilleen. Ei tuntunut omat vastoinkäymiset miltään. Tämä pitäisi lukea niiden, jotka yhä edelleen puhuvat kummallisuuksia siitä, että pakolaisella ei saisi olla kännykkää.


Viime viikolla sain nettikauppa Amazonista ihanan lähetyksen lastenkirjoja. Tämä on kirppiskirja, jossa on myös sisäkannessa syntymäpäiväonnittelut mummilta Reilly-nimiselle pikkukaverille. 



Amerikan mustien historiaa merkittävien ihmisten kautta. Rosa Park istui bussissa eikä suostunut antamaan paikkaansa valkoiselle miehelle. Hän ja monet muut ovat tehneet mahdolliseksi sen, että Barack Obamasta tuli presidentti. Englannin kielessä tämä voidaan kertoa kielileikin avulla. Rosa sat so that Barack could run. (run a presidential campaign = käydä presidenttikampanja)


Ja onnistuneen kampanjan jälkeen presidentti Obama on kirjoittanut kirjemuotoisen kirjan tyttärilleen. Kirja on täynnä amerikkalaista optimismia, itsetunnon kohotusta ja hyviä roolimalleja. Sitä mille amerikkalaisuudessa usein ivanauretaan. Mutta juuri niin lapsille pitääkin puhua. Ja aikuisille.
Have I told you that you are smart?
Have I told you that you are strong?
Have I told you that I love you?



Vielä kansalaisopiston kirjoituspiirimme antologia, jossa on kirjoituksia 66 kirjoittajalta viiden vuosikymmenen tapahtumista, 1930-luvulta 1970-luvulle. Meillä on Kouvolassa elämäntarinakirjoittajia kuudessa ryhmässä, seitsemäs on suunnitteilla ensi syksyksi, ja lisäksi runopiiri sekä useita luovan kirjoittamisen ja novellikirjoittamisen verkkokursseja, joille yhdelle olen kerran osallistunut. Harrastuskirjoittaminen on kivaa. Me jatkamme ensi vuonna nuoruusvuosien muistelemisella. Sinne on tulossa rajuja juttuja.


17 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos, Jokke! Tämä on jo tuttu juttu, koska viime syksynä tehtiin sama vasempaan käteen. Kyllä tämä tästä.

      Poista
  2. Oijoi, hyvää ja kivutonta paranemista! Ja kaikki sympatiani: olet urhea, kun olet yksikätisesti kirjoittanut bloggauksen. Puhun kokemuksesta. Minulla oli käsi kipsissa 2014-2015 taitteessa, eri syystä eli rannemurtuman vuoksi. Mutta yksikätinen elo on tuoreehkossa muistissa.

    Onneksi on hyviä kirjoja.

    Ja kyllä, sinusta tulee vielä kädellinen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Katja! Pystyn kyllä käyttämään kipsikädenkin sormia, paitsi peukaloa, kirjoittaessa huonosti, mutta monissa muissa toimissa en ollenkaan. Hampaiden pesu, pukeutuminen ym. tuntuu tosi avuttomalta.

      Sanopa muuta, onneksi on kirjat!

      Kädellisten joukoon, vähitellen...

      Poista
  3. Voi ei! Kaikkea sullekin sattuu... Onneksi olet vahva ihminen! Paranemisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Miska! Minä olen vähän hassu tässä sairaalaoloon suhtautumisessa. Tälläkin kertaa koin, että tapahtui kaikenlaista jännittävää, esim. viereisen sängyn potilas kertoi sellaisia tarinoita, että oksat pois. En kärsinyt yhtään. :)

      Poista
  4. En ole kuullut koskaan sellaisesta, mitä kerrot. Pelottava tuo valtimovuoto. Miten se on yleensä päässyt tapahtumaan, ihmettelen.
    Paljon olet taas antanut itsestäsi, vaikka se on varmaan ollut hankalaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, oli se aika outo. Leikkausselonteossa sanotaan, että rannevaltimon kyljessä nähdään pistemäinen vaurio, joka vuotaa sykkien suihkuttamalla verta. On niillä ollut ilmeisesti kiire siinä korjausvaiheessa, kun käsivarsi on monesta kohtaa mustelmilla. Hemoglobiini oli myös laskenut melkolailla, joten nyt pitää syödä vahvistavia pöperöitä.
      Hyvä vaan, että tämä tapahtui vielä sairaalassa ollessa eikä matkalla kotiin. Mies sanoo, että hän olisi kyllä lääkintämiehenä ;) ymmärtänyt puristussiteen tarpeellisuuden, mutta ei olisi saanut sitä kipsiä pois tieltä.
      Sama kirurgi teki hyvin tämän leikkauksen vasempaan peukaloniveleen. En syytä häntä yhtään. Kaikkea voi sattua.

      Poista
    2. Onneksi tosiaan oli apu lähellä! Nyt sen kun vaan rauhassa parantelet peukkujasi. Kyllä se siitä hyväksi muuttuu.

      Poista
  5. Paranemista!
    Onpa mielenkiintoisia postauksia odotettavissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vain. Mielen häiriöistä kertova kirja ja Yksi miljoonista ovat eniten mieleni päällä.
      Modilla (peitenimi) on hyviä ajatuksia pakolaisuudesta.
      En tiennyt, että itsemurhien määrä on laskenut 40 % parissakymmenessä vuodessa.

      Poista
  6. Tsemppiä ja jaksamista kipsin kanssa. Oma ranteeni kipsattiin muutama vuosi sitten, kun kaaduin yöllä pimeässä meidän koiraan. Puolen vuoden päästä sitten huomattiin, että olihan siinä murtunut myös solisluu, kun kipu ei vain lakannut. Ei tietenkään kun en tiennyt varoa. Kaikkea sitä sattuukin.
    Ikävä kun haava piti ommella uudestaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Mai! Eikö koiralle käynyt kuinkaan? Solisluun ja kylkiluun murtumat saattavat jäädä huomaamatta. Ilmeisesti solisluusi oli sitten luutunut. Jäikö hyvään asentoon?

      Joo, saas nähdä, millainen arpi sieltä ilmestyy. Juoksevalla langalla tehdyt eivät ole niin nättejä kuin hakasilla tehdyt. Lonkassa mulla oli 27 hakasta ja jälki on hieno, kuin valkoisella kynällä vedetty viiva. Rinnassa on samanlainen. Vasemmassa ranteessa sen sijaan on ikäänkuin nuora, ja tähän oikeaan tulee ehkä köysi.

      Poista
  7. Paranemistoivotuksia!

    Kiinnitin heti huomiota tuohon antologiaan. Minähän tutkin aikoinaan juuri lapsuusmuistoja. Ja mistä sen tietää, vaikka aiheeseen vielä palaisinkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anna! Paraneminen on hyvässä vauhdissa. Onneksi tämä kirjoittaminen on kevyttä ja saan käyttää vähän myös kipsikäden sormia.

      Lapsuuden muisteleminen ja muistoista kirjoittaminen näyttää tuottavan yhä lisää muistoja. Se on vähän kuin blogi; kun siihen vain ryhtyy, niin uutta syntyy. Aion jossain vaiheessa kerätä noista tuokiokuvista lapsille ja lapsenlapsille kirjan, siis omakustanteen.

      Poista

Laura Gustafsson, Pohja (Mielenterveysviikko)

Laura Gustafsson kertoo kirjansa alussa pyrkineensä kirjoittamaan niin rehellisen kirjan kuin suinkin  osaa ja näyttämään itsensä tä...